Millaisia jouluperinteitä lapselle?

Omassa lapsuudessa tärkeää oli aamulla telkkarin jouluohjelmat (laitan vieläkin päälle), pakollinen joulurauhan julistus (tätä ei lapsi kyllä arvostanut, mutta perinne mikä perinne katsoa sekin), aamun riisipuuro, jouluateria ja joulupukin odottaminen jouluohjelmia katsellen ja sitten tietysti joulupukin vierailu. Monesti käytiin hautausmaalla jossain kohtaa. Tai ylipäätään kävelyllä.

Joulun valmisteleminen taisi olla vähintään yhtä tärkeää; pipareiden ja torttujen tekeminen ja koristelut.

Mutta ei pliis yhtään stressaantunutta ja pahantuulista vanhempaa. Jättää sen puunaamisen vähemmälle, jos ei jaksa tai aika loppuu. 

Vierailija kirjoitti:

Juttuja, mistä meidän lapset edelleen tykkää teini-ikäisinä:

- joulua kohti siirtyminen: ekat glögit ja kaupan piparit, joulukoristeita ja valoja pikkuhiljaa lisää, joulukuusi, piparien leipominen serkkujen kanssa, joulukalenterit

- aamulahja: uudet pyjamat ja herkkukaakaosekoitus, torkkupeitto ja suklaarasia, jotain mikä tulee heti käyttöön

- juhlava jouluateria aattona suvun kanssa: valkoinen liina ja kynttilät, monta ruokalajia, jaksavat istua pöydässä pitkään

- rento joulupäivä, löhöilyä sohvalla koko perheen kanssa.

Ettekö pese noita pyjamia vaan vedätte suoraan paketista päälle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä aatto alkaa lastenohjelmilla ja riisipuurolla luumusopan, kanelin ja sokerin kera. Aamupalaan kuuluu myös joululimppu kalalla tai piirakat munavoilla. :)

Kuusi on haettu ja koristeltu yleensä aaton aattona.

Aamupalan jälkeen katsellaan yhdessä lastenohjelmia, lapsista on kiva seurata Joulupukin kuumaa linjaa ja jännittää, jos joku tuttu soittaisi sinne.

Ohjelmien jälkeen lähdetään käymään hautausmaalla ja haetaan samalla isovanhemmat meille.

Isovanhempien kanssa juodaan kahvit, syödään jotain pientä suolapalaa ja pipareita.

Lapset saavat tässä välissä katsoa elokuvia isovanhempien kanssa, minä ja puolisoni alamme valmistella ruokia.

Tässä välissä vietetään aikaa yhdessä niitä näitä jutellen ja puuhaillen, kuunnellaan joululauluja ja ollaan vain, jumalanpalvelusta radiosta.

Iltapäivällä on ruokailun aika, ensin katetaan juusto- ja kalatarjoilut ja nautiskellaan niistä.

Seuraavaksi on perinteiset laatikot ja kinkut, rosollit ynnä muut.

Jouluaterian jälkiruoalla on luumusoppaa.

Tämän jälkeen siirrytään taas olohuoneeseen yhdessä viettämään aikaa ja odottelemaan joulupukkia.

Kun pukki tulee, lapset saavat laulaa pukille jotain ja sitten avataan lahjat.

Jokainen avaa lahjat vuorollaan ja kaikki näyttävät, mitä pukki on tuonut.

Lahjojen avaaminen kestää pitkään ja on aina odotettu hetki.

Lahjojen avaamisen jälkeen ihmetellään yhdessä uusia lahjoja, leikitään uusilla leluilla ja ollaan vaan.

Juodaan uudestaan kahvit, tarjolla on torttuja, pipareita, kuivakakkuja ja konvehteja.

Lähdetään viemään isovanhemmat kotiin.

Kotona katsotaan perheen kanssa jouluelokuvia, Samu Sirkan joulutervehdys pakollinen.

Kuunnellaan joululauluja, syödään vähän lisää jouluruokia ja herkkuja.

Tämän jälkeen on vuorossa sauna, sen jälkeen lisää herkkuja ja oleskelua.

Tämän jälkeen yleensä lapset menevät nukkumaan.

Joulupäivänä mennään vielä isovanhemmille ja syödään uudestaan jouluateria.

Ulkoillaan ja katsellaan lisää elokuvia.

Teillä on jumalattoman pitkä aatto, ilmeisesti aloitatte aamuviideltä ja jatkatte puoleen yöhön?

Tässä on koko joulun käsikirjoitus valmiina, jokainen olohuoneeseen siirtyminen, kahvittelu tarjoiluineen ja ihmettely on muistettu tähän esitykseen kirjoittaa mukaan.

Minulla oli lapsena tiettyjä kirjoja ja elokuvia joita katsottiin ja luettiin joulun aikaan, mutta ei muulloin. Nämä virittivät jouluun. Vielä aikuisenakin tulee joulumielelle näitä katsoessa tai lukiessa. 

Jouluelokuvista minulle tulee aina olemaan ehdoton ykkönen suomalainen Lumikuningatar-elokuva. Siinä on oikeastaan hyvin vähän mitään jouluista, mutta maaginen tunnelma sopii hyvin vuodenaikaan.

Muita elokuvia ovat Yksin kotona, sekä 90-luvun Pikku naisia. Marchin perheen joulun kuvaus on niin ihana! Pikku naisia-elokuvan ilmestymisen aikaan olin tosin jo 9 v. Tykkäsin pienenä myös Disneyn Kaunotar ja Kulkuri-animaatiosta joka alkoi tunnelmallisella joulukohtauksella. 

Kirjoista Rudolf Koivun Joulukirja, Astrid Lindgrenin Lotta osaa mitä vain, Melukylän joulu ja Marikin joululoma sekä Muumi-kertomus nimeltä Joulukuusi. Mauri Kunnaksella on monta ihastuttavaa jouluaiheista kirjaa, kuten Suomalainen tonttukirja, sekä Koiramäki-kirja jossa kuvataan vanhan ajan joulutapoja. 

Minulla oli myös muutama suosikki-kuusenkoriste joiden kuoriutumista esiin joulukoristelaatikosta odotin innolla. Halusin aina olla se, joka ripustaa ne kuuseen. Nyt aikuisenakin ne herättävät paljon muistoja. Osa on hieman patinoitunut ajan mukana, mikä tekee niistä entistä tärkeämpiä. Ne muistuttavat menneistä jouluista. 

Hyvä Ap!

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli lapsena tiettyjä kirjoja ja elokuvia joita katsottiin ja luettiin joulun aikaan, mutta ei muulloin. Nämä virittivät jouluun. Vielä aikuisenakin tulee joulumielelle näitä katsoessa tai lukiessa. 

Jouluelokuvista minulle tulee aina olemaan ehdoton ykkönen suomalainen Lumikuningatar-elokuva. Siinä on oikeastaan hyvin vähän mitään jouluista, mutta maaginen tunnelma sopii hyvin vuodenaikaan.

Muita elokuvia ovat Yksin kotona, sekä 90-luvun Pikku naisia. Marchin perheen joulun kuvaus on niin ihana! Pikku naisia-elokuvan ilmestymisen aikaan olin tosin jo 9 v. Tykkäsin pienenä myös Disneyn Kaunotar ja Kulkuri-animaatiosta joka alkoi tunnelmallisella joulukohtauksella. 

Kirjoista Rudolf Koivun Joulukirja, Astrid Lindgrenin Lotta osaa mitä vain, Melukylän joulu ja Marikin joululoma sekä Muumi-kertomus nimeltä Joulukuusi. Mauri Kunnaksella on monta ihastuttavaa jouluaiheista kirjaa, kuten Suomalainen tonttukirja, sekä Koiramäki-kirja jossa kuvataan vanhan ajan joulutapoja. 

Minulla oli myös muutama suosikki-kuusenkoriste joiden kuoriutumista esiin joulukoristelaatikosta odotin innolla. Halusin aina olla se, joka ripustaa ne kuuseen. Nyt aikuisenakin ne herättävät paljon muistoja. Osa on hieman patinoitunut ajan mukana, mikä tekee niistä entistä tärkeämpiä. Ne muistuttavat menneistä jouluista. 

Pieni varoituksen sana Astrid Lindgrenistä: lapsesi saattavat jahdata ikuisesti kirjojen ja elokuvien joulutunnelmaa. Taitaa se silti olla lukemisen arvoista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juttuja, mistä meidän lapset edelleen tykkää teini-ikäisinä:

- joulua kohti siirtyminen: ekat glögit ja kaupan piparit, joulukoristeita ja valoja pikkuhiljaa lisää, joulukuusi, piparien leipominen serkkujen kanssa, joulukalenterit

- aamulahja: uudet pyjamat ja herkkukaakaosekoitus, torkkupeitto ja suklaarasia, jotain mikä tulee heti käyttöön

- juhlava jouluateria aattona suvun kanssa: valkoinen liina ja kynttilät, monta ruokalajia, jaksavat istua pöydässä pitkään

- rento joulupäivä, löhöilyä sohvalla koko perheen kanssa.

Ettekö pese noita pyjamia vaan vedätte suoraan paketista päälle?

Pestään ennen paketointia. 

Kylläpä täällä on kunnianhimoisia joulunsuorittajia. Ahistaa. Ja ap kysyy neuvoja neljävuotiaan lapsen jouluperinteiksi! Mitä perinteet ne sellaiset ovat, jotka apinoidaan muilta?

Ai ihana ketju, ihan tulee joulufiilis jo lukiessa 🎅 täältä saa myös hyviä ideoita omaan joulunviettoon, kiitos siitä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihme stressin aiheita jaksat kehittää. Perinteet syntyy itsestään, mikä tuntuu hyvältä.

En ymmärrä suomalaisten tapaa jakaa lahjat hirvittävän aikaisin, jouluun kuuluu odottaminen. Lapsille joulu on ohi jos ne lahjat tungetaan syliin aamu kasilta. Kas kun ei juhannuksena.

En minä asiasta stressaa yhtään, päinvastoin. Minusta on ihana suunnitella joulua ja miettiä lapselle kivoja joulujuttuja. Mutta ei perinteet synny itsestään. Kyllä ne vain täytyy (tai minun tapauksessa saa) kehittää. Ap

No juuri tuo on minusta tärkeintä, mitä lapselle voi opettaa. Joulun tulo on ihanaa ja sen valmistelu hauskaa. Panostaa voi niihin asioihin mistä nauttii ja loput voi unohtaa. Lapsille on ihania jouluaiheisia kirjoja, joissa on 24 lukua ja joita käytetään joulukalenterin tapaan. Jos aamuisin on aikaa, voi puuron syödä kynttilänvalossa joulusatua kuunnellen. Meillä joulu tulee kotiin pikkuhiljaa, kynttilät jo marraskuussa ja koristeet lisääntyy joulukuun kuluessa. Joulusiivouksen jälkeen sitten lopuksi ilmestyy joulukranssi ulko-oveen ja kuusi olohuoneeseen.

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä on kunnianhimoisia joulunsuorittajia. Ahistaa. Ja ap kysyy neuvoja neljävuotiaan lapsen jouluperinteiksi! Mitä perinteet ne sellaiset ovat, jotka apinoidaan muilta?

Hehe, jännä miten eri lailla ihmiset lukee tätä ketjua. Minulle tuli vaan iloinen ja jouluinen olo, ei ollenkaan ahdistus. Varmaan liittyy siihen millaisia kokemuksia ja muistoja itsellä on joulunvietosta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa panostaa jo joulunalusaikaan: itsetehty joulukalenteri, paljon jouluaskartelua ja joululauluja, piparkakkujen leipomista itsetehdystä taikinasta ja piparkakkujen koristelua. Joku paikallinen jouluaiheinen tapahtuma (tiernapoikakilpailu, luistelua Helsingin keskustassa -tyyliin)

Itse jouluna joululauluja ja -elokuvia, lautapelejä ja ulkoilua, 4-vuotiaalle ehdottomasti lukisin jouluisia kirjoja.

Entä jos joku haluaa myös kaupan joulukalenterin esim. suklaa. Eivät lapset halua automaattisesti paljon askartelua, jos tarhassa on pelkkää askartelua. Tekemistä varmaan muuten, tavallista. Lapset eivät pidä talvilajeista, kylmästä tai luistelusta automaattisesti, suomi on kuin siperia. Saati joulutapahtumista, ihan naurettavalta kuulostaa joku tiernapoikakilpailu.

Itse tehtyyn kalenteriin voi laittaa vaikka sitä suklaata, mikä on paljon parempaa kuin jossain euron suklaajoulukalenterissa.

Mun lapset haluaa mieluummin kaupan euron joulukalenterin hienoilla kuvilla kuin sen itse tehdyn, äidin mielestä kauniin kalenterin vaikka molemmista saisi suklaata.

Lapsuuteni jouluista varhaisimmat on varmaankin vain tunnemuistoina jossakin, myöhemmistä muistan hyvin joulun lähestymisen, suursiivon, lumiset talvet, "tontun"jäljet lumessa, pipareiden ja muun leipomisen, taikinakulhon kaapimisen ja aatonaattona jäisen kuusen sisään tuomisen. Aattona kuusi koristeltiin ja joulupukki kävi illalla. En muista erikoisesti jouluruokia, ehkä ne ei pikkutytöstä niin herkkua olleet.

Usean lapsen kanssa oli joka jouluaattona ohjelmassa kierros mummu, vaari, tädit ja serkut. Joulupuuroaamiainen, jouluiset asut ja tonttulakit, autoradiosta jouluohjelmaa ja matkaan. Lapset nauttivat, kaikkien ihanat tuoksuvat jouluiset kodit joihin vietiin joulutervehdykset, nautittiin herkkuja ja jatkettiin matkaa, lopuksi illan hämyssä jouluinen hautausmaakäynti ja paluu omaan kotiin jossa jouluvalot tuikkivat kutsuvasti. Yllätys oli aina yhtä suuri kun joulupukki olikin juuri ehtinyt käydä ja tuoda lahjasäkit eteiseen 🙂 Aattoillan ruokailu, lahjojen jakaminen ja lasten riemu lahjoista oli ihanaa, rakkaita muistoja kaikilla 🎄

Lapsuudessani jouluun kuului aamulla riisipuuron syönti lastenohjelmia katsoessa ja illalla tietysti lahjojen avaamista ja hautausmaalla käynti. Mitään uskonnollisia perinteitä ei meidän perheessä ollut.

Vierailija kirjoitti:

Lapsuuteni jouluista varhaisimmat on varmaankin vain tunnemuistoina jossakin, myöhemmistä muistan hyvin joulun lähestymisen, suursiivon, lumiset talvet, "tontun"jäljet lumessa, pipareiden ja muun leipomisen, taikinakulhon kaapimisen ja aatonaattona jäisen kuusen sisään tuomisen. Aattona kuusi koristeltiin ja joulupukki kävi illalla. En muista erikoisesti jouluruokia, ehkä ne ei pikkutytöstä niin herkkua olleet.

Kamala siivo tarkoittaa likaisuutta. Suursiivo tarkoittaa, että teillä on läävänlikaista.

muna valkokastikkeella

Mitä omasta lapsuudesta muistan niin se Ihana hämyinen tunnelma jouluvaloineen ja kynttilöineen sekä joulukukkien tuoksu.Äidin kanssa leipominen, joulukalenteri. Ja tietenkin joululaulujen kuunteleminen ja laulaminen! Aattona kauniit mekot ja tonttulakit saunan jälkeen. Ihana joulupukin odotus ja sitten ne hartaasti toivotut lahjat! Ruuasta en juuri muista, mutta oma suklaarasia piti saada.

Mulla on lämpimät muistot lapsuuden jouluista ja samoja perinteitä olen jatkanut omien lasten kanssa.

Aatonaattona on koristeltu kuusi. Jouluaattoaamuna herätessämme kuusi loisti aamun hämärässä ja sen juurelta löytyivät kummien antamat lahjat. Jos jollekin lapselle ei kummilahjaa ollut tullut, äiti osti jotain pientä kuitenkin pakettiin.

Aamupäivällä syödään riisipuuro. Kahdeltatoista kuunnellaan joulurauhan julistus. Päivä menee yleensä jouluruokavalmisteluissa ja mattimyöhäisillä paketointipuuhissa. Lapset leikkivät kummilahjoillaan ja suunnittelevat illan "esityksiä". Ulkoillaan hetki välissä.

Iltapäivällä mennään joulusaunaan. Saunatonttu on jättänyt paketit jonnekin piiloon etsittäviksi, onpa saattanut viedä ne uloskin kynttilälyhdyn juureen. Sieltä ne pitää paljasvarpain juosta. Saunatontun lahjasta löytyy usein jotain pientä hygieniaan liittyvää, kuten kiva kasvonaamio tai rasva, lapsille esimerkiksi pikkuhousuja, sukkia, yökkäriä tai kylpylelua.

Saunatonttu asuu kiukaan takana, siitä jutellaan saunassa. Muuten saunassa tosin kannattaa olla hiljaa, etteivät itikat pure kesällä. Saunavihtaa käytetään.

Saunan jälkeen puetaan vähän kivemmat, mutta mukavat vaatteet päälle. Mennään jouluaterialle. Joku lukee jouluevankeliumin ja sitten syödään. Jos ei perinteinen jouluruoka maistu, laitetaan jotain omaa lempparia pöytään lisäksi.

Ruuan jälkeen on lyhyt ruokalepo. Sen jälkeen alkaa lasten leikki ja esitykset. Leikitään soihdut sammuu ja lauletaan muutama joululaulu. Jokainen perheenjäsen esittää pienen esityksen - oli se sitten runo, laulu, soitto, temppu tai yksinkertainen vitsikin. Jossain vaiheessa ovelle koputtaa pukki ja aletaan laulaa Joulupukkia. Joulupukki tuo lahjat ja niitä hälistään ja availlaan.

Kun lahjahumu rauhoittuu, lapset saavat leikkiä uusilla leluillaan ja aikuisille keitetään iltateet ja syödään aiemmin leivottua kakkua tai piirakkaa. Joku saattaa lähteä jouluyön joulukirkkoon.

Jouluyönä saavat ainakin vähän isommat lapset valvoa niin kauan kuin haluavat 😊

Tulispa jo joulu 😍

Meillä on joulukalenterina lapsuudenkodista peräisin oleva kankainen pussikalenteri, joka täytetään karkeilla. Jouluaattona pussista löytyy lappu, jossa on vihje seuraavaan paikkaan, jossa uusi lappu jne., kunnes viimeisestä piilosta löytyy suklaajoulupukki. Lasten ollessa pieniä piirsin vihjeet, mutta nyt koululaisille saa laittaa jo vaikeampia ja englanniksi tai ruotsiksi.

Aattoaamuun kuuluu myös Lumiukko-piirretty ja riisipuuro mantelilla, mantelin löytäjä saa valita mikä suklaarasia avataan ensimmäiseksi. Joulurauhan julistus katsotaan myös, ainakin me aikuiset. Haudoilla käynti kuuluu myös jouluperinteeseen. Joulupukki käy illalla, ja kun löydettiin muutaman epäonnisen kokeilun jälkeen hyvä joulupukki, niin sama on käynyt siitä asti ja muistaa lasten nimet.

Kuusi koristellaan aatonaattona, ja siihen kuuluu koristeeksi jokaiselle iso sydänpipari, jossa nimi sokerikuorrutuksella. Piparkakkutalo on meillä miehen projekti, lapset esittävät ideoita ja mies suunnittelee rakennuksen.