Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (24139)
Vierailija kirjoitti:
Tämä seitsenkymppinen, joka sinulle kirjoitti, voi olla dementoitunut vanhus, joka äreissään purkaa sinuun mielipahaansa.
Tämähän oli piristävä diagnoosi. Dementiaanhan kuuluu hyviä päiviä ja huonoja. Eli yhtenä päivänä kiukutellaan jollekin ja toisena elämä on mukavaa. Eli kirjoituksiin on tullut varmasti molempia kommentteja ja hetken päästä kirjoittaja ei muista koko palstaa. Mielenkiinnolla jatkoa odotellen.
Minä olen tähän saakka olettanut että elämään kuuluu hyviä päiviä ja huonoja. Se onkin dementiaa! :D T.eri
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei nyt pidä alkaa antamaan täällä mitään diagnooseja toisille. Ei kuulu hyviin tapoihin sekään. - sivusta
En ole antanutkaan. Kirjoitin, että hänellä voi olla dementia. Kukapa tarkasti tietää itsestäänkään, mitä piileviä sairauksia on. Päätarkoitus oli huomauttaa, ettei kenenkään kirjoituksia kannata ottaa tosissaan. Ei tiedetä, onko ne kirjoitettu sairaana, juovuksissa tai lääketokkurassa. Tai vain provoillen. Ei siis kannata provosoitua mistään.
Lisään vielä tuohon listaasi, että muuten vain huonolla tuulella kirjoitettua. T.eri
Vihdoinkin kova sade joka kesti kauan ja ukkonen! Vähän viileempi ilma nyt.
No ei satanut meillä. Raivoissani kiskoin lupiineja, kun meinaavat karata metsään. Hiki päässä käveltyäni löysin kaksi kantarellia. Lupiinien kohdalla oli aivan kuiva mäntykangas, tosi lyhyessä varvikossa oli jättisuuria mustikoita. Pari desiä keräsin syömämarjoja.
Eli summa summarum: viheliäät lupiinit johdattivat minut herkkujen ääreen
Doris
Poimin eilen muutaman litran mustikoita ja leivoin sitten mustikkapiirakan ja loput pakkaseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko muita joilla ei ole ketään, edes parisuhdetta ja joutuu yksin kaikkien asioiden kanssa kamppailemaan ja elämään?
Miten jaksatte kun en itse enää jaksa, kaipaan tukea en mitään seuraneitiä.
Näköjään helteisiinkin tottuu, kun tämä 26-27 tuntuu jopa vähän viileältä kun istuu terassilla varjossa lukemassa vähissä vaatteissa ja tuulee hieman. Otin kylmän juomankin tähän muka viilennykseksi mutta lämmikettä ehkä ennemmin tarvitsisi.
Älä pitkis välitä kommentoijista, vaan kirjoittele ihan entiseen tapaasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä vielä dementikoksi epäily rähjääjäakka. Sivulla 742 on ensimmäinen viestini. Se alkaa sanoilla: mä en ymmärrä niitä senioreita
Ihmettelin siis sitä asiaa että jotkut ihmiset paahtavat töissä puolikuolleina, huonossa jamassa ja vain rahan takia. Kun pitää saada täysi eläke.
Lähipiirissäni on eräs ihminen, joka mainostaa olevansa kova työntekijä ja aikoo näin päästä eläkkeelle. Mä tiedän kolikon toisen puolen hänen kohdallaan. Jatkaa vain sitä vanhaa hapatusta työnteosta. Todellisuus on toinen.
Tämä Pitkis vastasi viestiini pian selittäen äitinsä tilannetta ja muuta. Minä en häneen kohdistanut sanan puolikastakaan. Itse alkoi selittää heidän tilannettaan.
Vastasin sitten hänen viestiinsä yrittäen mm. neuvoa kuntien velka/takuuneuvontaan, Kelaan ja vakuutusyhtiöihin. Rahaa kun piti saada.
Alan tosiaan ymmärtää miksi hän kokee itseään kiusattavan. Jos lähtee vapaaehtoisena puolustelemaan asiaa, josta ei tiedä totuuksia eikä syytä miksi joku sitä ihmettelee, mutta suuttuu ja on pakko nostaa haloo kiitoksen sijaan niin näinhän siinä käy. Epäillään kiusaamista. Epäillään itsensä paremmaksi nostamista. Kaikki käy piilokateuden laskuun.
Olisi pitänyt minunkin lopettaa Pitkiksen epäilyjen vuoksi, kun huomasin ettei tajua. Hän vain pääsi vauhtiin. Tarkoitukseni oli hyvä.
Väärinkäsitystä toisensa perään, väärintulkintaa jota oli turha enää oikoa, kun vaunut pyörivät jo.
Malttia kirjoitteluun. Vähemmän henkilökohtaisten asioiden julkistamista avoimilla alustoilla.
Tämä tästä minun osaltani.
Vierailija kirjoitti:
Onko muita joilla ei ole ketään, edes parisuhdetta ja joutuu yksin kaikkien asioiden kanssa kamppailemaan ja elämään?
Miten jaksatte kun en itse enää jaksa, kaipaan tukea en mitään seuraneitiä.
Mulla on kyllä elämässäni ihmisiä, mutta yleensä niin, että mä olen tukena, turvana ja apuna muille. Jos ja kun olen itse tarvinnut tukea, turvaa tai apua, niin enpä mä sitä ole näiltä ihmisiltä juurikaan vastavuoroisesti saanut. Aina on pitänyt maksaa ammattilaisille (lääkärit jne) Miten jaksan? Koska en halua junan allekaan hypätä. On sekin käynyt monesti mielessä, mutta olen aina koittanut löytää elämästäni asioita, joiden varassa jaksaa tässä elämässä vielä roikkua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Doris...kyselit aiemmin, mitä mulle kuuluu. Viime viikkooli aika rankkaa. Sen lisäksi, että oli päivystysviikko, joka päivälle oli jotain muutakin ohjelmaa. Ja sitten lauantaina vielä ne hautajaiset. Eilisen päivän suunnilleen vaan olin (tietty koira ja kissa piti hoitaa). Tänään nousin aika aikaisin aamulla, jotta ehdin tehdä asioita ennenkuin voimat loppuu. Tänä iltana taas sytostaatit ja huomenna isän luokse kahville. Isän asunnossa sisälämpätila lienee jossain 32 asteen paikkeilla. Mulla on viime viikon aikana ollut poikkeuksellisen paljon rytmihäiriöitä ja lisäksi muutamana päivänä sellaisia rintakipuja, että olen jo harkinnut päivystykseen lähtemistä. Entisenä sairaanhoitajana tiedän, että ne kivut ei ole normaalia. Toisaalta mulla ei ole mitään pakottavaa tarvetta elää mahdollisimman vanhaksi vaan ihan ok, jos huomenna aamulla en enää herää. Se fatalistinen elämänasenne nääs :D
Vierailija kirjoitti:
Onko muita joilla ei ole ketään, edes parisuhdetta ja joutuu yksin kaikkien asioiden kanssa kamppailemaan ja elämään?
Miten jaksatte kun en itse enää jaksa, kaipaan tukea en mitään seuraneitiä.
Huoli-ilmoitus itsestä sosiaalityöntekijöille. Ammattilaisten puheille. Terapiaan. Terapia auttaa monenlaisiin ongelmiin, pelkoihin ja tulevaisuuden visioihin. Siis sinne!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lukispa Pitkis täältä vielä, miten moni kaipaa häntä. Osa ikävältä tuntuvista viesteistäkin taisi olla väärinkäsitystä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muita joilla ei ole ketään, edes parisuhdetta ja joutuu yksin kaikkien asioiden kanssa kamppailemaan ja elämään?
Miten jaksatte kun en itse enää jaksa, kaipaan tukea en mitään seuraneitiä.
Huoli-ilmoitus itsestä sosiaalityöntekijöille. Ammattilaisten puheille. Terapiaan. Terapia auttaa monenlaisiin ongelmiin, pelkoihin ja tulevaisuuden visioihin. Siis sinne!
No, enpä ole ajatellut että itsestä voi tehdä huoli-ilmoituksen, epäilen että niillä on vanhusten kanssa ihan riittävästi töitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko muita joilla ei ole ketään, edes parisuhdetta ja joutuu yksin kaikkien asioiden kanssa kamppailemaan ja elämään?
Miten jaksatte kun en itse enää jaksa, kaipaan tukea en mitään seuraneitiä.
Huoli-ilmoitus itsestä sosiaalityöntekijöille. Ammattilaisten puheille. Terapiaan. Terapia auttaa monenlaisiin ongelmiin, pelkoihin ja tulevaisuuden visioihin. Siis sinne!
No, enpä ole ajatellut että itsestä voi tehdä huoli-ilmoituksen, epäilen että niillä on vanhusten kanssa ihan riittävästi töitä.
Mutta terapiaan voit mennä. Se auttaa.
Vierailija kirjoitti:
No ei satanut meillä. Raivoissani kiskoin lupiineja, kun meinaavat karata metsään. Hiki päässä käveltyäni löysin kaksi kantarellia. Lupiinien kohdalla oli aivan kuiva mäntykangas, tosi lyhyessä varvikossa oli jättisuuria mustikoita. Pari desiä keräsin syömämarjoja.
Eli summa summarum: viheliäät lupiinit johdattivat minut herkkujen ääreen
Doris
Riittää kun parina/kolmena vuonna katkaiset vain kukinnot ja hävität ne.
Ei lupiineja tarvitse maasta kiskoa, pääasia ettet päästä siemeniä putoamaan maahan. Maassa on varmasti edellisvuoden siemeniä odottamassa ensi kesää, joten katkaistavaa riittää ensi vuodellekin.
Lupiinit eivät lisäänny juuristosta, vaan siemenestä.
Mä oon tänään kokenut vain pienen sadekuuron ilman ukkosia. Kuuma päivä tänäänkin. Ostin taas elokuvia kirppiksiltä:
The House Next Door (2001)
-Pixie (2021)
-The Hindenburg (1975)
-Mission impossible 1-3
The Hindenburgia nyt katselen. Puistossa heittelin tänään frisbeetäkin. Melkein heitin vilkkaalle autotielle frisbeen. Säikähdyksellä pääsin. Ei mua hyväksi heittelijäksi voi kutsua. Mukava katsoa nyt elokuvaa, kun viileä kämppä. Aikamoisia lämpöaaltoja kirppiksillä tulee koettua.
Kuuluu päivän musiikkia:
Korroosion Hei, hei, hei
Hei hei, hei hei, kuka rakastaa mua, kuka kovaan punkkariin vois rakastua...
Nuoren Joel Hallikaisen säveltämä kipale 😊
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No ei satanut meillä. Raivoissani kiskoin lupiineja, kun meinaavat karata metsään. Hiki päässä käveltyäni löysin kaksi kantarellia. Lupiinien kohdalla oli aivan kuiva mäntykangas, tosi lyhyessä varvikossa oli jättisuuria mustikoita. Pari desiä keräsin syömämarjoja.
Eli summa summarum: viheliäät lupiinit johdattivat minut herkkujen ääreen
Doris
Riittää kun parina/kolmena vuonna katkaiset vain kukinnot ja hävität ne.
Ei lupiineja tarvitse maasta kiskoa, pääasia ettet päästä siemeniä putoamaan maahan. Maassa on varmasti edellisvuoden siemeniä odottamassa ensi kesää, joten katkaistavaa riittää ensi vuodellekin.
Lupiinit eivät lisäänny juuristosta, vaan siemenestä.
Kyllä taitaa juuristostakin levitä, juuret on tosi syvällä ja laajalla. Sijsihän se on niin vaikea torjua.
Ketju on lukittu.
Pitkis hyvä, älä anna näitten kirjoitusten rajoittaa itseäsi vaan pysy ketjussa mukana!
Minä tunnustan kommentoineeni ohjeistaen sinua mutta en ole tuo Vaikeuksien kuningattaren kirjoittaja.
Jokainen saa tänne kirjoitella ja kommentoida.
Sateita odotellen!