Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Ikäviä asioita

Vierailija kirjoitti:

Ikäviä asioita

Otan osaa.

Tänään oli kiva, kun sää selkeni päivän mittaan. Lähdin kävelylle maisemiin mistä pidän paljon. Kävelin monta tuntia. Illalla vielä toinen lenkki. 

Tein puolukkapiirakan ja laatikon ruoaksi. Tämä vielä näin illalla. Väsynyt olo jo. Olen ollut levoton koko päivän. Huolet mielessä ja eilenkin oli vaikeaa rentoutua. Tavallaan hengitänkin väärin. Liian pinnallisesti. Nyt hieman parempi olo ollut silti. Ehkä rauhoitun. 

We came as romans - A moment (Acoustic) 

Huomenta kaikille!

Hei sinä, joka kerroit, että puoliso tekee sinulle metallitöitä askarteluun verstaallaan.

Millaisia askarteluja aiot tehdä?

Hyvää uutta alkanutta viikkoa!

Huomenta! Nyt lähti vapaa-aamuna kone käyntiin kun joi vahvan kylmän oluen! Miten muilla?

Nukuin todella hyvin. Se ei aina onnistu, joten olen iloinen. Tulee aurinkoinen päivä, viileähkö tosin. Kesä alkaa olla ohi.

Mukavaa päivää kaikille!

Ahdistaa niin että pakahdun. Eläkkeelle jäätyä päätin tehdä vain sen mikä on pakollista. Tätä vaan kysyn itseltäni. Pakko on syödä ja maksaa laskut. Huusholli kutakuinkin kunnossa. Mutta en käy missään. En lähde mihinkään. Kun ahdistus on pahimmillaan, menen sänkyyn selälleen. Yleensä saan itseni väkisin nukkumaan. Nukun 75% vuorokaudesta. Muun ajan kävelen levottomana kykenemättä mihinkään. Kaupasta haen äkkiä jotain ja menen takaisin kotiin. Pelkään miten tässä käy. Olen jumissa pakkokysymyksen äärellä. En selviä tästä enää normaaliin elämään. 

Vierailija kirjoitti:

Huomenta kaikille!

Hei sinä, joka kerroit, että puoliso tekee sinulle metallitöitä askarteluun verstaallaan.

Millaisia askarteluja aiot tehdä?

Hyvää uutta alkanutta viikkoa!

Mies porasi reiät vanhoihin metallisiin pieniin kakku/muffinssivuokiin. Ripustan ne allekkain naruun ja vien ulkokoristeeksi.

Irroitti koristeketjun lenkit, saan niistä somat korut joulusukkiin.

Aina meil on jotkut virapelit menossa  ;}

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Huomenta kaikille!

Hei sinä, joka kerroit, että puoliso tekee sinulle metallitöitä askarteluun verstaallaan.

Millaisia askarteluja aiot tehdä?

Hyvää uutta alkanutta viikkoa!

Mies porasi reiät vanhoihin metallisiin pieniin kakku/muffinssivuokiin. Ripustan ne allekkain naruun ja vien ulkokoristeeksi.

Irroitti koristeketjun lenkit, saan niistä somat korut joulusukkiin.

Aina meil on jotkut virapelit menossa  ;}

Ok. Pysyy mieli virkeänä, kun kehittelee erilaisia juttuja. 

Hyvin meni toinenkin hammaslääkärikäynti. Ihana hellä hammaslääkäri ja kiireetön aika. 

Ei ole kivaa, kun läheinen käy töissä ja sotkevat palkan maksun ja nyt se saamatta jäänyt palkka tulee pienissä osissa milloin sattuu. Piti siis 15.9 maksaa kaikki ja eivät olleet päivittäneet työsopimusta yms ja jäi koko syyskuun puolen palkka maksamatta. Ikävää ja ei ole ensimmäinen kerta. 

Tänään taas kotipäivä, laiskottaa mutta täytyy kohta pestä lattiat ja muutenkin siivoilla.

Vierailija kirjoitti:

Ahdistaa niin että pakahdun. Eläkkeelle jäätyä päätin tehdä vain sen mikä on pakollista. Tätä vaan kysyn itseltäni. Pakko on syödä ja maksaa laskut. Huusholli kutakuinkin kunnossa. Mutta en käy missään. En lähde mihinkään. Kun ahdistus on pahimmillaan, menen sänkyyn selälleen. Yleensä saan itseni väkisin nukkumaan. Nukun 75% vuorokaudesta. Muun ajan kävelen levottomana kykenemättä mihinkään. Kaupasta haen äkkiä jotain ja menen takaisin kotiin. Pelkään miten tässä käy. Olen jumissa pakkokysymyksen äärellä. En selviä tästä enää normaaliin elämään. 

Onko ahdistukselle jokin erityinen syy? Yksi keino on vanha hyvä sääntö: Rasita ruumista. Kävele pitää lenkki ihan kunnon vauhtia. Toista joka päivä. Ennen pitkää huomaat muutoksen.

Vierailija kirjoitti:

Huomenta! Nyt lähti vapaa-aamuna kone käyntiin kun joi vahvan kylmän oluen! Miten muilla?

Ei kai se olut auta.

Talo alkaa sielunsilmin hahmottua vanhalle puutarhatontille. Olen ajatellut ostaa tontin vaikka "nokka" menisi. Huomenna aloitan hahmottelemaan luonnoslehtiölle taloa.

Ihanaa, kun vihdoinkin tiedän mitä haluan.

Huonoa ja hyvää. Mietin työpaikan vaihtamista.. en vain enään jaksa.

Tänään hyvin tavallinen päivä. Sää vielä lämmin, mutta illalla jo kylmää. Tosin äitini kertoi kuinka aamullakin jo auton lasit jäässä. Näin pitää yrittää tottua siihen, että kylmyys tulee. Minulla alkaa jo iltaisin tuntua kylmältä. Hassua todeta tämä, kun ehkä tässä maassa pitäisi kestää kylmyyttä. Näin, vaikka talvesta ihan pidänkin. En vaan aina meinaa talvea jaksaa varsinkaan nukkumisen ongelmien yms kanssa.

Yritin vielä pestä pyykkiä ja sain kuivumaankin edes osan. Huomenna pitää yrittää löytää kaikki pipot ja hanskat. Kädet jo palelee iltaisin ja ei ole tietoakaan mihin muuton jälkeen ovat nuo talvikamppeet joutuneet. Takkeja löysin, mutta muita en. Kiire jo tulee. Yritän saada kaikki kuntoon talvea varten. Pitäisi vielä nuohoojakin tänne saada. Puita löytyy, mutta takka käyttökiellossa ennen nuohousta. Toivon vaan, ettei olisi kallis käynti.

Muuten kävelyä tänään taas ja olin paljon ulkona. Itsellänikin kävely auttaa rauhattomaan oloon. Joskus tosin tulee käveltyä liikaakin. Sekin voi tuoda jotenkin lisää levotonta oloa jos väsyttää itseään liikaa. Elimistö ehkä jotenkin kuormittuu. Itsekin kävelen noin 80 km viikossa. En kirjoita tätä ylpeillen ja ymmärrän, että jokainen liikkuu miten tahtoo ja ehtii. Minulla on myös aikaa kävelyyn. Tänään vaan mietin kävelyjä kilometrejä. Huomenna kauppaan ajatuksella etten osta mitään turhaa tai ylimääräistä. 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen vaan laiskotellut koko päivän, tein pienen makaronilaatikon.

Laiskottelukin on sallittua ja välillä ihan paikallaan. Olen sen taidon itsekin oppinut/opetellut rankkojen vuosien jälkeen.

Eipä kuulu edelleenkään mitään, kuulo meni talvisodassa, kranaatti osu päähän, sinneppä jäi puoli pääta ja korva karjalan kannakselle. Toisen korvan vei huumekauppias velan pantiksi 60 luvulla. en meinaa lunastaa toimineeko edes enää. 

Kaupassa kävin ja kirppikseltä ostin muutamia villavaatteita. Eräskin kaunis villapusero halvalla jonka joku on käsin neulonut. Arvostan tälläisiä, kun en itse osaa neuloa kuin yksinkertaisia sukkia ja niin ns vaikeaa tuo kaikki, etten kovin helposti ryhdy siihen. Ehkä opettelu auttaisi. Olisi rennompaa sitten tehdä, kun osaisi enemmän.

Äitini kanssa taas omat juttunsa. On monesti hyvin katkera ihminen ja huonolla tuulella. Ei myöskään ikinä kysy esim miten päiväni on mennyt. Jos kysyisi edes missä olen lenkillä käynyt tai nukuinko hyvin yms niin kuitenkin olisi kiinnostunut jostain minuun liittyvästä. Tämä siitäkin huolimatta, vaikka itselläkin päivät monesti toistavat itseään. Minä myös kysyn aina miten töissä on mennyt ja kaikkea muutakin. Niistä äitini sitten puhuu  mitä puhuu (välillä meillä ei oikein mitään puhuttavaa tai minulla olisi jos häntä kiinnostaisi) ja minä kuuntelen. Näin se meillä vaan menee. Äitini melko etäinen ja reagoimaton. Ainakin hyviin asioihin. Joskus tuntuu kuin vetäisi perässään jotain taakkaa.

Äitiini liittyen monesti nousee esiin myös niinkin yksinkertainen asia kuin syöminen. Hän laittoi jotain ruokaa ollessani lapsi. Nuoruudessa ruoka jo mitä sattuu ja lukiossa minä melkein laitoin jo ruoat. Isäni söi eri ruokaa ja hänellä äitini jotain teki. 

Äitini syöminen on myös eräs ongelma. Hän syö myös niin pieniä annoksia ja ilman minun kokkauksiani ei varmaan söisi edes lämmintä ruokaa joka päivä. Teen siis hänelle ruokaa tai hän tulee luokseni syömään. Sitten syö mitä syö. Siinä menee vaan omakin syöminen pilalle, kun toinen syö niin kuin ruoka olisi ihan kauheaa ja itse olen sen kuitenkin vähistä varoistani tehnyt. Ja kyseessä ihan ok ruoat. Ei äitini sen innokkaammin mitään valmisruokaakaan syö. Silti välillä toivoisin, että nämä ruokailut olisivat erilaisia ja toinen oikeasti söisi ns normaalisti. Ilman pyörittelyä ja jatkuvaa ruoan jättämistä muutenkin surkean kokoisesta annoksesta.

Tai jopa tekisi itse ruokaa. Hänen äitinsä ei kokannut oikein ikinä ja tuo on sitten periytynyt hänelle myös. Välillä toivon myös, että joku tarjoaisi ruokaa mitä on varta vasten minulle tehnyt. Sekin on toisen arvostamista minusta. Samalla en vaadi mitään erikoiskohtelua. Välillä vaan muistelen esim jonkun luona kylässä käyntiä ja tarjoiluja siellä. Pahoittelen samalla viestini sävyä ja eihän se tästä valituksesta  parane. Ehkä minun täytyy vaan sitten luovuttaa. Hän syö mitä syö (veriarvot huonot) ja minä en voi sille mitään. Ei hänkään oikein välittänyt mitä minä nuorempana söin.

Joku kirjoitti syksystä ja itseäkin alkaa hieman se ajatus ahdistaa, että taas on tulossa raskas aika. Pitää lumet saada kolattua ja kuitenkin syrjässä asun. Ei ole aina niin helppoa. Miettii aina miten selviää talvesta. 

Samalla äitikään ei keskusteluista huolimatta tule ikinä ymmärtämään sitä kuinka ikävää monesti on kulkea melko pienellä paikkakunnalla tietäen, että jotkut puhuvat pahaa ja on todistanut niitä hetkiä. Ja tietysti kaikista varmaan puhutaan jotain ikävää. Näinhän se menee. Joistakin vaan niin paljon enemmän. Tämä liittyen esim nuoruuteni kiusaamiseen ja saanut alkunsa sieltä.

Kuitenkin olen vähän alamaissa näiden juttujen myötä. Toivoisin, että olisin samalla viivalla muiden kanssa täällä enkä se josta voi puhua mitä vaan jota voi nauraa tuosta vaan. Ja taas pahoittelen pitkää viestiä. Joskus kadun jälkeenpäin, kun kirjoitan aivan liikaa jo. En saisi ehkä näin tarkasti kirjoittaa. Pitää olla varovainen. Pitäisi se jo kokemuksesta  tietää.