Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (22726)
Puoliso vihjaili, et ikkunat ois likaset. Kirkas aurinko vaan saattaa aiheuttaa tommosen harhanäyn... hah
Meill ei kyll pesukamppeet lukkojen takana oo, kuka vaan saa pestä ikkunoita ihan vapaasti :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Puoliso vihjaili, et ikkunat ois likaset. Kirkas aurinko vaan saattaa aiheuttaa tommosen harhanäyn... hah
Meill ei kyll pesukamppeet lukkojen takana oo, kuka vaan saa pestä ikkunoita ihan vapaasti :)
Eikös Alvar Aalto sanonut että likaisten ikkunoitten läpi valo tulee kauniisti- tuon ajatuksen olen sisäistänyt.
Jospa tämä vuosi olisi monelle muutoksen vuosi- parempaan suuntaan. Uskaltakaa lähteä huonoista suhteista, jättää taaksenne tuhoavia tapoja ja tottumuksia.
Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksin ja aina vaan yksin, kukaan ei kaipaa eikä ole kiinnostunut olemassa olostani. Ei mitään järkeä enää olla tässä elämässä. N61v
Mun on pitänyt jo muutaman kerran kysyä sulta, missä päin Suomea asut. Jos pääkaupunkiseudulla, niin mä voisin kyllä joku päivä lähteä sun kanssa jonnekin kahville, jos haluaisit. Nyt, kun äitikin on jo poissa eikä hänen takiaan tarvitse enää olla 24/7 hälytysvalmiudessa kotona, niin mulla olisi taas aikaa uusillekin ihmisille.
Voi mulla tuli ihan veet silmiin tästä sun kirjoituksesta. Samaten, kun luin näitä kommentteja, mitä palautetta vanhempana saa kuulla aikuisilta lapsilta. - eri
Vierailija kirjoitti:
Puoliso vihjaili, et ikkunat ois likaset. Kirkas aurinko vaan saattaa aiheuttaa tommosen harhanäyn... hah
Meill ei kyll pesukamppeet lukkojen takana oo, kuka vaan saa pestä ikkunoita ihan vapaasti :)
Puoliso totesi.
Mies innostui pitkästä aikaa paistamaan korvapuusteja. Ne ovat hänen bravuurinsa ja aina onnistuu. Jo kaksi maistelin.
Minä tein uunijuureksia ja broileripataa samaan lämpöön. Syöminen kyllä venyy myöhäiseen, vielä saa olla varmaan tunnin uunissa.
Hieno pakkaspäivä, saa nähdä päästäänkö kävelylle enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riisuttiin joulu koristeista. Jouluvalot huomenna. Vähän surullista. No, kohti kevättä ollaan menossa. Maaliskuu on jo kevät kuukausi 🌾🌾
Vierailija kirjoitti:
Ärsyttää ja olen surullinen. Aikuinen lapseni haukkui minut pataluhaksi, kun en ole ymmärtänyt "turvallisen tilan käsitettä" hänen lapsuudessaan, on syntynyt 35 vuotta sitten. Hän ei pysty ymmärtämään, että silloin olemme eläneet ylipäätään ihan eri maailmassa kuin nyt ja ettei silloin ole edes ollut moista käsitettä. Tässä sitä nyt tasapainoillaan sen suhteen, miten paljon ottaa vastaan "rakentavaa palautetta" ja minkä verran on oikeus itse puolustautua hyökkäävää syyttelyä vastaan. Parhaani olen yrittänyt sen ymmärryksen mukaan, mikä silloin on ollut. Nyt tekisin asioita toki eri tavalla, kun on ymmärtänyt enemmän.
Tiedän, että jokainen tekee vanhempana virheitä eikä siinä mitään, mutta joskus vain tuntuu, että voisitteko nuoret aikuiset armahtaa meitä vanhempia ihmisiä. Pliis! Kyllä meistä varmaan suurin osa on yrittänyt parhaansa ja paljon olemme yrittäneet sisäistää nykytietoa. Olemme kuitenkin kasvaneet aiva
Oletko pyytänyt anteeksi vai pelkästään puolustellut itseäsi? Oma äitini on syntynyt 50-luvulla ja olihan se oma lapsuus melkoista... Ymmärrän kyllä, että aika oli lapsuudessani erilaista ja vanhemmat toimivat _ehkä_ parhaimpansa mukaan, mutta onhan se kaikki koettu jättänyt pysyvät jäljet itsetuntooni ja siihen, minkälaisena itseni näen. Itse en ole näitä menneitä lähtenyt kaivelemaan, pyrkinyt vain olemaan parempi omille lapsille. Mutta jos nyt lähtisin nostamaan asiaa esille, niin kyllä minä odottaisin nöyrää anteeksipyyntöä, ja olisin todella pettynyt, jos vanhemmat nostaisi vain suojamuurit pystyyn ja yrittäisivät selitellä asian omaksi hyväkseen 'ajan hengellä' tms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä on täällä -8 astetta pakkasta ja ulkona niin häikäisevän kaunista, ettei meinaa löytyä sanoja. Luminen maisema ja taivas täynnä valoa ja pastellivärejä auringonlaskun jälkeen, vaaleansinistä, vaaleanpunaista, oranssia.
Vierailija kirjoitti:
Mies innostui pitkästä aikaa paistamaan korvapuusteja. Ne ovat hänen bravuurinsa ja aina onnistuu. Jo kaksi maistelin.
Minä tein uunijuureksia ja broileripataa samaan lämpöön. Syöminen kyllä venyy myöhäiseen, vielä saa olla varmaan tunnin uunissa.
Hieno pakkaspäivä, saa nähdä päästäänkö kävelylle enää.
Korvapuustit ovat minunkin pravuurini ja salaisuuteni on piparkakkumauste ;) Siis kanelin, sokerin lisäksi, tietty. Piparkakkumauste antaa kivan "pippurisen" säväyksen vaikkei siinä pippuria olekaan.
Äitini teki aina pullataikinan yleiskoneessa, tuloksena tosi tiukka taikina liiasta jauhosta johtuen ja lisäksi vielä paistoi korvapuustit liian kypsiksi. Niitä tiiliskiviä ei ollut kiva syödä, omani ovat aivan päinvastaisia. Pehmeä taikina ja paisto juuri ja juuri kypsiksi, ovat meheviä, nam. Kukas sen kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse!
Pakkasessa vielä pari pussia, täytyykin ottaa yks sulamaan, että saa taas kohta leipoa lisää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies innostui pitkästä aikaa paistamaan korvapuusteja. Ne ovat hänen bravuurinsa ja aina onnistuu. Jo kaksi maistelin.
Minä tein uunijuureksia ja broileripataa samaan lämpöön. Syöminen kyllä venyy myöhäiseen, vielä saa olla varmaan tunnin uunissa.
Hieno pakkaspäivä, saa nähdä päästäänkö kävelylle enää.
Korvapuustit ovat minunkin pravuurini ja salaisuuteni on piparkakkumauste ;) Siis kanelin, sokerin lisäksi, tietty. Piparkakkumauste antaa kivan "pippurisen" säväyksen vaikkei siinä pippuria olekaan.
Äitini teki aina pullataikinan yleiskoneessa, tuloksena tosi tiukka taikina liiasta jauhosta johtuen ja lisäksi vielä paistoi korvapuustit liian kypsiksi. Niitä tiiliskiviä ei ollut kiva syödä, omani ovat aivan päinvastaisia. Pehmeä taikina ja paisto juuri ja juuri kypsiksi, ovat meheviä, nam. Kukas sen kissan hännän nostaisi, jos ei kissa itse
Oioi. Täällä asti tuoksuu kaneli. Pitäis tosiaan pakastinta syödä tyhjemmäksi. Kanelikierrepullia leivon minä. Ja sämpylöitä.
Joku päivä. Vois tehdä makaronilaatikon samoilla lämmöillä.
Käveltiin kauppaan ja ihailtiin upeaa iltaruskoa ja kuutamoa. Kaunista!
Pihoissa vielä värikkäitä valoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Oletko pyytänyt anteeksi vai pelkästään puolustellut itseäsi? Oma äitini on syntynyt 50-luvulla ja olihan se oma lapsuus melkoista... Ymmärrän kyllä, että aika oli lapsuudessani erilaista ja vanhemmat toimivat _ehkä_ parhaimpansa mukaan, mutta onhan se kaikki koettu jättänyt pysyvät jäljet itsetuntooni ja siihen, minkälaisena itseni näen. Itse en ole näitä menneitä lähtenyt kaivelemaan, pyrkinyt vain olemaan parempi omille lapsille. Mutta jos nyt lähtisin nostamaan asiaa esille, niin kyllä minä odottaisin nöyrää anteeksipyyntöä, ja olisin todella pettynyt, jos vanhemmat nostaisi vain suojamuurit pystyyn ja yrittäisivät selitellä asian omaksi hyväkseen 'ajan hengellä' tms."
Näin sen minustakin pitäisi mennä. Vanhemman pitäisi kuunnella. Kuunnella, miltä se kaikki on lapsesta tuntunut. Tässä ei ole kysymys vanhemmasta, vaan heidän lapsestaan, joka on alkanut huomata ja ymmärtää lapsuuskokemusten vaikutuksia elämäänsä.
Vasta JOS lapsi jpskus kysyy vanhemman näkökulmaa, sen kertomisesta on hyötyä. Eikä hän ehkä koskaan kysy.
Tänä viikonloppuna on ollut kaunis sää. Tykkään näistä kirkkaista päivistä ja tähtitaivaasta joka iltaisin näkyy. Ensi viikolla voi sitten sää muuttua paljonkin. Linnut ovat paljon käyneet syömässä.
Olen kävellyt paljon ja kävin taas hevosia katsomassa. Kädet vaan jäätyvät, kun on kiva niitä silittää. Yleensä samat tulevat aina katsomaan. Muut eivät vieläkään. Pärjään yleensä hyvin pakkasessa. Kädet ja jalat välillä jäässä.
Minun tulee aika harvoin leivottua. Kuivakakkuja välillä teen ja nekin yleensä äitiäni varten. Hänen aamupalansa on aina kahvi ja jokin makea sen kanssa. Äitini jalka tai selkä (mistä se kipu sitten säteileekin) on edelleen kipeä ja aiheuttaa melkoista haittaa hänelle. Nyt uutena juttuna on muuten oireettoman jalan nilkan turvotus. On varmaan kävellyt varoen kipeää jalkaa ja kuormittanut näin toista puolta. Ei meinaa mikään kenkä sopia, kun jokainen painaa.
Tilaan varmaan hänelle tavalliset kuoma kengät, kun ne pehmeät ja helppo laittaa jalkaan. Itsekin käytän sellaisia saman merkin nauhallisia kenkiä pakkasella. Toivon, että ensi viikon lääkärikäynti sitten selittäisi sen syyn kipuihin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Näin sen minustakin pitäisi mennä. Vanhemman pitäisi kuunnella. Kuunnella, miltä se kaikki on lapsesta tuntunut. Tässä ei ole kysymys vanhemmasta, vaan heidän lapsestaan, joka on alkanut huomata ja ymmärtää lapsuuskokemusten vaikutuksia elämäänsä.
Vasta JOS lapsi jpskus kysyy vanhemman näkökulmaa, sen kertomisesta on hyötyä. Eikä hän ehkä koskaan kysy."
Minä en muuten halua arvostella vanhempiani. Joitakin asioita on silti ollut mitkä vaikeita hyväksyä. Juuri se, kun jäin nuoruudessa kiusaaminen kanssa omilleni ja en voinut siitä oikeastaan puhua (seurasi vaan riitoja) sekä se kun olin todella yksinäinen ja sekään asia ei ikinä ns merkinnyt mitään. Ei, vaikka kyllähän sen näki, että minultakin jäi tietyllä tavalla nuoruus elämättä jos sitä kaikkea miettii.
Samoin se vahvuuden korostaminen on ollut eräs asia. Heikkoutta ei saisi näyttää. Samoin jos muuten kiltti ja helppo nuori on aivan alamaissa ja pyytää apua, kun ei jaksa enää elämäänsä niin sekään ei ole mitään "kiukuttelua" yms vaan todellinen hätä on ollut. Tarkoitan itseäni tässä. Samalla, kun mietin vanhempien omaa elämää nuorempana ja heidän vanhempiaan niin löydän sieltä syitä tähän kaikkeen. Ymmärrän myös sen, että tietyille asioille kuten sille, että minua kiusattiin ei voinut mitään. Silti se on eri asia miten vaikeassa tilanteessa oleva nuori kohdataan. Tukena voi olla ilman, että tilannetta "märehditään" sen enempää. Silti niinkuin kirjoitin niin vanhempani kehittivät oman tapansa selvitä elämässään. Ymmärrän sen. Sivusta tämä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies innostui pitkästä aikaa paistamaan korvapuusteja. Ne ovat hänen bravuurinsa ja aina onnistuu. Jo kaksi maistelin.
Minä tein uunijuureksia ja broileripataa samaan lämpöön. Syöminen kyllä venyy myöhäiseen, vielä saa olla varmaan tunnin uunissa.
Hieno pakkaspäivä, saa nähdä päästäänkö kävelylle enää.
Korvapuustit ovat minunkin pravuurini ja salaisuuteni on piparkakkumauste ;) Siis kanelin, sokerin lisäksi, tietty. Piparkakkumauste antaa kivan "pippurisen" säväyksen vaikkei siinä pippuria olekaan.
Äitini teki aina pullataikinan yleiskoneessa, tuloksena tosi tiukka taikina liiasta jauhosta johtuen ja lisäksi vielä paistoi korvapuustit liian kypsiksi. Niitä tiiliskiviä ei ollut kiva syödä, omani ovat aivan päinvastaisia. Pehmeä taikina ja paisto juuri ja juuri kypsiksi, ovat meheviä, nam. K
Mä oon käynyt tänä vuonna yhden kerran kaupassa, lasku 11€. Päätin syödä pakastimesta ja kaapeista, koska tajusin et oltuani yksinhuoltaja kahdelle, mä ostin aina vaan kolmelle ruokaa ettei tarvii aina sinne kauppaan mennä. Oli kaksi poikaa, joille maistui.
Kumma, et mun aivot laahaa näin jäljessä.
Vierailija kirjoitti:
"Oletko pyytänyt anteeksi vai pelkästään puolustellut itseäsi? Oma äitini on syntynyt 50-luvulla ja olihan se oma lapsuus melkoista... Ymmärrän kyllä, että aika oli lapsuudessani erilaista ja vanhemmat toimivat _ehkä_ parhaimpansa mukaan, mutta onhan se kaikki koettu jättänyt pysyvät jäljet itsetuntooni ja siihen, minkälaisena itseni näen. Itse en ole näitä menneitä lähtenyt kaivelemaan, pyrkinyt vain olemaan parempi omille lapsille. Mutta jos nyt lähtisin nostamaan asiaa esille, niin kyllä minä odottaisin nöyrää anteeksipyyntöä, ja olisin todella pettynyt, jos vanhemmat nostaisi vain suojamuurit pystyyn ja yrittäisivät selitellä asian omaksi hyväkseen 'ajan hengellä' tms."
Näin sen minustakin pitäisi mennä. Vanhemman pitäisi kuunnella. Kuunnella, miltä se kaikki on lapsesta tuntunut. Tässä ei ole kysymys vanhemmasta, vaan heidän lapsestaan, joka on alkanut huomata ja ymmärtää lapsuuskokemusten vaikutuksia eläm
Mun äiti meuhkas jo kun olin aika pieni että hän ei lapseltaan anteeksi pyydä. En muista mihin liittyi tuolloin.
Sama linja aiheutti sen, että katkaisin välit häneen lopullisesti jo monta vuotta sitten.
Loukkasi taas niin pahasti. Yritti ottaa yhteyksiä puhelimitse ja kirjoitti pari kirjettäkin, joissa ei pyydä anteeksi vaan esim kehottaa minua juhlimaan nimipäivääni leipomalla ja kutsumalla tuttavia juhliin. En ole koskaan tehnyt niin. Pahoittelusanoja ei löytynyt.
En jaksanut. Helpompi unohtaa koko ihminen kuin mennä taas tulilinjalle.
Kyllä olen pyytänyt anteeksi mm jonkun verran käyttämääni ruumiillista kuritusta (siihen aikaan tavallista) ja olemme keskustelleet asioista kyllä. Olen myös ymmärtänyt hänen näkökantaansa ja ymmärrän ne syyt, miksi hän on tuntenut hankalia tunteita lapsuudesta joiltakin osin.
Olen myös selittänyt, miten oma toimintani on ollut suoraa jatkumoa omien vanhempieni kasvatuksesta. Olen ajan myötä itse tehnyt paljon työtä, että olen saanut omien vanhempieni minulle jättämät taakat karistettua omilta hartioiltani. Ja yritän pysyä "kehityksen kelkassa". Nykyisin tekisin joitakin asioita tällä ymmärryksellä eri tavalla. Mutta minua kritisoitiin myös mm sellaisesta, että "pakotin kättelemään vieraita", mikä oli siihen aikaan ehdottoman yksiselitteinen asia lasten kasvatuksessa. Niin vain opetettiin ja se oli aivan tavallista siihen aikaan. Ei tullut mieleenkään kysyä lapselta, haluaako hän kätellä, vaan se kuului kauniisiin käytöstapoihin. Tällaisissa asioissa mielestäni "maailma oli silloin erilainen" on aivan oikea tulkinta eikä mikään oman toiminnan "epätoivoinen puolustus". Itse ajattelen vain että olisi ihana kun lapseni ymmärtäisi vähän minuakin, eikä ihan kaikki johdu vain siitä että oli paska äiti joka ei tajunnut mistään mitään (eikä taida tajuta edelleenkään).
Mutta eipä tästä sen enempää. Itse yritän ymmärtää lastani ja sydämestäni toivon, että jonain kauniina päivänä hänkin ymmärtää vähän minuakin.
Kiitos kommenteista ja omalta osaltani jätän aiheen tähän.
Selittelyt vievät pohjan anteeksipyynnöltä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä olen pyytänyt anteeksi mm jonkun verran käyttämääni ruumiillista kuritusta (siihen aikaan tavallista) ja olemme keskustelleet asioista kyllä. Olen myös ymmärtänyt hänen näkökantaansa ja ymmärrän ne syyt, miksi hän on tuntenut hankalia tunteita lapsuudesta joiltakin osin.
Olen myös selittänyt, miten oma toimintani on ollut suoraa jatkumoa omien vanhempieni kasvatuksesta. Olen ajan myötä itse tehnyt paljon työtä, että olen saanut omien vanhempieni minulle jättämät taakat karistettua omilta hartioiltani. Ja yritän pysyä "kehityksen kelkassa". Nykyisin tekisin joitakin asioita tällä ymmärryksellä eri tavalla. Mutta minua kritisoitiin myös mm sellaisesta, että "pakotin kättelemään vieraita", mikä oli siihen aikaan ehdottoman yksiselitteinen asia lasten kasvatuksessa. Niin vain opetettiin ja se oli aivan tavallista siihen aikaan. Ei tullut mieleenkään kysyä lapselta, haluaako hän kätellä, vaan se kuului kauniisi
Niinhän se on, että asioilla on aina monta puolta eivätkä asiat ole koskaan mustavalkoisia. Aina ei ole myöskään helppoa nähdä asioita toisen kannalta. Eikä äitiys ole suinkaan helppoa. Usein sitä haluaa kuitenkin lapsensa parasta ja sitten kun huomaa omien virheidensä satuttaneen lastaan, se on aika tuskallista kokea äitinä.
Voimia sinulle ja toivotaan, että saisitte asiat selvitettyä välillänne. Se kuulostaa jo hienolta, että teillä on puheyhteys, että voitte keskustella näistä asioista. Uskon, että toinen toistanne kunnioittaen pääsette hyvään yhteyteen!
Ihanaa talven jatkoa!
50+ Mummeli
Työpäivä : )