Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Mietinnässä vielä mitä tekisin. Ainakin vien postiin siskolleni tekemäni synttärilahjan. Kurkku tuntuu karhealta. Eilen olin kuuntelemassa Torinon käärinliina-luentoa. Erittäin mielenkiintoinen ja veti paljon kuulijoita.

Hetken tie on kevyt kulkea...

Olisin pannut pääni pantiksi, että tämä -70 luvun biisi... loistavaa uudempaa musiikkia

10 500 :)  :)  :)

Näin fasaanikukon! On se kyllä sellainen kääkkäilijä, että kuuluu vaikkei näkyisikään 😉

Viime vuonna oli kukko, jolla kaksi kanaa. Myöhemmin kesällä marssi noin 20 tipua tien yli, isäfasaani tuli viimeisenä ja varmisti että tiput pääsevät yli.

Ovat olleet täälläpäin kadoksissa viime vuosina.

Venyttyneen vanuttuneita pilvenroikaleita taivaalla.  Aurinko paistaa, ei kuitenkaan kirkkaana vaan ikään kuin kalvon läpi. Kuin säteet olisivat nuhjaantuneet. Kaunista silti ja tarpeeksi kirkastakin. Pihamaalla olevat viimeiset lumihanget hyökkäävät valkoisuudessaan silmiin. Muutamat hassut krookukset kurottelevat kruunujaan taivasta kohden. Aina osaavat yllättää.

Raikas pikkusievä pakkaspäivä.

Keikahdellen taas kevät tulee. Keikustelevä hepsankeikka, yhtenä päivänä suurta lupausta kesästä ja kuumuudesta, toisena toppuuttelua lätäköiden jääriitepintoineen. Sitruunaperhosia, joutsenia, hanhiauroja. Pellolla ylväs kurkipari. Jopa kimalaisen jo nähnyt.

En vielä raaski ryhtyä kolistelemaan. Nuoriso unilla, kotiutuivat hyvin aikaisin aamusta. Itsehän valvoin, tämä raihnainen tomumajani ei anna unelle sijaa. Jossain horteessa kävin piipahtamassa. 

Kipulääkkeitä aamupalaksi.

Tuleva työviikko hiukan puristaa. Niin kuin nyt taaksejääneetkin viikot ovat tehneet. Epätyypillistä minulle. Nyt vain päivät ovat kuin lyijyä. Selviytymistä. Väkisin viemistä seuraavaan. Ahdistus ja voimattomuus kumppanina.

Vastoinkäymisiä vierivien kivien lailla, aina seuraava jo tulossa, kun edellistäkään hädintuskin väistänyt.  Kyllä asiat järjestyvät, huomaan itseni sanovan. Tähän jo olen kompuroinut, inhoamaani lausetta viljelemään. Johon en itse enää oikein usko.

Nuoreni painivat yhteiskunnan kovien vaatimusten kimpussa. Omista vaatimuksista puhumattakaan. Elämä heilläkin vastatuulien ahavoittamaa. Aina jotain huolta, murhetta.  Sitkeitä kuitenkin ovat, yhdessä ja erikseen. Pystypäinä, vaikka uskoa ja luottamusta heilläkin koetellaan. 

Ihmissuhteet ovat vaikeita. Kommunikoinnin haasteellisuus. Puhutaan muttei kuunnella. Kuunnellaan muttei puhuta. Kaiken pyöriminen rahan ympärillä on jokapäiväistä perkelettä. Murhetta.

Kyllä me selvitään, huomaan sanovani. Yhdessä.

Elämä on haurasta. Valintoja ja vastuuta. Sitkuttelua. Taipumista. Toivon etsimistä. Unelmiin uskomista. Uuteen päivään heittäytymistä.

Yritetään jaksaa.

Kohta näkyy jo hiirenkorvia. <3

Vierailija kirjoitti:

Venyttyneen vanuttuneita pilvenroikaleita taivaalla.  Aurinko paistaa, ei kuitenkaan kirkkaana vaan ikään kuin kalvon läpi. Kuin säteet olisivat nuhjaantuneet. Kaunista silti ja tarpeeksi kirkastakin. Pihamaalla olevat viimeiset lumihanget hyökkäävät valkoisuudessaan silmiin. Muutamat hassut krookukset kurottelevat kruunujaan taivasta kohden. Aina osaavat yllättää.

Raikas pikkusievä pakkaspäivä.

Keikahdellen taas kevät tulee. Keikustelevä hepsankeikka, yhtenä päivänä suurta lupausta kesästä ja kuumuudesta, toisena toppuuttelua lätäköiden jääriitepintoineen. Sitruunaperhosia, joutsenia, hanhiauroja. Pellolla ylväs kurkipari. Jopa kimalaisen jo nähnyt.

En vielä raaski ryhtyä kolistelemaan. Nuoriso unilla, kotiutuivat hyvin aikaisin aamusta. Itsehän valvoin, tämä raihnainen tomumajani ei anna unelle sijaa. Jossain horteessa kävin piipahtamassa. 

Kipulääkkeitä aamupalaksi.

Tuleva työviikko

Onnea päivääsi. Toivottavasti kipulääkkeet tehoaa :)

Fasaanitarinani meni kahdesti sensuuriin ? 

Merisää :)

Radio-ohjelmien parhautta. Heikoista jäistä varoitetaan, mutta jäänsärkijät tekee työtään...

Kiitos N64 viestistä. Lainaus ei toimi joten vastaan tähän nyt. Kieltämättä tuli eilen juuri se fiilis, kun viestiä kirjoitin, että olen itsekin siipirikko. Lintua katsoessa putosin vielä ojaankin. Sora luisti pientareella ja sitten ojasta kömpiessä mietin vaan, että on tämäkin.

En minäkään tavallaan odota mitään ihmeellistä. Elämä on opettanut siihen, ettei asiat ole helppoja. Silti välillä voimat on vaan vähissä. Yritin eilen äidilleni sanoa, että jos hän ja isäni ovat niitä joilla mikään ei vaikuta (ainakaan heidän omasta mielestään) niin minä en ole sellainen. Kaipaan sitä rauhaa elämääni, että jaksan esim keskittyä omiin asioihini. Nyt äitiini liittyen koko ajan kaikki vaihtelee ja ei tavallaan näy loppua lääkitysten muutosten ja oireiden tms kanssa. 

Isäni huolehtii oikeastaan vaan omista jutuistaan. Muistaa meidän asiamme aina hetken aikaa, mutta unohtaa ne sitten. Käydessään täällä sitten muistuttaa, että pitää vaan jaksaa yms. On varmaan nyt pääsiäisen aikaan tulossa tännepäin pidemmäksi aikaa. Se on aina ristiriitaista ja jos hän tavallaan vaatii ja odottaa kaikkea esim jaksamisen suhteen niin on vähän vaikeaa kuunnella niitä juttuja. Näin ne käynnit vaan väsyttävät monesti.

En tykkää yhtään siitä, että minua tavallaan "tulkitaan", että miksi nyt istut siellä ja näytät tuolta jne. Eli katsotaan miltä minä näytän ja tehdään päätelmiä siitä. Oikeastaan monina näinä hetkinä olen vaan väsynyt ja äitinikin tulkitsee jonkin tavallisen perusilmeeni siksi, että olen vihainen tms ja olen vaan väsynyt ja ajatuksissani. Silloin suutun ja sanon etten minäkään tulkitse sinun ilmeitäsi niin, että saan huomautella. On eri asia sanoa, että taidat olla surullinen ja sitten tukea ihmistä kuin arvostella. Tulee mieleen ne vuodet koulussa ja tekisi mieleni äidilleni sanoa, että älä tee tuollaista, kun minä kävin ne koulut aikoinaan läpi tuolla samalla ilmeellä ja et silloinkaan välittänyt siitä. 

Kysyit hevosista. Oikeastaan viime sunnuntaina kävin kävelyllä siellä viimeksi. Nyt ei ole tullut lähdettyä niin kauas. Se on hevosten parissa koettu hetki onkin viime kerta, kun nauroin ääneen. Näin väsynyt viikko on ollut. Opiskelut etenevät vähitellen. Eilen piti eräs tehtävä kirjoittaa vielä valmiiksi. Olin todella väsynyt ajatus harhaili kokoajan. Silti oli pakko saada kirjoitettua. Nyt sitä lukiessa kai kirjoitin ihan hyvin kuitenkin. Alussa tosiaan kaikki vasta on. Tuokin on avoin yliopisto niin pitää muistaa arvosanojen merkitys. Opiskelemaan pääsy riippuu niistäkin jutuista.

Toivon myös sitä, että saisin nyt voimaa kesää varten. Kesä on kuitenkin minulle tärkeää aikaa ja haluan olla paljon ulkona. Näin pitäisi kerätä voimia sitä varten. Kaipaan aina jotenkin sitä, että olisi omia juttuja elämässäni. Nyt ei kuitenkaan ole paljon mitään. Pitkästi tulee kirjoitettua, mutta korvaan juttukaverin puutetta. 

One Less Reason  -  Four Letter Words

(en ole uskonnollinen, mutta pidän tästä) 

Aamulla mietin mitä tänään tekisin. Päätin sitten mennä pizzaa syömään. Tulihan siinä samalla kaupassa käytyä ja siellä kaupassa melkein törmäsin tänään alkavaan Tähdet tähdet -kilpailijaan. Enpä mä viitsinyt sanoa hänelle mitään, etten häiritse hänen kaupassakäyntiään.

Nyt mä oon taas siinä pisteessä, että mitä tänään tekisin. Ehkä tässä voisi katsoa leffan Päätään pidempi. Ulkoilu ei kovinkaan viehätä, kun siellä on viileää.

Kaipa tätä tylsyydeksi sanotaan.

Niin kylmää on, että takkaan tein tulet. Pesin peittoja ja tyynyjä ja nyt ne kuivuvat hyvin takan lämmössä. Ihanaa touhuta.

Taidan leipoa mustikkapiirakan. Kullukan kanssa sitten ollaan mustikkasuita.

Vierailija kirjoitti:

Aamulla mietin mitä tänään tekisin. Päätin sitten mennä pizzaa syömään. Tulihan siinä samalla kaupassa käytyä ja siellä kaupassa melkein törmäsin tänään alkavaan Tähdet tähdet -kilpailijaan. Enpä mä viitsinyt sanoa hänelle mitään, etten häiritse hänen kaupassakäyntiään.

Nyt mä oon taas siinä pisteessä, että mitä tänään tekisin. Ehkä tässä voisi katsoa leffan Päätään pidempi. Ulkoilu ei kovinkaan viehätä, kun siellä on viileää.

Kaipa tätä tylsyydeksi sanotaan.

Vinkki: Teemalta kahdelta Pikkusisar, vai ootko nähny jo monesti?

Pitkis, eikö olekin helppo ajatella hevosia terapiaeläiminä? Ajattelen usein, miten isoja, uljaita, lempeitä...

N64

Nyt ruoanlaittoon, pääsen sit 'leffaan' kahdelta

Mä tänään näin ehkä räkättirastaan, jolla oli jotain mustaa kynsissään. Sitten tuli varis jahtaamaan tätä räkättirastas oletettua. Arvelen, että tuo lintu on napannut variksen poikasen. 

Uskomattomalta tuntuu nähdä näin hämmästyttäviä luontokohtaamisia.

Vierailija kirjoitti:

Taidan leipoa mustikkapiirakan. Kullukan kanssa sitten ollaan mustikkasuita.

Oi. Mustikoita:)

Mul on enää yksi pakkaus pakasteessa, oon säästelly sitä, ehkä pääsiäisenä teen rahkaa...

Iltapimeällä, hiljaisuudessa kuului pöllön ääni. Istui ilmeisesti kaukana puun latvassa ja hallitsi äänellään koko tienoota. Netti vinkkasi, että olis varpuspöllö. Oli huikean aavemainen tunnelma. En ole ikinä ennen kuullut sellaista.

Nukuin tosi hyvin. Söin lounaaksi lopun tekemästäni  suppilovahvero keitosta.  Katson master chef suomi  ja juon päiväkahvin rahkapullan kera. En aio mitään järkevää tehdä tänään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aamulla mietin mitä tänään tekisin. Päätin sitten mennä pizzaa syömään. Tulihan siinä samalla kaupassa käytyä ja siellä kaupassa melkein törmäsin tänään alkavaan Tähdet tähdet -kilpailijaan. Enpä mä viitsinyt sanoa hänelle mitään, etten häiritse hänen kaupassakäyntiään.

Nyt mä oon taas siinä pisteessä, että mitä tänään tekisin. Ehkä tässä voisi katsoa leffan Päätään pidempi. Ulkoilu ei kovinkaan viehätä, kun siellä on viileää.

Kaipa tätä tylsyydeksi sanotaan.

Vinkki: Teemalta kahdelta Pikkusisar, vai ootko nähny jo monesti?

Pitkis, eikö olekin helppo ajatella hevosia terapiaeläiminä? Ajattelen usein, miten isoja, uljaita, lempeitä...

N64

Nyt ruoanlaittoon, pääsen sit 'leffaan' kahdelta

En ole vielä kertaakaan nähnyt Pikkusisarta, kun en pahemmin välitä kotimaisista elokuvista. Eipä yle areena näy tuosta tv:stä.

Miksiköhän mä olin ainut, joka sai tällä sivulla alanuolen? Sanat kertoisi enemmän kuin nuolet.

Pöllöistä edelliseen viestiin liittyen. Täällä missä asun on paljon pöllöjä ja kyllä on hieno ääni kuulla pimeinä iltoina.

Sitten varsinaiseen asiaan. Isästäni kirjoitin ja hänen käynneistään. Ehkä se kuvaa häntä hyvin, kun kävi täällä eilen ja sattui tyypillinen moka hänelle mitä hän ei edes itse  tiedä. Eli osti kaupasta itselleen uuniin laitettavan kinkkupitsan. Tarkoituksena ilmeisesti, että minä paistan sen sitten. No, minä olin taas edellisänä päivänä laittanut uuniin tonnikalapitsan ja sen sitten jääkaappiin. Ollessani ulkona isäni söi sitten hyvällä ruokahalulla neliön muotoisen tonnikalapitsan pyöreän kinkkupitsan sijaan. Kinkkupitsan ollessa pakkauksessaan jääkaapin ylähyllyllä.

Oli luullut ilmeisesti, että minä olen hänelle jo  sen kinkkupitsan paistanut ja jääkaappiin laittanut. Söi sitten sen omasta mielestään kinkkupitsansa ilman mitään huomiota. Minä sitten pelastin kinkkupitsan puolestaan itselleni syötäväksi nyppimällä kinkut pois, koska en syö sitä. Harmittelin hyvän tonnikalapitsan katoamista. Hassua toisaalta tämä kaikki, mutta kuvastaa isääni. Hän ei oikein keskity asioihin. Yhtenä hetkenä äitini puhui ja isäni puhuu samalla muuta. Ei kuuntele muita. Kirjoitan vaan nyt kun tämä tuli vielä mieleen. 

"Miksiköhän mä olin ainut, joka sai tällä sivulla alanuolen? Sanat kertoisi enemmän kuin nuolet." 

Älä välitä niistä. Ehkä helposti saa alanuolen jos valittaa jostain. Itsekin pari sivua sitten valitin asiosta ja sain 5 alanuolta. Sivusta. 

Söin ihan Kokkikartanon valmista jauheliha kiusausta, hah hah.

Enpä leipase sämpylöitä tänäänkään enkä muinakaan päivinä.

Hyvää sunnuntaita kaikille.