Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (21935)
Vierailija kirjoitti:
Palautin kirjastoon 12 kirjaa ja lainasin 10 uutuutta, jotka jonottamalla on mulle tulossa. Enköhän pari viikkoa taas pärjää. Luen kirjan parissa päivässä, yhden unettoman yönä.
Mitä kirjoja lainasit ja palautit ?
Vierailija kirjoitti:
Vielä näin auringon jo laskiessa on kiva istua mökillä terassilla kirjan kanssa, kylmä juoma käden ulottuvilla. Piti käydä mökkipaikkakunnan kirjastokortti kun täällä vietämme niin paljon aikaa, ja lukemista pitää aina olla saatavilla. Kirja päivässä, kaksi parhaassa, tosin välillä lehtipino korvaa osan kirjoista.
Hauska katsella kun erilaisia veneitä lipuu merellä tästä ohi. Purjeveneet erityisen kauniita. Me tosin soudamme vain perinteisellä puuveneellä muutaman kerran kesässä. Oma maailmansa tuo purjehdus, luulen.
Kimakka sirkutus jollakin linnulla tässä. Viime kesänä kävi helleputken jälkeen hullusti, kun löysimme mökin edustalta linnunpesän, joka oli täynnä melkein valmiin näköisiä, kuolleita poikasia. Oliko kuumuus syynä vai mikä, mutta silloinkin kuului muutamana päivänä kovaa, jatkuvaa sirkutusta. Tuli surullinen olo lintuemon puolesta, joka kesän käyttänyt pesän rakentamiseen ja pesueestaan huoleht
Niiden pikkuisten emo oli kuollut. Nälkäänsä ja turvan puutetta itkivät.
Hae nyt tuo pesä ja ruoki emottomia.
🐦🐥🐣🐤
Onneksi pihani linnunpoikaset ovat turvassa pesässään terassin kulmalautojen välisessä kolossa. Nyt voi moni linnunpesä pudota puusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Palautin kirjastoon 12 kirjaa ja lainasin 10 uutuutta, jotka jonottamalla on mulle tulossa. Enköhän pari viikkoa taas pärjää. Luen kirjan parissa päivässä, yhden unettoman yönä.
Mitä kirjoja lainasit ja palautit ?
Kaikki on tänä vuonna ilmestyneitä uutuuskirjoja. Laitan varaukseen heti kun kustantaja julkaisee kirjaluettelon tulevista kirjoista ja sitten jonotan. Nyt oli dekkareita, historiakirjoja jne. Ann Napolitanon Rakas Edward oli hyvä, samoin Colleen Hooverin Ruma rakkaus, ja Ainoastaan sinä, Karin Härjegårdin Onnen ompeleet jne.
Lähdin käymään labrassa ja keskustassa ja kävin jopa Hesessä.
Ei haittaa vesisade mua.
Laitoin grillikotaan tulet ja meinasin paistaa makkaraa. Semmoinen vesisade, että mukava istua kodassa.
Ihanaa kun huomenna on jo perjantai ja lähdetään käymään mummon luona vklp vietossa.
Yksin istun ja tuijotan tv;tä, kukaan ei kaipaa minua enkä ole kenellekkään olemassa. Surullista mutta totta.
Vierailija kirjoitti:
Yksin istun ja tuijotan tv;tä, kukaan ei kaipaa minua enkä ole kenellekkään olemassa. Surullista mutta totta.
Huomenna menet kirjastoon ja lainaat mieleistäsi kirjoja. Saat muuta ajateltavaa.
Hyvää päivänjatkoa
Hyvää päivänjatkoa
Vierailija kirjoitti:
Laitoin grillikotaan tulet ja meinasin paistaa makkaraa. Semmoinen vesisade, että mukava istua kodassa.
Ihanaa kun huomenna on jo perjantai ja lähdetään käymään mummon luona vklp vietossa.
Mummo varmaan odotteleekin jo teitä! 💛
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin istun ja tuijotan tv;tä, kukaan ei kaipaa minua enkä ole kenellekkään olemassa. Surullista mutta totta.
Huomenna menet kirjastoon ja lainaat mieleistäsi kirjoja. Saat muuta ajateltavaa.
Tai alat tehdä käsitöitä!
Vähän harmittaa sen, ettei ole joidenkin naapureiden morjestuksen arvoinen. Täällä maalla on kuitenkin yleensä tapa moikata kaikkia, jotka sanalla alueella asuvat ja esim autosta nostaa kättä, vaikka ei sen enempää tunnettaisi. Sitten jotkut erottelevat kuka on tuon kaiken arvoinen ja kuka ei. Onneksi jotkut tervehtävät sentään. Minulla noin yli 10 naapuritaloa ja kolmen asukkaat viitsiimelko usein ( ei aina ) tervehtää. Pahinta on jos tervehtää ja nostaa kättä ja toinen ei vastaa siihen.
Samalla onhan tämäkin vähäpätöinen asia. Ymmärrän minä sen, että joku aina täällä asunut on eri asemassa kuin minä tuon kaiken suhteen. Samalla tuskin tämä muuttuu ja parempi vaan, kun näkee tietyt autot kääntää katse aivan muualle. Ärsyttää joskus tämäkin asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin istun ja tuijotan tv;tä, kukaan ei kaipaa minua enkä ole kenellekkään olemassa. Surullista mutta totta.
Huomenna menet kirjastoon ja lainaat mieleistäsi kirjoja. Saat muuta ajateltavaa.
On niitä kirjoja kotonakin, ei tämä tilanne kirjaa lukemalla miksikään muutu, yhtä orpona olen.
Muisteluja. Piti jo eräs päivä kirjoittaa, mutta kirjoitan nyt, vaikka eihän tämä ketjun aiheeseen kuulu.
Olin vasta melko nuori ja olimme muuttaneet toiselle paikkakunnalle. Jatkoin siellä erästä harrastusta. Samassa ryhmässä oli eräs poika, johon vähitellen ihastuin. Pidin hänestä paljon. Ulkonäöstä ja silloin luonteestakin. Toisaalta olin monia vuosia nuorempi kuin hän. En kai ikinä oikeasti edes ajatellut, että hän voisi pitää minusta. En uskonut siihen ja emmehän me edes oikein koskaan jutelleet mitään.
Tuosta kaikesta tuli vaan minulle niin tärkeä asia. Eräänkin kerran oli eräs erikoinen päivä harrastukseen liittyen (juhlistettiin yhtä asiaa) ja minun piti olla tuosta koulun juhlan takia pois ja minä surin paljon sitä etten ollut mukana tuolla.
Samoin eräs syksy huomasin, ettemme olleet samassa ryhmässä (ryhmiä monena iltana) ja minun piti ihan käydä vanhempani kanssa pyytämässä, josko pääsisin samaan ryhmään toisena iltana kuin hän. Pahinta kaikessa oli, että toinen vanhempani suostui siihen ja antoi minun kysyä tuota asiaa. Jälkeenpäin olisin toivonut, että hän olisi kieltänyt ja puhunut minulle järkeä.
Muistan, kuinka noloa se oli ryhmän "vetäjältä" mennä kysymään ja vielä tunnustaa tuo kaikki. Olisinpa edes keksinyt jonkun muun selityksen ryhmänvaihtoon. No, ei se ryhmänvetäjä onneksi nolannut minua ja sanoi, että kyllä hän ymmärtää tuon kaiken, kun onhan se kenestä puhun niin kiva poika.
Näin päädyin taas samaan ryhmään. Tämän seurauksena menin aina myöhässä toiseen harrastukseeni joka oli samana päivänä. Toinen vanhempani muistutti aina tästä, mutta kun minä en kestänyt ajatusta etten olisi nähnyt häntä enää.
Myöhemmin jatkoimme samassa ryhmässä ja erään ikävän sattuman myötä hän sai tietää, että pidän hänestä. En olisi ikänä sitä kertonut, mutta eräiden juttujen myötä asia meni hänen tietoonsa ja sain sen tietää, että joku oli kertonut tästä. Seurauksena se, että hän alkoi pilkata minua virheistäni mitä tein ja tietyissä tilanteissa arvostella minua. Tunsin silloin häpeää siitä kaikesta.
Ymmärrän minä toisaalta sen hänen näkökulmansa ja kai se oli noloa hänelle, että nuorempi pitää hänestä. Ei minun tarkoitukseni ikinä ollutkaan se, että hän saisi tietää. Kyllä minä muistan silti sen hetken, kun tiesin etten välitä hänestä enää ja tavallaan se vuosien tunne häntä kohtaan muuttui sekunneissa. Toisaalta mietin usein, että miksi hän toimi niin. En minä olisi tehnyt niin toiselle varsinkaan jos toinen ei ns tupannut seuraan tai muuten tehnyt mitään muutakaan.
Sen jälkeen harrastuksessa käyminen oli melko kurjaa, vaikka siitä pidinkin. Ryhmässä oli uutena eräs poika, joka neuvoi minua tietyissä asioissa ja istui vieressäni, vaikka vapaata olosi ollut muuallakin. Hänen avullaan jaksoin käydä siellä sen vuoden loppuun. Moikkasi minua koulussakin. Kiitos hänelle.
Lopulta monien asioiden myötä harrastus jäi. Joskus jälkeenpäin muistelen tätä kaikkea näitä noin 3 vuotta elämästäni ja mietin, että minun oli täysin turhaa ikinä pitää hänestä. Eihän ollutkaan sellainen, josta pidin. Ymmärsin sen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää yötä
Hyvää yön jatkoa
Jos oma ei riitä.
Pelottaa ajatus Ulla-myrskystä että tuleeko kova myrsky. Hetki sitten oli kova sade ja ukkonen kumahteli.
Ikävä uutinen tuon Portugalilaisen nuoren perheellisen jalkapalloilijan kuolema viime yönä. Perhe oli Lapissa lomalla maaliskuussa ja pienet lapset oli söpöjä.
Ihan hyvää kuuluu tänään. Työpäivä vähän venyi, kun otin pienet päiväunet lounaan jälkeen. Ihanaa kun työnantaja on joustava haasteellisessa terveystilanteessa.