Lue keskustelun säännöt.
Millaisia jouluperinteitä lapselle?
09.10.2022 |
En haluaisi jouluista toisintoa oman lapsuuteni jouluista ja perinteistä, sillä sattuu olemaan vähän huonoja muistoja omasta lapsuudenperheestä. Joulusta kuitenkin tykkään todella paljon. Meillä on neljävuotias lapsi, ja haluaisin rakentaa hänelle ihanan ja tunnelmallisen lapsen joulun, niin että samat perinteet toistuisivat tulevinakin vuosina. Miehestä ei saa oikein mitään tietoa irti, että mitä perinteitä heillä oli. Joten on keksittävä uudet. Vinkatkaa mitä teillä on?
Kommentit (247)
Aloita perinteidein rakentaminen siitä, että rahaa käytetään mahdollisimman vähän. Silloin joulu tuntuu oikealta joululta silloinkin, jos sattuu olemaan jostakin syystä kovin köyhä.
Ei osteta aina uutta krääsää vaan käytetään niitä samoja koristeita, joita meillä on "aina" ollut. Laulakaa joululauluja, leipokaa yhdessä , laittakaa koti siistiksi joulukuntoon.
Ehdottomasti kannattaa välttää vimmattua matkustelua aattona paikasta toiseen. Keskellä päivää on hyvä rauhoittua kuuntelemaan joulurauhan julistusta niin, että siihen mennessä on tehty jo kaikki ostokset ja kotonakin pääosa ateria- ym. valmisteluista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Isä juo saamansa lahjaviinat jo ennen Joulupukin kuumaalinjaa ja joulurauhan julistusta. Sitten isä ajaa nalkuttavan akan ja kakarat hankeen ja jää sohvalle juomaan lisää viinaa ja odottamaan poliisia. Hyvällä tuurilla poliisi ei tule vaan akka on itse mennyt kakaroiden kanssa turvakotiin tai helvetin viisaan äitinsä luokse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meille kyllä aattoillan käynti kirkossa ja hautausmaalla on tärkeä jouluperinne.
Kynttilät, hyvä ruoka, perinteet. Yhdessä oleminen.
Kaikki jouluvalmistelu kuten piparien leipominen ja koristelu,
Tämä. Nimen omaan yhdessä olo ja kiireettömyys. Hämärästä tykkään itse, kun kynttilät kauneimmillaan. Riisipuuro aamupäivällä, jouluruoat illemmalla. Joulusauna tärkeä. Itse muistan lämmöllä lapsuuden kuusenhakureissun aattona. Oli paljon lunta, isi kulki edellä, penskat perässä.
Nykyisin hissuttelen aamuhämärissä villasukissa aattoaamuna. Kiireetön aamupala, kynttilät. Puolison kanssa kahdestaan lämmitetään pihasauna, laitetaan lyhdyt ulos, linnuille ruoat. Toivon lumisadetta aatoksi, se vaimentaa äänet. Saunassakin kynttilät.
Mutta jokainen voi luoda omat kivat perinteet. Riittää muutamakin juttu, mikä toistuu...
Hämäryys, en ollut edes ennen mieltänyt sen merkitystä, kunnes vietettiin joulua paikassa, missä olivat aattona kaikkien huoneiden kattolamput ja muut valaisimet päällä. Tuntui oudolta. Joulun tunnelman vei tehokkaasti.
Me katsottiin mummolassa aina talvisin sinistä hetkeä; hämäränhyssyä ikkunasta (muulloinkin kun jouluna). Siis miten hienoa, oma pieni hetki oman mummon kanssa ikkunasta ulos tuijotellen. Milloin koittaa maaginen hetki ja lumi ja ilma käy sinisenä ennen kuin muuttuu iltahämäräksi. Aivan mahtava olotila ja sitä aitoa kotimaista "hyggeä". Ollaan tässä hetkessä ja nautitaan.
Hämäränhyssy. Ihana sana, kiitos kun muistutit...
Ihan kauheaa, jos jouluaattona paistaa aurinko😕
Vielä kamalampaa on se, että juhannusyönä ei näy aurinko vaan pitää olla valot.
Maalla voi tehdä jää- tai lumilyhtyjä, jos on vähänkään pakkasta. Lintujen ruokkimisessa ei kannata liioitella jouluna, sillä niitä lintuja on ruokittava kevääseen saakka, joille laittaa jouluna ruokaa.
Vierailija kirjoitti:
Aloita perinteidein rakentaminen siitä, että rahaa käytetään mahdollisimman vähän. Silloin joulu tuntuu oikealta joululta silloinkin, jos sattuu olemaan jostakin syystä kovin köyhä.
Ei osteta aina uutta krääsää vaan käytetään niitä samoja koristeita, joita meillä on "aina" ollut. Laulakaa joululauluja, leipokaa yhdessä , laittakaa koti siistiksi joulukuntoon.
Ehdottomasti kannattaa välttää vimmattua matkustelua aattona paikasta toiseen. Keskellä päivää on hyvä rauhoittua kuuntelemaan joulurauhan julistusta niin, että siihen mennessä on tehty jo kaikki ostokset ja kotonakin pääosa ateria- ym. valmisteluista.
On hyvä idea, että joulun tunnelma ei tule siitä, että ostetaan paljon, on joulukalenterissa lahjaa joka päivälle ja aamulahja ja vino pino muuta lahjaa ja vuosittain trendikoristeet.
Rauhallista pienimuotoista yhdessä tekemistä, läsnäoloa. Leipomista, kynttilöitä, joululauluja, perinteiset koristeet.
Ihania joulutunnelmantuojia on esim lasten kauneimmat joululaulut kirkossa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli perinteenä aatto aamuna hakea kuusi omasta metsästä. Omien lasten kanssa käydään kuusi varastamassa jo ennen joulua lumipyryn aikaan niin jäljet peittyvät.
Meillä se kuusi haetaan jo aatonaattona tai muuten vuoden pimeimpänä päivänä omasta tai jonkun muun metsästä, tai sitten ylijäämäkuusi jostakin myyntipaikasta. Se koristellaan viimeistään aattoaamuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisollakin voi olla joitain perinteitä, vaikkei osaa niitä nyt nimetä. Entä puolison vanhemmat? Haluavatko he ehkä teidät kylään jouluna? Miettikää yhdessä puolison kanssa mitkä asiat tekevät joulun. Ne ovat niitä perinteitä.
Itse olisin tosi varovainen siinä, että joulun perinteeksi muodostuu kyläily jossain. Yleensä aina kun kysellään joulun stressin aiheuttajia, niin esille nousee autossa istuminen ja paikasta toiseen suhaaminen. Usein ne on myös aina lapset ja lapsen lapset, jotka liikkuvat, isovanhemmat ovat kotonaan. Kuten äitini totesi, joulu kotona on niin mukava niinpä.
Itse miettisin myös, onko jotain jonka voi tehdä jo aaton aattona, voiko jotain jättää joulupäivälle tai tapanille. Turha yrittää tunkea kaikkea yhteen päivään.
Musta taas on ihana mennä isovanhemmille. Joulu ois aika tylsä jos oltais vaan kotona keskenämme.
Isovanhempien on helpompi kuin meidän käydä kaupassa jouluostokset ja valmistella kaikki rauhassa. Lasten kanssa ois jouluruuhkissa shoppailu kamalaa.
Kerrankin joku on samaa mieltä :D jo lapsuuden jouluista muistan tärkeimpänä hetket mummolassa serkkujen kanssa leikkien. Kauheaa jos vanhemmat ois joku joulu päättäneet että ollaan oman perheen kanssa kotona.
Kyläilyn suhteen olen kahta mieltä. Joo, olisi ollut tylsää istua vaan kolmistaan kotona koko joulu, mutta toisaalta avioeroperheessä joulu sitten meni siinä, että ensin isä haki luokseen, sieltä lähdettiin mummolaan, mummolasta palattiin isälle, sieltä toiseen mummolaan ja sieltä sitten kotiin ihan loppuillasta. Autossahan sitä tuli siis vietettyä suuri osa aatosta, mutta tulipa ainakin nähtyä sukulaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävely talvisessa metsässä ja viedään metsän eläimille jouluruokaa. Tehdään jouluruokaseppeleitä pihan linnuille
Ulkomailla asuvana, paljon matkustavana, kahden kulttuurin perheenä emme ole edes yrittäneet tuputtaa lapsillemme ns vanhoja perinteitä kummastakaan kulttuurista, vaan tarjota myös jouluisin heille uusia kokemuksia, mukavia tapahtumia jne Joulua olemmekin viettäneet useimmiten jossakin muualla kuin kotona. Eiköhän lapset kuitenkin kaikkialla maailmassa, missä nyt ylipäätään joulua vietetään, odota eniten hetkeä, kun saavat ruveta aukaisemaan lahjapakettejaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehdottomasti kannattaa panostaa joulunodotukseen. Sehän on ylivoimaisesti parasta. Pikkuhiljaa marraskuulta alkaa tehdä yhdessä pieniä jouluvalmisteluja, laittaa jouluvaloja, koristeita, askarrella, siivota, laitella jouluruokia, lahjoja läheisille, leipoa, tehdä kortteja, soittaa joulumusiikkia, lukea joulukirjoja, katsella jouluvideoita jne. Meillä oli lapsille ns tontunpussi, eli joka aamulle tontulta kirje ja pieni lahja. Se oli kohokohta. Piparitalkoot, uusien joulutorttumallien teko myös hyvin odotettuja asioita. Joulu menee ohi hetkessä, mutta sen odotus ja valmistelu tuo ihanaa valoa ja jännitystä ankeaan ja pimeään vuodenaikaan. Kannattaa osallistua tai itse järkätä jonkinlainen joulupolku lapsille jollekin illalle. Lyhtyjen valossa on kiva kiertää joulupolun muodossa esimerkiksi ensimmäisen joulun tapahtumat. Mukana lauluja ja pikku puuhia. Tämä mieluisampi kuin se perinteinen jouluhartaus. Näillä meillä on menty ja rakastetaan joulua ja valmisteluja edelleen koko perhe, vaikka lapset jo isoja.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa panostaa jo joulunalusaikaan: itsetehty joulukalenteri, paljon jouluaskartelua ja joululauluja, piparkakkujen leipomista itsetehdystä taikinasta ja piparkakkujen koristelua. Joku paikallinen jouluaiheinen tapahtuma (tiernapoikakilpailu, luistelua Helsingin keskustassa -tyyliin)
Itse jouluna joululauluja ja -elokuvia, lautapelejä ja ulkoilua, 4-vuotiaalle ehdottomasti lukisin jouluisia kirjoja.
Tämä! Joulussa parasta on sen odotus ja se taianomainen tunnelma. Tuon ikäisen kanssa en todellakaan panostaisi lahjavuoreen, vaan juurikin siihen joulun taikaan ja tunnelmaan. Itse väsäsin aikoinaan huovasta lapsille joulukalenterin ja käytin aika paljon aikaa erilaisten yllätysten keksimiseen. Yhtenä vuonna kalenterista tuli täytettä lorupussiin, toisena vuonna oli pieniä vihjeitä tai karttoja, joiden avulla metsästivät kotiin piilotettuja karkkeja yms. Ne on jääneet lapsille todella vahvasti mieleen ja edelleen, melkein aikuisina teineinä, muistelevat kaiholla.
Joulun odotukseen kuuluu ehdottomasti myös yhdessä leipomiset, kodin koristelu, joulukorttien askartelu, jouluiset sadut yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla asuvana, paljon matkustavana, kahden kulttuurin perheenä emme ole edes yrittäneet tuputtaa lapsillemme ns vanhoja perinteitä kummastakaan kulttuurista, vaan tarjota myös jouluisin heille uusia kokemuksia, mukavia tapahtumia jne Joulua olemmekin viettäneet useimmiten jossakin muualla kuin kotona. Eiköhän lapset kuitenkin kaikkialla maailmassa, missä nyt ylipäätään joulua vietetään, odota eniten hetkeä, kun saavat ruveta aukaisemaan lahjapakettejaan.
Olen kyllä eri mieltä. Meillä ei koskaan ole pidetty lahjoja joulun keskiössä. Toki lahjoja vaihdetaan, mutta se ei ole pääasia. Joulussa parasta on tunnelmointi ja joulun odotus. Perinteet, jotka toistuvat samanlaisina joka vuosi. Ja jouluruoka. Se on se, mitä meidän lapset on odottaneet jo pienestä pitäen kaikkein eniten joulussa.
Aikuisenkin mieli pysyy parempana, kun pitkin joulukuuta tehdään valmisteluja. Leipomista ja koristeita vähitellen lisää. Pariin päivään ei millään mahdu kaikki syöminen ja kiva, joten niitä on kiva ripotella joulukuun viikonloppuihin. Piparinpaistoa ja tietysti niiden syömistä, samoin joulutorttuja. Ei niitä joulunpyhinä enää jaksa kun tarjolla on paljon muutakin hyvää.
Jouluaatolle ulkoilua jotta saa raitista ilmaa ja tulee haettua ruokahalua. Jos lapsi on kuin kissa pistoksissa odottaen lahjoja, niin yksi lahja aamupäivälle/keskipäivälle jotta pysyy nahoissaan. Jokin peli esimerkiksi jota kaikki voivat pelata odotellessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä tietysti kaikille joulukalenteri, ennen joulua yhtenä iltana leivotaan piparkakkuja tonttulakit päässä ja aina sama joululevy soimassa, tanssitaan ja pelleillään samalla. Toisena iltana joulutortut vähän vähemmän riehakkaasti. Aatonaattona haetaan kuusi ja tuodaan sisälle, aattoaamuna koristellaan. Aattoaamuna aina riisipuuroa, kanelia ja sokeritähtikoristeita. Sitten katsotaan joulupukin kuumaa linjaa. Klo 12 joulurauhan julistus ja lumiukko-filmi telkkarista. Klo 15 aattohartaus kirkossa ja sen jälkeen ruoka ja lahjat. Illalla leffoja tai pelejä tai muuta seurustelua.
Samalla kaavalla menty jo 30 vuotta vaikka lapset ovat jo aikuisia, mitään ei saa muuttaa :D
Vierailij dea kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla asuvana, paljon matkustavana, kahden kulttuurin perheenä emme ole edes yrittäneet tuputtaa lapsillemme ns vanhoja perinteitä kummastakaan kulttuurista, vaan tarjota myös jouluisin heille uusia kokemuksia, mukavia tapahtumia jne Joulua olemmekin viettäneet useimmiten jossakin muualla kuin kotona. Eiköhän lapset kuitenkin kaikkialla maailmassa, missä nyt ylipäätään joulua vietetään, odota eniten hetkeä, kun saavat ruveta aukaisemaan lahjapakettejaan.
Olen kyllä eri mieltä. Meillä ei koskaan ole pidetty lahjoja joulun keskiössä. Toki lahjoja vaihdetaan, mutta se ei ole pääasia. Joulussa parasta on tunnelmointi ja joulun odotus. Perinteet, jotka toistuvat samanlaisina joka vuosi. Ja jouluruoka. Se on se, mitä meidän lapset on odottaneet jo pienestä pitäen kaikkein eniten joulussa.
Kuinkahan moni nykyajan lapsi/ nuori todella odottaa, milloin laatikot, sillit, kinkku jne. tuodaan pöytään. Lanttu-/porkkana-/imelletty perunalaatikko tms ovat kyllä jo vähän sellaista menneen ajan sapuskaa.
Ennen oli ennen perinteitä vaalittiin syötiin yhdessä ja tehtiin joulusta tunnelmallinen ja iloinen juhla. Nyt nuorille ei kelpaa mikään joululahjaksi rahaa. Kaikki jouluperinteet romukoppaan ei vaalita mummojen ja pappojen/ isovanhempien yhdessä tekemisen iloa. Kiireesti syödään, kinaillaan ja tuijotetaan puhelinta. Joten me monet " vanhan ajan" mummot papat pysymme kotona yksin kun ketään ei kiinnosta mitä ennen vanhaan oli. Silloin tehtiin monet sukupolvet yhdessä, oli iloista lauluja leikkejä ja ruokailu koko ilta ja yhdessä oloa. Meidät vanhat unohdetaan ja moni yksinäinen tulee surulliseksi kun viettää joulunsa/ juhlapyhinä kotonaan yksin. Tai joutuu passaamaan väsynein kipuisin käsin nuorille ruoat ym kukaan tarjoamatta apua sitten sanotaan vaan heipat. Tämmöistä on tänä päivänä ei kunnioiteta perinteitä. Me monet kaipaamme näitä aikoja emme halua istua huoneen perällä ja katsoa Kiireessä tehtyä joulua. Haluaisimme iloa ja lauluja ym pyhäpäivien merkeissä 🎄. Löytyykö vielä nuoria jotka ottavat meidät vanhat " homekorvat" huomioon? ja vaalivat perinteitä.
Luin aina Jouluaiheisia satukirjoja muutamaa päivää ennen Jouluaattoa. Kun lapsen heräsivät Jouluaattona niin saivat aukaista yhden lahjan jonka löysivät kuusen alta ja loput sitten illalla tai mieluiten iltapäivällä ettei ehtinyt väsy tulla. Muistan että lapsena kotona äiti kävi tekemässä pieniä jalanjälkiä (kai oli säästössä jotkut pienet kengät) lumeen pirtin ikkunan alle ja sitten sanoi että käykääs lapset katsomassa, siellä ne tontut käy katsomassa että olettko kilttejä ja pienenä sisko ja minä tähän 100% uskottiin ja viikkoa ennen Jouluaattoa oli kiltteys huipussaan :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Puolisollakin voi olla joitain perinteitä, vaikkei osaa niitä nyt nimetä. Entä puolison vanhemmat? Haluavatko he ehkä teidät kylään jouluna? Miettikää yhdessä puolison kanssa mitkä asiat tekevät joulun. Ne ovat niitä perinteitä.
Itse olisin tosi varovainen siinä, että joulun perinteeksi muodostuu kyläily jossain. Yleensä aina kun kysellään joulun stressin aiheuttajia, niin esille nousee autossa istuminen ja paikasta toiseen suhaaminen. Usein ne on myös aina lapset ja lapsen lapset, jotka liikkuvat, isovanhemmat ovat kotonaan. Kuten äitini totesi, joulu kotona on niin mukava niinpä.
Itse miettisin myös, onko jotain jonka voi tehdä jo aaton aattona, voiko jotain jättää joulupäivälle tai tapanille. Turha yrittää tunkea kaikkea yhteen päivään.
Varmaan totta. Mutta eihän edellisessä viestissä sanottu minä päivänä pitäisi vierailla, eikä edes että pitäisi vierailla. Se oli vain yksi ehdotus. Suomessa on aatto ja kaksi joulunpyhää perätysten. Ehkä jonain päivänä olisi mukavaa vierailla? Etenkin kun aloittajalla itsellään ei ole vielä mitään traditioita.
Meillä on vain toiset lasten isovanhemmat elossa ja he asuvat liian kaukana nopeaan vierailuun yhtenä päivänä.
Lapsuuden jouluissa, jotka olivat ihania. tärkeintä oli että silloin tehtiin asioita, joita ei tehty koskaan muulloin. Leivottiin pipareita, torttuja, laitettiin pihalle ja taloon koristeita, aina niitä samoja. Asiaan kuului, että varsinkin aikuiset hössöttivät ja pitivät aikatauluista kiinni. Joulu on aikaa jolloin saa stressata pikku asioista, mutta hyväntuulisesti tietenkin.
Muistan vanhempieni aattona käydyn ikuisen kinastelun joulupukin tulon ajankohdasta. Se tuntui maailman tärkeimmältä kysymykseltä. ennen vai jälkeen jouluaterian? Ainahan se tuli aterian jälkeen, tietenkin.
Joulu on aikaa jolloin aikuisetkin saavat olla lapsellisia ja hössöttää piparkakkutalon koristeista. Jouluun ei vaan kerta kaikkiaan kuulu "Ei sillä niin väliä ole" -asenne.
Nämä perinteet olen siirtänyt lapsilleni ja he taas puolestaan omilleen.
Pekka Töpöhäntä