Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Edelliseen yksinäisyyttä käsittelevään viestiin vielä lisäyksenä jatkoa. En tiedä sitten miten joku muu ajattelee tämän kaiken. Ehkä itse häpeän sitäkin jos tutustuisin ihmiseen ja hän nopeasti saisi tietää sen kuinka yksinäinen olen ja ilman ystäviä. En tiedä millaista kuvaa se tavallaan maalaa ihmisestä. Monelle voi olla jokin merkki siitä, etten ole ns hyvä tyyppi ollenkaan ja tulee heti se kielteinen kuva. En tavallaan haluaisi näyttää muille sitä millaista elämäni on ja kuinka erilaista elämää moni elää. Ehkä nuoremmilla ihmisillä tämä vielä korostuu.

Silti tämäkin on kierre omalla tavallaan. Sanotaan, että hae seuraa ja sitten pitäisi tutustua muihin. Sitten pelottaa paljastaa sitä, ettei ole ketään ystäviä ennestään jos kerrankin pääsisi siihen pisteeseen. Sitten pitäisi kertoa koko menneisyytensä kiusaamiseen yms, että toinen ehkä voisi ymmärtää tilannetta paremmin ja se taas hävettäisi. Ei haluaisi olla taakka toiselle ja kuormittaa ikävillä jutuilla. Toisaalta ehkä olisi pakko jotain kertoa, että saisi selitettyä kaikkea mikä on vaikuttanut mihinkin. En tiedä olisiko minusta siihenkään.

Samalla niinkuin korpimuija kirjoitti niin saisi ns lähteä alusta ja yrittää olla taas sosiaalinen ja tottua yleensäkin muiden seuraan. Ei se helppoa ole pitkän ajan päästä. Nämä ajatukset mielessä, kun joku ei välttämättä ymmärrä tätä kaikkea. Kirjoitan itsestäni, mutta tämä kaikki pyörinyt nyt aamulla päässä. 

Yksinäisyydestä:

Itsellekin on aikoinaan ollut vaikea päästää joitain ihmisiä lähelle. Pettymysten kierre helposti jatkuu. Mutta olen myös huomannut, että yhteiset kokemukset myös hitsaa yhteen ystävät. Vanhimmat ystävät on 40v takaa. Elämä on erottanut meitä välillä, yhteydenpito vähentynyt. Mutta se yhteys säilyy: tavatessa halataan, puhelinsoitto ilahduttaa. Juttu jatkuu siiyä mihin jäi. Tästä tunnistaa oikean ystävän.

Ja sisarukset: heidän kanssaan on pisimmät yhteiset elot. Ei vanhempien ei puolisoiden kanssa, vaan sisarusten.

Näin äsken ystäväni, jonka mies just menehtyi. Halattiin pitkään. Annoin hälle puolukkasuklaan ja surukortin, tarjouduin kuunteluavuksi, jos tarpeen.

Ja iloisempia uutisia:

Onko kässäope hollilla, pontso on valmis, liitokset onnistui oikein. Jess.

N64

Heräsin aikaiseen ja nautin kahvin sekä leivän parvekkeella katsoen kun aurinko nousee palmun katveessa. Juu en ole Suomessa pakenen aina talvella lämpöön tänne päiväntasaajalle...3 viikkoa vielä, 7 viikkoa takana.

Kässäope on täällä. Hyvä sinä, osasit!  On niin mukavaa rikkoa omiakin ennakkokäsityksiä ja huomata osaavansa.

Aurinkoa odotan, huomenna paistaa! Tule lämpö.

Kohta pitää taas lähteä ulos, kun ihan kiva ilma on. Vien jo linnuille ruokaa. Sitä ennen pitäisi kai vielä kirjoittaa joitakin päässä pyöriviä juttuja. Ehkä yksinäisyydessä on pahinta sekin, kun ei voi omia ajatuksiaan jakaa kenenkään kanssa tai saa mitään toista näkökulmaa eri juttuihin.

N64 kirjoittikin hyvin tästä kaikesta. Itseä vaan mietin sitä, että kun minulla ei olisi mitään yhteistä historiaa myöskään kenenkään kanssa niin saisin siinäkin mielessä aloittaa alusta. Helposti ymmärtää sen miten moni voi jo nuorena tutustua moniin ihmisiin, jotka sitten jäävät mukaan elämään ja on yhteisiä kokemuksia yms mikä yhdistää. Samoin minulla ei ole sukulaisia yms joista seuraa ja näin sukulaisuus ei auta asioissa.

En tiedä olenko itse pettynyt kaikkeen. Ehkä mieluummin nykyisin mietin sitä, että onko minusta ystäväksi ja pystynkö antamaan toiselle mitään erikoista ja olemaan ns hyvä ystävä tässä mielessä. Onko minulla oikeutta tavallaan toivoa ystäviä itselleni. Osaanko olla ystävä yksinäisen elämän jälkeen ja pystynkö luottamaan. Tätä kaikkea mietin. Monesti on helppoa olla yksin ja asia vaivaa. Sitten se on taas mielessä. Riittäköön tämä itseni osalta tähän liittyen. 

VÄHÄN SITÄ JA VÄHÄN TÄTÄ. TUNTUU ET YRITÄN NOLLAA KOULUN POIS PÄÄN SISÄSTÄ. EN KESTÄ SITÄ JOS IHMISET PUHUVAT TOISISTAAN EPÄAIDOSTI. INHOAN SELLASTA KUKA LIPUTTAA KETÄ

Nro 9525: "....että kun minulla ei olisi mitään yhteistä historiaa myöskään kenenkään kanssa niin saisin siinäkin mielessä aloittaa alusta."

Mulla on yksi ystävä, johon tutustuin jo 1987. Olin silloin 25v.  Tosin meilläkin oli sitten noin 15 vuoden tauko yhteydenpidossa, kun hän teki vielä iltatähden ja mulla taas omat lapset oli jo teinejä ja sen vuoksi hän "palasi hiekkalaatikolle" ja mä taas suunnittelin elämääni lähes aikuisten lasten äitinä. Muut ystävyyssuhteeni ovatkin sitten syntyneet noin viiskymppisenä ja yksi vasta kuuskymppisenä. Eli tuota yhtä ystävääni lukuunottamatta ei mullakaan ole ollut mitään yhteistä historiaa ystävieni kanssa. En ole kokenut yhteistä historiaa ystävyyden kannalta tärkeäksi. Nyt on nyt ja mitä oli joskus 30-50 vuotta sitten, oli jotain ihan muuta. En haikaile menneisyyteen vaan elän mieluummin nykyhetkessä. Enkä koe tarpeelliseksi, että mun ystäväni tietäisivät musta ihan kaiken alkaen mikä oli mun kansakoulun ekan luokan opettajani nimi. Näin kärjistettyna. 

Yhtä lukuunottamatta mun aikuisiän ystävyyssuhteeni ovat kaikki alkaneet niin, että jossain (netissä, koiraa ulkoiluttaessa tms)  on kohdattu, ollaan tehty yhdessä jotain ja juteltu siinä samalla. Jos molemmilla on ollut mukavaa, on tavattu toisenkin kerran. Ja kun on juteltu lisää, on selvinnyt, että toista kiinnostaa jokin muukin sama asia kuin mua kuin vain se, mitä ekalla kerralla tehtiin yhdessä. Omasta historiasta ei olla tehty lainkaan mitään tilintekoa vaan joitain menneen elämän asioita tulee esille muiden keskustelujen yhteydessä. Läheskään kaikkia ei edes tule enkä siis koe tarpeelliseksi, että tulisikaan.Enkä nyt tarkoita, että olisi jotain "suuria salaisuuksia" vaan yksinkertaisesti asdiat, mitä elämässäni tein ja mitä tapahtui joskus teininä tai parikymppisenä, ovat nelikymppisenä täysin merkityksettömiä. Mitä tulee luottamukseen, niin se syntyy ajan kanssa jos on sysntyäkseen. 

Osa ystävistäni on vuosikymmenten takaa, osa on tullut mukaan vuosien varrella. Yllättäenkin. Tuttavapiirini on laaja, ystäviä ehkä 6, se mikä vaaditaan arkun kantamiseen...

Tänään kävimme ystäväni kanssa teatterissa, Äitiä ikävä -esitys katsomassa.  Oli koskettava, piti silmäkulmia pyyhkiä useammankin kerran. Olin varautunut nenäliinaan, joku täällä aiemmin mainitsi.

Ennen esitystä tarjosin ystävälleni ruoan kiinalaisessa ravintolassa  kiitokseksi kyydistä.

Oli päivänäytös; sopiva tällaiselle aamuvirkulle ja illantorkulle:)

Vierailija kirjoitti:

Tänään kävimme ystäväni kanssa teatterissa, Äitiä ikävä -esitys katsomassa.  Oli koskettava, piti silmäkulmia pyyhkiä useammankin kerran. Olin varautunut nenäliinaan, joku täällä aiemmin mainitsi.

Ennen esitystä tarjosin ystävälleni ruoan kiinalaisessa ravintolassa  kiitokseksi kyydistä.

Oli päivänäytös; sopiva tällaiselle aamuvirkulle ja illantorkulle:)

Olikos tää se Eero Huovisen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tänään kävimme ystäväni kanssa teatterissa, Äitiä ikävä -esitys katsomassa.  Oli koskettava, piti silmäkulmia pyyhkiä useammankin kerran. Olin varautunut nenäliinaan, joku täällä aiemmin mainitsi.

Ennen esitystä tarjosin ystävälleni ruoan kiinalaisessa ravintolassa  kiitokseksi kyydistä.

Oli päivänäytös; sopiva tällaiselle aamuvirkulle ja illantorkulle:)

Olikos tää se Eero Huovisen?

Juu, oli.

H y vä ä  y ö t ä :)

Huumaava päivä ollut kipeällä tavalla. Pitkältä päivältä tuntunut ja työpäivä takana. Niin levoton olo, että katsomani kauhuelokuvakin menee ihon alle.

Edes iltatorkutkaan ei helpottanut oloani, kuin hetkellisesti vain. Olo on kuin olisin autiomaassa.

Toimenpiteestä toipumassa. Saikkua viikko. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkapohjia särkee. Mulla on PPP eli palmoplantaarinen pustuloosi, ollut jo abt 15 vuotta. Ei parannuskeinoa. Mä oon se outo, jonka makuaisti on poissa eikä hiki haise. Lisänä tää PPP. Sairastanut myös hinkuyskän. Mä kerään näitä outouksia. Mykoplasman myös.

Mikä on PPP? Onpas sulle osunut 'outoja'. Hinkuyskä lienee myös harvinainen nykyään.

Mulla on pidentynyt qt-aika. Sydän hidastelee joskus lyöntejään, ekg 2krt/v. Seurataan siis, ei oireita. Kerran vahingossa huomattiin...

Joo mä keräilen näitä outouksia. Katso Googlesta toi palmoplantaarinen pustuloosi eli PPP. Pustuloosit ovat märkärakkuloita ja palmoplantaarisuus tarkoittaa kämmeniä ja jalkapohjia. Myös viehättäviä kuvia aiheesta. Sukua psoriaasille. Hassua että melkein ilahduin

Onhan tässä kaikkea joo. Täällä etelässä ei saa millään ilveellä lääkäriaikaa, kun ei ole enää työikäinen, nytkin odotan kolmen päivän takaa soittoa, kun pitäisi saada labralähetteet kilpirauhasen vajaatoiminnan takia. Ehkä soittavat kuukauden sisällä? Siksi nimittäin soitin nyt, että saisin asian joskus.

Tänään varasin ajan Terveystaloon eli yksityiselle. Doximed-kuuri viikoksi. Toi SUrfer's Ear taas ja kumminkin puolinen poskiontelotulehdus. Maksoi jotain 150 + lääkkeet 45e mut ei voi mitään. Hain myös tuohon kiertäjäkalvosin oireyhtymän kipuun Etorikoksibin. 

Se tavallaan ilahdutti et lääkäri kysyi olenko vielä töissä. Mä en näytä niin romulta kuin mitä olen. Tosin viikkoon en ole voinut lenkkeilläkään (kävelyä). Nythän alkoi lepän pölytys ja antihistamiinit mulle sitten syksyyn asti. Pujo on viimeisenä.

Valitusta. Kai tää tästä joskus. Enää ei tule niitä nuorten kundien harrastuksista lähtöisin olevia tulehduksia. Ei vain aina jaksais jotain.

Tänään huomasin Kanta-sovelluksessa että mulla lukee  olevan kilpparin vajaatoiminta (ollut jo 25 vuotta) jonka lisäksi ödeema. Ei ole ollut turvotusta koskaan missään enkä ole ikinä tavannut hoitsua, joka tämän on kirjannut. Sitähän mun on turha yrittää saada pois sieltä. Olis kiva tietää miten tälle hoitsulle selvisi puhelinkeskustelussa syksyllä, että mulla on jossain jokin ödeema. 

Mä luovutan. Sovitaan sitten että olen itse väittänyt jotain ödeemasta. Näin se menee.

Ja mä oon ihan täysijärkinen kuitenkin.

 

Huomenta kaikille. Leipomuspäivä tänään. Kokeilen tehdä karjalanpiiraita. Viimeksi tein liki 30v sitten ja uuni prakasi. Matkustin 150 km kaksi pellillistä raakoja piiraita takapenkillä.

Perunapiiraita teen ja jälkilämpöön sämpylät. Hörpin täs kaffet ensin.

Loistavaa kansainvälistä Naistenpäivää

N64

Vierailija kirjoitti:

Osa ystävistäni on vuosikymmenten takaa, osa on tullut mukaan vuosien varrella. Yllättäenkin. Tuttavapiirini on laaja, ystäviä ehkä 6, se mikä vaaditaan arkun kantamiseen...

Minulla hyvin samanlainen tilanne; ystäviä vuosikymmenten takaa ja uudempia ystävyyksiäkin syntynyt.  Joskus aika hauskalla tavalla.

Koskaan ei voi tietää, mistä ystävyys ja tuttavuus alkaa:)

Ystävyys on kahden ihmisen syvään juurtunut tapa edistää toistensa hyvinvointia. (Eustace Budgell)

Hyvää naistenpäivää kaikille!

Vierailija kirjoitti:

Toimenpiteestä toipumassa. Saikkua viikko. 

Tsemppiä toipumiseen!

Todella hankala yö, surullinen orpo olo, kukaan ei huomaa että olen edes olemassa. Miten jaksan tämänkin päivän??