Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Olin eilen Olarissa kuuntelemassa konserttia. Oli tyylikäs konsertti, mutta eräs vanhempi nainen keikkui tuolillaan edessäni niin, että häiritsi minua. Hänen oli ilmeisesti säilytettävä jatkuva  näköyhteys konsertoijiin. 

Konsertin jälkeen tulee aina hyvä olo. Enkä saanut edes sakkoja, vaikka olin selvällä sakkopaikalla!

Hyvää yötä

Isäni ja lapsenlapsi tulivat loman viettoon 😊

Super-väsyttävä viikko ollut. Kaikenlaista ohjelmaa ollut työpäivien jälkeen ja tänään töissä lähti ihan kaikki mehut itsestäni. Oon aivan rätti. 

Olo kun on tämmöinen niin tämä kesäloma tulee tähän hetkeen tarpeeseen. Mikä sen parempaa, kuin aloittaa mökkeilyllä lomailu. Automatka meni torkkuessa ja täällä mökillä syötiin ja juotiin punkkua. On niin vapauttava olo tällä hetkellä.

Eilen jäi kaikki vapaa-ajan tekemiset sivuun, kun nukahdin sängylleni piakkoin. Eikä työnteosta tullut mitään. Kovin katkonaiset ovat olleet uneni tällä viikolla. 

On ollut yllättävän hyvä päivä. Puutarhassa ei myrskytuhoja ja ulkoillut olen, vaikka sadekuuroja on välillä tullutkin. Innostuin leipomaan kuivakakun, jossa raparperia. Olisi saanut olla isompi sato. Tässä pihassa jo ennestään raparperia ja pitäisi lisää istuttaa, kun käyttöä on. Paljon olen tehnyt nyt viime päivinä ja kiva, että pihakin on nyt melko siisti.

Aiempiin viesteihin liittyen, jossa keskusteltiin yksinäisyydestä niin kyllä minäkin yritän keksiä tekemistä "huijatakseni" mieltäni, että unohdan yksinäisyyden ja jotkut muut ikävät asiat. Näin päivät menevät paremmin. Jos on  huomompi päivä niin ei se monesti aika jäädä esim sisälle sitä viettämään vaan ulos lähden ja olo voi parentua. Samalla kai ympäristölläkin on väliä. Itse en välttämättä saisi aikaani kulumaan kaupungissa niin hyvin kuin maaseudulla, vaikka täällä asumisessa omat huonot puolensa onkin.

Ankealla mielellä taas aamu alkaa, ei mitään eikä ketään. Ihan sama mikä päivä tai kuukausi on, millään ei ole merkitystä enää, saman toistoa kaikki päivät.

Vierailija kirjoitti:

Ankealla mielellä taas aamu alkaa, ei mitään eikä ketään. Ihan sama mikä päivä tai kuukausi on, millään ei ole merkitystä enää, saman toistoa kaikki päivät.

Ruikuti, ruikuti, tekisit jotain elämällesi.

Vierailija kirjoitti:

Vähän harmittaa sen, ettei ole joidenkin naapureiden morjestuksen arvoinen. Täällä  maalla on kuitenkin yleensä tapa moikata kaikkia, jotka sanalla alueella asuvat ja esim autosta nostaa kättä, vaikka ei sen enempää tunnettaisi. Sitten jotkut erottelevat kuka on tuon kaiken arvoinen ja kuka ei. Onneksi jotkut tervehtävät sentään. Minulla noin yli 10 naapuritaloa ja kolmen asukkaat viitsiimelko usein ( ei aina ) tervehtää. Pahinta on jos tervehtää ja nostaa kättä ja toinen ei vastaa siihen.

Samalla onhan tämäkin vähäpätöinen asia. Ymmärrän minä sen, että joku aina täällä asunut on eri asemassa kuin minä tuon kaiken suhteen. Samalla tuskin tämä muuttuu ja parempi vaan, kun näkee tietyt autot kääntää katse aivan muualle. Ärsyttää joskus tämäkin asia. 

Omasta puolestani voin sanoa, että olen usein niin ajatuksissani, etten sen takia välttämättä edes noteeraa tai jos olen kissaani ulkoiluttamassa valjaissa, niin keskityn siihen. Heilautan kyllä kättä, jos vaan satun huomaamaan. Oletko se joka muutti maalle ja käy hevosia katsomassa?

Vierailija kirjoitti:

Onkos kuka katsonut Täydellinen kesä sarjaa? On loistavia hahmoja, hieno katselukokemus

Minä oon katsonut kaikki kaudet ja tykkään kovasti. Norjalaiset tehneet kyllä hyvän sarjan, hahmoineen kaikkineen. Ja ihanat maisemat ja Norjan kieli. 🥰

Tälle aamua on tullut ihmeteltyä jo montaa asiaa, esimerkiksi sitä, että milloin työväenopistojen syksyn kurssien ilmoittautuminen on muuttunut sellaiseksi, että jo toukokuussa on pitänyt ilmoittautua?

Ihan sattumalta tuli mieleen, että pitääpä googlettaa onko kurssikuvauksia tullut. Oli tullut ja kaikki paikatkin jo täynnä melkein kaikille kursseille, mitkä olisivat kiinnostaneet. Ennen muinoin muistaakseni elokuussa alkoi ilmoittautumiset. Yhdelle avoimen yliopiston kurssille sitten ilmoittauduin, mutta olisin kovasti halunnut päästä vuosia haaveilemalleni keramiikan alkeiskurssille sekä mattojen kudonnan kurssille. 

Positiivisessa mielessä ihmettelin ja ihastelin, miten hieno tuli meidän liuskekivitasanteesta. Koko eilinen päivä sen tekemisessä menikin mieheltä. Minä vähän avustin ja olin seurana siinä ja huolehdin työmiehen ruokinnasta ja nestetasapainosta.

Aikamoinen kymmenen neliön kivipalapeli! Miehellä riitti kärsivällisyyttä pyöritellä niitä paloja edes takaisin ja oikeasti miettiä, millainen pala olisi paras mihinkin kohtaan. Ensin toki piti tehdä pohjatyöt kunnolla. Vielä pitää käydä yksi pussi kivituhkaa ostamassa saumausaineeksi kun loppui hieman kesken. Mutta tuli komea ja kallioiseen maastoon hyvin istuva tulipaikan pohja. 

Monta päivää sadetta luvassa ja nyt pitäisi keksiä sisäpuuhia itselle ja etenkin lapselle, ettei mene vain erilaisten ruutujen äärellä kökkimiseksi. 

Lähdetään kohta lomareissulle. Pakattu on ja mieli on hyvä pienoisesta arjesta irtiotosta. Vaikka: tavallinen arki onkin mukavaa.

Eilinen työpäivä oli tosi vauhdikas, kommelluksiakin sattui, mutta kaikesta selvittiin. Työkaverina oli 17 vuotias tosi kiva ja aurinkoinen nuori nainen. Asiakkaat mukavia ja nopsasti sujui kiireinen työvuoro.

Mukavaa viikonloppua kaikille

Doris - reissunainen

Nukuin pitkästä aikaa hyvin. Ja aion vielä makoilla täällä sängyssä pitkään.

Viikko oli tapahtumarikas ja eilen sain suuria uutisia, jotka pakottavat ottamaan elämässä uuden suunnan...

Tuli vähän alakuloinen olo kun katselin naapurin pellolle. Siellä töyhtöhyypät taistelivat lokkeja vastaan, tietenkin puolustivat pesiään. Myös korpit rääkyivät puissa ja taisi naakat ja variksetkin osallistua tihutyöhön.

No näkyipä kettukin kohta hääräävän siellä pellolla ja töyhtöhyypät taas kauhuissaan. Oikeastaan tuo kettu on riivannut pihallakin jo. Kaivelee saaliskätköjään istutuksien multiin ja kaivelee kasvimaalla. Kerran löytyi autotielle liiskaantunut  kyy narsissipenkistä. Varastellut naapurin kanojakin, näin kerran itseteossa. Huh.

Kunhan poikasaika ohi, niin ehdotan, että naapurin äijä lasauttaa kettua kiväärillä. Ei kovin kivasti sanottu, mutta tuntuu olevan jo röhkeä otus.

ETTÄ TÄMMÖSTÄ.

Luonnossa jokainen eläin etsii ruokaa selviytyäkseen. Eiköhän se kettukin ruoki poikasiaan. Turha siihen puuttua ja 

järkyttyä.

Hieno aamu! Lähdetään kohta pitemmälle pyöräilylle. Aamulla jo meinasin mennä katsomaan onko mies enää hengissä

kun nukkui melkein yhdeksään asti. Nukumme siis eri huoneissa. No oli saanut hyvin nukuttua pitkästä aikaa.

Luonto karsii tyhmimmästä päästä. Jos pesä on huonossa paikassa, on tyhmä pesän tekijä. Niin se vaan on. Viisaimmat jäävät eloon ja saavat jatkaa sukua. Se on elämän ehto eläinmaailmassa.  Älkäämme puuttuko siihen.

Vierailija kirjoitti:

Luonnossa jokainen eläin etsii ruokaa selviytyäkseen. Eiköhän se kettukin ruoki poikasiaan. Turha siihen puuttua ja 

järkyttyä.

Hieno aamu! Lähdetään kohta pitemmälle pyöräilylle. Aamulla jo meinasin mennä katsomaan onko mies enää hengissä

kun nukkui melkein yhdeksään asti. Nukumme siis eri huoneissa. No oli saanut hyvin nukuttua pitkästä aikaa.

Enpä ole puuttunutkaan. Tuonne se kerran teki pesänsä latomme alle. Olisi pitänyt puuttua.

Kukaan joka tietää, miten tuo kaivelee kasvimaat käyttääkseen ruokavarstonaan, ei takuula ilahdu rusakonjäänteistä kaivaessaan juhannusperunoitaan kasvimaaltaan. En minäkään enää ketulle viitsi kasvimaatani laittaa. Sinä varmaan ihastuisit ikihyviksi, kun 'luonto' tulee tällä tavoin pihalle. Ei auta edes aitaus, niin keinot alkaa olla vähissä. Et viisastelisi jos tietäisit.

Vierailija kirjoitti:

Luonto karsii tyhmimmästä päästä. Jos pesä on huonossa paikassa, on tyhmä pesän tekijä. Niin se vaan on. Viisaimmat jäävät eloon ja saavat jatkaa sukua. Se on elämän ehto eläinmaailmassa.  Älkäämme puuttuko siihen.

Töyhtöhyypät pesivät lajityypillisesti pelloilla, niityillä ja soilla. Tietävät varmaan paremmin ihanteellisimman paikan pesälleen, kuin tyhmä ihminen.

Joskus iskee se ajatus, että toivoisi olevansa jollekin niin tärkeä, että joku rakastaisi minua. Tai kaipaa läheisyyttä. Sitten katson elokuvia tai luen tarinoita ja kuvittelen itseni jonkun henkilön paikalle, kun joku viimein löytää kumppanin. Tarinoita luen netissä, joita jotkut kirjoittavat ja niissä niin moni osaa kuvata niitä ajatuksia mitä esim yksinäisyys saa aikaan. Samaistun niihin ja kiitän kirjoittajia mielessäni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luonto karsii tyhmimmästä päästä. Jos pesä on huonossa paikassa, on tyhmä pesän tekijä. Niin se vaan on. Viisaimmat jäävät eloon ja saavat jatkaa sukua. Se on elämän ehto eläinmaailmassa.  Älkäämme puuttuko siihen.

Töyhtöhyypät pesivät lajityypillisesti pelloilla, niityillä ja soilla. Tietävät varmaan paremmin ihanteellisimman paikan pesälleen, kuin tyhmä ihminen.

Töyhtöhyypät ovat suosikkejani. Täälläkin niitä pesii paljon. Itse aina mietin tuhoutuuko pesiä paljon, kun peltotöitä tehdään ja maassa pesivät. Sivusta. 

"Omasta puolestani voin sanoa, että olen usein niin ajatuksissani, etten sen takia välttämättä edes noteeraa tai jos olen kissaani ulkoiluttamassa valjaissa, niin keskityn siihen. Heilautan kyllä kättä, jos vaan satun huomaamaan. Oletko se joka muutti maalle ja käy hevosia katsomassa?"

Kysyit tätä ja olen se jota tarkoitat. Samalla muutti maalle termi ei oikein sovi enää minuun, kun olenhan minä asunut täällä jo todella pitkään. Eri  "kämpissä", mutta kuitenkin. Samalla ymmärrän mitä tarkoitat, mutta en minäkään tyhmä ole. Moni esim moikkaa lähimpiä naapureitani (he ovat ok), mutta ei minua ikinä. No, nämä naapurit ovatkin aina asuneet täällä ja ymmärrän sen eron mikä meissä on. Samalla jotkut jopa puhuvat pahaa minusta ja olen sen kuullut. Tavallaan tiedän tämän asuinpaikan tavat ja ymmärrän kyllä mikä on tavallista huomaamattomuutta. Silti kaipaisinko minä toisaalta sitä, että joku "alentuisi" moikkaamaan minua jos se on hänelle vaikeaa. Ehkä olen kuitenkin senverran ylpeä, että jos joku ei tahdo tervehtää niin se on ok. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan. 

En samalla kirjoita tästä enää ja minun täytyy tämäkin asia unohtaa. Parempi, etten mieti enempää, koska se saa surullista oloa aikaan niin se ei ole sen arvoista. Minulla on elämässäni monia asioita, jotka täytyy vaan yrittää unohtaa.

Joku joskus kirjoitti, kuinka minä ankkuroin itseni menneeseen, enkä edes yritä muutosta. En silti halua jakaa sitä ajetusta. Kyllä minä yritän paljon ja aina mietin mikä olisi elämässäni hyvä asia. Samalla minä yritän aina unohtaa ikäviä juttuja. Oikeastaan minun on pakko jos meinaan jaksaa kaikkea ja löytää iloa elämästäni. Tähän pyrin. Joskus se ei auta. Monesti tulee surun ja jopa vihan ajatuksia jos mietin joitain hetkiä. Sitten yritän taas unohtaa ja ajatella, että yritän tehdä tästä päivästä mahdollisimman hyvän.

Tätä ajatusta tavallaan suosittelen muillekin samaa ajatteleville. Tehkää asioita ja huijatkaa mieltänne. Väsyttää itseänne tekemisellä yms, jotta olonne paranisi ja että huomaisi ehkä kurjaa oloanne. Siihen pyrin itsekin.