Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Pusikon raivausta mökillä! Kaunis on keli.

Raivaussahalla vai vesurilla? Meillä soi moottorisaha, puoliso pilkkoo kaadettuja puita pienemmiksi, jotta jaksaa raahata ne tien varteen. Moottorisahan ääni on lapsuuden turvallinen ääni, isäkin sahasi usein. Ja nyt puoliso, kaupunkilaismies on yhtä innostunut metsätöistä. 

Olen joskus onnistunut saamaan sant paulian lehdestä uuden kasvin vain multaan tökkäämällä. Nyt on kaksi lehteä ollut mullassa jo kauan mutta ei näy lisääntyvän. Ensin pidin niitä vesilasissa jonkun aikaa.

Mikähän on vikana nyt?

Ei etene ei etene, olisi paljon , enemmän kuin paljon revittävää ja silputtavaa paperia - ja ikävöin entisen taloni  Molokkia - sinne  oli .turvallisempaa heittää puoliksi revittyä. Täällä pelottavan avoin containeri, joten paperia voi heittää vain vähin erin..... Ja elämän loppukin lähestyy vuosi vuodelta.

Vierailija kirjoitti:

Ei etene ei etene, olisi paljon , enemmän kuin paljon revittävää ja silputtavaa paperia - ja ikävöin entisen taloni  Molokkia - sinne  oli .turvallisempaa heittää puoliksi revittyä. Täällä pelottavan avoin containeri, joten paperia voi heittää vain vähin erin..... Ja elämän loppukin lähestyy vuosi vuodelta.

Minä leikkasin saksilla pieneksi silpuksi kuolinpesän paperit 60 vuoden ajalta. Oli kortteja, tiliotteita, vakuutuspapereita, kuitteja jne. Monta kuutiota säilöttynä autotalliin pahvilaatikoissa. Monen viikon homma. Hanskat kädessä, kun tuli vesikelloja sormiin. Päätin itse hävittää heti kaikki turhat kuitit ja paperit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei etene ei etene, olisi paljon , enemmän kuin paljon revittävää ja silputtavaa paperia - ja ikävöin entisen taloni  Molokkia - sinne  oli .turvallisempaa heittää puoliksi revittyä. Täällä pelottavan avoin containeri, joten paperia voi heittää vain vähin erin..... Ja elämän loppukin lähestyy vuosi vuodelta.

 

Minä leikkasin saksilla pieneksi silpuksi kuolinpesän paperit 60 vuoden ajalta. Oli kortteja, tiliotteita, vakuutuspapereita, kuitteja jne. Monta kuutiota säilöttynä autotalliin pahvilaatikoissa. Monen viikon homma. Hanskat kädessä, kun tuli vesikelloja sormiin. Päätin itse hävittää heti kaikki turhat kuitit ja paperit.

Mutta miksi et polttanut niitä tynnyrissä tai takassa tai juhannuskokossa?

Vierailija kirjoitti:

Ei etene ei etene, olisi paljon , enemmän kuin paljon revittävää ja silputtavaa paperia - ja ikävöin entisen taloni  Molokkia - sinne  oli .turvallisempaa heittää puoliksi revittyä. Täällä pelottavan avoin containeri, joten paperia voi heittää vain vähin erin..... Ja elämän loppukin lähestyy vuosi vuodelta.

Viime keväänä hommasin pienen paperisilppurin, noin 25 egee 🌳 ...ilosta ja muualtakin saa. Helpottaa tuon paperiruljanssin kanssa.

Oottepa ollu puuhakkaita :) minäkin kävin kaksi litraa puolukoita hakemassa metsästä. Äkkiä oli nuo kerätty, sitten istuin kivellä ja haaveilin. Ihan tyyntä oli metsässä, kovin hiljaista myös. Aurinko paistoi siniseltä taivaalta ja pihlajanmarjat punersi. Tosi kiva reissu. Ja vain kaksi hirvikärpästä.

Istun rappusilla, laskin just, että yhdessä pelargoniassa on yhdeksän kukkaa, muissa vähemmän, niitä on kai yhteensä viisi. Jospa jonkun saisin talvetettua. Kivasti kauniita ovat vaalean punaisesta lohenpunaiseen. Orvikit kukkii ahkeraan ja lobeliakin vielä. Tahtoisin joitain syksyllä kukkivia perennoja vaikka leimukukkaa. Se vaan on arka härmälle. Elokuun asteri? 

Saint Paulian juurrutus, ymmärtääkseni on tosi tarkka kastelun suhteen. Istutusmulta huokoista, hiekkaista, ettei vesi seiso ja juuret pääsee kasvamaan. Se on kyl taitolaji, toisilla kukoistaa kasvi ja sitten taas ei. Kasvihuoneessa onnistuu paremmin, ilmankosteus myös tarkka.

'Lämpöisin' terveisin

Doris - hiki tuli metsäreissulla

Metsän raivaus vesurilla! Loputon työ. Hetken näkyy kätten jälki, pajut ja lepät sikiää aina uudestaan. Päivän tätä tehneenä tietää tehneensä :) mukavaa puuhaa, kuten myös halkojen hakkaaminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei etene ei etene, olisi paljon , enemmän kuin paljon revittävää ja silputtavaa paperia - ja ikävöin entisen taloni  Molokkia - sinne  oli .turvallisempaa heittää puoliksi revittyä. Täällä pelottavan avoin containeri, joten paperia voi heittää vain vähin erin..... Ja elämän loppukin lähestyy vuosi vuodelta.

 

Minä leikkasin saksilla pieneksi silpuksi kuolinpesän paperit 60 vuoden ajalta. Oli kortteja, tiliotteita, vakuutuspapereita, kuitteja jne. Monta kuutiota säilöttynä autotalliin pahvilaatikoissa. Monen viikon homma. Hanskat kädessä, kun tuli vesikelloja sormiin. Päätin itse hävittää heti kaikki turhat kuitit ja paperit.

Mutta miksi et polttanut niitä tynnyrissä tai takassa tai juhannuskokossa?

 

Halusin käydä ne läpi ja tehdä surutyötä samalla. Monta uutta asiaa tulikin esiin vainajan elämästä. Ja minulla oli aikaa. Valokuviakin löysin ja selityksiä asioihin.

Voi että osaa arvostaa sitä, että hengittäminen ei satu,sitten kun tästä yskästä paranee. Tulee välillä melkein paniikki, kun tuntuu ettei henki oikein kulje. Kylvyssä meinasi loppua happi, ei sovi minulle höyryhengittely flunssaisena. 

Laitoin hyvää kinkkufeta-uunimunakasta, mutta eipä juuri ole makuaistia kun nenä on tukossa. No, eipä tule syötyä liikaa. Kuuma tee hunajalla sentään maistuu. 

Koirakaverit lämmittää vieressä, aina yhtä uskollisena, oli mikä oli. 

Vierailija kirjoitti:

Metsän raivaus vesurilla! Loputon työ. Hetken näkyy kätten jälki, pajut ja lepät sikiää aina uudestaan. Päivän tätä tehneenä tietää tehneensä :) mukavaa puuhaa, kuten myös halkojen hakkaaminen.

On hyvä laittaa isot lihakset töihin, siinä myös näkee kättensä työn jäljen ja voi tuntea tyytyväisyyttä että sain tuon aikaan. Vaikka sitten vuoden päästä sama homma yleensä edessä. Vesakkomyrkkyä olen ajatellut hankkia ensi keväänä kun paju ei kuole muuten. Siltikin raivattavaa vielä jää 😄.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Herätty 6.30. Aamukahvin jälkeen ahkerointia. Pesin kesäkukkaruukut, pyykkäsin ja kuivasin vanhuksen pyyhkeet ja täytin tiskikoneen. Hommat kun olin saanut hoideltua, päätin keittää uuden kahvikupillisen ja tehdä hyvän leivän. Kahvi jäi juomatta kun kissajuniori dippasi häntänsä kahvikuppiin.

Taas pitäisi arpoa mihin työpaikkaan lähetän pakolliset hakemukset. Ottaiskohan ne minut tuulilasin asentajaksi tai ripsiteknikoksi. Kovin on aneeminen tuo lähiseudun työtarjonta. Välillä kutittelee, että laittaisi hakemuksen paikkaan, josta ei ole mitään hajua, mutta kun tiedän kuinka tuo koneisto toimii, ei viitsi rasittaa sitä.

Toi iänikuinen ripsiteknikko ja tuulilasinasentaja löytyy minunkin alueen työtarjonnasta.

Täällä entinen työvoimaviranomainen lukee huolestuneena kirjoituksia. Lähettäkää hakemuksenne yrityksiin  joissa uskoisitte olevanne hyödyksi. Vaikka niillä yrityksillä ei olis työpaikka ilmoituksiakaan. Ajatelkaa ja miettikää ite, missä hommassa voisitte olla avuksi ja joskus pelkkä oikea asenne riittää. Tehkää hakemuksia suoraan yrityksiin. Ottakaa selvää kuka yrityksissä vastaa rekrytoinnista jne.

Hmm... meni sitten välit poikki isään. En kyllä ole lainkaan pahoillani. Sehän mut syyskuussa 1980 heitti rahattomana yönselkään. Olin silloin 18v. Eikä koskaan edes kysynyt, mitä mulle tapahtui. Äidin takia isää siedin. Lapsena pelkäsin isääni, mutta en nyt kyllä todellakaan enää. Lähes satavuotias pieni ukkeli, joka kiukkuaa ja kuvittelee edelleen olevansa kukko tunkiolla. Tänään isä alkoi raivoamaan ja sanoi, että kuuntele tämä ja sen jälkeen ei haluakaan mua elämäänsä. En jäänyt kuuntelemaan. Olen pelkästään helpottunut, että ei haluakaan mua elämäänsä. Koskaan eikä ikinä. Kuin myllynkivi olisi tippunut harteiltani. Laitoin siskolleni viestiä, että isä on nyt sitten loppuelämänsä ihan kokonaan sun. Sisko ei tykännyt yhtään, kun oli ajatellut, että mä huolehdin isän kuten huolehdin äidinkin. Voi voi :D  Mutta mä olen vapaampi kuin koskaan ennen! En pelkästään työelämän loppumisen takia vaan myös siksi, ettei tarvitse koskaan enää olla missään tekemisissä isän kanssa . 

Harmittaa vietävästi. Huomasin taas tänään kahdessa huonekasvissani ripsiäisiä! Olen nyt myrkyttänyt kesän aikana neljä kertaa torjunta!?-aineella. Tänään neljännen kerran. Enempää ei käyttöohjeen mukaan voi myrkyttää. Olen näihin kasveihin käyttänyt suunnattomasti energiaa ja vaivannäköä; tolua, astianpesuainetta, hikeä, kyyneleitä, pessyt juuret, vaihtanut mullat.

Juurakkovehkasta vihannespunkit sain häädettyä, eivät olleet kilpikirvoja varmastikaan, mitä ensin veikkailtiin. Mutta nämä ripsiäiset! Ovat kyllä perkeleitä! Ovatkohan niitä kalifornianripsiäisiä... Ovat resistenssejä myrkyille! Voivat tulla vihannesten mukana kaupasta kotiin.

Äh! En jaksa!

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Hmm... meni sitten välit poikki isään. En kyllä ole lainkaan pahoillani. Sehän mut syyskuussa 1980 heitti rahattomana yönselkään. Olin silloin 18v. Eikä koskaan edes kysynyt, mitä mulle tapahtui. Äidin takia isää siedin. Lapsena pelkäsin isääni, mutta en nyt kyllä todellakaan enää. Lähes satavuotias pieni ukkeli, joka kiukkuaa ja kuvittelee edelleen olevansa kukko tunkiolla. Tänään isä alkoi raivoamaan ja sanoi, että kuuntele tämä ja sen jälkeen ei haluakaan mua elämäänsä. En jäänyt kuuntelemaan. Olen pelkästään helpottunut, että ei haluakaan mua elämäänsä. Koskaan eikä ikinä. Kuin myllynkivi olisi tippunut harteiltani. Laitoin siskolleni viestiä, että isä on nyt sitten loppuelämänsä ihan kokonaan sun. Sisko ei tykännyt yhtään, kun oli ajatellut, että mä huolehdin isän kuten huolehdin äidinkin. Voi voi :D  Mutta mä olen vapaampi kuin koskaan ennen! En pelkästään työelämän loppumisen takia vaan myös siksi, ettei ta

Jotenkin tuli surullinen olo isäsi ja sinun "puolesta" . En osaa kirjoittaa mitä tarkoitan mutta, toivottavasti ymmärrät mitä tarkoitin.

Ymmärrän kyllä sinun helpotuksen tunteen. Itsekin olisin varmasti.

Lammas, olipa uutinen. Isäsi kanssa olet tavannut kuitenkin viikottain. No, asioilla on tapana järjestyä.

Hyvää yötä kaikille

Doris

Kohta yöpuulle. Kuuntelen uudelleen hyvän opetuksen Turkka Aaltoselta. Levolle lasken Luojani. Hyvää yötä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väsymystä ja masennusoireet päällä ollut tiukasti koko päivän. Lukuunottamatta sitä hetkeä, kun yksi hölpöttävä kaveri soitteli, sen hetken oli mukava turista ja vitsiä vääntää. Sain tänään kuitenkin aikaiseksi tehdä mustikkapiirakkaa. Se oli itsen ylitys näillä resursseilla. 

Onko sulla hoitosuhde, lääkitystä, terapiaa? 

Voimia jaksamiseen

On hyvä hoitava psykiatri, terapia käynnissä ja masennuslääkkeet käytössä. Haettu ja saatu siis on apua. Ajan kanssa mennään. Ottaa aikaa toipuminen, tiedän kyllä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pusikon raivausta mökillä! Kaunis on keli.

 

Raivaussahalla vai vesurilla? Meillä soi moottorisaha, puoliso pilkkoo kaadettuja puita pienemmiksi, jotta jaksaa raahata ne tien varteen. Moottorisahan ääni on lapsuuden turvallinen ääni, isäkin sahasi usein. Ja nyt puoliso, kaupunkilaismies on yhtä innostunut metsätöistä. 

Raivaussahalla tehtiin ja kyllä tuli paikat siistiksi taas. Moottorisahalla tehty myös puiden kaatoja keväällä ja nyt tällä pienemmällä pelillä, on siinä hommaa mutta jälki kiittää. Kahvia ja evästä nautittiin välillä.

Taisi iskeä mahatauti tai sitten oon syöny jotain sopimatonta. Vessassa oon juossut nyt pari tuntia. Toivottavasti kohta rauhoittuu, että pääsisi nukkumaan. Olo on ollut aika hirveä, tärisen ja vapisen ja mahaa vääntää.