Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Vierailija kirjoitti:

Lampaalle kysymys, että kissasi siis tykkäsi/tykkää syödä aamiasta sängyssä? Muistelin näin ja kissalla taisi olla instagram tilikin. Tuli mieleeni tämä. 

Kyllä. Sunnuntaiaamuisin. Ja Kyylän instatili löytyy täältä:

https://www.instagram.com/breakfastsnooper/

Pyörällä keskustaan. Mies kävi luovuttamassa verta, minä sillä välin kirjastossa hakemassa tulleen varauksen, vein pahviroskia keräyspisteeseen ja R- kiskalla lähetin ystävälle kirjan jonka lainasin häneltä jo vuosia sitten.

Eka kertaa käytin tuota palvelua ja kävi näppärästi. Joskus muinoin olin postineitinä- kyllä on muuttunut sekin homma. 

Pipo piti olla pyöräilykypärän alla, eipä vielä lämpene!

Hyvää viikonlopun odotusta kaikille💐

Ja Pitkis, älä pidättele tai häpeile hymyäsi, se voi piristää jonkun päivää!

Keep smiling :)

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lampaalle kysymys, että kissasi siis tykkäsi/tykkää syödä aamiasta sängyssä? Muistelin näin ja kissalla taisi olla instagram tilikin. Tuli mieleeni tämä. 

Kyllä. Sunnuntaiaamuisin. Ja Kyylän instatili löytyy täältä:

https://www.instagram.com/breakfastsnooper/

Haha. Tämä oli piristävä. Sun kissahan syö kuin herrat ikään, kyllä kelpaa. Mutta ei sentään joka aamuna. Suloinen tapaus.

Koirani sai aikoinaan myös vapauksia. Nukkui vieressäni aina, kun tahtoi, vaikka oli ahdasta monesti. Käpertyi jalkojeni viereen ja laittoi päänsä säärteni päälle. Käytti niitä tyynynään. Tai sitten nukkui sohvalla jos kaipasi enemmän tilaa. 

Vierailija kirjoitti:

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lampaalle kysymys, että kissasi siis tykkäsi/tykkää syödä aamiasta sängyssä? Muistelin näin ja kissalla taisi olla instagram tilikin. Tuli mieleeni tämä. 

Kyllä. Sunnuntaiaamuisin. Ja Kyylän instatili löytyy täältä:

https://www.instagram.com/breakfastsnooper/

Haha. Tämä oli piristävä. Sun kissahan syö kuin herrat ikään, kyllä kelpaa. Mutta ei sentään joka aamuna. Suloinen tapaus.

Kyylä on sellainen prinsessa :D Mutta on se ihanakin. Ei ole koskaan tehnyt tarpeitaan minnekään muualle kuin omaan käymäläänsä eikä koskaan terottanut kynsiään minnekään muualle kuin yläkerran käytävän kaiteella roikkuvaan vanhaan räsymattoon. Kaikista mulla elämäni aikana olleista kissoista kaikista "hienostunein". Joten sallittakoon sille sen prinsessa-aamaiset sunnuntaisin. Tai mun aamiaisethan noi on, mutta.... :D

Vierailija kirjoitti:

Koirani sai aikoinaan myös vapauksia. Nukkui vieressäni aina, kun tahtoi, vaikka oli ahdasta monesti. Käpertyi jalkojeni viereen ja laittoi päänsä säärteni päälle. Käytti niitä tyynynään. Tai sitten nukkui sohvalla jos kaipasi enemmän tilaa. 

Ihana <3

hyvää

      yötä

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koirani sai aikoinaan myös vapauksia. Nukkui vieressäni aina, kun tahtoi, vaikka oli ahdasta monesti. Käpertyi jalkojeni viereen ja laittoi päänsä säärteni päälle. Käytti niitä tyynynään. Tai sitten nukkui sohvalla jos kaipasi enemmän tilaa. 

Ihana <3

Koirani oli kyllä mukava tapaus. Varsinkin toisista koirista piti paljon. Kävimme koirapuistossakin välillä, vaikka ei rotunsa puolesta varmasti monien mielestä sovi sellaisiin. Ei koko elämänsä aikana ikinä ollut ilkeä muille koirille. Kävimme koulutuksissa niin paljon, että sai kai jo sielläkin tutustua niin moniin koiriin, ettei enää ihmetellyt mitään. Sopi ihan pientenkin kanssa, eikä ollut liian raju leikeissään. Isompien kanssa sitten leikki kunnolla. Ihmisten kanssa varovaisempi. Ehkä omistajaansa tullut. 

Hauskat kissa/koiratarinat :)

Tänään yritän pitempää lenkkiä uudestaan, ilman raekuuroa, toivottavasti. Ruokana siskon viljelemistä luomuruishiutaleista puuroa. Huomenna pihasauna, grillausta. Viikon päästä alkaa mieluisat kesätyöt.

Siinäpä tärkeimmät

Ihailen tässä erittäin kauniita pelakuita, ilahduttaa sisäkukkana, kunnes alavilla mailla hallanvaara on ohi. Ehkä kuukauden päästä?

Pirteää perjantaita

N64

Muisteluja:

Pikkusiskon perheessä oli kissa. En tykännyt, kun hiippaili äänettömästi ja säikähtelin aina. No, ei sekään minusta tainnut tykätä. Kerran kun olin yötä siellä, niin prkl katti oli pissannut laukkuuni! Koiransa oli sitä vastoin ylin ystäväni, juoksi aina pennusta asti luokseni ja huomasin vähän lässyttäväni sille, kun silittelin iloista kaveria.

Toisessa yökylässä nukuin lasten kanssa vintissä. Oli sovittu, ettei kissaa päästetä sisään. Yöllä jossain vaiheessa huomasin, että katti nukkui sängyssäni! Oli myös osoittanut mieltään, lahjapöydälle oli käynyt kakat vääntämässä...

Arvatkaas olenko kissa- vai koiraihminen?

Meillä ei ole koiraa tai kissaa miehen allergian takia. Eipä harmitakaan näin peruslaiskana ihmisenä, kyllähän eläin tuottaa työtä. 

Huomioidaan kyllä koirat liikenteessä ja tunnistetaan yleensä rodut.

Tuttava hankki söpön pienikokoisen koiran jota ei kouluttanut ollenkaan. Kuulemma aluksi oli liian nuori opetukseen. No nyt on jo aikuinen eikä siellä ole kiva käydä. Koira hyppii hulluna vasten vieraita, haukkuu, pyrkii syliin nuolemaan naamaa.

Vierailija kirjoitti:

Muisteluja:

Pikkusiskon perheessä oli kissa. En tykännyt, kun hiippaili äänettömästi ja säikähtelin aina. No, ei sekään minusta tainnut tykätä. Kerran kun olin yötä siellä, niin prkl katti oli pissannut laukkuuni! Koiransa oli sitä vastoin ylin ystäväni, juoksi aina pennusta asti luokseni ja huomasin vähän lässyttäväni sille, kun silittelin iloista kaveria.

Toisessa yökylässä nukuin lasten kanssa vintissä. Oli sovittu, ettei kissaa päästetä sisään. Yöllä jossain vaiheessa huomasin, että katti nukkui sängyssäni! Oli myös osoittanut mieltään, lahjapöydälle oli käynyt kakat vääntämässä...

Arvatkaas olenko kissa- vai koiraihminen?

Melko varmasti olet koiraihminen :D Ja ihan ymmärrettävästä syystä. Mulla oli aikoinaan kissa, jonka olin ottanut Hesystä. Se oli vielä aika pentu ja oli löytynyt jostain Helsingin Vallilasta verille kivitettynä. Se inhosi yli kaiken ihmisiä. Paitsi ei mua eikä sitten myöhemmin syntyneitä lapsianikaan. Olin vielä lapseton sinkku, kun silloisessa taloyhtiössä tehtiin jotain huoltohommia. Huoltoyhtiöltä tuli tiedote asiasta ja siinä sanottiin, että pitää ottaa yhteyttä huoltoon, jos asunnossa on koira eikä omistaja voi olla paikalla silloin, kun huoltomies tulee. Noh, mulla oli se kissa ja soitin huoltoon ja kerroin, ettei mun kissani oikein tykkää ihmisistä. Sieltä puhelimeen vatsannut nainen sanoi nauraen, että ei kissasta olisi tarvinnut ilmoittaa. Kun tulin sitten huoltomiehen käynnin jälkeen töistä kotiin, olikin jätetty lappu, ettei mun kissa ollut päästänyt huoltomiestä sisään. Oli kuulemma sähissyt ja murissut niin, ettei huoltomies ollut halunnut ottaa riskiä. Ja pyyntö, että soittaisin huoltoon ja sopisin sellaisen ajan, jolloin voisin olla kotona.

Meillä oli kaksi ihanaa villakoiraa, uskollisista uskollisimpia ja meille niin rakkaita. Kova oli suru kun iäkkäinä nukkuivat pois. Muistot ovat sitäkin ihanampia muistella kun kova ikävä iskee. Viimeisen poismenosta on kohta vuosi ja vieläkin tirautan kyyneleitä kun muistot tulevat mieleeni. Olivat suuria persoonia pienet.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muisteluja:

Pikkusiskon perheessä oli kissa. En tykännyt, kun hiippaili äänettömästi ja säikähtelin aina. No, ei sekään minusta tainnut tykätä. Kerran kun olin yötä siellä, niin prkl katti oli pissannut laukkuuni! Koiransa oli sitä vastoin ylin ystäväni, juoksi aina pennusta asti luokseni ja huomasin vähän lässyttäväni sille, kun silittelin iloista kaveria.

Toisessa yökylässä nukuin lasten kanssa vintissä. Oli sovittu, ettei kissaa päästetä sisään. Yöllä jossain vaiheessa huomasin, että katti nukkui sängyssäni! Oli myös osoittanut mieltään, lahjapöydälle oli käynyt kakat vääntämässä...

Arvatkaas olenko kissa- vai koiraihminen?

Melko varmasti olet koiraihminen :D Ja ihan ymmärrettävästä syystä. Mulla oli aikoinaan kissa, jonka olin ottanut Hesystä. Se oli vielä aika pentu ja oli löytynyt jostain Helsingin Vallilasta verille

'Etteikö kissasta tarvitse välittää'... :)

Vierailija kirjoitti:

Pyörällä keskustaan. Mies kävi luovuttamassa verta, minä sillä välin kirjastossa hakemassa tulleen varauksen, vein pahviroskia keräyspisteeseen ja R- kiskalla lähetin ystävälle kirjan jonka lainasin häneltä jo vuosia sitten.

Eka kertaa käytin tuota palvelua ja kävi näppärästi. Joskus muinoin olin postineitinä- kyllä on muuttunut sekin homma. 

Pipo piti olla pyöräilykypärän alla, eipä vielä lämpene!

Hyvää viikonlopun odotusta kaikille💐

Ja Pitkis, älä pidättele tai häpeile hymyäsi, se voi piristää jonkun päivää!

verenluovutus! T ä r k e ä ä 

Itse kävin nuorempana ahkerasti. Liki 100 kertaa, sittemmin lääkitys estää. Monenkohan hengen olen pelastanut?

Käykää hyvät ihmiset, ellei esteitä ole. Elintärkeä lahja tuntemattomalle

Puutarhuri

Miulla on paha mieli aikuisen lapseni vuoksi, kohdellut minua huonosti ja luotto mennyt.

'Hyvää yötä' kommenttiin alapeukku ???

Tämä, jos mikä osoittaa, ettei alapeukuista todellakaan kannata välittää :) hah

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pyörällä keskustaan. Mies kävi luovuttamassa verta, minä sillä välin kirjastossa hakemassa tulleen varauksen, vein pahviroskia keräyspisteeseen ja R- kiskalla lähetin ystävälle kirjan jonka lainasin häneltä jo vuosia sitten.

Eka kertaa käytin tuota palvelua ja kävi näppärästi. Joskus muinoin olin postineitinä- kyllä on muuttunut sekin homma. 

Pipo piti olla pyöräilykypärän alla, eipä vielä lämpene!

Hyvää viikonlopun odotusta kaikille💐

Ja Pitkis, älä pidättele tai häpeile hymyäsi, se voi piristää jonkun päivää!

verenluovutus! T ä r k e ä ä 

Itse kävin nuorempana ahkerasti. Liki 100 kertaa, sittemmin lääkitys estää. Monenkohan hengen olen pelastanut?

Käykää hyvät ihmiset, ellei esteitä ole. Elintärkeä lahja tuntemattomalle

Puutarhuri

Ilman verenluovuttajia mä en olisi enää elossakaan. Nuorempana en kelvannut verenluovuttajaksi ja sitten kun olisin kelvannut, tulikin sellaisia sairauksia, joiden lääkityksen vuoksi en enää kelvannut. Ysärin alussa kävin kuitenkin luovuttamassa veriplasmaa. Eli ensin otettiin verta, siitä eroteltiin plasma ja muut ja se muu tiputettiin takaisin verisuoneen. Sairastuin nimittäin silloin vyöruusuun eikä siihen aikaan ollut vielä synteettisiä vesirokkorokotteita. Vesirokko oli kuitenkin iso riski erityisesti leukemiaa sairastaville lapsille ja vesirokkorokotetta pystyttiin tekemään ainoastaan vyöruusua sairastavan veriplasmasta. Koska vyöruusu kuitenkin on enemmän ikäihmisten sairaus (jotka eivät siis ikänsä puolesta kelvanneet luovuttajiksi), niin mun veriplasmani kelpasi. 

Vierailija kirjoitti:

Miulla on paha mieli aikuisen lapseni vuoksi, kohdellut minua huonosti ja luotto mennyt.

Voi sinnuu. Miul on monta kertoo tult paha miel, ko läheinen ehkä tahtomattaa arvostellee miun tekemissii ikäväl taval. En ennää kerro tärkeist asjoist, yritän olla sovus, ko kuitenkii jou'uttaa arvariisa yhteyes olemmaa, sukujuhlis ja muis tuonlaisis. Kyllä sieppaa, mut mie kestän kyl...