Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22354)
Aika hyvin nukuin. Näin unta kuolleesta siskostani- tiesin unessa että hän on kuollut enkä meinannut uskaltaa halata.
Pientä lunta sadellut pitkin aamua. Kuullottelin sipulia ja porkkanaa jauhelihakastikkeeseen, nyt hautuu hellalla.On sitten valmista lounaaksi.
Hyvää sunnuntaita itsekullekin! 💐
Pitkikselle ja sille toiselle, joka kertoi vanhempansa kanssa juttelemisesta. Mun äitini ei koskaan - siis ei edes ennen muistisairauttaan - ollut kiinnostunut nk maailmanmenosta. Puheenaiheet liittyivät lähes aina joko hänen työhönsä, hänen tuntemiinsa ihmisiin tai sitten johonkin kirjaan tai tv-ohjelmaan. Äiti saattoi kertoa hyvinkin pintään, mitä Ridge Forrester oli tehnyt tai sanonut :D Isä on ollut vieläkin enemmän työorientoitunut ja varmaan sen vuoksi tekikin kokopäivätöitä 89-vuotiaaksi asti ja vielä senkin jälkeen toimi konsulttina, kunnes 94-vuotiaana lopetti myös sen. Tänään menen taas isän luokse kahville ja kuuntelen, mitä hän on tänään syönyt ja sen jälkeen varmaan kertoo muisteluitaan työurastaan tai vaihtoehtoisesti pitää mulle luennon fysiikasta tms (isä oli aikoinaan sivutoiminen opettaja Teknillisessä korkeakoulussa). Isä kyllä lukee sanomalehdet, mutta ei maailmantapahtumatkaan ole oikein asia, josta häntä kiinnostaisi keskustella.
Mitä tulee muhun itseeni, niin iän myötä olen huomannut muuttuvani hieman samanlaiseksi. Ei jaksa enää päivänpolitiikka kiinnostaa. Vuosikausiin en ole enää katsonut mitään vaalitenttejä tms. Välillä miettinyt, pitäskö vaan siirtyä nukkuvien puolueeseen. Mutta viimeistään päivää ennen vaaleja sitten luen eri puolueiden agendat ja sen, mistä on tarkoitus seuraavalla kaudella päättää ja sen mukaan valitsen ensin puolueen ja sitten puolueesta ehdokkaan. En siis ole puolueuskollinen vaan valitsen milloin minkäkin puolueen sen mukaan, mikä niissä asioissa, joista on tarkoitus päättää seuraavaksi, on lähimpänä omaa ajattelutapaani.
Vähän harmillista, että tällä hetkellä - ja itseasiassa jo muutaman vuoden - lähes kaikilla ystävilläni on joko oman terveytensä tai läheisensä terveyden osalta vaikeita aikoja. On ymmärrettävää, ettei heitä kiinnosta, mitä heidän elämänsä ulkopuolella tapahtuu. Joten heidänkin kohdallaan mulla on lähinnä kuuntelijan ja tukijan rooli. Yksi puolituttu pariskunta (en tiedä edes kummankaan nimeä) osuu aina silloin tällöin tuohon paikalliseen hakemaan take away -ruokaa tai juomaan lasillisen ja heidän kanssa on mukavaa jutella monenlaisista asioista. Ovat jo päälle 70-vuotiaita, mutta edelleen kiinnostuneita maailmanmenosta ja yhteiskunnallisista asioista. Ja onneksi on myös tämä palsta :)
Vierailija kirjoitti:
Pitää lähteä nyt viimein ulos. Oikeastaan kadehdin niitä ihmisiä, jotka voivat pitää lepopäiviä kävelystä ja saavat itsensä liikkeelle sen jälkeen helposti. Itse ehkä eniten pelkään sitä, että jos lipsun ulkoilusta niin siitä tulee tapa. Tämä, vaikka yleensä kävelisin kuinka paljon. Silti se pelko taustalla, että jospa en saakkaan itseäni liikkeelle enää. Se on varmaan yksi syy kävelemiseeni. Haluan tavallaan taistella sitä ajatusta vastaan, ettei tulisi enää lähdettyä. Koirattomana tuo olisi helppoa. Koiraani en voinut lenkittämättä jättää.
Mullapas on niin, että mä en jaksa viettää koko päivää sisällä itsekseni niin lähden ihmisten ilmoille kävellen tai pyöräillen. Liian mukavat olot kotona?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää lähteä nyt viimein ulos. Oikeastaan kadehdin niitä ihmisiä, jotka voivat pitää lepopäiviä kävelystä ja saavat itsensä liikkeelle sen jälkeen helposti. Itse ehkä eniten pelkään sitä, että jos lipsun ulkoilusta niin siitä tulee tapa. Tämä, vaikka yleensä kävelisin kuinka paljon. Silti se pelko taustalla, että jospa en saakkaan itseäni liikkeelle enää. Se on varmaan yksi syy kävelemiseeni. Haluan tavallaan taistella sitä ajatusta vastaan, ettei tulisi enää lähdettyä. Koirattomana tuo olisi helppoa. Koiraani en voinut lenkittämättä jättää.
Mullapas on niin, että mä en jaksa viettää koko päivää sisällä itsekseni niin lähden ihmisten ilmoille kävellen tai pyöräillen. Liian mukavat olot kotona?
Ei täällä kotonani mitään erikoista ole ja tuolla viestillä tavallaan tarkoitin sitä, että kävelen kyllä paljon päivittäin, mutta ajatus taustalla, että jos vähentäisin ja joku päivä en ulos itseäni saisi niin tulisiko enää niin usein lähdettyä. Tätä mietin. Joku toinen käy harvemmin kävelyllä tms ja silti saa itsensä lähtemään ulos. Minä taas nojaan siihen, että päivittäin menen niin en ehdi laiskistumaan. Koirastani kirjoitinkin väärin tuohon viestiin ja sitä minulla ei enää ole mikä taas vaikuttaa siihen, ettei ulos olisi "pakko" lähteä.
Ei sun olisi tarvinnut vastata mulle. Vastasin vain kysymykseesi mikä saa mut liikkeelle kotoani. Eiköhän jokainen myös ymmärtänyt, että koiran kanssa sun olisi helpompi lähteä lenkille ja itsekseen lenkille meneminen on vaikeampaa.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Pitkikselle ja sille toiselle, joka kertoi vanhempansa kanssa juttelemisesta. Mun äitini ei koskaan - siis ei edes ennen muistisairauttaan - ollut kiinnostunut nk maailmanmenosta. Puheenaiheet liittyivät lähes aina joko hänen työhönsä, hänen tuntemiinsa ihmisiin tai sitten johonkin kirjaan tai tv-ohjelmaan. Äiti saattoi kertoa hyvinkin pintään, mitä Ridge Forrester oli tehnyt tai sanonut :D Isä on ollut vieläkin enemmän työorientoitunut ja varmaan sen vuoksi tekikin kokopäivätöitä 89-vuotiaaksi asti ja vielä senkin jälkeen toimi konsulttina, kunnes 94-vuotiaana lopetti myös sen. Tänään menen taas isän luokse kahville ja kuuntelen, mitä hän on tänään syönyt ja sen jälkeen varmaan kertoo muisteluitaan työurastaan tai vaihtoehtoisesti pitää mulle luennon fysiikasta tms (isä oli aikoinaan sivutoiminen opettaja Teknillisessä korkeakoulussa). Isä kyllä lukee sanomalehdet, mutta ei maailmantapahtumatkaan ole oikein asia, josta häntä kiinnostaisi k
Ollaan kaikki niin erilaisia. Minä olen nyt 50+ ikäisenä vasta alkanut kiinnostumaan politiikasta. Luen paljon ja katson keskusteluohjelmia. Olen kotona 99% ajastani sairauden vuoksi. On aikaa seurata ja pohtia asioita. Ei vaan ole ketään kenen kanssa vaihtaa ajatuksia kun kaikkia muita kiinnostaa vaan muiden ihmisten asiat joihin paneutuvat oikein juoruamisen intensiteetillä. Nautin kun saan uppoutua kuuntelemaan keskustelua jossa keskustelijat ovat oikeita alansa asiantuntijoita. Jotkut Salkkarit tai maajussille morsian ei kiinnosta pennin vertaa. Janoan tietoa mutta läheiset suuttuvat jos haluan jostain yhteiskunnan epäkohdasta keskustella.
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa:
Tein ehdotuksen yks päivä toiselle ketjulle, jospa alettais kirjottaa englanniksi. Tai ruotsia. Saksaa. Ranskaa???
Ajatelkaas, miten verestäisi kauan sitten opittuja taitoja.
Pitäis tietty avata omat ketjut eri kielille...
Tee se, olis mielenkiintoista. Enkku ja ruotsi ainakin
Vierailija kirjoitti:
Tuosta vapaaehtoistoiminnasta- sellaiseenkin pitäisi sitten pystyä sitoutumaan. Olla käytettävissä tiettyinä päivinä. Itse en halua ollenkaan sellaista. Joskus aloitin eräässä porukassa jossa olisi pitänyt olla auttamassa tietyin väliajoin mutta usein tuli lipsuttua ja lopetinkin sitten aika alkuunsa.
Onneksi en pode yksinäisyyttä mutta tietysti elämä olisi merkityksellisempää jos osallistuisi johonkin yhteisölliseen.
Olemme kaikki erilaisia.
Hyvää viikonloppua kaikille! 💐
Itselle kävi niin, että liityin vapaaehtoistoimintaan, josta pidin kovastikin. Sisälsi tiettyä asiaa.
Sitten olisikin pitänyt osallistua talkoisiin tämän toiminnan ohessa. En ollut siihen ilmoittanut itseäni. Lapsetkin vielä kotona, ei liikaa aikaa. Kateus alkoi nostaa päätään.
Multa eräs henkilö kysyi osallistumisestani. Kerroin etten ole tulossa. Kysyi uudelleen, painosti. Kieltäydyin. Se ei liittynyt tähän vapaaehtoisuuteen johon olin sitoutunut. Sitten mentiin astetta pidemmälle: sama henkilö kysyi mitä mulla on sitten muuta, etten voi osallistua. Vastasin vain etten pääse tulemaan. Hän olisi mielellään ratkaissut asian pitääkö mun tulla vai ei. Asiaan liittyy mustasukkaisuutta ja kateutta. Hän ei ollut mikään päällikkö, ennemminkin heittopussi.
Tämä sama henkilö aiheutti parin vuoden päästä julkisen nolaamistilanteen kohdalleni. Muutkin ihmettelivät tätä. Oli selvää, että mussa oli jokin vika ja mut piti saada ulos ryhmästä. Tämä henkilö osoitti sen jo muutenkin. Lähdin. En jättänyt ilmoitusta, palautin vain minulla lainassa olleet materiaalit.
Tämä mun ulosheitto surettaa edelleen. Talkoot perustuvat vapaaehtoisuuteen. Olisin mielelläni osallistunut edelleen tähän alkuperäistoimintaan, mutta mut nostettiin esiin ja nolattiin julkisesti kaikkien edessä, jolloin tunsin että en halua jäädä kyyristelemään nolattuna piireihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinpä hienon porkkanaraasteen ruoan kanssa: vetelin perunankuorimaveitsellä pitkiä, ohuita suikaleita, upean näköisiä. Oon joskus tehny juustolastalla, mut tää oli helpompi
Itsekin välillä teen tätä samaa. Kun kauppoihin tulee taas varhais tai kesäkaalia, paistan kevyesti molempia pannulla, joukkoon limemehua ja ripaus pippuria. Lisänä lohimedaljonki. Ja ääntä kohti, on erittäin hyvää.
Mua surettaa, että mulla ei ole maku- eikä hajuaistia. Ollut pois taas pari kuukautta. Tapahtuu vuosittain. Tutkittu on, mutta syy ei selviä. Geenivirhettä syytellään.
Nro 9328: "Ollaan kaikki niin erilaisia. Minä olen nyt 50+ ikäisenä vasta alkanut kiinnostumaan politiikasta. Luen paljon ja katson keskusteluohjelmia. Olen kotona 99% ajastani sairauden vuoksi. On aikaa seurata ja pohtia asioita. Ei vaan ole ketään kenen kanssa vaihtaa ajatuksia kun kaikkia muita kiinnostaa vaan muiden ihmisten asiat joihin paneutuvat oikein juoruamisen intensiteetillä. Nautin kun saan uppoutua kuuntelemaan keskustelua jossa keskustelijat ovat oikeita alansa asiantuntijoita. Jotkut Salkkarit tai maajussille morsian ei kiinnosta pennin vertaa. Janoan tietoa mutta läheiset suuttuvat jos haluan jostain yhteiskunnan epäkohdasta keskustella."
Erilaisia ollaan. Mä vähän luulen, että mun kiinnostukseni politiikkaan on laantunut ainakin osittain siksi, ettei ketään tuttuani kiinnosta politiikka. Ei siis ole tosiaan ketään, kenen kanssa siitä jutella. Olenkin siirtynyt katsomaan ja myös podcasteista kuuntelemaan erilaisia dokumentteja. Erityisesti tiede ja historia kiinnostaa. Ei mulla ole keskustelukumppania niillekään aiheille, mutta eipä se oikeastaan haittaa. Ja samaan törmännyt kuin sinäkin, että monia kiinnostaa muiden ihmisten asiat viimeistään sen jälkeen, kun on ruotinut ensin omat asiansa. Mä taas olen aina ollut keskusteluissa kiinnostuneempi asioista kuin ihmisistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseä harmittaa, kun en voi keskustella kenenkään kanssa mistään kunnolla. En halua arvostella äitiäni ja hän on minulle tärkeä. Silti joskus tavallaan väsyn siihenkin, ettei mitään voi puhua. Äitini ei seuraa politiikkaa, ei katso tv:tä, ei kuuntele musiikkia, eikä harrasta mitään muuta kuin kävelyä. Näin meillä on jutun aiheet vähissä.
Olen tässä nyt hänen kanssaan ollessa käynyt ensin läpi politiikkaa ja Ukrainan tilannetta. Lähinnä sitä mitä Usan vierailulla tapahtui. Hyvin pinnallisesti, eikä äitini tuollaisista ahdistu tms. Sitten yritin käsitellä erään aikoinaan meille tutun ihminen asioita ja ei äitini siihenkään oikein reagoinut. Seuraavaksi luin hänelle opiskeluun liittyviä juttujani ja perustelin miksi esim oma kirjoitukseni on laajempi kuvaus asiosta kuin jonkun toisen. Ehkä yritin jotain mielipidettä saada aikaan olenko kirjoittanut tarpeeksi tms. Yhtä tyhjän ka
Mulla oli sama tilamne äitini kanssa. Lopulta lopetin yhteydenpidon, koska sain osakseni vain arvostelua ja vähättelyä, negaatiota kaikesta. Jos kerroin jostain ihmisestä, hän sanoi vain ettei tunne. Mulle taas jauhoi jostain 1950-luvun asiasta ja ihmisestä, jota mä en tuntenut. Toipuminen näistä sessioista vei monta päivää. Pyysin ettei enää puhuttais näistä asioista, jotka ei mulle kuulu, mutta puhui silti.
Ei oltu koskaan samoilla taajuuksilla enkä tuntenut että mulla olis ollut äiti. Sisarukset olivat hänelle parempia kuin minä. Yritin ja yritin mutta lopulta nostin käteni ylös. Heittäytyi hankalaksi ja syytteli mua.
Zelenskyi ei ollut perjantaina toilailija.
Trump ja JD Vance käyttäytyivät kuin pahimmat koulukiusaajat.
Aamupäivällä satoi lunta ja oli tuulista. Mietin, että lähdenkö lenkille vai en. Innostuin sitten kirjoittamaan yhden pitkän kirjeen. Iltapäivällä juotiin laskiaispullakahvit ja kappas, lumisade oli lakannut. Kävin sitten lenkillä. Ihanasti lumi natisi jalkojen alla, tuulen humina, luonnon omaa musiikkia.
Käyn suht säännöllisesti kävelemässä, en kuitenkaan joka päivä. Olen huomannut, että jos on useampi päivä etten käy lenkillä, niin minulla ainakin "kynnys" lähteä lenkille kasvaa. Liekö laiskuutta:)
Hyvää sunnuntain jatkoa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa:
Tein ehdotuksen yks päivä toiselle ketjulle, jospa alettais kirjottaa englanniksi. Tai ruotsia. Saksaa. Ranskaa???
Ajatelkaas, miten verestäisi kauan sitten opittuja taitoja.
Pitäis tietty avata omat ketjut eri kielille...
Tee se, olis mielenkiintoista. Enkku ja ruotsi ainakin
Alotin enkun: Let's speak english (write)
Kaikki mukaan :)
Gardener
Vuoden lomamatkat varattu tänään, tehty myös miehen kanssa yrityksen verotusta ja nyt kohti koko perheen leffailtaa, ihan huippukiva päivä, niinkuin yleensä muutkin päivät😍🔥🏝
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teinpä hienon porkkanaraasteen ruoan kanssa: vetelin perunankuorimaveitsellä pitkiä, ohuita suikaleita, upean näköisiä. Oon joskus tehny juustolastalla, mut tää oli helpompi
Itsekin välillä teen tätä samaa. Kun kauppoihin tulee taas varhais tai kesäkaalia, paistan kevyesti molempia pannulla, joukkoon limemehua ja ripaus pippuria. Lisänä lohimedaljonki. Ja ääntä kohti, on erittäin hyvää.
Mua surettaa, että mulla ei ole maku- eikä hajuaistia. Ollut pois taas pari kuukautta. Tapahtuu vuosittain. Tutkittu on, mutta syy ei selviä. Geenivirhettä syytellään.
Tätä ällistelin aiemminkin, kun en ollut koskaan kuullut moisesta. Isälläsi sama, taisit kertoa? Tiedätkö, onko miten harvinainen?
Millä kaikella tavalla hankaloittaa elämää? Miltä tuntuu, kun kanelipulla taas tuoksuu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hohhoijaa:
Tein ehdotuksen yks päivä toiselle ketjulle, jospa alettais kirjottaa englanniksi. Tai ruotsia. Saksaa. Ranskaa???
Ajatelkaas, miten verestäisi kauan sitten opittuja taitoja.
Pitäis tietty avata omat ketjut eri kielille...
Tee se, olis mielenkiintoista. Enkku ja ruotsi ainakin
Alotin enkun: Let's speak english (write)
Kaikki mukaan :)
Gardener
26 viestiä vajaassa puolessa tunnissa :)
Aloin aamulla katsomaan Ski classic hiihtoja, tänään vuorossa Vasaloppet, 90km tasatyöntöä. Myöhemmin katsottiin miehen kanssa Skiathlon Trondheimista. Kannustin norjalaisia, lähellä oli voitto.
Vierailija kirjoitti:
Aloin aamulla katsomaan Ski classic hiihtoja, tänään vuorossa Vasaloppet, 90km tasatyöntöä. Myöhemmin katsottiin miehen kanssa Skiathlon Trondheimista. Kannustin norjalaisia, lähellä oli voitto.
Kohta alkaa mäkihyppy, peukutan suomalaisille:)