Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Huomen alkoi vesisateella. Katsoin Euroviisut loppuun, nyt on vähän ryytynyt olo vähillä unilla. Aikamoiset kinkerit on tuo spektaakkeli nykyään, tuntuu että musiikki ja laulu on sivuseikka, ulkoiset puitteet, tanssijat, kaikki rekvisiitta tuntuu tulevan vuosi vuodelta tärkeämmäksi.

Broileripastaa, salaattia. Päiväkahville vois kaivaa pskastimesta jotain. Puoliso on pahassa flunssassa tms, jonottaaa röntgeniin, kun keuhkoihin sattuu ja henkeä ahdistaa. Voi ressua. Itse olen (vielä) terve

Kivaa keskiviikkoa

N64

Hello, is it me you're looking for?

Lionel Richie

Eilen pyöräilin tunnin ja nyt vuosien tai lähes vuosikymmenen  tauon jälkeen (joskus vuonna 2016 olen viimeksi pyöräillyt enemmän) se tuntui ihan kivalta ja polvet tykkäsivät. Jotenkin helpotti polvi ja selkäkipua. Kyllähän minä silti kävelen päivittäin paljon joten kai joskus liikaakin.

Eilen myös kävelin kolme tuntia. En kirjoita tätä kehuakseni itseäni vaan ehkä siinä mielessä, että onneksi viitsin lenkkeillä edelleen. Itsellä mieliala riippuu siitäkin miten jaksan liikkua ja jos vielä se on tärkeää niin tiedän voivani jotenkuten hyvin. Nuo ehkä ovat isoja tuntimääriä, mutta ei se itselle näy. Ja aikaa minulla on liikaakin.

Joku kirjoitti väsymyksestä vastauksen minulle. Ehkä väsymykseni on pikemminkin henkistä. Olen tietyllä tavalla väsynyt elämääni. Kyllästyt moniin asioihin. Kuitenkin jokainen päivä lähes toistaa itseään. Välillä toivon tavallaan melkein mitä vaan (en nyt ikävyyksiä) tapahtuvan, että tulisi jotain uutta. Ei näistä päivistä jää mitään oikein mieleen.

Olen paljon miettinyt sitä, että pitäisi äitini kanssa lomareissu tehdä. Olemme yleensä pyrkineet jossain käymään. Kuitenkin nyt  olen tavallaan ikävästi niissä mietteissä, että miten jaksan hänen kanssaan lähteä mihinkään. Kuitenkin hän keskittyy kipuihinsa, selkäänsä ja jalkaansa ja ei oikeastaan muuhun. Jokainen hetki menee sen mukaan. Nytkin jos yhdessä yritämme jonkun kävelyn välillä tehdä niin puhuu vaan siitä kaikesta. Näin näistäkin lenkeistä on tullut raskaita. Ennen oli parempi yhdessä mennä, mutta nyt hyvä kun jaksan nuo kävelyt.

Samalla koen olevani itsekäs, mutta tuntuu jotenkin liialta lähteä reissuun ehkä miettimään näitä samoja asioita. Toisaalta miten minä voisin sanoa äidilleni etten halua lähteä. Se on hänen lomansa ja tiedän, että tykkäisi lähteä jonnekin. Ja en tiedä edes minne menisimme. Sekin on vaikea asia päättää.

Yleensä jaksan äitini kanssa, mutta nyt tavallaan se on hyvin vaikeaa. Tuntuu, että on vaan yksi asia joka päivä mikä on äitini kunto. Millään muulla ei ole väliä ja tuntuu, ettei elämästä hänen kanssaan tule enää mitään. Ei ole sillä tavalla normaalia elämää meillä enää. Surullista kirjoittaa ja ymmärrän häntä silti. 

Opiskeluissa ärsyttää hirveästi se essee ja se ettei aiheesta löydy tietoa. Piti jo kurssin alussa aihe jokaisen päättää ja tehtävät tehdä sen mukaan. Tehtävät sain tehtyä, mutta esseestä ei meinaa tulla mitään ja aihetta ei voi enää vaihtaa. Näin valitsin väärän aiheen. Tekisi mieli jättää koko homma ja suoraan sanoen minua ei kiinnosta yhtään koko juttu enää. Tykkään kirjoittaa, mutta jos asiaa löydy niin sitten siitä tulee kuin jokin pakko. 

Moi Pitkis

Onko sulla kesällä taukoa opiskeluista? Jatkuuko syksyllä taas?

Tässä maailmanlaajuisessa nettiverkostossa tuntuu hassultakin, ettet tietoa esseeseen löydä. Voitko pyytää apuja opiskelupaikasta, onko sulla joku opinnonohjaaja tms.?

Tuo pyöräily, ennen sanottiin, että se on taito, mikä kerran opittua säilyy. Enpä sanois noinkaan. Viime kesänä vuosien tauon jälkeen lähdin hiekkatielle ajamaan. Löysä hiekka luisui pyörien alla, eikä ollut kovin turvallisen tuntuista ajaa. Tästä pääsee pikitietäkin pitkin lenkkiä ajamaan, ehkä kokeilen sitä reittiä.

Nyt sataa edelleen, koulin just krassin taimet. Hauskoja nuo pikkuruiset sirkkalehdet. Ja pitkät juuret. Haen huomenna pikkukukkaisia orvokkeja isokukkaisten seuraksi. Ennusteen mukaan ei yöpakkasia/hallaa ole lähiaikoina tulossa, pelargonian nostan sisälle, kun lämpö laskee yöllä muutamaan asteeseen. Orvokkihan ei ole arka kylmälle, viime syksynäkin kukki vielä lumen seassa.

N64

Vierailija kirjoitti:

Huonosti lähti tämä päivä heti aamusta menemään. Ensinnäkin huonosti nukuttu yö kun siitepölyallergiavaivoja, taitaa jopa vähän kuumetta olla, herättyä päähän koski, olin keittänyt pelkkää vettä kahvinkeittimellä ja tietokone heti käynnistyksessä ilmoitti roskakorin vahingoittuneen. Pitäisiköhän mennä takaisin nukkumaan... :/

 

Tietokoneen huoltopäiväksihän tämä sitten meni. On jäänyt aikoinaan ruksaamatta automaatille kiintolevyn järjestelyt ja eheytykset, nyt ne piti teettää manuaalisesti ja tietysti vielä käyttöjärjestelmäpäivitys siihen päälle, sekä muutama muu sovelluspäivitys. Jos vielä valittelee vioittunutta roskista, pitää sitten tutkia vielä lisää...

Väsyttää. En ole saanut tehtyä mitään järkevää koko päivänä, paitsi ruokaa laitoin äsken. Sekin oli pikaruokaa: nakkikastiketta, pastaa, lämpimiä kasviksia ja fetasalaattia. Vartissa valmista ja lapsi tykkää. 

Tylsä päivä siis ollut, jotakin mukavaa pitäisi keksiä illaksi. Voisi tehdä vaikka lättyjä tai pannukakun tai sitten mennä miehen kanssa ostamaan ulos kesäkukkia. 

Onpa siellä taas kylmä tuuli. Aamupäivällä kävin vampyyrin vastaanotolla ja tulokset tulikin jo Maisaan. Kaikki arvot ok paitsi ne, jotka eivät viimeiseen neljäänkymmeneen vuoteen ole koskaan olleet ok. Käytiin siskoni kanssa Bauhausissa ja nyt olisi läjä multasäkkejä pihalla odottamassa, että tuo ilma vähän lämpenisi. Tänään oli tarkoitus maalata tuulikaappi, mutta meillähän onkin lämmin vesi poikki klo 8-20 eikä mun sormet kestä sitä, että pesisin pensselit ja telan kylmällä vedellä. Joten siirtyy sekin homma huomiseen. Koiran kanssa tein äsken aika pitkän lenkin ja nyt voisi sitten vaikka imuroida ja alkaa silittää lakanoita. Ai niin, K-Supermarketissa oli tuoreita herneenpalkoja. Portugalilaisia tosin, mutta nyt on sitten kesä tullut. Kesä loppuu, kun kaupoista ei enää saa tuoreita herneenpalkoja. 

Olipa taas kylmä päivä ja vettä on sadellut.

Ajettiin parin tunnin matka vanhaa äitiä katsomaan. Nukkui niin sikeästi etten raskinut herättää tähän ikävään todellisuuteen. Hassua sinänsä pitkästä matkasta käydä katsomassa toisen nukkumista. Kyllä on hänellä henki tiukassa! Soisin jo pääsevän pois. 97 täytti, olisi siinä jo tarpeeksi.

Pitkis, jospa lähtisitkin yksin muutaman päivän reissulle kotimaassa? Saisit vähän etäisyyttä äitisi ongelmiin. 



Lämpimiä päiviä odotellen💐

Eilisen huomiset suunnitelmat meneekin tämän päivän huomisen suunnitelmiksi. Kirppiksillä kävin ja kahdeksan elokuvaa löysin. Nyt sattuu ihan kivasti kroppaan, sillä reilusti pidemmän matkan tänään fillaroin eiliseen nähden, eli kirppiksille fillaroin. Sitten oli tunnin kävelyäkin ja päätön lintu tuli nähtyä. Mahtoi varmaan olla fasaani se lintu, en ole eläintietäjä. Täällä on kuuroittain vain tullut rakeita. Ihan vähän tihkutti vettä. Teillä on niitä eläinkohtaamisia, mutta mulla on niitä ikävämmissä merkeissä. Sentään tänään menen sen Final Destination 6:n katsomaan leffaan. En tiedä mikä urheiluhulluus on muhun mennyt, mutta huomenna tulee paljon rennommin otettua. Fillari saa huomenna jäädä sivuun, kun kipeältä tuntuu sillä ajella pidemmän päälle. Eri kirppikset meen huomenna tarkistaa elokuvista ja samalla ne pieneksi menneet vaatteet roudaan kierrätettäväksi. Kun itselläni on aikaa niin mun on hyvä toimia, että en laiskistuisi täysin.

Aina toivoisin myös, että jokainen opettaisi maaseudullakin isot koiransa olemaan rauhassa esim pyörän nähdessään. Kyllä omanikin saattoi joskus harvoin haukkua pari kertaa jos pyöräilijä tuli nopeasti kulman takaa, mutta ikinä kenenkään ei tarvinnut ainakaan sen vuoksi pelätä, että olisin antanut sen haukkua ja rähistä sen enempää  tai olisi ollut pelko, että vetää minut kumoon. 

Se oli aina hallinnassa ja otin sen viereeni ja sanoin, että on hiljaa. Näin välillä ärsyttää jos esim pyöräillessä saa pelätä pääseekö vastaantuleva koita irti ja lähtee perään, kun pyörällä yrittää ohi päästä. Näitä kertoja tulee ja mietin, että tulkoon sitten jos tulee. Mitä sille voi ja onko pyöräilijän tehtävä esim pysähtyä toisten vuoksi. Syrjässä asuminen ei ole syy jättää koiraa kouluttamatta tai totuttamatta eri asioihin. 

Kaveri kyläili kahvilla, toi pullat, minä tarjosin karjalanpiirakat, muuten olen katsellut tv. Kohta salkkarit. 

Ilta menee nyt sekavissa ajatuksissa ja varmaan ensi yö valvoessa. Hyvä ystäväni on saanut vakavan sairaskohtauksen ja ennuste on aika huono. Koitan saada ajatuksiani muualle - huonolla menestyksellä - ja varsi-imurikin meni makkarin mattoa imuroidessa tukkoon, niin viskasin vaan koko imurin nurkkaan. Olen koittanut olla tukena hänen tottakai huolissaan oleville lapsilleen ja tehnyt sen, mitä tässä tilanteessa nyt voi ylipäätään tehdä. Heillä muutenkin elämä aika vaikeaa, niin nyt tämäkin sitten tähän päälle :( . Sanoin ystäväni tyttärelle puhelimessa, että eivät saa uhrata sekuntiakaan sille ajatukselle, miten selviävät sairaalalaskuista yms, vaan mä hoidan ne. Ystäväni pitää nyt vaan selvitä hengissä ja kaikesta muusta selvitään kyllä sitten. Vähän ärsyttää, kun huomisaamuksi mulle tuli yllättäen yksi työjuttu ja tämä ystäväni on miehensä omaishoitaja, mutta jos mua huomenna tarvitaan tuuraamaan omaishoitajaa, niin mä sitten vaikka irtisanon itseni töistä samantien. Mutta nyt siis vaan odotellaan tietoa sairaalasta. 

Voi Lammas

Kylläpä tuli murheellisia uutisia sulle. Tosi harmi potilaan läheisille, jos vielä rahaakin pitää murehtia muun huolen lisäksi. Läheiseni on sairaanhoitaja, hän sanoi, että yhtä avuton on rakkaiden vakavissa tilanteissa hän kuin muut omaiset. Ehkä vieläkin avuttomampi, kun tietää enemmän.

Nyt täällä peukkuja pystyyn... niin kauan kuin on toivoa

N64

Vierailija kirjoitti:

Voi Lammas

Kylläpä tuli murheellisia uutisia sulle. Tosi harmi potilaan läheisille, jos vielä rahaakin pitää murehtia muun huolen lisäksi. Läheiseni on sairaanhoitaja, hän sanoi, että yhtä avuton on rakkaiden vakavissa tilanteissa hän kuin muut omaiset. Ehkä vieläkin avuttomampi, kun tietää enemmän.

Nyt täällä peukkuja pystyyn... niin kauan kuin on toivoa

N64

No tuohan se, että tietää enemmän :( Olen tässä lueskellut kansainvälisiä lääketieteellisiä tutkimuksia ja koittanut poimia sieltä asioita, jotka loisivat toivoa. Pitää osata asetella sanansa hänen lapsilleen nyt hyvin varovaisesti. Sanoa se, mikä luo toivoa, ja jättää sanomatta se, mikä ei. Juttelin vähän aikaa sitten mun poikani kanssa ja hän osaa oikein hyvin samaistua ystäväni lapsiin. Tietää itsekin, millaista on, kun oma äiti on kriittisessä tilassa sairaalassa. Nyt vaan tosiaan täytyy toivoa parasta. 

Nenästä tulee räkää ja yskittää.

Päätä särkee. Liian usein. Jo vähän huolestuttaa.

On jo 14.5. Puoli kuu. Toukokuu, paras kuu.

Tykkään tällaisista harmaista tihkusadepäivistä välillä jos saa olla sisällä. Pitkästä aikaa jo aamusta pirteä olo joten pitää hyödyntää se opiskeluun. Mukavaa on myös kun mies tekee etänä töitä muutaman päivän viikossa. On omassa työhuoneessaan toki mutta välillä voidaan silti jutella, käydä ulkona lounaalla ja juoda kahvit yhdessä. Ei mene työmatkoihinkaan aikaa.

Huomenta Lammas, onko uutisia? Voimia sinne teille kaikille.

Lähden orvokkiostoksille, ilon väriläikkä porraspäähän. Kevät etenee nyt, kun saadaan sadetta...

N64

Vierailija kirjoitti:

Huomenta Lammas, onko uutisia? Voimia sinne teille kaikille.

Lähden orvokkiostoksille, ilon väriläikkä porraspäähän. Kevät etenee nyt, kun saadaan sadetta...

N64

Huomenta. Hetki sitten tuli tieto, että  on heräämössä. Yöllä tehty pitkään kestänyt leikkaus. Mä odottelen palaveria alkavaksi. Ei paljon tullut nukuttua viime yönä, joten palaverin jälkeen vedän peiton korviin ja koitan saada unta.