Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22068)
Television katsominen ja kirjojen lukeminen ovat molemmat ok! Minäkin aloitin katsomaan Australian Ensitreffit alttarilla -ohjelmaa, yli 80-vuotiaan äitini vinkistä 😅 en ole tätä ennen katsonut, on viihdyttävää ja hauskaa, tuo kuitenkin ajattelemisen aihettakin. Ja tulee joka ilta ma-pe, eipä käy tylsäksi ohjelman odottaminen. Ollaan yhdellä telkkarilla pitkään pärjätty, nyt mies suunnittelee toisen television ostamista kammariin...
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Just, kun ehdin ajatella, että mun elämä palaa vihdoin rauhalliseen ja seesteiseen aikaan, niin nyt alkaakin mennä päin vidduá taas :( En tiedä, miten jaksan alkaa taas taistelemaan. Onneksi sentään työt loppuu reilun 5 viikon päästä, mutta silti tuntuu, että haluaisin vaan kadota jonnekin avaruuteen. Tai että en huomenna aamulla enää heräisi. Älkää kysykö miksi, kerron sitten joskus. Jos en saa sydäriä tai jotain valtimorepeämää sitä ennen.
En kysy, mutta tsemppiä lähetän :)
Kerrot sitten jos/kun tahdot. Päivän biisi soi radiossa, Hassisen kone: Rappiolla. Muistan kun meidän penkkareissa jumppasalissa huudatettiin Säpinää! Yks oli pukeutunut Maukka Perusjätkäksi ja sillä oli oikea MOOTTORISAHA mukana. Eipä sallittais nykyään.
Kuulumisia: katsotaan, mitä päivä tuo tullessaan... voi tulla työkeikka. Ehkä pyykinpesua, mustikkametsää. Hellettä 31 ennustettu.
Doris
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
herätty on, tätä samaa, kahvit juotu, tietokoneella oloa ja sit tv;n ääreen, eikö ole mielenkiintoista elämää, eipä paljoa kerrottavaa ole muuta
Miksi et lue kirjoja? Telkkarin tarjonta passivoi, lukemalla saa uusia ajatuksia.
En jaksa enää vanhemmalla iällä keskittyä kirjoihin.
Sinä olet 62, äitini 97 v. lukee vielä paljon. Tuo on tekosyy.
Aloita helpoilla kirjoilla ja lue vaikka sivu kerrallaan. Se auttaisi sinua saamaan merkitystä ja tapahtumia elämääsi.Lue oikein surkeita ihmiskohtaloita sodassa tai bordelleissa, esimerkiksi Varpunen- kirja kertoo bordellissa kasvaneesta pikkupojasta. Sitten näet että oma elämäsi on helppoa ja ihanaa.
62? Mistä päättelit?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
herätty on, tätä samaa, kahvit juotu, tietokoneella oloa ja sit tv;n ääreen, eikö ole mielenkiintoista elämää, eipä paljoa kerrottavaa ole muuta
Miksi et lue kirjoja? Telkkarin tarjonta passivoi, lukemalla saa uusia ajatuksia.
En jaksa enää vanhemmalla iällä keskittyä kirjoihin.
Sinä olet 62, äitini 97 v. lukee vielä paljon. Tuo on tekosyy.
Aloita helpoilla kirjoilla ja lue vaikka sivu kerrallaan. Se auttaisi sinua saamaan merkitystä ja tapahtumia elämääsi.Lue oikein surkeita ihmiskohtaloita sodassa tai bordelleissa, esimerkiksi Varpunen- kirja kertoo bordellissa kasvaneesta pikkupojasta. Sitten näet että oma elämäsi on helppoa ja ihanaa.
Hän itse on kertonut, 12 vuotta kärsinyt, 50-vuotiaasta asti ei elämässä ole ollut "mitään kivaa".
Sivusta: Mitäs ihmeen kyttäystä ja "tietojen keruuta" täällä on? Onko paikalla Miss Marple?
Lomalla, olen viikon lomareissun jo tehnyt ja nyt jo neljättä päivää YKSIN kotona liian lämpimässä kerrostalokämpässä. Olen kontaktoinut kaikki ihmiset joita suinkin viitsin pyytää jonnekin kanssani, ei kukaan ei lähde. Syyt: ei jaksa liian kuuma, pitkä työputki takana en jaksa ottaa edes kylään vanhaa kaveria muutamaksi tunniksi, yksi on lomareissulla, eräs joka on kyllä kaupungissa ja päivällä töissäkin ei edes vastaa viestiin jossa pyysin et lähdettäskö tekemään erästä juttua joka oli ainakin viime kesänä hänelle mieluinen ja itse sanoi kesäkuussa että mennäämpä tekemään tätä xx asiaa kun tulen lomareissulta, nyt ei kuitenkaan mitään kontaktia, vaikka lämpimänä kesäiltana olisi hyvinkin kiva käydä tunti puolitoista tekemässä tuota rauhallista kesäpuuhaa.
Melkeimpä toivoisin että loma loppus jo ja pääsis töihin. Vaikka en ole mikään täysin extrovertti, vaan ehkä sellanen hetken 1-2 muun henkilön seurassa viihtyvä, niin onhan tää 54v ikisinkun yksineläminen ja yksinäisyys ihan syvältä. Olisi niin kiva kun olisi oma kiva kumppani jonka kanssa voisi tehdä luonnostaan asioita, on jotenkin hirveän säälittävää ruikuttaa vuorotellen jokaista kaveria millon minnekin. Koen tätä jo jotenkin että häiritsen noita muutamia joilla on "muutakin elämää". Tapaan myös erästä vanhaa tuttua satunnaisesti vaikken oikeastaan pidä hänestä enkä jaksa kuunnella hänen yksioikoisia ja aina häneen itseensä liittyviä juttujaan ja sitä että keskeyttää minut kokoajan, puhuu päälle, ei jaksa yhtään kuunnella minun asioita jne. Mutta sekin parituntinen on ihan ok koska olen niin yksinäinen.
Ärsyttää tämä kuumuus johon ei edes loppua näy.
Huoneiston omistaja ei suostu maksamaan edes puoliksi ilmalämpöpumppua vaan olettaa että minä maksan sen jotenkin kk erissä kokonaan. No ok, mullehan se tulis mutta entä jos muutan tästä pois, en todellakaannkustanna sitä heille. Huoneiston arvohan nousee siitä että on jo valmiiksi asennettu ilmalämpöpumppu.
Ostin viime kesänä sellasen vesikierto viilentimen jojon laitetaan kylmää vettä ja jääcoolerit. Ei mitään hyötyä, kaksiosta tulee vaan kauhean kostea ja yhtä kuuma, on kuin uimahalliin tulisi kun viilennin on ollut 2h päällä. Toimii ainoastaan tuulettimena, ihan turha ostos siis.
Kävin uimassa aamulla. Nousin kuitenkin vedestä pois, kun eräs äiti alkoi huuhdella vaippaikäisen takapuolta rannalla. Käveli matalikosta syvemmälle. Toisti tämän touhun, heilutti kakaraa kainaloista vedessä edestakaisin. Taas voisi jakaa evoluutiopalkinnon. Tämä Voivalan rannalla Kaarinassa.
Ihmiset tulevat aina vain tyhmemmiksi. Ja hävyttömiksi.
Harmittaa typerä ja jotenkin tunnevammainen mies. Mulla on paha mieli, itkenkin erään asian takia. Kiukuttelen hänen mielestä turhasta, ei osaa lohduttaa yhtään, pakenee paikalta, keskittyy johonkin nikkarointiin ihan huvittavalla tavalla jotta pääsee pois tilanteesta, yrittää mitätöidä ja lakaista tunteeni maton alle, ihan kuin sormia napsauttamalla muuttuisin iloiseksi ja pirteäksi jne.
Hän on ollut aina mielestäni ns yksille napeille tehty vaikka pärjää muuten ihan hyvin elämässä, mutta minun eikä muutenkaan muidenkaan aikuisten tunnetiloja ymmärrä eikä jotenkin siedä muutakuin ilon näyttämistä. Muita tunnetiloja ei osaa ymmärtää tai ei hyväksy siedä).
Ei, vaikka olen puhunut tästä hänelle ehkä 10 vuotta satunnaisesti, väännän rautalangasta, piirrän kuvan, olen ostanut kirjoja /oppaita joissa kerrotaan aikuisten tunteista ja toisen tunteen vastaanottamisesta, fyysisestä lohdutuksestaei, mitään muutosta ei tapahdu keski-ikään mennessä. Ihan kun heinäseipäälle puhuisi.
Nyt kun tämän kirjoitin, niin alan itse ymmärtää, et kiukkuni, suruni, turhautumiseni perimmäinen syy taitaakin olla juuri se etten saa emotionaalista vastinetta mieheltäni, en ole kai saanut ikinä.
Miten vaikeaa on tajuta että kun aikuinen kiukkuaa, on selvästi surullinen, levoton, paha olo, niin se otetaan syliin, rauhoitetaan henkisesti ja fyysisesti, annetaan sanoin ja teoin TURVAA, ihan kuten lapsellekin tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa typerä ja jotenkin tunnevammainen mies. Mulla on paha mieli, itkenkin erään asian takia. Kiukuttelen hänen mielestä turhasta, ei osaa lohduttaa yhtään, pakenee paikalta, keskittyy johonkin nikkarointiin ihan huvittavalla tavalla jotta pääsee pois tilanteesta, yrittää mitätöidä ja lakaista tunteeni maton alle, ihan kuin sormia napsauttamalla muuttuisin iloiseksi ja pirteäksi jne.
Hän on ollut aina mielestäni ns yksille napeille tehty vaikka pärjää muuten ihan hyvin elämässä, mutta minun eikä muutenkaan muidenkaan aikuisten tunnetiloja ymmärrä eikä jotenkin siedä muutakuin ilon näyttämistä. Muita tunnetiloja ei osaa ymmärtää tai ei hyväksy siedä).
Ei, vaikka olen puhunut tästä hänelle ehkä 10 vuotta satunnaisesti, väännän rautalangasta, piirrän kuvan, olen ostanut kirjoja /oppaita joissa kerrotaan aikuisten tunteista ja toisen tunteen vastaanottamisesta, fyysisestä lohdutuksestaei, mitään muutosta ei tapahdu
Aikuinen ei kiukkua toiselle. Eikä vaadi syliin ottamista.
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa typerä ja jotenkin tunnevammainen mies. Mulla on paha mieli, itkenkin erään asian takia. Kiukuttelen hänen mielestä turhasta, ei osaa lohduttaa yhtään, pakenee paikalta, keskittyy johonkin nikkarointiin ihan huvittavalla tavalla jotta pääsee pois tilanteesta, yrittää mitätöidä ja lakaista tunteeni maton alle, ihan kuin sormia napsauttamalla muuttuisin iloiseksi ja pirteäksi jne.
Hän on ollut aina mielestäni ns yksille napeille tehty vaikka pärjää muuten ihan hyvin elämässä, mutta minun eikä muutenkaan muidenkaan aikuisten tunnetiloja ymmärrä eikä jotenkin siedä muutakuin ilon näyttämistä. Muita tunnetiloja ei osaa ymmärtää tai ei hyväksy siedä).
Ei, vaikka olen puhunut tästä hänelle ehkä 10 vuotta satunnaisesti, väännän rautalangasta, piirrän kuvan, olen ostanut kirjoja /oppaita joissa kerrotaan aikuisten tunteista ja toisen tunteen vastaanottamisesta, fyysisestä lohdutuksestaei, mitään
Kylläpä kirjoitat rumasti miehestäsi. Vaikutat lapselliselta kiukuttelijalta, jota miehesi yrittää sietää pakenemalla omiin juttuihin. En minäkään halaisi tuollaista draamailijaa.
Vierailija kirjoitti:
Sivusta: Mitäs ihmeen kyttäystä ja "tietojen keruuta" täällä on? Onko paikalla Miss Marple?
Samaa ihmettelin, joistain useista random-tyypeistä keräilee tietoja yhdistellen monia eri kommentteja... outoa!
Pitäs käydä kattomassa iäkkäitä vanhempia maalla, mutta en jaksa yhtään niiden typeriä juttuja, samojen asioiden vuodesta toiseen jankuttamista siis jo 10 ehkä jotkut jopa 20 x kuultuja. Erityisesti mutsista on tullut kiukkuinen ja tyrannimaisella tavalla käyttäytyvä, en siedä sitä miten kohtelee miestään. Hermostun heti kun hän alkaa vähättelemään miestään minulle miehensä kuullen halveksuvaan äänensävyyn. He tarvitsisivat jo apua mutta ei heitä oikein voi auttaa koska äitini mielestä kukaan muu kuin hän ei osaa mitään. Hän on ollut aina pikkutarkka pikunviilaaja suorittaja "pärjään itse" luonne ja nyt kun suodatin pettää piirteet (myös ilkeys ja itsekeskeisyys) vielä korostuu enemmän. En jaksa sitä kun hänelle kaikki on niin helv...n vaikeaa ja tekee nykyään kaikesta ongelman, mikään ei käy mitä ei itse keksi tai oivalla eikä suostu piirun vertaa muuttamaan toimintatapojaan vaikka ne helpottaisi huomattavasti hänen omaa oloa, terveyttä ja miehensäkin elämää. Ihan hirveä jääräpää ja roikkuu raivokkaasti jossain itsemääräämisoikeudessa. Niin toki saa tehdäkin koska on vielä edes hitusen järjissään mutta on ärsyttävää ja uuvuttavaa katsoa ja kuunnella heidän touhuaan nykyään. Ei pitäisi mennä asioiden edelle mutta veikkaan todella vaikeita aikoja muutaman v päästä kun toimintakyky heikkenee niin etteivät pärjää enää ilman äivittäistä apua. Mutsi tulee olemaan hoivahenkilöstön painajainen, ellei sitten armo käy ja luonto hoitaa jonnekin "autuaammille kukkakedoille" sitä ennen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Harmittaa typerä ja jotenkin tunnevammainen mies. Mulla on paha mieli, itkenkin erään asian takia. Kiukuttelen hänen mielestä turhasta, ei osaa lohduttaa yhtään, pakenee paikalta, keskittyy johonkin nikkarointiin ihan huvittavalla tavalla jotta pääsee pois tilanteesta, yrittää mitätöidä ja lakaista tunteeni maton alle, ihan kuin sormia napsauttamalla muuttuisin iloiseksi ja pirteäksi jne.
Hän on ollut aina mielestäni ns yksille napeille tehty vaikka pärjää muuten ihan hyvin elämässä, mutta minun eikä muutenkaan muidenkaan aikuisten tunnetiloja ymmärrä eikä jotenkin siedä muutakuin ilon näyttämistä. Muita tunnetiloja ei osaa ymmärtää tai ei hyväksy siedä).
Ei, vaikka olen puhunut tästä hänelle ehkä 10 vuotta satunnaisesti, väännän rautalangasta, piirrän kuvan, olen ostanut kirjoja /oppaita joissa kerrotaan aikuisten tunteista ja toisen tunteen vastaanottamisesta, fyysis
Taisi sitten edellisen nimimerkin kumppani ilmestyä linjoille... tai sitten täällä on selvänäkijä paikalla..?
Vierailija kirjoitti:
Pitäs käydä kattomassa iäkkäitä vanhempia maalla, mutta en jaksa yhtään niiden typeriä juttuja, samojen asioiden vuodesta toiseen jankuttamista siis jo 10 ehkä jotkut jopa 20 x kuultuja. Erityisesti mutsista on tullut kiukkuinen ja tyrannimaisella tavalla käyttäytyvä, en siedä sitä miten kohtelee miestään. Hermostun heti kun hän alkaa vähättelemään miestään minulle miehensä kuullen halveksuvaan äänensävyyn. He tarvitsisivat jo apua mutta ei heitä oikein voi auttaa koska äitini mielestä kukaan muu kuin hän ei osaa mitään. Hän on ollut aina pikkutarkka pikunviilaaja suorittaja "pärjään itse" luonne ja nyt kun suodatin pettää piirteet (myös ilkeys ja itsekeskeisyys) vielä korostuu enemmän. En jaksa sitä kun hänelle kaikki on niin helv...n vaikeaa ja tekee nykyään kaikesta ongelman, mikään ei käy mitä ei itse keksi tai oivalla eikä suostu piirun vertaa muuttamaan toimintatapojaan vaikka ne helpottaisi huomattavasti hänen omaa oloa, te
Ymmärrän tarinasi. Mutta: usein vanhemmiten tietyt luonteenpiirteet korostuvat. Ilman, että itse huomaa. Ei huomaa kärjekkäitä huomioitaan, moittimistaan, valitustaan, kielteisyyttään. Yksi vanha tätini piti tapanaan sanoa joka kerta käydessäni, joka puhelussa: Ketään ei ole käynyt, eipä ovensaranat kulu tms. Sitten kun hetki keskusteltiin: naapuri oli poikennut, kummipoika kävi jälkikasvunsa kanssa, sisar oli soittanut ja kutsunut kylään, kummityttö toi ostoksia. Pikkuhiljaa onneksi tämä tapa jäi pois ja meillä oli antoisia keskusteluja loppuun asti.
Ihme kirjan lukemisen tyrkyttäjä täällä, ei kaikkia kiinnosta samat asiat. Tiedän pajlon ikätovereitani, jotka eivät kanssa enää pysty keskittyy kirjojen lukemiseen.
Minä asensin Tiktokin ja selaan sieltä kiinnostavia videoita.
Viime yönä luettu Cara Hunterin Tilinteko. Mukava dekkari eikä liian karsea yölukemiseksi.
En tyrkytä, mutta omiin suosikkeihini kuuluu Peter Jamesin Roy Grace-sarja. Laitoin kirjailijalle kiitoksia, kun kirjan lopussa oli hänen sähköpostiosoitteensa, sain jopa vastauksen.
Kirjasarjaa on myyty yli 15 miljoonaa ja käännetty 36 kielelle
Vierailija kirjoitti:
Ihme kirjan lukemisen tyrkyttäjä täällä, ei kaikkia kiinnosta samat asiat. Tiedän pajlon ikätovereitani, jotka eivät kanssa enää pysty keskittyy kirjojen lukemiseen.
Minä asensin Tiktokin ja selaan sieltä kiinnostavia videoita.
Täällä on jo kauan tyrkytetty myös päivä biisiä. Ei kaikkia tosiaan kiinnosta päivän biisit. Tiedän monta, jotka eivät kuuntele koskaan mitään musiikkia.
Jotkut vaatteen vaan on mieluisimpia kuin toiset. Täällä on ketjukin, missä kysellään, mikä on vanhin vaatteesi? Monilla on isoäitinsä takki tai äitinsä leninki. Mulla on pari isän paitaa ja äitin huivi. Omiakin vaatteita joku 30v takaa.