Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Pitkis

Jos minun eläkeläiset kielitaidottomat vanhempani pärjäsivät ulkomailla, kyllä tekin pärjäätte :) Kävivät Venäjällä, Espanjassa, Ruotsissa ja Saksassakin muistaakseni. Muistan kerran Istanbulissa, olin ystäväni kanssa syömässä. Viereisessä pöydässä istui vieras suomalainen pariskunta. Tarjoilija kysyi englanniksi mitä he tahtoisivat juoda. Eivät ymmärtäneet kysymystä. Mietittiin hetki pitäisikö mennä avuksi...

Vierailija kirjoitti:

Voi että, kuulostaa niin mukavalta! Voisin itsekin hypätä suoraan tuollaiseen elämään, vaikka on vielä parikymmentä vuotta työelämää edessä. Tai no, ajattelin kyllä vähän oikaista: jos muuttaisi maalle ja kasvattaisi valtaosan ruuastaan itse, ja tekisi (osa-aikaisia) etätöitä tai toimisi yrittäjänä, niin pääsisin suoraan siihen, mistä haaveilen. Onhan työelämäkin ihan ok, mutta kyllä siinä koko ajan on sellainen olo, että ns. tärkeät asiat jää ajan puutteessa tekemättä.

Tästä jäi näköjään lainaus pois. Viittasin tuohon N64:n viestiin, jossa hän kuvasi arkensa sisältöä.

9 500 :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkapohjia särkee. Mulla on PPP eli palmoplantaarinen pustuloosi, ollut jo abt 15 vuotta. Ei parannuskeinoa. Mä oon se outo, jonka makuaisti on poissa eikä hiki haise. Lisänä tää PPP. Sairastanut myös hinkuyskän. Mä kerään näitä outouksia. Mykoplasman myös.

Mikä on PPP? Onpas sulle osunut 'outoja'. Hinkuyskä lienee myös harvinainen nykyään.

Mulla on pidentynyt qt-aika. Sydän hidastelee joskus lyöntejään, ekg 2krt/v. Seurataan siis, ei oireita. Kerran vahingossa huomattiin...

Joo mä keräilen näitä outouksia. Katso Googlesta toi palmoplantaarinen pustuloosi eli PPP. Pustuloosit ovat märkärakkuloita ja palmoplantaarisuus tarkoittaa kämmeniä ja jalkapohjia. Myös viehättäviä kuvia aiheesta. Sukua psoriaasille. Hassua että melkein ilahduin kun luin muistaakseni syksyllä, että Ylen A-studion toimittaja Annika Damströmillä on sama. Olinkin huomannut ettei hän enää käytä korkkareita vaan jotain matalakantaisia kenkiä. Kertoi että se oli hänelle studiossa huippuhetki, kun laittoi (hyvännäköiset) korkkarit paljaaseen jalkaan ennen lähetystä. Loppui sitten sekin. En käytä minäkään.

Hinkuyskää on taas tullut Suomeen, mutta mä olin jollain aiemmalla kierroksella abt 2012. Oltiin lomalla Turun Caribiassa ja siellä paljon venäläisiä. Yksi pikkutyttö pysähtyi mun kohdalle hirveän yskänpuuskan kourissa. Meni ehkä viikko ja mä aloin yskiä aivan sairaasti. Ehkä puoli tuntia kerrallaan. Seisoin seinää vasten ja yskin. Sitten kun se alkoi laantua, niin lopulta tuli limaoksennus. Olin jo ottanut aiemmin yhteyttä lääkäriin jonka mielestä tärisin turhaan. Itse ehdotin hinkuyskää sitten muutaman viikon kuluttua samalle lääkärille ja hyvin penseästi kirjoitti labralähetteen. Siis pelkästä verinäytteestä vain vasta-aineet katsomalla asia selvisi. Siksi piti taistella ja lääkärin vähätellä. Siinä ei enää antibiootit tai mitkään auttaneet. Kiinassa sanotaan sadan päivän yskäksi ja noin sata päivää se kesti. Mun lapsilla oli jämää jäljellä rokotuksista, mutta mulla ei enää.

Mykoplasma muhi mulla varmaan noin 3 kk, tulin aina vain väsyneemmäksi. Pakko oli viedä lapset urheiluharkkoihin silti, olin yksinhuoltaja. Viimein nousi tajuton kuume, yli 39. Otin taas Buranaa koska eihän täällä uskottu mihinkään sairauksiin minulla. Vasta neljäntenä päivänä taksilla lääkäriin. En pystynyt edes  ajamaan omaa autoani. Keuhkokuvat, josta näkyi keuhkokuume. CRP noin 350. Se oli ihan kamala tauti, mä luulin että kuolen. En voinut hengittää. Nuoremmalla pojalla lievä keuhkis, luultavasti salibandyporukalta terveiset.

Mulla on lisäksi HUSissa todettu oikean korvan Surfer's Ear, joka ei enää vaivaa paitsi jos saan flunssan. Ikinä en ole surffannut, mutta muuttaessani asunnosta vaihdatin lattialaminaatit, joiden alla oli täysin haljennut betoni. Taloyhtiö maksoi n 22000 remontista ja minä korvakivullani (olin siis märissä olosuhteissa pitkään). Valesokkeli ja lattiabetoni piti injektoida jonka jälkeen eristää se huolella.

Kaikkea kivaa. Mitähän seuraavaksi? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jalkapohjia särkee. Mulla on PPP eli palmoplantaarinen pustuloosi, ollut jo abt 15 vuotta. Ei parannuskeinoa. Mä oon se outo, jonka makuaisti on poissa eikä hiki haise. Lisänä tää PPP. Sairastanut myös hinkuyskän. Mä kerään näitä outouksia. Mykoplasman myös.

Mikä on PPP? Onpas sulle osunut 'outoja'. Hinkuyskä lienee myös harvinainen nykyään.

Mulla on pidentynyt qt-aika. Sydän hidastelee joskus lyöntejään, ekg 2krt/v. Seurataan siis, ei oireita. Kerran vahingossa huomattiin...

Joo mä keräilen näitä outouksia. Katso Googlesta toi palmoplantaarinen pustuloosi eli PPP. Pustuloosit ovat märkärakkuloita ja palmoplantaarisuus tarkoittaa kämmeniä ja jalkapohjia. Myös viehättäviä kuvia aiheesta. Sukua psoriaasille. Hassua että melkein ilahduin kun luin muistaakseni syksyllä, että Ylen A-studi

No huh huh. Onpas sulla kestämistä! Tsemppiä :)

Hyvää yötä Kaikille :)

Katson a-studiota, jossa puhutaan Ranskan ydinasepelotteen ulottamisesta koko Eurooppaan. Kysymys - mihin Euroopan voimat riittävät?

Huoh. Olin nuori 80-luvun alussa ja silloin olin mukana joissain tapahtumissa, joista muistan iskulauseen: Nuorten Pohjola on ydinaseeton, nuorten Pohjola on ydinaseeton...

Nyt aika mennä levolle. Laitan kädet ristiin. Siunaa koko maailma. Hyvää yötä.

"Minä oon vähän kade siulle, kun tykkäisin itekin käydä pitkillä kävelyillä, mutta raskaus verottaa voimia niin, etten tahdo jaksaa. Pitkillä kävelyillä on aikaa kuulostella, mitä itselle kuuluu. Sitä kaipaan.

Jos et ole koskaan käynyt ulkomaan matkalla, niin miulle tuli mieleen, että olisiko helpoin aloittaa esim. kylpylämatkasta vaikka Viroon tai Ruotsiin? Budjetti pysyisi maltillisena, eikä matkaan menisi kovin kauaa."

Kiitos viestistä. Itsekin tykkään siitä tunteesta, kun jotenkin viimein rauhoitun, kun olen kävellyt pidempään. Tai jos on surullinen olo niin parempi mieli, kun lenkki on tehty. Samalla toivon, ettei kukaan vertaa esim minuun omia kävelyitään, kun kuitenkin jokaisella oma tilanteensa. Tärkeintä on minusta liikkua sen verran mikä tuntuu hyvältä. Minullakin on selkä melko kipeä ja näin kävelen hieman liikaakin.

Emme ole (minä ja äitini) käyneet ikinä missään ulkomailla niin uutta olisi kaikki. Viroa olemme joskus miettineet. Juuri ajatuksella, ettei olisi pitkää lentomatkaa. Toisaalta tietenkin laivallakin voisi mennä. Ja eihän meille ole paljon rahaa matkaan laittaa muutenkaan. Huvikseni esim lentojen hintoja katselin Euroopan eri maihin niin omasta näkökulmasta melko kallista. Äitini työ sitten rajoittaa myös ja vain tietyt viikot esim kesällä sopisivat. 

Hyviä unia kaikille  😴

Vierailija kirjoitti:

Pitkis

Jos minun eläkeläiset kielitaidottomat vanhempani pärjäsivät ulkomailla, kyllä tekin pärjäätte :) Kävivät Venäjällä, Espanjassa, Ruotsissa ja Saksassakin muistaakseni. Muistan kerran Istanbulissa, olin ystäväni kanssa syömässä. Viereisessä pöydässä istui vieras suomalainen pariskunta. Tarjoilija kysyi englanniksi mitä he tahtoisivat juoda. Eivät ymmärtäneet kysymystä. Mietittiin hetki pitäisikö mennä avuksi...

Kiitos viestistä. Tässä, kun asiaa iltalenkillä vielä mietin niin ehkä se on niin paljon ihmisen asenteesta kiinni. Itse saatan hermoilla ja muutenkin jännitän usein ihmisten kanssa toimimista. Tämä sitten heijastuisi siihen jos pitäisi vielä enkkua käyttää mikä on itselle ollut hyvin vaikeaa varsinkin nuorempana. Pahin aine koko nuoruuden. Toisaalta itse olen taas ns vähään tyytyväinen ja muuten en varmasti valittaisi jos edes jonnekin pääsisin käymään. Pahinta olisi ollut tavallaan se "opas" äidilleni, joka kyselisi minulta mihin mennään ja missä ollaan jne. Ja minä koittaisi toisen kysellessä selvittää kaikkea. Tätä se on jo Suomessa, kun olemme jossain kaupungissa käyneet. 

Äitini on monesti hyvin kriittinen kaikkeen ja itseä stressaisi se jos toinen valittaisi asioista tai hermoilisi puolestaan jotain. En tiedä oikein onko minusta siihen kaikkeen, että hän nojasi minuun kaikessa ja olisi minun vastuullani monet jutut. Kuulostaa työläältä. Samalla niin kuin tänne kirjoitin niin hän on melko kaavoihinsa kangistunut ja tavallaan "tylsä" matkaseura jota ei kiinnostaisi monikaan asia. Ei osaisi ns heittäytyä yhtään. Anteeksi tämä, mutta totuus kaikessa. Näin en tiedä kestäisikö minun hermoni ainakaan pidempää reissua, kun en voisi taata asioiden menevän hyvin ja järjestyvän mikä olisi äitini toive. Yksin ehkä olisi rauhallisempaa ja pärjäisin itseni kanssa. Toisaalta mieluummin menisin toisen kanssa, joka tulee sitten olemaan äitini. Isäni kanssa ei voisi lähteä mihinkään. Ei enää edes kotimaan reissulle, kun muistuu muutama melkoinen tilanne mieleen vuosien takaa. 

Ja rahasta vielä, kun ei meillä ole paljon reissuihin rahaa laittaa. Sitten pitäisi liikaa ottaa säästöistä ja joku pari tonniakin on vaan aivan liikaa meille. Syön tuolla summalla yli 10 kuukautta. Riittäköön tämä nyt tähän liittyen. Ehkä joskus vielä tulee matkan aika kuitenkin. 

On ollut rankkaa oloa, väsyä, levollista oloa, levotonta ja vähän kurkussa tuntunut.

Tämä viikko on ollut kunnon vuoristorataa. Enkä itkultakaan ole välttynyt.

Huomasin tänään valoisuuden reilusti lisääntyneen. Ei tarvitse aamulla ennen seitsemää laittaa valoja päälle, kun valoa aavistuksen näkee ulkoa tulevan. Syntymäpäiväni lähestyy ja lähestyy. Odotan myös Melodifestivalenia ja ensiviikon keskustan rientoja. On jotenkin mukavampaa fiilistä, kun on jotain mielekästä mitä odottaa.

Pienessä lääkepöhnässä aamusta, kerrankin on kiva olo eikä jaksa miettiä yksinäistä elämää.

Soitin eilen ystävälle, tulee tänne kahden viikon päästä. Mennään kylän pilkkikisoihin, kaupalle palkinnonjakoon. Suunniteltiin pizzan tekoa, täytteitä, kokin viiniä, olutta yms oheisohjelmaa...

Väärään ketjuun laitoin viestini. Enkä mä saa sitä tästä ketjusta pois, vaikka ilmiannoin sen. Ei mun tähän pitänyt rustata kauhuelokuvia.

Jos mä kerron kuulumisianikin niin mielihyvää havittelen elokuvien kautta. Elämä olisi muuten kovin ankeaa.

Hauskasti kirjoitit sinä raskaana oleva: 'pitkällä kävelyllä on aikaa keskustella itsensä kanssa'. Itse ajattelen juurikin niin. Onneksi meillä alkaa metsä heti pihasta, sinne on helppo sujahtaa ajatuksineen, murheineen. Puolisoa sattuu nähdä minun itkevän, kun ei voi auttaa. Tulee hälle voimaton olo. Niinpä suruissani menenkin metsään, siellä rippituolina sammaleinen kivi kuuntelee murheeni... ei suotta lauleta:'Nyt metsä kirkkoni olla saa'... joskus pihasaunan lauteetkin toimii rippituolina.

Surullista tekstiä tänään, huomenna valoisampaa :)

Tänään liitän pontson kappaleet yhteen, katsotaan miten 'blondin' aivot toimii

Perjantain parhautta kaikille Teille

Mitä Sinulle tänään kuuluu? Kerrohan

N64

Vierailija kirjoitti:

Väärään ketjuun laitoin viestini. Enkä mä saa sitä tästä ketjusta pois, vaikka ilmiannoin sen. Ei mun tähän pitänyt rustata kauhuelokuvia.

Jos mä kerron kuulumisianikin niin mielihyvää havittelen elokuvien kautta. Elämä olisi muuten kovin ankeaa.

Eipä haittaa :)

Kuulumisia oli sullakin...

N64

Puutarhuri:

Se enkku ketju on poustettu, hetkessä yli 200 kommenttia, isosti kivoja

Joku arvelikin, ettei mode osaa kieliä, ei voi valvoa muilla kielillä olevia ketjuja

Arrrrggggghhhh, potuttaa!!! :(   :(    :(

Vierailija kirjoitti:

Puutarhuri:

Se enkku ketju on poustettu, hetkessä yli 200 kommenttia, isosti kivoja

Joku arvelikin, ettei mode osaa kieliä, ei voi valvoa muilla kielillä olevia ketjuja

Arrrrggggghhhh, potuttaa!!! :(   :(    :(

Ikävä juttu tuo. Itsekin sinne vielä eilen kirjoitin. 

Muisteluja:

Hellekesä -60 luvulla. Sunnuntai. Pyhäkolttu päällä. Saatiin vuedä nukkeleikit ulos matolle, juhannusruusun viereen. Hidas, leppoisa päivä. Huumaava ruusun ja syreenin tuoksu, hiuksissani oli uusi, vaaleansininen rusetti. Äiti oli kynttilällä polttanut päät, ettei nauha purkaudu. Kimalaiset pörrää, linnut livertää. Kesä. Laitumella käyskentelee levollisesti lehmät, piikkilangan takana. Olli-paimenpoika keksitään vasta myöhemmin, kuin myös lypsykone. Iltasella äiti menee lypsylle laitumelle. Minäkin menen jo avuksi ripsumaan kärpäsiä. Olen kai 6v - syksyllä alkava koulu vähän nipistelee massussa, vaikka olenkin jo harjoitellut eväiden kanssa lähtemistä, kun isot siskot menee kouluun. Söin eväät pihasaunan päädyssä ja olin iso tyttö. Valkea kuulas tuoksuu syksyisin.

Katsoin eilen yhden Korpimuijan videon. Uusimman, jossa hän käsittelee muiden ihmisten ikävää palautetta videoihinsa. Olen aina välillä katsonut niitä ja samaistun moniin asioihin. 

Hän sanoi videolla niin hyvin sen kuinka tavallaan pettymys ihmisiin ja ikävät kokemukset ajoivat yksinäisyyteen ja tarpeeseen ns selvittää päätään ilman muiden läsnäoloa. Näinhän se on omalla kohdallakin mennyt. Samalla ajatus hänellä ollut, ettei edes kaipaa mitään seuraa. Itsekin olen tavallaan monia vuosia jo mennyt eteenpäin ajatuksella, että pärjään yksinkin. Silti niinkuin hänkin mainitsi niin hän kuitenkin ymmärsi, että kaipaa porukkaa mihin kuulua ja minäkin näin vuosien päästä olen monesti joitunut sen myöntämään, että olisihan se kiva jos olisi ihmisiä joille kelpaisi ja ei aina olisi yksin.

Samalla hän kertoi hyvin, kuinka monet jutut ovat ahdistaneet ja vaikuttaneet siihen miten hän näkee itsensä. Ettei elämä monestikaan mene niin kuin toivoisi ja muiden ikävä kohtelu vaikuttaa. Kun itse katson jotain tälläistä niin koen hetken kuin joku puhuisi omia ajatuksiani. Harvoin käy näin, mutta joskus sattumalta törmään niihin hetkiin.