Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonnon päivänä en ole luonnossa liikkunut; vettä satanut koko päivän.  Sateella ei oikein innosta ulkoilu.

Nyt on viikonlopuksi ruoat ja leipomukset tehty ja paistettu ja astiat tiskattu.

Tuvan uunia lämmitettiin tänään, siellä paistuivat kaikki tänään tekemäni: kantarellipiirakka, kauravuokaleipä ja härkis-kesäkurpitsapaistos.  Hyvin onnistuivat kaikki, hyvältä maistuvat.

Loppupäivän ohjelmassa on sanaristikoita, surffailua ja saunominen pihasaunassa.  

 

Nuorempana nukuin ulkona Luonnonpäivänä. Ja jo ennen virallista päivääkin. Milloin pihakeinussa, peräkärryssä tai terassillakin. Joskus ihan pihanurmella makuupussissa .

Sittemmin on jäänyt.

En uskaltaisi pelkään ja inhoan niin paljon hiiriä, rottia, käärmeitä, sisiliskoja ym isommista luonnossa liikkuvista eläimistä puhumattakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oiettäs. Kirpparilla, arpajaisissa kyläkaupalla, mitään en ostanu, voittanu, lystiä oli. Näin kymmeniä ystäviä, voi sitä puheensorinaa. Sitruunakalaa on vielä, jälkkäri nougatjäätelöö.

Naminam. Vesisade ei houkuttele läheiseen venetsialais - rantajuhlaan. Taidan ottaa rauhallisesti tämänkin illan. Puoliso palaa työreissultaan huomenna, ruoka suunniteltu salaattipohjalta, ehkä letut :)

Aamupala luonnonjugurtti, tuore puolukkasurvos, voi ettäs on hyvää. Ja terveellistä.

Leppoisaa lauantaita kaikille kivoille

Doris

 

yääk

Hassusti todettu. Haluaisinkin tietää, miksi sanoit yääk (toisaalta, saatan arvata :)

17 000 :) jippuu

Pelkään ihmisten keskellä enemmän kuin luonnossa.  Eihän nuo eläimet mitään pahaa kenellekään tee, toisin kuin ihmiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oiettäs. Kirpparilla, arpajaisissa kyläkaupalla, mitään en ostanu, voittanu, lystiä oli. Näin kymmeniä ystäviä, voi sitä puheensorinaa. Sitruunakalaa on vielä, jälkkäri nougatjäätelöö.

Naminam. Vesisade ei houkuttele läheiseen venetsialais - rantajuhlaan. Taidan ottaa rauhallisesti tämänkin illan. Puoliso palaa työreissultaan huomenna, ruoka suunniteltu salaattipohjalta, ehkä letut :)

Aamupala luonnonjugurtti, tuore puolukkasurvos, voi ettäs on hyvää. Ja terveellistä.

Leppoisaa lauantaita kaikille kivoille

Doris

 

yääk

 

Hassusti todettu. Haluaisinkin tietää, miksi sanoit yääk (toisaalta, saatan arvata :)

 

Just just, kivat ei kirjoittelekaan noin ... ?

yksin juomista, pitäiskö lähtee paikallis lähiöbaariin, ois edes ihmisiä ympärillä joskus, tukehdun tähän yksin oloon

Vierailija kirjoitti:

yksin juomista, pitäiskö lähtee paikallis lähiöbaariin, ois edes ihmisiä ympärillä joskus, tukehdun tähän yksin oloon.

Minun neuvoni;lähde.

(Jos on mahdollista, vähän kauemmaksi kuin lähiöbaariin jossa jokainen tuntee toisensa. Mee uuteen paikkaan, missä kukaan ei tunne sua entuudestaan). Mut lähiöbaarikin on ok, jos ei mahkuja matkustaa kauemmas. Pääasia on että Lähtee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi surullista, että yksinäisiä ihmisiä on niin paljon. Kumpa löytäisivät yhteen, niin varmaan yhteyksiä syntyisi. Tämmöisen tavallisen on vaikea ymmärtää, kun yli 60v on vielä löytynyt ystäviä. Tänäänkin oli "tupa täynnä" ja puheensorina sen mukainen.

Hymyilyttää

Anonyymi - ikuisesti

Minä olen yksinäinen, mutta en haluaisi mihinkään akkalauman kälätykseen mukaan. Sellaisessa paikassa yksinäinen tuntee olonsa vieläkin yksinäisemmäksi. Ehkä sittenkin viihdyn paremmin kotona yksin kissojen kanssa. Joskus kokeilin osallistua jonkinlaisiin neulomistapaamisiin, mutta häivyin vähin äänin pois sanomatta edes heippa. Kokemus oli se, että akat vaan arvosteli poissaolevat ja se ei ollut mielestäni yhtään mukavaa kuunneltavaa.

Oulussa on kerho yksinäisille keskustassa voi mennä jos seuraa kaipaa. Samoin jos masista potee näkemään toisia ja vaihtaan ajatuksia. 

"Burnoutissa olen, umpiväsyneenä. Koko elämän traumataakka on päällä ylisuorittamisen lisäksi. Inhottavat muistikuvat eri elämäntilanteissa olleista tapahtumista tunkevat ahdistavina mieleen, vaikkei haluaisi. Yritän katsoa niistä poispäin, mutta se ei auta. Pakko katsoa niitä silmiin ja surra, miten tämä elämä onkaan mennyt. Synkeä yksinäisyys takoo vasarallaan silmien takana, vaikka olisinkin muiden seurassa. Syvä erillisyys, viallisuus ja surumielisyys. Niistä olen rakennettu. Ei ole yksin jätetyllä yhteyttä. Ei edes itseeni."

Samaistuin tähän viestiin ja jaan samoja ajatuksia. Puran suorittamiseen ikävää oloa ja teen paljon asioita huijatukseni mieltäni. Onneksi monesti se toimii. Kyllä ikävät tilanteet ovat usein silti mielessäni.

Välillä mietin esim joidenkin ihmisten julmaa käytöstä ja sitä miten joku pystyy oikeasti satuttamaan niin paljon toisia. Mietin mitä järkeä sillä kaikella. Oikeastaan jokainen minua satuttanutkin oli jo muutenkin ystäviä omaava ja hyvin porukoissa oleva ihminen. Ei heidän olisi esim asemaansa parantaakseen tarvinnut alkaa kiusaamaan tms. Näin turhaa tavallaan tuhota toisen elämää. Näin monesti päättelen, että kyllä joidenkin pitää jotenkin tykätä tästä kaikesta jos ns turhaan viitsii vuosikausia muita kiusata ja ei yhtään kadu mitään.

Minustakin on puhuttu niin paljon pahaa, että niinkuin joskus kirjoitin niin törmään siihen ajoittain vieläkin. Ne hetket tavallaan tuttuja, mutta kyllä minä silti häpeän ja suren sitä kaikkea. Joku tälläinen hetki tavallaan herättää minut taas kerran siihen, että välillä koen näitä tilanteita. Sitten monesti suutunkin siihen kaikkeen. 

Kyllä minäkin suren elämääni monesti. Jotenkin minäkin ajattelen, että olisi voinut olla esim helpompaa toimia ihmisten kanssa nyt tai olisin uskonut itseeni jos oli eri kokemukset. Välillä jokin hetki tulee aina mieleeni. Viimeksi se, kun koirani kanssa muutimme tänne. Iloa siitä, että pääsin pois ja surua siitä, että oli pakko muuttaa. 

Minäkin koen yksinäisyyttä, mutta en luota muihin ja ehkä itselläkin toisaalta ulkopuolinen olo seurassa. En minä muutenkaan osaa oikein tutustua. Samalla välillä mietin onko ok ollakin yksin. Ehkä se sopii itselleni paremmin kuin stressi minkä jo ajatus muihin tutustumisesta aiheuttaa. Toisaalta niinkuin joskus kirjoitin niin rajansa kaikella ja joskus kaipaan ihmisten seuraa. Minäkin tunnen erillisyyttä itseeni, koska olen ollut niin paljon yksin ja ehkä ihminen tarvitsisi joskus muita nähdäkseen itsensä paremmin. Näin mietin. 

Tämäkin päivä on itselleni melko tavallinen. Koirani inhosi näitä päiviä raketteineen ja oli vaan autossa rauhallinen. Sen mukaan nämä illat aiemmin menivät. 

Aamulla lähdin äitini kanssa kauppareissulle, kun hänelläkin ostettavaa. Saimme ihan kivan pienen lahjan ostettua. Ehkä tuollainen tarpeellinen juttu on hyvä valinta. En viitsi kuitenkaan tarkemmin kirjoittaa tästä. Sitten taas puutarhatarvikkeita alesta ostin. Nyt on onneksi esim multaa tarpeeksi. 

Äitini meni toiseen kauppaan ostoksille ja odottaessani   sattumalta avasin autoni hanskalokeron. Pelästyin hieman ja sitten totesin melko rauhallisena, että metsämyyrä oli ilmeisesti vienyt poikasensa sinne. Olivat karvallisia, mutta vielä silmät kiinni. Tai sitten olivat jopa syntyneet sinne. Mitään roskaa yms ei kuitenkaan paljon ollut.

Mietin, että varmaan viikkoja sitten, kun auto oli huonommassa kunnossa ja ajoin vähemmän niin ehkä silloin on poikaset sinne ilmestyneet. Myöhemmin auton lattialta löytyi vielä yksi poikanen. Nostin sen paperin avulla muiden poikasten seuraan. Sitten pihaan oäästäsemme otin laatikon ja muovihanskat kädessä nostin poikaset laatikkoon ja laitoin laatikkoon kallelleen suuren pensaan suojaan.

Nuo myyrät tauteja levittäviä ja tuholaisia esim taimille, mutta en minä niitä esim tappaa olisi voinut. Melko hellyyttäviä ja pieniä olivat. Toivoin, että emo olisi ne pihasta löytänyt, vaikka niiden  pesäpaikka vaihtui. Jäivät neljästään laatikon kulmaan. 

Niiden elämä päättyi parin tunnin päästä tästä. Tulin lenkiltä ja jokin eläin oli napannut niistä kaksi ja tappanut kaksi muutakin. Eli kaikki kuolleita. Hieman surullista toisaalta. Tein tosin parhaani niiden kanssa. Jatkossa pitää tarkkailla autojen tilannetta tältä osin.

Tänään muuten tavallinen päivä ja ulkoilua. Satanut ei ole vielä paljon. Hirvikärpäsiä saa varoa myös. 

Tänään kävin pitkästä aikaa äitin asunnolla ,tyhjensin pakkasta. Hän asuu nyt palvelukodissa. Ei tarvitse enää ruokia viedä kun siellä saa kaiken tarvitsemansa. Menen joku päivä katsomaan häntä ja vien paksumpia vaatteita joita otin mukaani asunnoltaan.

Kovassa sateessa ajoimme tuttavalle joka tarjosi lounaan. Kylläpä on nyt täysi olo! Ei tarvitse mitään syödä enää.

Monelta pellolta oli vilja puitu jo.Upean värisiä oli pellot. Linnut kokoontuvat lähtöön.

Märkä päivä, mutta menin liikenteeseen ostoksille ja syömään. Samalla sain liikuntaakin kun en mennyt joukkoliikenteellä tai autolla. Tulihan sitä kastuttua ja likaiseksikin, mutta kotiin päästyäni laitoin vaatetteeni pesuun. Koko päivän yksin olemista ja eilinenkin oli. Tässä katselen elokuvia ja harmittelen, kun yle areena on poistunut televisiostani. Mukava olo suurimmaksi osaksi ollut päivää. Vuoden viimeiset vattuni ostin ja elokuvia katsoessani niitä nautin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi surullista, että yksinäisiä ihmisiä on niin paljon. Kumpa löytäisivät yhteen, niin varmaan yhteyksiä syntyisi. Tämmöisen tavallisen on vaikea ymmärtää, kun yli 60v on vielä löytynyt ystäviä. Tänäänkin oli "tupa täynnä" ja puheensorina sen mukainen.

Hymyilyttää

Anonyymi - ikuisesti

Minä olen yksinäinen, mutta en haluaisi mihinkään akkalauman kälätykseen mukaan. Sellaisessa paikassa yksinäinen tuntee olonsa vieläkin yksinäisemmäksi. Ehkä sittenkin viihdyn paremmin kotona yksin kissojen kanssa. Joskus kokeilin osallistua jonkinlaisiin neulomistapaamisiin, mutta häivyin vähin äänin pois sanomatta edes heippa. Kokemus oli se, että akat vaan arvosteli poissaolevat ja se ei ollut mielestäni yhtään mukavaa kuunneltavaa.

 

Oulussa on kerho yksinäisille ke

Varmaan ihan kiva, mutta täältä pk-seudulta on vähän turhan pitkä matka. Ja ehkä en lähtisi mihinkään sellaiseen toimintaan, missä on suoraan kohdennettu jotenkin tietynlaiselle ryhmälle. Ei yksinäisyyttä korjata sillä, että kasataan kaikki lähiseudun yksinäiset kerran kuussa tai viikossa yhteen, kun kuitenkin kaikki lähtee koteihinsa tyhjin käsin ja tyhjin odotuksin.  Mutta onhan kuitenkin ihan jees, jos joku jotain yrittää järjestää.

Lännen Jukkaa kuuntelen ja katselen kakkoselta. Syön katsellessa pyttipannua.

Harmaata ja sateista on. Tylsä päivä ollut.

Sade ropisee ikkunaan. Pimeää. On kai täysikuu. Katson Uutiset, sitten Elämäni biisin. Sitten unia.

Hyvää yötä, rauhallisia unia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oiettäs. Kirpparilla, arpajaisissa kyläkaupalla, mitään en ostanu, voittanu, lystiä oli. Näin kymmeniä ystäviä, voi sitä puheensorinaa. Sitruunakalaa on vielä, jälkkäri nougatjäätelöö.

Naminam. Vesisade ei houkuttele läheiseen venetsialais - rantajuhlaan. Taidan ottaa rauhallisesti tämänkin illan. Puoliso palaa työreissultaan huomenna, ruoka suunniteltu salaattipohjalta, ehkä letut :)

Aamupala luonnonjugurtti, tuore puolukkasurvos, voi ettäs on hyvää. Ja terveellistä.

Leppoisaa lauantaita kaikille kivoille

Doris

 

yääk

 

Hassusti todettu. Haluaisinkin tietää, miksi sanoit yääk (toisaalta, saatan arvata :)

 

Kerro. Jos siis arvailet tietäväsi tuon lapsellisen viestin tarkoituksen

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On tosi surullista, että yksinäisiä ihmisiä on niin paljon. Kumpa löytäisivät yhteen, niin varmaan yhteyksiä syntyisi. Tämmöisen tavallisen on vaikea ymmärtää, kun yli 60v on vielä löytynyt ystäviä. Tänäänkin oli "tupa täynnä" ja puheensorina sen mukainen.

Hymyilyttää

Anonyymi - ikuisesti

Minä olen yksinäinen, mutta en haluaisi mihinkään akkalauman kälätykseen mukaan. Sellaisessa paikassa yksinäinen tuntee olonsa vieläkin yksinäisemmäksi. Ehkä sittenkin viihdyn paremmin kotona yksin kissojen kanssa. Joskus kokeilin osallistua jonkinlaisiin neulomistapaamisiin, mutta häivyin vähin äänin pois sanomatta edes heippa. Kokemus oli se, että akat vaan arvosteli poissaolevat ja se ei ollut mielestäni yhtään mukavaa kuunneltavaa.

<

Juuri näin.

Vierailija kirjoitti:

Sade ropisee ikkunaan. Pimeää. On kai täysikuu. Katson Uutiset, sitten Elämäni biisin. Sitten unia.

Hyvää yötä, rauhallisia unia

En vaan voi sietää elämäni biisit ohjelmaa.

Vierailija kirjoitti:

Sade ropisee ikkunaan. Pimeää. On kai täysikuu. Katson Uutiset, sitten Elämäni biisin. Sitten unia.

Hyvää yötä, rauhallisia unia