Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22479)
Muutaman paavalinkukan voisi ostaakin ikkunalle. Edelliset kuolivat liikakasteluun kun pyydettiin tuttavaa kastelemaan lomamme ajaksi. Kaikki kasvit lilluivat vedessä kun palattiin.
Olisi pitänyt ottaa pistokkaita lehdistä, sehän juurtuu hyvin.
Laitoin taatelinkiviä multaan, saas nähdä tuleeko mitään. Kaktuksessa on paljon nuppuja, vanha kasvi jaksaa ilahduttaa. 💐
Vierailija kirjoitti:
Aamulla satoi vettä ja iltapäivällä märkää lunta suurilla hiutaleilla. Lenkillä en käynyt, mutta aamulla jumppasin Sofian kanssa ja äsken poljin vähän kuntopyörällä.
Muuten ollut aika laiska päivä surffaillen ja pasianssia pelaten.
Sain kirjeen kummitytöltäni ja lupauksen, että kesällä tavataan, meillä. Hän asuu toisella puolella Suomea.
Kirje :)
Minäkin kirjoittelen harvakseltaan kummityttöni kanssa kirjeitä, hän palasi ulkomailta opiskeluvaihdosta joulun alla. Lupasi laittaa uuden osoitteensa Suomessa. Sitä odotellessa...
Päivä on alkanut tahkeasti. Sain sentään ruokaa vähän laitettua ja ensimmäiset siivoukset tehtyä. Uuvuttaa, väsyttää vaikka nukuin kohtalaisen hyvin. Vieraita tulossa ehkä jo viikonloppuna ja pitäisi koko kämppä siivota. Ei nuoret ymmärrä vanhan sairastuneen ihmisen uupumusta. Ruokaa pitäisi olla tarjolla, onneksi pakastimessa on jotain. Allas täynnä likaisia astioita. Jouluverhot ikkunoissa ja koristeitakin vielä esillä. Jaksan siivota vain hetken kerrallaan. Parempaa päivää teille jotka jotain vielä jaksatte harrastaa ja siivota kotia.
Vierailija kirjoitti:
Mietin mitä syytä minulla on elää?
En ole tärkeä kenellekään, ei jaksais vaan itselleen elää enää, oisko tämä nyt viimeinen kevät, vaikeaa on keksiä mitä tarkoitusta tällaisella elämällä on.
N.61v
Mukava kuitenkin, että jaksat kirjoitella tänne.
Toivon iloa elämääsi. Onko pitkään ollut tuommoinen toivoton olo? Voisiko olla masennusta? Keskusteluapua ja muutakin on saatavilla, usko pois. Jos vaan tahdot.
Masennuksesta, vaikeasta, on kokemusta vuosien takaa. Terkkarissa on meillä ainakin psykiatrisen sairaanhoitajan päivystys arkiaamuisin. Voisitkohan kokeilla?
Hyvää kuuluu. Olen lähdössä Ogelin Kirpikselle, jospa löytäisin jotain uutta päällepantavaa. Mukavaa, kun tuli lähelle oma kirpputori. meillä on jo Ogelissa kierrätykeskus. Ihme ettei Uffaa?
Ihan hyvä päivä. Siivosin kissan WC:n ja vsimon kanssa eläkeläisten piireihin. Varattiin kesäkuun matka kun ei tiedä kuinka kauan on matkustuskunnossa. Ostoksille iltapäivällä ja silleen se menee.
Ei ole omaisia, ei vanhempia, ei sisaruksia, ei ketään, en kuulu mihinkään porukkaan, ei edes työkavereita kun en ole
töissäkään. Jos katoisin johonkin, kukaan ei edes tekisi katoamis ilmoitusta minusta. Siis miettikää, jos itse eläisitte yhtä yksin?
Vierailija kirjoitti:
Ihan hyvä päivä. Siivosin kissan WC:n ja vsimon kanssa eläkeläisten piireihin. Varattiin kesäkuun matka kun ei tiedä kuinka kauan on matkustuskunnossa. Ostoksille iltapäivällä ja silleen se menee.
Minnekä päin varasitte matkan?
Myökii nuorempana reissattiin paljon miehen kanssa, kotimaassa ja ulkomailla. Korona katkasi tän, ni eipä olla enää kuleksittu samal viisii... toisaalta olis kiva, mut toisaalta rasittaa lennot, varttumiset, pakkaamiset, purkamiset... pitäis kyllä lähteä.
Niinkuin kirjoitit: '...kuinka kauan on matkustuskunnossa'
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omaisia, ei vanhempia, ei sisaruksia, ei ketään, en kuulu mihinkään porukkaan, ei edes työkavereita kun en ole
töissäkään. Jos katoisin johonkin, kukaan ei edes tekisi katoamis ilmoitusta minusta. Siis miettikää, jos itse eläisitte yhtä yksin?
Jos olisin sinä, menisin seurakunnan ruokailuihin, keskusteluiltoihin jne. Vaikka en uskoisikaan mihinkään, seuran vuoksi menisin. Pyytäisin päästä ruokajakeluun pussittajaksi, auttaisin sen mitä osaisin. Tekisin itse, hakisin merkitystä auttamalla muita. Lukisin kirjoja kotona, ne vievät ajatukset muualle.
Kirjeet on ihania; kiva saada ja kiva kirjoittaa.
Kirjoitin nyt aamupäivällä kirjeystävälleni pitkän kirjeen; olikin paljon asiaa, mitä halusin hänen kanssaan jakaa.
Paavalinkukat on oikeastaan ainoita kukkia, mitkä minulla kukoistavat. Johtuneeko siitä, kun kastelen niin harvoin, ja aluslautaselle. En edes lannoita niitä millään, mullat vaihdan joka vuosi kevättalvella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omaisia, ei vanhempia, ei sisaruksia, ei ketään, en kuulu mihinkään porukkaan, ei edes työkavereita kun en ole
töissäkään. Jos katoisin johonkin, kukaan ei edes tekisi katoamis ilmoitusta minusta. Siis miettikää, jos itse eläisitte yhtä yksin?
Jos olisin sinä, menisin seurakunnan ruokailuihin, keskusteluiltoihin jne. Vaikka en uskoisikaan mihinkään, seuran vuoksi menisin. Pyytäisin päästä ruokajakeluun pussittajaksi, auttaisin sen mitä osaisin. Tekisin itse, hakisin merkitystä auttamalla muita. Lukisin kirjoja kotona, ne vievät ajatukset muualle.
Taas näitä 'ota itseäsi niskasta kiinni'- neuvoja masentuneelle :( Jos sinä olisit masentunut, et todellakaan vaan menisi jonnekin, idiootti! - eri -
Eihän hän sano olevansa masentunut, vaan yksinäinen! Yksinäinen. Masentunut on eri asia, siihen voi hakea apua lääkäriltä, yksinäisyyteen ei.
Ja sinä et osaa lukea rivien väleistä! Yksinäinen ei valita vauvalla jos ei ole masentunut. Yksinäinen ei masentunut osaa itsekin mennä pakkaamaan ruokaa-apukasseja tai veisaamaan virsiä. OMG!
Me sanotaan paavalinkukkaa
santuksi= saintpaulia.
Pitkästä aikaa autolla kaupassa kun piti tankatakin. Olipa nopeaa ja helppoa!
Raaka ilma taas ja välillä nakkelee vettä.
Yksinäisyys on varmaan rankkaa. Kunpa löytäisitte tien ulos siitä, ei ole helppoa. 💐
Rauhotutaas, jooko. Ei nimitellä rumasti. . .
Mulla on kiva konsti saada vihreyttä kukkupöydille: mullon yks iso pikkulehtinen juoru. Leikkelen siitä 10cm latvaversoja 3/ vesilasiin, lasi nätin ruukun sisään ikkunalle. Voila: nyt mullon 4 juorua, emokasvi tykkää, kun sitä latvotaan.
Ruukkuvihanneksia ikkunalle, halutessa voi istuttaa isompaan ruukkuun. Esim persilja, basilika... niistä voi napsia syötävää. Ja jos säilyy hengissä kesään, istutus kasvimaalle/kukkapenkkiin.
Siistiä syötävää: märkä alouspaperi lautaselle, herneitä tai vihanneskrassin siemeniä paperille, pidä kosteana. Saat vihreää leivän päälle tai herneenversoja salaattiin
Puutarhuri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole omaisia, ei vanhempia, ei sisaruksia, ei ketään, en kuulu mihinkään porukkaan, ei edes työkavereita kun en ole
töissäkään. Jos katoisin johonkin, kukaan ei edes tekisi katoamis ilmoitusta minusta. Siis miettikää, jos itse eläisitte yhtä yksin?
Jos olisin sinä, menisin seurakunnan ruokailuihin, keskusteluiltoihin jne. Vaikka en uskoisikaan mihinkään, seuran vuoksi menisin. Pyytäisin päästä ruokajakeluun pussittajaksi, auttaisin sen mitä osaisin. Tekisin itse, hakisin merkitystä auttamalla muita. Lukisin kirjoja kotona, ne vievät ajatukset muualle.
Taas näitä 'ota itseäsi niskasta kiinni'- neuvoja masentuneelle :( Jos sinä olisit masentunut, et todellakaan vaan menisi jonnekin, idiootti! - eri -
Kun kerran aloit päättelemään, että kirjoittaja on masentunut, niin kerro toki oma ohjeesi hänen tilanteeseensa.
Itse päättelin, että kärsii yksinäisyydestä, kuten tuo, jolle vastasit ja jota nimittelit.
Kannattaa provotutka kalibroida, sama 'yksinäinen' N61 surkuttelee täällä elämäänsä harva se päivä toivoen huomiota, teetä ja sympatiaa.
Vierailija kirjoitti:
Kannattaa provotutka kalibroida, sama 'yksinäinen' N61 surkuttelee täällä elämäänsä harva se päivä toivoen huomiota, teetä ja sympatiaa.
Höh. Kai sama yksinäisyys voi kestää kauan, saa silti kirjoittaa. Minäkin olen kohta 40v ollut puutarhuri, olen edelleen kuolemaani asti, ja kirjoitan toistuvasti harva se päivä. Minä = provo, ehei. Vai mitä oikein tarkoitat???
Tuntuu kamalalta, että ollaan valehdeltu ja jopa koko yhdistys voi olla mukana siinä. Tämä tuohon "kiusaamisjuttuun" johon on rahoja kerätty. Samaan aikaan Suomessa ihan oikeasti kiusataan pahoin monia lapsia ja nuoria. Tuollainen huijaus vaan vähentää ihmisten halua auttaa ja vie huomion oikeasti apua tarvitsevilta.
Samoin on myös oikeasti osittain kiusaamisen vuoksi (toki varmasti muitakin syitä) elämänsä päättäneitä. Tämä kaikki halventavaa heidän muistoaan. Tässäkin lähellä on paikkakunta missä sattui juuri viime vuonna tälläinen tapaus. Samoin itsekin kiusaamista kokeneena suren kyllä paljon tätä kaikkea ja ärsyttää huijaaminen vakavalla asialla. Monilla ihmisillä ei ole enää mitään rajaa käytöksessään. Jokin hyvyys yms on kuin kadonnut.
Vierailija kirjoitti:
Mietin mitä syytä minulla on elää?
En ole tärkeä kenellekään, ei jaksais vaan itselleen elää enää, oisko tämä nyt viimeinen kevät, vaikeaa on keksiä mitä tarkoitusta tällaisella elämällä on.
N.61v
Voi sinua tarvitaan monessa paikassa:
Vanhusten hoitolaitoksissa ulkoiluttajana, auttajana lääkärikeikoille, juttelijana ja puhekaverina. Näistä on valtava puute. Avustusjärjestöille työntekijöiksi, jakelijoiksi, sairaaloille olka-tukihenkilöiksi ja saattajiksi, neulomaan sukkia vauvoille ja Ukrainaan jne. Auttamalla muita autat itseäsi, saat tarkoituksen elämääsi. Ja ystäviä.
Mietin mitä syytä minulla on elää?
En ole tärkeä kenellekään, ei jaksais vaan itselleen elää enää, oisko tämä nyt viimeinen kevät, vaikeaa on keksiä mitä tarkoitusta tällaisella elämällä on.
N.61v