Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Kiitos hyvää kuuluu.

Arvelen tämän vauva palstan pahimman öykkärin asuvan lähettyvilläni. Niin julmetun röyhkeää ilkivaltaa ja häiriköintiä on naapureilleni tapahtunut. 

Täällä on hysteeristä meininkiä.

Todella synkkäpäivä sateineen on tänään. Täten mennyt kotona siivoiluksi työpäivän jälkeen.

Uutiset alkaa

Hyvää yötä

Kylvöksiä tehnyt olen tänään: punainen pensaskrassi, toivottavasti itää hyvin ja saan tukevat taimet, runsaasti kukkia

Osallustuin eka kertaa Ukraina-tavarakeräykseen tänään (rahaa olen aiemmin  lahjoittanut).  Kaupassa oli keräys ja toivelista: ostin sinne 4hammasharjaa ja hammastahnan

Aikuisen lapseni pitkähkö seurustelusuhde päättyi. Milloinkohan sitä äitinä pääsee sellaiseen tilanteeseen, että ei sure lastensa puolesta? Saattaahan se olla, ettei koskaan, kun olen niin tunteellinen. Hyvässä ja pahassa. Itse kiinnyin myös tähän seurustelukumppaniin ja pidän hänestä paljon. Sillä tavalla pieni osa tästä on myös minun omaakin suruani, sen lisäksi että tiedän lapsenikin surevan. Mutta aikuiset ihmiset tietävät mikä heille on parasta ja itsehän heidän on toki annettava elämän ratkaisut tehdä. Niinhän se elämä menee...

Olen ollut hyvin väsynyt tällä viikolla. Toivottavasti ensi viikolla suunta jo kääntyisi. 

50+ Mummeli

Todella surullinen ja orpo olo, huomennakaan kukaan ei kaipaa minua missään eikä mihinkään. Aivan sama vaikka olisin kuollut. Saispa edes nukuttua tänä yönä jotenkin, ainut ilo elämässä tällä hetkellä.

Olen kirjoittanut, että viime viikko on ollut itselleni todella hyvä ja olen kiitollinen siitä ja nyt jatkoa siihen on tulossa ja olo on nytkin hyvä. Viime aikoina olen kuitenkin miettinyt itseäni paljon. Olen niin huono itsetuntoinen, että en pidä itsestäni kuin joinakin hetkinä. Olen hyvin kriittinen siihen miltä näytän ja monesti mietin, että näytän kamalalta. Tämä näin itsekkäästi sanottuna ja sisimmässäni tiedän, että pitäisi olla suhteellisen tyytyväinen tähänkin.

Samalla en itse ikinä katso halveksuen kenenkään ulkonäköä. Voin sen sanoa. Minulla se kaikki pohjautuu kokemukseeni. Rumaksi pilkkaamiseen ja kiusaamiseen. Ilman tätä ehkä näkisin itseni paremmassa valossa. Pidän itsestäni vain, kun teen jonkun tehtävän hyvin yms ja muuten taas en paljonkaan.

Toisaalta epävarmuus näkyy sitten myös muussa käytöksessäni. Ajattelen, ettei muut pidä edes persoonastani ja olen liian hiljainen, ujo tai jännittynyt. Samalla mietin onko se todellinen minä ja tiedän, ettei ole. Jos olisin "oikea minäni" niin olisin rohkeampi. Nyt tuo puoli on piilossa jossain ja harvoin näkyy. En esim halua käyttää erikoisempia vaatteita, koska en halua huomioita itseeni ja koen, että on parempi pukeutua tavallisesti. Olen kuitenkin pohjimmiltani melko spontaani ihminen, joka nyt verhoutuu tähän ylivarovaisuuteen eri asioissa ehkä suojellakseni itseäni, mutta samalla se kääntyy itseään vastaan.

Tämän kaiken takia jos hymyilen muille tai katson muita odotan vieläkin mieluummin jotain ikäviä sanoja tms. Joskus katsoin vain erästäkin miestä ihan tavallisesti (en hymyillyt tms) ja hän pilkkasi minut ikävästi seuralaisensa kuullen. Ehkä silloin mietin silti, että jos minun kumppani käyttäytyisi noin niin sitten se olisi siinä ja hävettäisi kulkea sellaisen ihmisen kanssa.

Kaiken tämän myötä silti mietin olenko näin heikko ja pelkäänkö näin paljon, ettei kukaan ikinä pitäisi minusta. Edes ystävänä puhumattakaan parisuhteesta. En pysty lainkaan uskomaan, että kukaan ikinä pitäisi minusta niin paljon, että kumppanikseen "huolisi". Minun on näköjään todella vaikeaa uskoa siihen kaikkeen. Välillä en jaksa välittää ja edes miettiä näitä asioita. Sitten ne välillä tuovat surua. Parhaiten voin, kun olen yksinäni ja sitten toisaalta eihän elämäni muutu tällä menolla. Pahoittelut tästäkin.

Monolith of Decay - Her Smile Belongs Elsewhere

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä uutisia terveydenhuollosta: Ystäväni sai sydänkohtauksen, henkeä ahdisti, lääkäri tutki ja käski mennä heti ambulanssilla sairaalaan. Mutta paikalle kutsuttu lanssi ei huolinut kohtauksen saanutta kyytiin, koska "potilas pystyy kävelemään", huojuen ja vaikeasti hengittäen, mutta pysyy pystyssä!  Ystäväni tilasi yksityisen ambulanssin, joka vei hänet pillit soiden sairaalaan. Siellä heti piuhoihin ja tarkkailuun. Kuka ottaa vastuun, jos "seisova" potilas kuolee tällaisissa tapauksissa. Pääkaupunkiseudulla tämä tapahtui. En ole vielä voinut tavata ystävääni, koska häntä valmistellaan sydänleikkaukseen.  💔

  Jatkan hänen kuulumisiaan, nyt on tutkittu ja kymmeniä tukoksia verisuonissa, niitä on jo pallolaajennettu ja lisää jatketaan seuraavina päivinä. Sydänleikkaus ei häntä auta, vaan tukokset ympäri kehoa yritetään poistaa. Hän on syönyt liki 20 vuotta jo kolesterolilääkkeitä, mutta ne eivät ole auttaneet tarpeeksi. Surettaa. Olen kiitollinen että hän on hengissä, mutta huolissani olen silti. Kiitos että saan täällä jakaa huoltani.

Vierailija kirjoitti:

Todella surullinen ja orpo olo, huomennakaan kukaan ei kaipaa minua missään eikä mihinkään. Aivan sama vaikka olisin kuollut. Saispa edes nukuttua tänä yönä jotenkin, ainut ilo elämässä tällä hetkellä.

Ihan sama tunne mulla. Koitetaan jaksaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttäviä uutisia terveydenhuollosta: Ystäväni sai sydänkohtauksen, henkeä ahdisti, lääkäri tutki ja käski mennä heti ambulanssilla sairaalaan. Mutta paikalle kutsuttu lanssi ei huolinut kohtauksen saanutta kyytiin, koska "potilas pystyy kävelemään", huojuen ja vaikeasti hengittäen, mutta pysyy pystyssä!  Ystäväni tilasi yksityisen ambulanssin, joka vei hänet pillit soiden sairaalaan. Siellä heti piuhoihin ja tarkkailuun. Kuka ottaa vastuun, jos "seisova" potilas kuolee tällaisissa tapauksissa. Pääkaupunkiseudulla tämä tapahtui. En ole vielä voinut tavata ystävääni, koska häntä valmistellaan sydänleikkaukseen.  💔

  Jatkan hänen kuulumisiaan, nyt on tutkittu ja kymmeniä tukoksia verisuonissa, niitä on jo pallolaajennettu ja lisää jatketaan seuraavina päivinä. Sydänleikkaus ei häntä auta, vaan tukokset ympäri kehoa yritetään poistaa. Hän

Ymmärrän huolesi. Siskoni oli just säären pallolaajennuksessa, tai siis yrityksessä. Ei mennyt 'sondi' tai joku sellainen tukoksen läpi, nyt on pelko, että tukos lähtee liikkeelle aivoihin tai sydämeen... tutkitaan, tutkitaan... huoli on kova, isällä oli nuoresta asti ongelmia sydämen ja verisuonten kanssa, kuolikin jo 75v täytettyään...

Tuo ambulanssijuttu on karmiva, täytyis osata 'liioitella' vakavia oireita päästäkseen kyytiin...

Voimia Teille :) ja Meille:)

Herätty 6.30. Sain vihdoinkin laitettua kausivalot kaapin perälle, olin kyllä ne jo pakannut aikoja sitten, mutta sen jälkeen ovat jääneet pyörimään eteiseen. Eilen illalla yritin aloittaa toisen kesätopin neulomista, mutta totesin kahden yrityksen jälkeen, että klo 23 on turha yrittää laskea yli sadan. Puoliso soitti, että tärkeät työavaimet ovat hukassa, etsin niitä hikipäässä ympäri taloa. Huomasi sitten itse että ovat toisen takin taskussa työmaalla, hah. 

Nämä lyhyet lauseet ovat itselle pieni hetki päivän lomassa, saa purkaa ulos muutaman jutun. Muiden kirjoituksia lukiessa huomaa kuinka paljon yksinäisyyttä on elämässä. Itse en ole koskaan törmännyt varsinaiseen hengenheimolaiseen, joten mieluummin olen yksin. Elämän aikana toki on ollut kavereita enemmän ja vähemmän, mutta yleensä ne ovat jääneet siinä vaiheessa kun minua ei enää kiinnosta sisällyksetön puhe. Harrastuksissa joskus törmää ihmisiin joiden kanssa juttu luistaa ja se riittää ihan hyvin kun parina iltana viikossa voi käydä keskustelemassa mielenkiintoisista aiheista. Sellaista.

63 v

 

Yksinäisyydestä: Vaikka oikeat ystävät ovat aarre, sisarukset tärkeitä, puoliso rakas, on kaikkein suurin onni, jos pärjää itsensä kanssa. Yksin voi olla ihana keskittyä omiin juttuihin, mutta:

Yksinäisyys on jotain ihan muuta. Kun tuntuu, ettei ole ketään, kelle jakaa ilojaan ja surujaan, ettei ketään kiinnosta sun kuulumiset. Sehän on suuri sattuma, kun elämässä kohtaa hengenheimolaisen, sielunsiskon. Ja jos kohtaakin, hänet voi myös menettää... yksi siirtyi tuonilmaisiin 30v ystävyyden jälkeen...

Oikean ystävän tunnistaa siitä, että vaikka olis pitkä välimatka, yhteydenotot harvassa, niin kohdatessa juttu jatkuu siitä, mihin jäi. Serkkujen kanssa on usein tämmöistä. Lapsena luodut siteet kestää... jopa 50v takaa. Veri on vettä sakeampaa. Opiskeluaikaisia ystäviä on mulla 40v takaa. Harvemmin tavataan, mutta ystävyys kestää. Ja kaikkein ihaninta on se, että vieläkin, +60 olen saanut uusia ystäviä. Kivoja, puheliaita kavereita, joiden kanssa on mukava istua iltaa. Oikea sielunsiskoystävä, jonka kanssa jaettu syvimmät rakkaussurut, ihastumiset ym, niitä on vain yksi. Rakas ja luotettava.

Taas kerran muistutan itseäni ja teitä: muistetaan sanoa tykkäämiset :)

Puutarhuri

Kiva kun täällä ollaan mukavia keskenään ja mä en näköjään kuulu joukkoon. Ikävistä näkemyksistäni, -olostani ja -säästä, kun osoitetaan alanuolilla mieltä. Toisia kannustetaan ihan mielellään. Vielä kehtaatte sanoa tätä mukavaksi ketjuksi.

Vierailija kirjoitti:

Kiva kun täällä ollaan mukavia keskenään ja mä en näköjään kuulu joukkoon. Ikävistä näkemyksistäni, -olostani ja -säästä, kun osoitetaan alanuolilla mieltä. Toisia kannustetaan ihan mielellään. Vielä kehtaatte sanoa tätä mukavaksi ketjuksi.

Hei, täällä alapeukutetaan mielivaltaisesti mitä kommenttia milloinkin, ikäviä, pitkiä, vuodatuksia, iloisia... niistä ei kannata välittää...

Tämmöstä täällä vaan on :)

Istutin juurruttamani rahapuun oksat ja santun lehdet ruukkuihin.

Päivä taitaakin muuten  mennä laiskotellessa, ei tarvitse ruokaakaan tänään tehdä. Surffailen ja pelaan pasianssia.

Kiireetön keskiviikko.

Moikkelis kaikille

Katselin kaupassa puuvillalankaa, olisin ostanut kesäpontsoa varten: ehei, noista kaupoista ei sopivaa löytynyt. Aloin sit tutkia netistä saatavuuksia. Huh, sit selasinkin jotain ihan muuta, levottomuuksia Intian ja Pakistanin välillä... eikö ihmiset ikinä opi, eikö ihmishenki ole minkään arvoinen? Edes lapsen? Odottelen iltapäivän aurinkoa, teen katselemuksen pihalla. Jokohan on narsissin kukat auki, ollut nupuillaan jo viikkoja.

Mukavaa päivän jatkoa

Ei piitata alapeukuista :)

N64

Kävin tyttären tytön perheen luona

. Oli piristävä päivä.Viikon päästä ollaan miehen kanssa Alanyassa.😀Jos kaikki menee hyvin.

Vien tänään pyörän huoltoon. Saan sitten viimein sen käyttöön. Ehkäpä siellä mietittiin, että onko tuo oikeasti minun pyöräni, kun mitä minä nyt jollain nuorten poikien pyörällä ajan, kun on hieman liian pienikin pituuteeni nähden. Olen yli 170 cm ja pyörä ehkä maksimissaan sen pituiselle. Kai sitä joskus pitäisi uusi ostaa, mutta tuo kelvatkoon nyt.

Muuten olimme taas äitini kanssa kävelyllä ja äitini lähes kivuton tänäänkin. On todella mukavaa, että päästään lähes normaalisti yhdessä menemään. On ollut taas hyvä päivä ja nyt mennään jo toista "iloista" viikkoa mielialan suhteen. Olen kyllä ollut kiitollinen tästä. En tiedä mikä sitten syynä, kun elämäni on ennallaan muuten. Nyt yritän ottaa ilon irti näistä päivistä.

Olen "harjoitellut" peilin edessä ilmeitäni, kun niin kuin kerroin aikaisemmin niin saatan "vahingossa" hymyillä, kun olen esim jännittynyt ja nostan kulmiani ylöspäin. Itsellä on poskipäät korkeat ja näin jos suupielet nousevat puolen senttiä samalla niin sitten hymyilen. Näin pitää katsoa mihin asentoon suu menee missäkin ilmeessä, ettei tule hassua tilanteita eteen jatkossakin.

Olen miettinyt sitä sairaalan "vahingossa" hymyilyä varmaan kymmeniä kertoja ja miettinyt miltä mahdoin näyttää. Se poika oli niin nuori, että ehkä voi olla, että oli minimissään vasta 15- tai 16-vuotias ja hän kyllä hymyili takaisin, mutta minua alkoi se tilanne nolottaa jälkeenpäin niin paljon. En minä taida ihan mistään 20-vuotiaastakaan (tuskin) enää mennä. Eli olen jo "vanha" jos tästä näkökulmasta katsotaan.

Muuten tavallista ulkoilua tänäänkin ja huomenna kauppaan ja ehkä kirppikselle, vaikka ei minunkaan pitäisi enää mitään ostaa. Eilen kuuntelin seuraavaa biisiä ja ehkä musiikkimakuni on huonontumassa, mutta tykkäsin kyllä tästä ja minusta ihan kiva videokin. On jotain tälläisiä biisejä mistä pidän ja artisteja ja voin sanoa, että kuuntelin eilen niin paljon, että pienet bileet pidin yksinäni ( joo, en ole ikinä bileissä ollut). Videon loppupuolella on kissa ja tuli  "Lampaan" kissa mieleen. Eikö sekin tykännyt syödä aamiaista sängyssä jos muistan oikein?

smrtdeath - GREAT (ft. WHOKILLEDXIX) (Official Music Video)

Pitkis

Hymyillä voi ihan minkä ikäiset vaan :) ja minkä ikäiselle vaan. Itse yllätyin, kun isosisko kerran kehaisi, miten minä osaan jutella kelle vaan, ventovieraallekin. Ja minulle jutellaan, kun olen aina niin hymyilevä ja hyväntuulisen näköinen...

No, kai minä sit hymyilen...

N64