Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Tänään en ole tehnyt mitään tähdellistä, sanaristikoita täytellyt.

Sähköt oli noin tunnin ajan poikki, vaikka ei ollut edes vielä mitään myräkkää.  Nyt vähän tuulee.

Entinen työkaverini vastasi korttikirjeeseeni soittamalla ja kertoi kuulumiset.

Tilastokeskuksesta soitettiin, vastailin työvoimatutkimukseen.  Oli helppo haastattelu, kaikkiin vastasin "en ole". Tämä oli toinen haastattelu, kolmas kuulemma 3 kuukauden kuluttua.

Vierailija kirjoitti:

Kun en jaksa edes pukea, tein niin että vedin housut jalkaani ja takki yöpuvun päälle.

Olen vaikean masennuksen kourissa ja en tosiaan jaksa mitään, en tehdä ruokaakaan.

Voimia.Olen kokenut saman ja nyt lääkityksellä.

Eilisistä naapurin  7Ov synttäreistä toipumisessa, meinasin lähteä kauppaan mutta kurja keli, joten otin pakkasesta jauhelihan ja teen makaronilaatikon. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en jaksa edes pukea, tein niin että vedin housut jalkaani ja takki yöpuvun päälle.

Olen vaikean masennuksen kourissa ja en tosiaan jaksa mitään, en tehdä ruokaakaan.

Voimia.Olen kokenut saman ja nyt lääkityksellä.

Sama täällä. Pahin vaihe kesti kuukausia, mikään lääke ei auttanut, monia testattiin. En syönyt, en nukkunut, ahdisti, mikään ei tuntunut helpottavan, ei näköalaa tulevaisuuteen.

Kaikki oli hyvin, työ, puoliso, koti, läheiset. Niin vaan masennuksen suo alkoi upottaaa, ei päässyt ylös, kohta ei enää halunnutkaan.:(

Ect hoito pelasti minut + estolääkitys, ehkä loppu elämän.

Voimia Sinulle

Onhan hoitosuhde kunnossa? Lääkkeet/keskusteluapu/seuranta?

Vierailija kirjoitti:

Eilisistä naapurin  7Ov synttäreistä toipumisessa, meinasin lähteä kauppaan mutta kurja keli, joten otin pakkasesta jauhelihan ja teen makaronilaatikon. 

Makaroniloota täälläkin :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en jaksa edes pukea, tein niin että vedin housut jalkaani ja takki yöpuvun päälle.

Olen vaikean masennuksen kourissa ja en tosiaan jaksa mitään, en tehdä ruokaakaan.

Voimia.Olen kokenut saman ja nyt lääkityksellä.

Eka psykiatri tarjosi erilaisia lääkkeitä, joilla ei mitään tehoa, sen jälkeen potkittiin ulos.

Kerroin toisaalle että olen miettinyt miten kuolla, red flag, uudelleen terapiaan.

Taas pari käyntiä ja potkastiin ulos, olen kai liian masentunut, nyt on niin etten vain jaksa.

Paras ystäväni kuoli yllättäen, ikävöin yhä.

Pitää etsiä uusi koti mutta ahdistaa liikaa kuitenkin joudun kadulle enskuussa, pitäisi käydä romuja läpi mutta en jaksa.

En saa nukuttua kun valvon asioiden kanssa pitäis soittaa sossuun mutta en sitäkään jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en jaksa edes pukea, tein niin että vedin housut jalkaani ja takki yöpuvun päälle.

Olen vaikean masennuksen kourissa ja en tosiaan jaksa mitään, en tehdä ruokaakaan.

Voimia.Olen kokenut saman ja nyt lääkityksellä.

Sama täällä. Pahin vaihe kesti kuukausia, mikään lääke ei auttanut, monia testattiin. En syönyt, en nukkunut, ahdisti, mikään ei tuntunut helpottavan, ei näköalaa tulevaisuuteen.

Kaikki oli hyvin, työ, puoliso, koti, läheiset. Niin vaan masennuksen suo alkoi upottaaa, ei päässyt ylös, kohta ei enää halunnutkaan.:(

Ect hoito pelasti minut + estolääkitys, ehkä loppu elämän.

Voimia Sinulle

Onhan hoitosuhde kunnossa? Lääkkeet/keskusteluapu/seuranta?

Olen kaksisuuntainen

Pari tuntia myöhässä olin töistä tänään. Oli kunnon säikähdys, kun heräsin aamulla ja katsoin kelloa. Pomo vaan hymyili, kun saavuin töihin. On varmaan rennoin pomo mulla.

Ei loppuviikosta tuu vapaata mulle. Perjantai sentään on vapaapäivä. Silloin kuuntelen Kaija Koota, Dingoa ja Erika Vikmania.

Töistä matkasin keskustaan ja tuli reppu täyteen ostettua. Olipa se rankka reissu, sillä lunta tuli rankasti ja paljon. Kova tuulikin siihen päälle. Aivan kaamea ilma tuolla ulkona.

On se mukava kotona olla nyt. Suihkun kautta tähän sohvalle ja leffaa pyörimään. 

Mahtaa olla liikenne ihan tukossa tälläisellä säällä.

Vierailija kirjoitti:

Eilisistä naapurin  7Ov synttäreistä toipumisessa, meinasin lähteä kauppaan mutta kurja keli, joten otin pakkasesta jauhelihan ja teen makaronilaatikon. 

Kuulostaa hauskalta, että 70-vuotispippalot on olleet niin railakkaat, että niistä täytyy toipua. Se on oikein! Meinaan aikanaan tehdä samoin.

Sisällä koko päivä, onneksi olen eläkkeellä niin ei ole mitään velvollisuuksia.

Hurja lumimyräkkä ulkona! Huomenna odottaa lumityöt. Mukavaa hyötyliikuntaa vaikka varmasti on raskasta nuoskalunta.

Keitin porkkanoita ja punajuuria, eläkepappa teki perunamuusia. Pakastimesta löytyi broileripihvejä sen seuraksi. 

Tänään tuli Anna ja Kodin Kuvalehti, niitä luin ja täytin ristikot.

Muistin lapsuuden unelmani- saisipa vaan lukea ja syödä hyvää. Ne ovat kyllä täyttyneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eilisistä naapurin  7Ov synttäreistä toipumisessa, meinasin lähteä kauppaan mutta kurja keli, joten otin pakkasesta jauhelihan ja teen makaronilaatikon. 

Kuulostaa hauskalta, että 70-vuotispippalot on olleet niin railakkaat, että niistä täytyy toipua. Se on oikein! Meinaan aikanaan tehdä samoin.

Juu, oli oikein hyvät tarjoilut, kahvin kanssa  täytekakkua, rahkapiirakkaa, tiikerikakkua  pullaa.  Boolia, olutta.

Myräkkäpäivä täälläkin. Ihanalta tuntuu saada lunta tämän pimeyden keskelle. Se valoisuus lumien myötä ainakin itselläni poistaa marraskuun ankeuden. Musta, vetinen pimeys ei ole ikinä ollut minun juttuni. Siksi olen vain hymyillyt sisällä lämpimässä katsoessani myräkkää ja tuulta. Huomennahan se sitten on lumitöiden vuoro. 

Lentsunhan se iski, ja siitä olen nyt toipunut. Aika paljon ympärillä ihmiset sairaana, jonkun sortin flunssassa. Mutta sellaistahan se usein tähän aikaan vuodesta on. 

Yksi oma luova projekti innostaa, ihana kun on välillä jo omaa aikaa toteuttaa omia mielihaluja lasten ollessa jo aikuisia. Sitä  omaa aikaakin osaa arvostaa ihan eri tavalla, kun meni kolme vuosikymmentä "aktiiviäitinä". Nyt mummina olo vaatii enää osa-aikainen panostuksen. Elämä on kyllä toisaalta ollut hyvin rikasta. Paljon on ollut iloja ja suruja, eli monipuolisesti kaikenlaista. Toivottavasti loppupuoli elämästä antaisi erilaisia, mutta mielenkiintoisia etappeja eteen. Parasta on, kun ei etukäteen tiedä mitä edessäpäin on! 

Näin tänään nuorimman lapsenlapseni ulkona ollessa pikaisesti. Hänen sanavarastonsa kehittyy huimaa vauhtia. Sitä on hauska seurata. Liputuspäivänkin hän huomasi, kun lippuja oli salossa näin lasten oikeuksien päivänä. Kerroin hänelle, että nyt liputetaan sille, että sinulla olisi mahdollisimman hyvä elämä! Kukahan muuten pitäisi meidän vanhempien ihmisten puolta ja ajaisi meidän oikeuksiamme hyvään vanhuuteen? Tässä terveydenhuollon säästöjen jatkuvassa lisäkurimuksessa suoraan sanottuna pelottaa vanheta, kun ei tiedä saako silloin tarvittaessa edes mitään hoitoa. Toivottavasti kuolen "saappaat jalassa" terveitä jaloilta, sitten kun olen 90-vuotias! 

Tulkoon kaunis talvi ja valaiskoon meidän kaikkien mielet! 

50+ Mummeli 

Tänään söin markkinoilta ostettua Viipurin rinkeliä. Ihan huippua.

Sain pari päivää sitten tiedon, että pääsinkin opiskelemaan. Valintakoe meni huonosti ja en olisi sillä päässyt, mutta ilmeisesti vielä jälkeenpäin niin moni perui yo-todistusvalintajonosta, että se auttoi minua. Ihmettelin kyllä tämä paljon, kun todistukseni ei mikään paras ole. Samalla pitäisi kai olla onnellinen, mutta jälleen kerran huolet pyrkivät mieleeni. Pelottaa hukata ensikertalaisuus jos ala onkin väärä. Liiketalous ei hirveästi kiinnosta. Olen enemmänkin luonnosta yms pitävä.

Sitten tuolla on juuri sitä tiimiprojektihommaa kuulemma alusta asti. Pitää nopeasti parissa viikossa jokin projekti muiden kanssa työelämään liittyen hoitaa. Eli juuri tätä kaikkea mikä ei oikein minulle sovi. En tarkoita, että antaisin muiden hoitaa hommat tai, että olisin ilkeä muille yms. Se kaikki vaan kuormittaisi minua todella paljon. Näin olen hyvin vaikeassa paikassa ja en tiedä miten pystykään tekemään päätöksen. Ikävää olisi tuottaa äidilleni pettymys ja samalla taas jatkaa elämääni ilman mitään uutta. Ensi viikkoon aikaa tehdä päätös. Toisaalta minun ei tarvisi (hyvässä ja pahassa) muuttaa asuinpaikkaani ainakaan nyt ja lähipäivät hoituisivat muutenkin. Kyllähän minä tietysti täälläkin olen liikaa jo asunut.

Muuten olen ulkoillut ja täälläkin on nyt sähköt pätkineet. Saa nähdä kestävätkö. Ehdin sentään suihkussa käydä. Huomenna pitäisi kaupassa päästä käymään ja kirppiksellä. Täällä vaan menee ajotiet helposti tukkoon ja muodostuu kinoksia tielle. Saa nähdä sen teiden kunnon sitten aamulla, mutta eräänkin peltoaukean kohdalta tie varmaan tukossa. Ei saisi kiinni jäädä. Kolaamista varmaan huomenna todella paljon jos meinaa pitää tuon pihatien auki.

Nämä ajatukset mielessä. Samalla joku taas tietysti iloitsee paljon jos pääsee johonkin koulutukseen. Minä sitten "kehtaan" valittaa ja epäröin vielä kaikkea. Ehkä sekin kummallista. 

Hyvää yötä, nukkukaa hyvin 😴

Vierailija kirjoitti:

Sain pari päivää sitten tiedon, että pääsinkin opiskelemaan. Valintakoe meni huonosti ja en olisi sillä päässyt, mutta ilmeisesti vielä jälkeenpäin niin moni perui yo-todistusvalintajonosta, että se auttoi minua. Ihmettelin kyllä tämä paljon, kun todistukseni ei mikään paras ole. Samalla pitäisi kai olla onnellinen, mutta jälleen kerran huolet pyrkivät mieleeni. Pelottaa hukata ensikertalaisuus jos ala onkin väärä. Liiketalous ei hirveästi kiinnosta. Olen enemmänkin luonnosta yms pitävä.

Sitten tuolla on juuri sitä tiimiprojektihommaa kuulemma alusta asti. Pitää nopeasti parissa viikossa jokin projekti muiden kanssa työelämään liittyen hoitaa. Eli juuri tätä kaikkea mikä ei oikein minulle sovi. En tarkoita, että antaisin muiden hoitaa hommat tai, että olisin ilkeä muille yms. Se kaikki vaan kuormittaisi minua todella paljon. Näin olen hyvin vaikeassa paikassa ja en tiedä miten pystykään tekemään päätöksen. Ikävää olisi t

Jos sua kiinnostaa luonto ja ympäristö, niin miksi et hakeutunut sille puolelle opiskelemaan? Onhan liiketalous ihan päinvastainen maailma jo arvoiltaankin. 

Vierailija kirjoitti:

Sain pari päivää sitten tiedon, että pääsinkin opiskelemaan. Valintakoe meni huonosti ja en olisi sillä päässyt, mutta ilmeisesti vielä jälkeenpäin niin moni perui yo-todistusvalintajonosta, että se auttoi minua. Ihmettelin kyllä tämä paljon, kun todistukseni ei mikään paras ole. Samalla pitäisi kai olla onnellinen, mutta jälleen kerran huolet pyrkivät mieleeni. Pelottaa hukata ensikertalaisuus jos ala onkin väärä. Liiketalous ei hirveästi kiinnosta. Olen enemmänkin luonnosta yms pitävä.

Sitten tuolla on juuri sitä tiimiprojektihommaa kuulemma alusta asti. Pitää nopeasti parissa viikossa jokin projekti muiden kanssa työelämään liittyen hoitaa. Eli juuri tätä kaikkea mikä ei oikein minulle sovi. En tarkoita, että antaisin muiden hoitaa hommat tai, että olisin ilkeä muille yms. Se kaikki vaan kuormittaisi minua todella paljon. Näin olen hyvin vaikeassa paikassa ja en tiedä miten pystykään tekemään päätöksen. Ikävää olisi t

Outoa, että hait koulutukseen, johon pääsemisestä et ilahdu. Kannattaisiko jättää paikka vastaanottamatta?

"Jos sua kiinnostaa luonto ja ympäristö, niin miksi et hakeutunut sille puolelle opiskelemaan? Onhan liiketalous ihan päinvastainen maailma jo arvoiltaankin" 

Vastauksena tähän kai tämäkin johtuu siitä, että olen välillä hakenut itseäni kiinnostavaan koulutukseen sinne pääsemättä ja huonolta näyttää sinne pääsy. Näin valitsin nyt muitakin vaihtoehtoja. Tuo ei ole ns perinteinen liiketalouden koulutus vaan kuitenkin sisältää erästä teemaa mikä voisi kiinnostaa. Tämä innosti hakemaan. 

"Outoa, että hait koulutukseen, johon pääsemisestä et ilahdu. Kannattaisiko jättää paikka vastaanottamatta?" 

No, niin kuin kirjoitin niin kaikki eivät voi olettaa pääsevänsä suosikkialoilleen. Näin mietin, että jos minun pitää nyt yrittää laajentaa hakukohteiden määrää. Samoin niin kuin kirjoitin niin itsellä on muutenkin vaikeaa sijoittaa itseäni kouluihin, kun jännitän esim monia juttuja. Tämä tekee sitten kaikesta vaikeampaa. Tulee juuri se huoli kaikesta, että miten pärjäisin. Joku toinen tietysti ihmettelee tätä. Samalla elämäni ei tietysti koskaan muutu tällä menolla. Ymmärrän senkin.