Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Kävimme katsomassa vanhaa muistisairasta äitiäni. Hoitokoti on parin tunnin ajomatkan päässä niin ei tule kovin usein käytyä, onneksi sisaruksia asuu lähempänä ja käyvät usein.

Oli jaksanut käydä syömässä, nyt nukkui. Kyllä tuossa vaiheessa liian hyvä fyysinen kunto on suorastaan kirous. 

Oli kaunis päivä, puut upeassa kuurassa. 

Meillä lähti joulukuusi tänään Nuutinpäivänä. Ilma lauhtui sopivasti, niin isosta olohuoneen ikkunasta saatiin hyvin kuusi ulos. Nyt sitten saa neulasia irrotella villasukista vielä pitkään. Jätin vielä muutamia jouluvaloja, kun ovat niin kauniita.

Tänään ollutkin mukava kotipäivä, kaveri tuli kylään,  värjäsin ja leikkasin hiuksensa sitten juotiin viiniä. Nyt katon salkkarit.

Vierailija kirjoitti:

Valitusta on raskas kuunnella, kun mikään ei ole ikinä hyvin. Ymmärrän kivun yms, mutta kun enhän minä sille mitään voi. Valittaa jalastaan ja itse yritin nytkin tilata kengät hänelle, kun ei hänen tule niitä itse tilattua kuitenkaan. Mietin välillä, että miten jokainen asia voidaan kääntää valituksen aiheeksi. Kuten ulkona on kylmä ja sitten välillä on liukasta yms. Mitä minä sillekään voin. Sitten hänen on kylmä, kun käy luonani. No, en edelleenkään laita pattereita täysille vaan hänen käyntinsä vuoksi, kun pärjään itsen hieman viileämmässä. Sitten hänen vatsansa ei toimi ja olen yrittänyt antaa vinkkejä mitä kannattaisi syödä yms.

Eilenkin lämmitin hänelle saunan (itsellään ei ole), kun mietin, että hänen on mukavampi  käydä pesulla. Valitukseen sekin ilta päättyi. Voin itse kirjoittaa tänne joskus surullisena ja valittaa jostain, mutta oikeasti omassa elämässäni en ole paljon valittanut mistään. Olen

Nyt järki käteen ja ryhdyt pitämään välimatkaa ihan oman mielenterveytesi vuoksi. Mitä olen kirjoituksiasi lukenut, osaat hyvin analysoida elämääsi, mutta äitisi on heikko kohtasi. Joko sinä, hän tai molemmat olette läheisriippuvaisia. Enkä kirjoita tätä pahalla, sinun oma elämäsi tulee paremmaksi, kun vedät rajat etkä suostu kuuntelemaan sellaista mikä vaikuttaa sinuun negatiivisesti.

Minä olin aikoinani ns. kiltti tyttö, koetin tehdä kaikkeni saadakseni äitini hyväksynnän. Tein niin tai näin, mikään ei koskaan ollut tarpeeksi hyvää, tai siis kaikki tekemäni/ ratkaisuni elämässä olivat totaalisen väärin. Minun oli pakko katkaista välit, muuten olisin viettänyt loppuelämäni pehmustetussa huoneessa. En sano, että sinulla välttämättä on ns. kiltin tytön syndrooma, mutta minusta kyllä vähän vaikuttaa siltä.

Toivon sinulle kaikkea hyvää elämääsi. Ota elämä omiin käsiisi!

Niin, voisiko valituksiin vaan todeta jotenkin: niinpä niin, ei voi mitään, semmosta se on tms. Ja sitten muita puheenaiheita. - eri

Nyt tuli kyllä neuvo! 

Vierailija kirjoitti:

Niin, voisiko valituksiin vaan todeta jotenkin: niinpä niin, ei voi mitään, semmosta se on tms. Ja sitten muita puheenaiheita. - eri

Nyt tuli kyllä neuvo! 

Mun mielestä tuota ainakin voi kokeilla. Mun isälle oli alussa tosi vaikeaa hyväksyä äidin muistisairaus ja isä valitti ja narisi koko ajan kaikesta mahdollisesta. Kun yritin ehdottaa jotain ratkaisuja, niin mikään ei kelvannut. Vasta myöhemmin ymmärsin, että isä olisi vaan halunnut kaiken palaavan ennalleen ja äidin muistisairauden katoavan jonnekin. Joten aloin sanomaan isälle just jotain tuon tyylistä kuin ehdotit. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 Yksin kotona. Puoliso puolet kuukaudesta reissutöissä. Tykkään yksinolosta. 20 vuotta avioliittoa. Mutta nyt olen tehnyt päätöksen että nyt riittää tää kaveriliitto. Viihdyn yksin paremmin kuin sitä jatkuvaa riitelyä. Nyt jo jännittää kun hän tulee ens viikolla kotiin. Montako tuntia taas menee  kun alkaa valitus, milloin mistäkin. Onko pakko sietää tätä? Kun löytäis voimia lopettaa tää.

Kaveriavioliitto ok, jos molemmille ok. Riitely ei. Miksi puoliso valittaa? Eikö tahtois palata kotiin... keskustelun paikka !

Onko tilanne korjattavissa? Tahdotteko korjata, yhdessä? Vai ero? Elämä on liian lyhyt elettäväksi väärin... miettikää rauhassa, vaikka seuraavan reissun aikana, kumpikin tahoillanne. Plussat ja miinukset vaakakuppiin. Uskon, että ratkaisu löytyy.

Ärsyttää lähinnä se, että teen itse pitkää päivää ja hoidan kodin kaikki asiat lumitöineen ym. Koti on aina siisti ja hyvin hoidettu. Sitten kun puoliso tulee niin heti alkaa napina kun asunnon lämpötila ei ole hyvä, kahvi keitetty väärin ym.ym. itsekseen kun on saa tehdä just niinkuin haluaa. Kaikki pitäisi tehdä samalla tavalla kuin hän. Pientä piruilua ja irvailua jatkuvasti saa kuulla. Helpottaa heti kun hän lähtee, muuten pinna kireällä koko ajan hänen kotona ollessaan ja se stressaa koska mulla on vaativa työ ja kotiasiat olisi hyvä olla kunnossa. Mutta. Katotaan nyt. Tämä asia nyt ollut mielessä jo useamman vuoden. Ei mikään hetken päähänpisto.

 

Itke, jos voit.

Itke, mutta älä valita.

Tie valitsi sinut -

Ja sinun osasi on kiittää.

Dag Hammarskjöldin runosta Väsynyt ja yksin 🌸

Tietä käyden tien on vanki

Vapaa vain on umpihanki

"Nyt järki käteen ja ryhdyt pitämään välimatkaa ihan oman mielenterveytesi vuoksi. Mitä olen kirjoituksiasi lukenut, osaat hyvin analysoida elämääsi, mutta äitisi on heikko kohtasi. Joko sinä, hän tai molemmat olette läheisriippuvaisia. Enkä kirjoita tätä pahalla, sinun oma elämäsi tulee paremmaksi, kun vedät rajat etkä suostu kuuntelemaan sellaista mikä vaikuttaa sinuun negatiivisesti."

Elämäni on ollut mitä on ja paljon se vaikuttaa kaikkeen. Jos olet viestejä lukenut niin tiedät niitä asioita. Näin on ehkä liikaa kärjistää sitä, että olen läheisriippuvainen jos minulla on elämässäni vaan vanhempani. Isäänikin näen melko harvoin. Näin en omasta mielestäni ole kuitenkaan riippuvainen toisista. Olen monesti kirjoittanut, että jos elämäni olisi mennyt toisin esim nuorempana niin nykyhetkikin voisi olla erilainen.

Samalla jos joidenkin ihmisten elämää seuraan niin kyllä heillä on tiiviit välit esim perheensä kanssa. Ei se ole mikään epänormaali asia ja tämä vielä tyypeillä joilla on muutenkin ystäviä ja suku läheinen. Miten sitten minä joka olen todellisesti olemassa vain kahdelle ihmiselle tässä maailmassa ja tämä näin ikävästi todettuna. Sen vuoksi on ehkä liikaa vaatia sitä, että pitäisi tavallaan menettää heidätkin. Eivät he ole estäneet minua elämästä. Muuttoihin yms on ollut esim taloudellinen puoli esteenä ja eihän tilanne tästä ainakaan parane.

Äitini on sellainen kuin oma äitinsä oli. Ei hän sille mitään voi ja nämä vastoinkäymiset yms sitten vaikuttavat vielä lisää. Minulla eniten vaikuttaa kokemukseni ihmisistä yms. En ole mikään rohkein ihminen. Toisaalta samalla kestänyt jo paljon. Puheenaiheista se, että kun niitä ei aina meinaa löytyä. Äitini elämä pyörii töiden, työpaikan ihmisten ja asukkaiden sekä muutamien muiden arkisten juttujen ympärillä. Harvoin hän edes kysyy minulta mitään. Siinä mielessä ymmärrän ajatuksianne. Toisaalta kuka tahtoo olla täysin yksin jos ei muuten omaa ketään. En minä ainakaan. Ja tietenkin tämäkin tilanteen pitäisi muuttua, mutta sen näkee sitten onnistunko saamaan ihmisiä elämääni. 

Vierailija kirjoitti:

"Nyt järki käteen ja ryhdyt pitämään välimatkaa ihan oman mielenterveytesi vuoksi. Mitä olen kirjoituksiasi lukenut, osaat hyvin analysoida elämääsi, mutta äitisi on heikko kohtasi. Joko sinä, hän tai molemmat olette läheisriippuvaisia. Enkä kirjoita tätä pahalla, sinun oma elämäsi tulee paremmaksi, kun vedät rajat etkä suostu kuuntelemaan sellaista mikä vaikuttaa sinuun negatiivisesti."

Elämäni on ollut mitä on ja paljon se vaikuttaa kaikkeen. Jos olet viestejä lukenut niin tiedät niitä asioita. Näin on ehkä liikaa kärjistää sitä, että olen läheisriippuvainen jos minulla on elämässäni vaan vanhempani. Isäänikin näen melko harvoin. Näin en omasta mielestäni ole kuitenkaan riippuvainen toisista. Olen monesti kirjoittanut, että jos elämäni olisi mennyt toisin esim nuorempana niin nykyhetkikin voisi olla erilainen.

Samalla jos joidenkin ihmisten elämää seuraan niin kyllä heillä on tiiviit välit esim perheensä kan

Huomenta ystävä, en todellakaan tarkoittanut, että sinun pitäisi kokonaan poistaa äitisi elämästäsi, kerroin tuossa vaan oman tarinani. Kirjoitukseni pointti oli rajojen vetäminen!

Oletko sanonut äidillesi, ettet jaksa kuunnella valitusta? Oletko sanonut: 'NYT lopeta valittaminen, en halua kuulla negatiivisia asioita'?

Minulla on tytär, jota harvoin (2-3x/v) näen sekä omat harrastukseni elämässäni, elän ilman muita ihmiskontakteja kuin kaupan kassa, näinkin voi elää hyvää elämää. Sinulla on kävelysi, luonto, hevoset ja kirpputorijuttusi. Tällä haluan sanoa, että sinulla on muutakin sisältöä elämässä äitisi ja isäsi lisäksi! Kun rajoitat negatiivisuuden määrää, elämäsi tulee paremmaksi.

En sekaannu elämääsi enempää, toivon sinulle aurinkoisia päiviä!

Voi vitsi, mikä vesisade. Äkkiä vaihtuu sää. Meen silti ulkoilemaan, kunhan tää ihana musiikkiohjelma radiossa loppuu.

Mulla on teossa liukuvärjätystä ohuesta langasta kaulahuivi, kiva nähdä millainen väritys syntynee...

Toiveikasta Tiistaita Kaikille

Kerrohan mitä Sinulle tänään kuuluu

N64

Voisi olla huonomminki kuin on. Koska niin ei ole, on hyvin

Tänään oli uusi varvasortoosi kuivunut, joten sen pystyi ottamaan käyttöön. Mä aina välillä nipstelen itseäni varmistaakseni, että olen vielä elossa enkä kuollut. Ihan käsittämätöntä, että monen vuoden jälkeen pystyn kävelemään ilman mitään kipuja. Jopa rappusia ylös ja alas vuoroaskelin pitämättä edes kaiteesta kiinni. Pitäisköhän lähteä K50 discoon? 

Ilmoitin töihin, että pidän vielä huomisenkin vapaata. Kotona on niin paljon kivaa tekemistä ja nyt, kun ei enää satu, on tekeminenkin mukavampaa. Äsken kiipesin ilman ongelmia keittiötikkaillekin. Ulos piti laittaa taas nastat jalkaan, kun tosiaan on muuttunut taas kadut liukkaaksi. Olisin halunnut tehdä piiiiiitkän lenkin, mutta vanha koirani inhoaa, kun tassut kastuu. Joten ollaan tehty sitten vaan lyhyet lenkit. 

Oikosulku, tietäjät varmaan tietää: onko fööni saanut alkunsa Föhn-tuulesta?

Mietin mitä järkeä tässä elämässä on, en jaksa kauaa enää yksin, ei ole ketään joka tukena olisi. N 61v

Vierailija kirjoitti:

Mietin mitä järkeä tässä elämässä on, en jaksa kauaa enää yksin, ei ole ketään joka tukena olisi. N 61v

Olen saman ikäinen kuin sinä.Sairastan kaksisuuntaista.Lääkitys on.Päivät ovat samaa harmaata helminauhaa.Olen työtön ja vaikka kuinka yritän kukaan ei ota minua töihin.Tiedän että se johtuu iästäni.Onneksi minulla on kuitenkin kumppani joka ymmärtää tilanteeni.Kuitenkin kun herään aamulla masennus heti kun tiedän että odotan vaan milloin pääsen takaisin nukkumaan.Eli et ole ainoa.Jaksuhalit sinulle.

Tänään tapahtui terveydessä pieni askel eteenpäin, iloitsen nyt siitä. 

Vierailija kirjoitti:

Mietin mitä järkeä tässä elämässä on, en jaksa kauaa enää yksin, ei ole ketään joka tukena olisi. N 61v

Huomasitko, että tässä ketjussa oli pari-kolme päivää sitten sulle tarjolla seuraa/ kaffittelupyyntö? Luepa vähän viestejä taaksepäin. - sivusta

Joku kyseli toisessa ketjussa, että miten saada ahdistus pois. Se toi ajatuksia omasta elämästäni. Joku täälläkin joskus valitti, kuinka kirjoitin esim käveleväni paljon. Minulle tuo vaan on ollut ehto siihen, että mieliala pysyy parempana ja saan nukuttua. Näin en voi lopettaa kävelemistä. Olen voinut välillä huonosti ja unettomuutta. Eräät talvet olen pakottanut itseni kävelemään. Toisella kertaa varpaani oli ruhjeilla, kun sen teloin ja taukoa kävelyyn niin unettomuus palasi. Oli pakko varpaan särystä huolimatta vaan palata kävelemään.

Toisella kertaa taas voin hyvin huonosti itkin aamusta iltaan. Mitään en voinut syödä ja ahdisti paljon. Lisänä huimausta yms heikkoutta. Silti yritin kävellä. Hiljaa menin, mutta jaksoin edes hieman. Lähellä oli se, että olisin jäänyt makaamaan sänkyyn. Sain itseni ok kuntoon ja näin kävelen päivittäin 3 tuntia ja olen ulkona paljon. Tuli nyt vaan tämä mieleen.