Mitä Sinulle tänään kuuluu?

9477: "Kahdet perukirjat olen nähnyt, isäni 20v sitten muistan hyvin. Äitini perukirjasta en muista mitään, 14v sitten. Korut piti jotenkin jakaa, jäi tekemättä...

Ennen vanhaan omaisuutta oli tosi vähän, meidänkin isän perintö jäi rajan taa..."

Viime vuonna tehtiin mun äidin perunkirjoitus ja mitään irtaimistoa ei siihen laitettu. Juristi sanoi, että vain yli 5000 € arvoiset esineet pitää laittaa. Vai olikohan 3000 €, en nyt jaksa muistaa. Mutta mikään äidin omistama yksittäinen esine ei ollut tuota hintaluokkaa. Äidillä ei ollut autoakaan, joten sellaistakaan ei tarvinnut perunkirjaan laittaa. 

Totuttelen eläkkeellä oloon. Tajusin että voin vaikka lämmittää saunan tähän aikaan ja niinpä nyt on sauna lämpiämässä. Illalla voin lämmittää toisenkin kerran. Joo, rakastan saunomista.

Päivällä voisi käydä kirppiksellä ja käyn kaupassa tekemässä jo nyt viikonlopun ostokset, niin huomenna saa rauhassa leipoa ja siivota ja alkaa sitten viikonlopun viettoon.

Kivaa torstaita sinulle siellä! 👋😊

Vielä pikainen viesti ennen kaupoille lähtöä (neulelankoja :)  ):

Touhuaminen: metka miten aika menee nopsaan. Kello unohtuu. Eilen illalla oli kinkkinen ristikko, tai sanapeli paremminkin. Ens arvelin ettei onnistu, oli vaikea. Sit alkoi sujumaan ja hups! Kello oli jo 23.30

Saunan lämmitys: eikös ole hassua, kuinka tiukassa on se, että sauna on illalla, pe, la tai ke? Ennen vanhaan oli aina lauantai-iltana. Usein kesällä tykkään lämmittää pihasaunan iltapäivällä, sit voi grillailla ja nauttia ulkona kesästä. 

Lankoja lonimaan lomps

N64

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

9477: "Kahdet perukirjat olen nähnyt, isäni 20v sitten muistan hyvin. Äitini perukirjasta en muista mitään, 14v sitten. Korut piti jotenkin jakaa, jäi tekemättä...

Ennen vanhaan omaisuutta oli tosi vähän, meidänkin isän perintö jäi rajan taa..."

Viime vuonna tehtiin mun äidin perunkirjoitus ja mitään irtaimistoa ei siihen laitettu. Juristi sanoi, että vain yli 5000 € arvoiset esineet pitää laittaa. Vai olikohan 3000 €, en nyt jaksa muistaa. Mutta mikään äidin omistama yksittäinen esine ei ollut tuota hintaluokkaa. Äidillä ei ollut autoakaan, joten sellaistakaan ei tarvinnut perunkirjaan laittaa. 

Kirjoitinkin: ehkä se oli ajan tapa?  Isoäiti 1947 ja isoisä 1970, korjaus: isoisä oli leskenä 23 vuotta.Olen siis tuo edellinen ja kirjoitin ehkä jotenkin huonosti tuon evakkoasian, joutuivat kahdesti lähtemään kun välirauhan aikaan palasivat Sortavalaan.

Tässä jatkoa isoäidin perukirjasta: 1 heteka (450mk), 1 tyyny (50mk), 1 peitehuopa (70mk), 2 patjaa (80mk), 1 hetekan peitto (130 mk) ... Oli kallis peitto!

Vierailija kirjoitti:

Uneton yö, synkkä mieli, miten tämänkin päivän jaksaa taas. No kaupassa käynti päivän kohokohta. N 61v

Minä käännän unettomat yöt positiiviseksi. Olipa kiva, kun sain valvoa ja lukea. Onpa kiva kuunnella hiljaisuutta. Onpa kiva kun ei ole kipuja, voin vaan olla möllöttää tässä lämpimässä sängyssä. Minä valvon neljä yötä viikossa, kolmena saan vähän nukuttua. Asenne ratkaisee kaikessa!

Nro 9483: "Kirjoitinkin: ehkä se oli ajan tapa?  Isoäiti 1947 ja isoisä 1970, korjaus: isoisä oli leskenä 23 vuotta.Olen siis tuo edellinen ja kirjoitin ehkä jotenkin huonosti tuon evakkoasian, joutuivat kahdesti lähtemään kun välirauhan aikaan palasivat Sortavalaan.

Tässä jatkoa isoäidin perukirjasta: 1 heteka (450mk), 1 tyyny (50mk), 1 peitehuopa (70mk), 2 patjaa (80mk), 1 hetekan peitto (130 mk) ... Oli kallis peitto!"

Juu, ymmärsin kyllä :) Ja ehkä mä olinkin se, joka kirjoitti jotenkin huonpsti. Pointtini aiemmassa siis oli lähinnä se, että nykyisin ei enää perunkirjoituksessa eritellä yksittäisiä esineitä paitsi silloin, jos ne on tosi arvokkaita. Koska  verottajaahan koko perunkirjoitus ensisijaisesti kiinnostaa ja sen vuoksi vain sellaiset esineet, joista verottaja voi nykäistä perintöveroa. Korut, kodin irtaimisto yms ei kiinnosta verottajaa, paitsi just jos on esimerkiksi joku arvokas taulu. 

Kaikille yksinäisyydestä kärsiville: helsinkimissio tarjoaa ilmaista keskusteluapua yksinäisyyteen.  Netistä löytyy.

Oivoi. Suruviesti saapui. Ystävän puoliso kuoli, 80v. Edellisellä viikolla toisen ystävän nuori poika ajoi vakavan kolarin moottorikelkalla. Onneksi säästyi henki. Joulun alla yhdet ystävät erosi.

Tälläiset pysäyttää. Pidetään huolta läheisistä, muistetaan sanoa, että tykätään :)

N64

Kahtena yönä olen nähnyt painajaista että olen entisessä työpaikassani. En ollenkaan pääse selvyyteen mitä pitäis tehdä siellä- ahdistava tunne!

Helpottuneena herään ja tajuan että

olen eläkkeellä. Kohta pitää vissiin vaatia palkkaa töissäolosta.

Vierailija kirjoitti:

Kahtena yönä olen nähnyt painajaista että olen entisessä työpaikassani. En ollenkaan pääse selvyyteen mitä pitäis tehdä siellä- ahdistava tunne!

Helpottuneena herään ja tajuan että

olen eläkkeellä. Kohta pitää vissiin vaatia palkkaa töissäolosta.

Sama. Usein on jotain ylityösotkuja yms. Tavallaan olen jo pois sieltä, mut tuuraan jotain tms

Liki kuus vuotta oon oikeasti ollut pois... uniin tulee niin oudot jutut :)

Hiihtolomamatkalaiset palanneet Briteistä Suomeen, mutta nyt sitten sairastetaan. Laulujen lunnaat, kuten sanotaan. Miten se onkin niin, että kaikesta on maksettava. Rakkaus se vasta kuluttaakin, yöunet, mielenrauhan. Lasten saaminen vie unet ja rahat, mutta antaa moninkerroin.

Vierailija kirjoitti:

Oivoi. Suruviesti saapui. Ystävän puoliso kuoli, 80v. Edellisellä viikolla toisen ystävän nuori poika ajoi vakavan kolarin moottorikelkalla. Onneksi säästyi henki. Joulun alla yhdet ystävät erosi.

Tälläiset pysäyttää. Pidetään huolta läheisistä, muistetaan sanoa, että tykätään :)

N64

Osanotot <3 Elämässä ei tosiaan tiedä, mitä huomenna tapahtuu. Koettu itsekin, kun joulukuussa 2012 kävin "kättelemässä Kuolemaa". Se hetki ja tapahtuma oli mun elämäni käännekohta. Aika moni asia elämässäni ja erityisesti arvojärjestyksessäni muuttui silloin. On parasta nauttia tästä hetkestä, koska huomista ei välttämättä enää näe. 

Unessa entisissä työpaikoissa:

Näin pitkään ja usein unta nuoruuden työpaikastani.  Menin sinne takaisin enkä koskaan tiennyt mitä sinne menin tekemään.

Nyt sitten näen usein unta viimeisestä työpaikastani (ennen eläkkeelle jäämistä).  Unessa en saa tehdyksi eläkehakemusta, siirrän ja siirrän sen tekemistä. Työkaverit jo vihjailevat, että eikö olisi jo aika lähteä täältä. Ja lomiakin pidettävä ennen työstä pois jäämistä.

Eläkkeelle jäämisestäni on jo vuosia aikaa, niin kyllä ne työpaikat vaan alitajunnassa pyörivät edelleen.

Luojan kiitos ei tarvitse enää olla kummassakaan työpaikassa!

Vierailija kirjoitti:

Unessa entisissä työpaikoissa:

Näin pitkään ja usein unta nuoruuden työpaikastani.  Menin sinne takaisin enkä koskaan tiennyt mitä sinne menin tekemään.

Nyt sitten näen usein unta viimeisestä työpaikastani (ennen eläkkeelle jäämistä).  Unessa en saa tehdyksi eläkehakemusta, siirrän ja siirrän sen tekemistä. Työkaverit jo vihjailevat, että eikö olisi jo aika lähteä täältä. Ja lomiakin pidettävä ennen työstä pois jäämistä.

Eläkkeelle jäämisestäni on jo vuosia aikaa, niin kyllä ne työpaikat vaan alitajunnassa pyörivät edelleen.

Luojan kiitos ei tarvitse enää olla kummassakaan työpaikassa!

Eläköön, eläke :)

Tuli sitten sängyn päätyä varten barokkipeili. Onneksi en ollut etukäteen alkanut sahailemaan yhtään mitään vaan tehnyt vasta vain piirustukset. Toi peili nimittäin painaa niin paljon, että se on pakko  pultata seinään eikä kiinnittää sängyn päätyyn :D Nyt siis vähän muutoksia nikkarointisuunnitelmaan. Huomenna tulee käymään sähköasentaja. Ensin alkuun vaan "konsultaatiokäynnille". Pitää pohtia vähän uusiksi valaistuksia tässä huushollissa. 

Minä vietän kotipäivää, katson viestihiihtoa, juon kahvia. 

Aamulla otin viimein pois pihassa olevia valosarjoja. Muutama jäi vielä, kun en viitsinyt alkaa nyt kiipeilemään. Harmittaa, kun nuo niin heikkoja, että kun yhden talvet ovat niin huonossa kunnossa jo johdot ovat. Sitten paistoin alelohta uunissa ruoaksi. Epäilyjä oli kalan laatuun liittyen.

Sitten kävelylle ja minusta mukava sää oli. Tuulista, mutta lämmintä. Kävelin pitkään ja vähän eri maisemissa. Itsellä onneksi kävely auttaa yleensä mielialaan. Niin nytkin. Ensi viikolla on luvattu paljon lunta ja kylmempää. Tietysti juuri nyt, kun itsekin ehdin tottua jo "kevääseen" ja lumien sulamiseen.

Kävelyn jälkeen sitten ruoaksi tuota lohta ja olikin tosi hyvää. Ei mitään ns huonoa makua tai muutakaan, vaikka punalappuisena ostin ja pakasteessakin oli. Jatkossa ostan varmasti uudestaankin tuota ns koko lohta. Pitää vaan viitsiä se paloitella. On olevinaan helpompaa ostaa filettä. Ruokasäästäminen saa jatkua muutenkin.

Aloin ihan tosissani miettiä jotain ulkomaan matkaa. En vaan koskaan ole ollut ja kai minun täytyisi äitini kanssa matkustaa ja hänen kanssaan sitten mennä. Hänkin kuitenkin tahtoisi myös jonnekin. Kokemus hänelläkin nolla ulkomaihin liittyen. Toisaalta rasitun jo pelkästä ajatuksesta toimia hänen "oppaanaan" tietämättä itsekään oikein mitään mistään liittyen esim lentomatkailuun. En tiedä selviäisimmekö reissussa ns kunnialla. Ehkä jos jaksaisin itse olla sitten se "opas" matkan ajan.

Aloin miettiä sitäkin, että jos matkustaa johonkin kaupunkiin ja tahtoo sieltä käsin päästä esim johonkin maaseudulle niin mitenhän se onnistuu jos ns julkiset yhteiset huonot ja mitään vuokra-autoa emme tahtoisi ottaa. Tämä näin yleisesti mietittynä. Pahin esimerkki on varmaan Usa, kun siellä niin pitkät välimatkat eri kohteisiin. Mitenhän sielläkin onnistuisi pääsy kaikkiin kohteisiin. Tätäkin mietin. Viestin pituus taas liiallinen, mutta kävellessä aloin pohtia tosissani tätä kaikkea. Olisihan se kiva jos jokin reissu olisi tulossa. En minäkään koko maailmaa kiertäisi, mutta jossain sentään mielelläni matkustelisin. 

Katsottiin miesten viesti mieheni kanssa. Kläebu on todella kova ja muut Norjan miehet siinä sivussa. Hienoa katsella. Marit Björgenin hiihtoa oli myös mahtavaa katsella, kun hän vielä hiihti. Voitti kaiken mitä on mahdollista voittaa. Suomen hopea oli eilen hieno juttu.

Vierailija kirjoitti:

Aamulla otin viimein pois pihassa olevia valosarjoja. Muutama jäi vielä, kun en viitsinyt alkaa nyt kiipeilemään. Harmittaa, kun nuo niin heikkoja, että kun yhden talvet ovat niin huonossa kunnossa jo johdot ovat. Sitten paistoin alelohta uunissa ruoaksi. Epäilyjä oli kalan laatuun liittyen.

Sitten kävelylle ja minusta mukava sää oli. Tuulista, mutta lämmintä. Kävelin pitkään ja vähän eri maisemissa. Itsellä onneksi kävely auttaa yleensä mielialaan. Niin nytkin. Ensi viikolla on luvattu paljon lunta ja kylmempää. Tietysti juuri nyt, kun itsekin ehdin tottua jo "kevääseen" ja lumien sulamiseen.

Kävelyn jälkeen sitten ruoaksi tuota lohta ja olikin tosi hyvää. Ei mitään ns huonoa makua tai muutakaan, vaikka punalappuisena ostin ja pakasteessakin oli. Jatkossa ostan varmasti uudestaankin tuota ns koko lohta. Pitää vaan viitsiä se paloitella. On olevinaan helpompaa ostaa filettä. Ruokasäästäminen saa jatkua muutenkin.

Aloin ihan tosissani miettiä jotain ulkomaan matkaa. En vaan koskaan ole ollut ja kai minun täytyisi äitini kanssa matkustaa ja hänen kanssaan sitten mennä. Hänkin kuitenkin tahtoisi myös jonnekin. Kokemus hänelläkin nolla ulkomaihin liittyen. Toisaalta rasitun jo pelkästä ajatuksesta toimia hänen "oppaanaan" tietämättä itsekään oikein mitään mistään liittyen esim lentomatkailuun. En tiedä selviäisimmekö reissussa ns kunnialla. Ehkä jos jaksaisin itse olla sitten se "opas" matkan ajan.

Aloin miettiä sitäkin, että jos matkustaa johonkin kaupunkiin ja tahtoo sieltä käsin päästä esim johonkin maaseudulle niin mitenhän se onnistuu jos ns julkiset yhteiset huonot ja mitään vuokra-autoa emme tahtoisi ottaa. Tämä näin yleisesti mietittynä. Pahin esimerkki on varmaan Usa, kun siellä niin pitkät välimatkat eri kohteisiin. Mitenhän sielläkin onnistuisi pääsy kaikkiin kohteisiin. Tätäkin mietin. Viestin pituus taas liiallinen, mutta kävellessä aloin pohtia tosissani tätä kaikkea. Olisihan se kiva jos jokin reissu olisi tulossa. En minäkään koko maailmaa kiertäisi, mutta jossain sentään mielelläni matkustelisin. 

Minä oon vähän kade siulle, kun tykkäisin itekin käydä pitkillä kävelyillä, mutta raskaus verottaa voimia niin, etten tahdo jaksaa. Pitkillä kävelyillä on aikaa kuulostella, mitä itselle kuuluu. Sitä kaipaan.

Jos et ole koskaan käynyt ulkomaan matkalla, niin miulle tuli mieleen, että olisiko helpoin aloittaa esim. kylpylämatkasta vaikka Viroon tai Ruotsiin? Budjetti pysyisi maltillisena, eikä matkaan menisi kovin kauaa.

Voi että, kuulostaa niin mukavalta! Voisin itsekin hypätä suoraan tuollaiseen elämään, vaikka on vielä parikymmentä vuotta työelämää edessä. Tai no, ajattelin kyllä vähän oikaista: jos muuttaisi maalle ja kasvattaisi valtaosan ruuastaan itse, ja tekisi (osa-aikaisia) etätöitä tai toimisi yrittäjänä, niin pääsisin suoraan siihen, mistä haaveilen. Onhan työelämäkin ihan ok, mutta kyllä siinä koko ajan on sellainen olo, että ns. tärkeät asiat jää ajan puutteessa tekemättä.