Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (24139)
Venetsialaiset eivät kuuluneet tai näkyneet oikein mitenkään. Silloin, kun aiemmassa paikassa asuin niln siinä järvi ja mökkejä lähellä niin piti aina lähteä koirani kanssa pois. Nyt taas tosi hiljaista.
Innostuin eilen vielä myöhään leipomaan korvapuusteja. Taikina onnistui ihan hyvin, kun ajattelee, että en edes muista koska olen pullaa leiponut. En varmaan kertaakaan aikuisena. Taikinan kohotus oli ongelma, kun kämpän lämpötila 18 astetta. Laitoin uunin päälle kulhon kulhon ja keitin samalla toisella puolella mehua niin lämpöä tuli ja taikina viimein kohosi. Ihan onnistunut lopputulos ja äitini saa osan pullista. Täytyy joskus tehdä uudestaan.
Nyt pitää taas mennä puutarhan hoitoon. Ja uloskin. Ei ole luvannut edes sadetta. Kai joku kyllästyy kirjoituksiini. Kirjoitan silti ja ehkä tämä kaikki tekeminen on itselleni sitä ilonaihetta tuovaa. Joku leipominen tai taimien hoito tai kävely luonnossa tai marjan poiminta ja säilöminen. Musiikin kuuntelu la uudet biisit mitä löydän yms. Tai, kun löytää kirppikseltä housut joiden hinta on pari euroa ja huomaakin, että oikea hinta uutena on melko korkea.
En minäkään onnellinen monesti ole, mutta nämä asiat tuovat kuitenkin iloa. Samalla nyt on ollut muutenkin hyviä viikkoja itselläni. Lähes onnellinen olo ollut.
Sueco - SOS (Acoustic)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rodeon Kesähäät hymyilyttää - taaskin. On niin oiva kesäbiisi. Bändi lopettaa, olikin tarkoitus tehdä vain yksi yhteinen levy ja keikkailla kesä.
Tervetuloa syys - ensi viikolle ennustettu +20 C, kiva sää puolukkaretkille.
Tänään syödään lohta, ehkä savustettu tai uunilohi. Perunoita, porkkanatikkuja. Nam.
Leppoisaa sunnuntaita
Doris
Vierailija kirjoitti:
Päiväsaunassa kävin. On väsyttänyt hirveästi, mutta piristyin vähän, kun harvoin nähty ystäväni tuli käymään illalla. Kun kertoilin tilanteestani, hän alkoi topakasti neuvomaan mitä hänen mielestään olisi hyvä nyt tehdä. Eipä osunut yhteen omien ajatusten kanssa, joten hieman ärsyttikin, kun ajatteli tietävänsä paremmin. No, mutta onneksi päätösvalta on yksin minulla omista asioista. Nyt illan hämärtyessä taas alakulo iski ja kaikki epämieluisat ajatukset ovat kimpussa. Toivon, että uni tulee armahtamaan pian.
Tuosta tuli mieleeni, kun äitini oli yllättäen menehtynyt ja töissä pomo tuli käytävällä vastaan, esitti osanoton suruun näillä sanoilla:"suru on oikeastaan aika itsekästä". Jäi mieleeni vuosikausiksi nuo sanat jotka sillä hetkellä tuntuivat syyllistämiseltä, ajattelin että eikö tuossa tilanteessa oleva ihminen saakin olla vähän itsekäs ja surra. Työtoverini taas sanoi "kyllä sinun nyt täytyy piristyä". Se on sellainen lause, jota ei koskaan pidä sanoa ihmiselle joka on allapäin kun läheinen on menehtynyt, tai vaikka olisi jostain muusta syystä masentunut.
Ykkösellä ohjelma Suoi show must go on ja siinä mm. Danny. Jos hänestä joskus tehdään elokuva, Enkä välttynyt ajatukselta että Komioitten Aleksi olisi hyvä esittämään Dannya.
Vierailija kirjoitti:
Ykkösellä ohjelma Suoi show must go on ja siinä mm. Danny. Jos hänestä joskus tehdään elokuva, Enkä välttynyt ajatukselta että Komioitten Aleksi olisi hyvä esittämään Dannya.
Danny Hartolan markkinoilla 6.9
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ykkösellä ohjelma Suoi show must go on ja siinä mm. Danny. Jos hänestä joskus tehdään elokuva, Enkä välttynyt ajatukselta että Komioitten Aleksi olisi hyvä esittämään Dannya.
Danny Hartolan markkinoilla 6.9
Haa:) Suomen suurimmat yksipäiväiset maalaismarkkinat piskuisessa Hartolassa. 20 000 ihmistä, koko Heinolan kokoisen kaupungin väki!
Vettä on sadellut koko päivän, niin eilenkin. Hyvä, että saatiin ne perunat nostettua "hyvän sään aikana".
Poljin ja poljin, maisemat vaan ei vaihtuneet. Samalla seurasin timanttiliigaa telkkarista ja välillä ikkunasta punarintojen kisailua puutarhassa.
Kävimme pienellä kotiseutuajelulla, samalla veimme roskia jätepisteelle ja kävin yhdestä paikasta katsomassa kantarelleja, löysin muhennoksen tarpeet.
Kun tulimme kotiin, ystävä ohikulkumatkallaan poikkesi juttusille. Kiva oli vaihtaa kuulumiset.
Näin harmaana päivänä pari auringonkukkaa loistaa keltaisena kasvimaalla. Sanoisinko, että siemenissä oli jotakin vikaa, kun ei enempää taimia noussut. No, ensi kesänä paremmat siemenet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä olen tänään vain opetellut olemaan. Tai siis opetellut VAIN olemaan. Tein jo pari kuukautta sitten päätöksen, että kun työelämä on ohi, niin sen jälkeen sunnuntaisin saan käyttää vain koiran ulkona, laittaa tuokaa ja illalla pistää tiskit tiskikoneeseen. Mutta miten voikaan olla näin vaikeaa!!!!! Heräsin jo kuudelta ja koko ajan aivot sanoo, että pitäisi imuroida, silittää lakanoita, pestä pyykkiä, laittaa pihat syyskuntoon jne jne. Joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni, että enää ei tarvitse. Huomenna sitten. Joku mainitsi katsovansa "natia" eli siis National Geography -kanavaa ja mä olen tallentanut melkein kaikki sieltä tulevat ohjelmat, joten tänään on mennyt päivä suurimmaksi osaksi katsellen, miten hait ovat hyökänneet ihmisten kimppuun. Seuraavaksi sitten vuorossa Rakennuskatastrofit -sarja.
Tänään kuuluu hyvää. Saimme ruoka vieraaksi pojan ja avovaimon. Teimme ison kattilan perunamuusia ja kuumaa savulohta ja vihersalaattia ja porkkanaraastetta ja tietysti puolukkahilloa. Iloinen olin kun näin että ruoka maistui. Päälle juotiin täytekakku kahvit. Ulkona sää niin kesäinen, aurinko paistaa ja mittari näyttää+19 viimeinen kesäpäivä. Huomenna sitten on syyskuu 😞
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi murhetta, kesäheila ei olekaan enää kuvioissa :( Paljon ihania hetkiä reilun kuukauden aikana ja tämä tuli tänään ihan puskista, vaikka ongelmia olikin ollut. Miehellä oli paljon yhtäkkisiä mielialavaihteluita ja ahdistusta, joka johti usein pitkiin henkilökohtaisiin keskusteluihin, jotka uuvuttivat molempia. Itse taas olin varuillani ja yritin reilun kuukauden aikana olla kertomatta nyt kuitenkaan ihan kaikkea itsestäni, joka taas sai miehen ajattelemaan, että salaan jotakin ja hän ei voi luottaa minuun. Hän näki edelleen eksiään kahveilla, joka minusta oli vähän outoa ja vaivasi varmaan enemmän kuin myönsinkään. Itse olisin antanut vielä vähän aikaa mahdollisuuden, mutta mies sanoi, että on liian hankalaa. Lähtiessä pyysi, että saako vielä viesteillä myöhemmin.
En tiennyt enää mitä tänään ajatella, kun oltiin oltu viisi päivää omissa menoissa ja kun nähdään mies ilmoittaa heti että väsyttää ja alkaa puhua ystävään liittyvästä vaikeasta tilanteesta. Ehkä kommentoin liian kulmikkaasti. Ehkä olisi eilen pitänyt suostua näkemään, kun mieheltä vapautuikin ilta jonka oli koko viikon varannut kavereilleen, joita ei sitten jaksanutkaan nähdä. Olin vain itse ollut juuri yöhön venyneellä työmatkalla enkä jaksanut. Mitä tein väärin, kuka teki väärin, nämä on näitä kysymyksiä mitä tässä miettii.
Olotila on kuin olisi kompastunut ja laskeutunut turvalleen.
Vierailija kirjoitti:
Voi murhetta, kesäheila ei olekaan enää kuvioissa :( Paljon ihania hetkiä reilun kuukauden aikana ja tämä tuli tänään ihan puskista, vaikka ongelmia olikin ollut. Miehellä oli paljon yhtäkkisiä mielialavaihteluita ja ahdistusta, joka johti usein pitkiin henkilökohtaisiin keskusteluihin, jotka uuvuttivat molempia. Itse taas olin varuillani ja yritin reilun kuukauden aikana olla kertomatta nyt kuitenkaan ihan kaikkea itsestäni, joka taas sai miehen ajattelemaan, että salaan jotakin ja hän ei voi luottaa minuun. Hän näki edelleen eksiään kahveilla, joka minusta oli vähän outoa ja vaivasi varmaan enemmän kuin myönsinkään. Itse olisin antanut vielä vähän aikaa mahdollisuuden, mutta mies sanoi, että on liian hankalaa. Lähtiessä pyysi, että saako vielä viesteillä myöhemmin.
En tiennyt enää mitä tänään ajatella, kun oltiin oltu viisi päivää omissa menoissa ja kun nähdään mies ilmoittaa heti että väsyttää ja alkaa puhua ystävää
Voi. Sydänsärky on yksi kipeimmistä, vain aika auttaa. Mutta: Se kipu on osoitus siitä, miten rakkaita yhteiset hetket ovat olleet, korvaamattomia
Lohtuterveisin
Doris
Sisältö jatkuu mainoksen alla
6000 askelta eli tavoite saavutettu.
Kiitos lohtuterveisistä. Nauratti myös tuo perään tullut kommentti "6 000 askelta eli tavoite saavutettu". Se oli siinä se yhteinen matka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulle nuo venetsialaiset on ihan uusi asia. Lapsuudenmaisemissa sellaisia ei vietetty.
Miten uusi asia lie?
Ei ole uusi, sillä tullut Suomeen 1840 -luvulla.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä olen tänään vain opetellut olemaan. Tai siis opetellut VAIN olemaan. Tein jo pari kuukautta sitten päätöksen, että kun työelämä on ohi, niin sen jälkeen sunnuntaisin saan käyttää vain koiran ulkona, laittaa tuokaa ja illalla pistää tiskit tiskikoneeseen. Mutta miten voikaan olla näin vaikeaa!!!!! Heräsin jo kuudelta ja koko ajan aivot sanoo, että pitäisi imuroida, silittää lakanoita, pestä pyykkiä, laittaa pihat syyskuntoon jne jne. Joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni, että enää ei tarvitse. Huomenna sitten. Joku mainitsi katsovansa "natia" eli siis National Geography -kanavaa ja mä olen tallentanut melkein kaikki sieltä tulevat ohjelmat, joten tänään on mennyt päivä suurimmaksi osaksi katsellen, miten hait ovat hyökänneet ihmisten kimppuun. Seuraavaksi sitten vuorossa Rakennuskatastrofit -sarja.
Tuttu tunne, piti ihan muistuttaa itseään ettei enää ole pakko tehdä mitään, ei ole aikatauluja, ei kalenterin mukaan elämistä. Tuon tiedostamiseen meni aikansa, mutta taivaallinen tunnehan oli kun se tajuntaan iski. Kuin paino olisi pudonnut olkapäiltä. Vapaus tehdä tai olla tekemättä 👍.
Vierailija kirjoitti:
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Mä olen tänään vain opetellut olemaan. Tai siis opetellut VAIN olemaan. Tein jo pari kuukautta sitten päätöksen, että kun työelämä on ohi, niin sen jälkeen sunnuntaisin saan käyttää vain koiran ulkona, laittaa tuokaa ja illalla pistää tiskit tiskikoneeseen. Mutta miten voikaan olla näin vaikeaa!!!!! Heräsin jo kuudelta ja koko ajan aivot sanoo, että pitäisi imuroida, silittää lakanoita, pestä pyykkiä, laittaa pihat syyskuntoon jne jne. Joudun jatkuvasti muistuttamaan itseäni, että enää ei tarvitse. Huomenna sitten. Joku mainitsi katsovansa "natia" eli siis National Geography -kanavaa ja mä olen tallentanut melkein kaikki sieltä tulevat ohjelmat, joten tänään on mennyt päivä suurimmaksi osaksi katsellen, miten hait ovat hyökänneet ihmisten kimppuun. Seuraavaksi sitten vuorossa Rakennuskatastrofit -sarja.
Tuttu tunne, piti ihan muistuttaa itseään
Ei sitä niin vaan opi olemaan puuhastelematta eläkkeelle päästyä. Ensimmäisen eläkepäivän siskoni käytti nappi- ja lankalaatikon järjestelemiseen.😂🤭
Kaksi ekaa eläkevuotta minä vain makasin sohvalla ja luin kirjoja. En jaksanut muuta. Eikä tarvinnut tehdäkään muuta. Edelleen luen kirjoja valtavasti, mutta teen muutakin.
Teemalla alkaa ysiltä uusi sarja. Meinaan kattoo. Naapurin poika jäi joteski kesken, tuleekohan siihen jatkoa?
TTK ei jaksa mua kiinnostaa, näin ne mielipiteet jakaantuu.
Ketju on lukittu.
Sunnuntai ja lepopäivä. Ei huhkita mitään ylimääräistä. Täällä on kaunis, aurinkoinen, tyyni aamu. Sininen taivas, koivuissa näkyy vähän keltaisiakin lehtiä. Lintuystävät iloisina pihapiirin puissa ja pensaissa. Hanhet lensivät kohti rantaa ehkä aamu-uinnille.
Hyvää pyhää!