Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Työaamuina kello soi 5.15 ja herääminen on vaivalloista. Tänään vapaalla heräsin tietenkin jo ennen viittä. Mikä selitys se tällekin on? Aina nämä viikonloput menee näin ja maanantaina väsyttää.

Puoliseitsemään lojuin sängyssä. Myönnän, mietin yhtä suunnittelutyötä. Pitempäänkin olisin voinut vielä olla, mutta olen niin tottunut heräämään yksin, etten oikein enää siedä aamutoimia samaan aikaan perheen kanssa. Liikaa hääräilyä ympärillä, hermostoni ei ole valmis siihen ensimmäisten tuntien aikana.

Mietin pyykin pesua. Ei taida kannattaa pestä yhtä koneellista enempää. On niin kosteaa, että kuivuminen kestää kauan. Epäilen, että eilenkin pestyt ovat vielä kosteita. Ikävöin ulkona leppeässä tuulessa ja lämmössä kuivuvia pyykkejä. Uuteen kesään on 8 kuukautta... 

Vierailija kirjoitti:

Kun en puhunut sateesta ylistävään sävyyn niin oon väheksyttävämpi kirjoittelija. Just joo tätä tekopyhyyttä täällä.

Ei tuolla ulkona mitään valoisaa ja kirkasta ole aikaisempiin päiviin verrattuna.

Jos sanotte jotain vastaan niin kuvitelkaa miltä itsestänne tuntuisi, kun viestinne jälkeen tulee monta päinvastaista viestiä mitä ootte itse sanoneet.

En ole lukenut kaikkia kirjoituksia, mutta yleisellä tasolla olet oikeilla jäljillä. On ihmisiä, jotka haluavat olla aina positiivisia. He yrittävät piristää itseään ja muita. Hankaluutena on, että yltiöpositiivisuus voi toisinaan alkaa näyttämään falskilta ja silloin se kääntyy itseään vastaan. 

Ei elämä aina hymyile eikä sen tarvikaan hymyillä. Tummatkin sävyt kuuluvat elämään. Toisaalta on ymmärrettävä niitä ihmisiä, jotka eivät kestä raskaita asioita, heille positiivisuuteen turvaaminen voi olla jaksamisen edellytys. Sekin on ymmärrettävää.

Hyvä, että kirjoitit asiasta. Sinun laillasi ajattelevia on varmasti muitakin.

Ketjun hyvä puoli on, että täällä on monenlaisia ääniä ja jokainen voi löytää ajateltavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en puhunut sateesta ylistävään sävyyn niin oon väheksyttävämpi kirjoittelija. Just joo tätä tekopyhyyttä täällä.

Ei tuolla ulkona mitään valoisaa ja kirkasta ole aikaisempiin päiviin verrattuna.

Jos sanotte jotain vastaan niin kuvitelkaa miltä itsestänne tuntuisi, kun viestinne jälkeen tulee monta päinvastaista viestiä mitä ootte itse sanoneet.

En ole lukenut kaikkia kirjoituksia, mutta yleisellä tasolla olet oikeilla jäljillä. On ihmisiä, jotka haluavat olla aina positiivisia. He yrittävät piristää itseään ja muita. Hankaluutena on, että yltiöpositiivisuus voi toisinaan alkaa näyttämään falskilta ja silloin se kääntyy itseään vastaan. 

Ei elämä aina hymyile eikä sen tarvikaan hymyillä. Tummatkin sävyt kuuluvat elämään. Toisaalta on ymmärrettävä niitä ihmisiä, jotka eivät kestä raskaita asioita, heille positiivis

Kiva kun jaksoit vastata hänelle näin mukavasti. Yritin etsiä, mikä oli se hänen viestinsä, jonka jälkeen pahoitti mielensä, enkä oikein tiedä löysinkö sitä. Luulenpa, että niillä eilen sateesta kirjoittelevilta meni yhtä lailla ohi. Kukaan siis tuskin on tietoisesti tehnyt hänelle niin, miten hän asian koki. 

Mutta mitä tähän sateeseen tulee, niin itsekin pidän tätä positiivisena asiana. En siis mitenkään halua kääntää ikävää asiaa positiiviseksi, tai olla yltiöpositiivinen, vaan sade on minun maailmassani positiivinen asia. Ajattelen sen hyödyistä paljon laajemmin kuin vain oman itseni ympäriltä, että tuntuuko se minusta kivalta vai ei. Mutta kyllä silti, kun heräsin tänä aamulla sateen ropinaa ja harmauteen, ensimmäinen ajatus oli "ihanaa, sataa". Se tarkoittaa minun maailmassani ettei tarvitse rynniä töihin, vaan voi ottaa päivän tervetulleen levon kannalta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun en puhunut sateesta ylistävään sävyyn niin oon väheksyttävämpi kirjoittelija. Just joo tätä tekopyhyyttä täällä.

Ei tuolla ulkona mitään valoisaa ja kirkasta ole aikaisempiin päiviin verrattuna.

Jos sanotte jotain vastaan niin kuvitelkaa miltä itsestänne tuntuisi, kun viestinne jälkeen tulee monta päinvastaista viestiä mitä ootte itse sanoneet.

En ole lukenut kaikkia kirjoituksia, mutta yleisellä tasolla olet oikeilla jäljillä. On ihmisiä, jotka haluavat olla aina positiivisia. He yrittävät piristää itseään ja muita. Hankaluutena on, että yltiöpositiivisuus voi toisinaan alkaa näyttämään falskilta ja silloin se kääntyy itseään vastaan. 

Ei elämä aina hymyile eikä sen tarvikaan hymyillä. Tummatkin sävyt kuuluvat elämään. Toisaalta on ymmärrettävä niitä ihmisiä, jot

Ihmiset ovat niin eri tilanteessa. Minua sade kyllä harmittaa, koska joudun viemään lapset päiväkotiin ja sitten kävelemään töihin, jossa sitten päivä märissä vaatteissa. Ei ole vaihtoehtoa jäädä kotiin. Silloin olisikin tottakai mukava kuunnella sateen ropinaa. Mutta tämäkin helpottaa, kun lapset kasvavat :)

Ihmiset ovat niin eri tilanteessa. Minua sade kyllä harmittaa, koska joudun viemään lapset päiväkotiin ja sitten kävelemään töihin, jossa sitten päivä märissä vaatteissa. Ei ole vaihtoehtoa jäädä kotiin. Silloin olisikin tottakai mukava kuunnella sateen ropinaa. Mutta tämäkin helpottaa, kun lapset kasvavat :)

Miksi et suojaudu sateelta? Pitkä sadetakki ja saappaat. 

En nyt ihan ymmärrä, mistä täällä pahoitetaan mieli? Jokainen saa kohteliaisuuden nimissä kirjoittaa tyylillään. Jokainen. Jos sateen ja poudan kehuminen saa tuommoisia reaktioita, ihmettelen...

Ei helevata, kun viimeyönä vällkkyi salamoita ja todella kirkkaasti. Jäi unet vähäisiksi. 

Mitenköhän markkinoillakin menee sateisina päivinä? Mietin tässä menisinkö tänään markkinoille. 

Tuohon varjoisa/positiivisuus -keskustelun aiheeseen, jos ottaisin kantaa niin tuntuuhan tässä, että täällä on pieni yhteisö, jonka jaloissa tuntuu ulkopuoliselta, kun keskustelun suunnat ovat eroavia muiden kanssa. Itsekin ajattelin, että onko täällä muumimammamainen trollaaja nimimerkkeineen 😂

Tänään vissiin pääsen näkemään sisarukseni koiranpennun, ellen erehdy sitten päivämäärästä.

Minä tunnustaudun kaurismäkimäiseksi ankeuttajaksi. En toivottavasti muille, mutta itselleni.

Tällä tarkoitan lähinnä mustaa huumoria. Sillä pystyy selättämään monta vastoinkäymistä. 

"Mikäs hätä tässä, sanoi akka, kun tukassa valkia oli."

Kovat menkkakivut ja alavireinen mieli. Lapsikin kiukuttelee, kun uimahallissa aamulla isänsä kanssa ollessaan ei päässytkään hyppimään eikä lämpimään altaaseen.

Onneksi ei ole pakko tehdä viikonloppuna mitään muuta kuin pitää perhe ruokittuna. Juuri laitoin lohen ja kasvikset uuniin sekä tein salaatin. 

Muuten taidan tänään vain lukea, katsoa loppuun Netflixistä eilen aloittamani Täydellinen pari- sarjan sekä juon muutaman lasin punaista. Ehkä trimmaan koiran miehen kanssa, jos piristyn tästä. 

Vesisade tuntuu rauhoittavalta ja sopii fiilikseeni.

Normivitutusta..ei tää s-tana muutu koskaan.

Hirmuisen lämmin ilma. Eilen päivällä 17, yöllä 15... tänään 20

Sääkatsaus yllä

Päivän biisi: Mysteriet

Päivän väri: Ruskan keltainen

Päivän marja: Puolukka

Päivän ruoka: Savulohi, potut, salaatti

Lokoisaa lauantaita

N63

Jehovat pysäyttivät tänään mut. Romani nainen yritti myydä jotain. Paljon oli ihmisiä liikenteessä, kun kävin siellä markkinoilla.

Parin koiran keskellä oon nyt. Pureva 3kk ikäinen pentu ja kolme vuotias narttu nukkuvat nyt sikeästi. Kivoja koiria ovat, vaikka vähän rasittaa pennun energisyys. 

Paljon on ruokaakin tarjolla. Sade ei onneksi ole kurittanut mua, että kovasti ei ole satanut. Erikoinen päivä kerta kaikkiaan tänään on. 

Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Kerrohan

Vierailija kirjoitti:

Hirmuisen lämmin ilma. Eilen päivällä 17, yöllä 15... tänään 20

Sääkatsaus yllä

Päivän biisi: Mysteriet

Päivän väri: Ruskan keltainen

Päivän marja: Puolukka

Päivän ruoka: Savulohi, potut, salaatti

Lokoisaa lauantaita

N63

Hyvä että sanot olevan hyvin lämmin, sillä hikoiltua on tullut paljon. Mietin siitä sitä, että olenko kipeä, vai onko olosuhteet niin hiostavia. Ei ainakaan kipeä olo ole, mutta ihan tajuton hikoilu.

Päivän biisini: Chesney Hawkes - The One and Only

Päivän värini: kellertävän ruskea

Päivän herkut: kotitekoiset- pizzat ja -lihapiirakat

Päivän elokuva: Boy Kills World

Päivän eläin: Shiba inu

Päivän tarkoitus: kokea uutta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hirmuisen lämmin ilma. Eilen päivällä 17, yöllä 15... tänään 20

Sääkatsaus yllä

Päivän biisi: Mysteriet

Päivän väri: Ruskan keltainen

Päivän marja: Puolukka

Päivän ruoka: Savulohi, potut, salaatti

Lokoisaa lauantaita

N63

Hyvä että sanot olevan hyvin lämmin, sillä hikoiltua on tullut paljon. Mietin siitä sitä, että olenko kipeä, vai onko olosuhteet niin hiostavia. Ei ainakaan kipeä olo ole, mutta ihan tajuton hikoilu.

Päivän biisini: Chesney Hawkes - The One and Only

Päivän värini: kellertävän ruskea

Päivän herkut: kotitekoiset- pizzat ja -lihapiirakat

Päivän elokuva: Boy Kills World

Päivän eläin: Shiba inu

Päivän tarkoitus: kokea uutta

 

I  h  a  n a ;)

No kuule ihan 💩

Aloitin opiskelun ja pääaineen opettaja sucks. Ei ihmisenä, mutta opetusmetodi on syvältä enkä tule tällä tavalla oppimaan yhtään mitään. Osa-aikatyö aivan v:n stressaava, kun siellä pitäisi tehdä myös muiden vuorojen tekemättä jättämät hommat. Päälle on jäänyt stressiflunssa: yskin, aivastelen ja niiskutan edelleen vaikka tauti oli yli viikko sitten. Koronatesti oli neg. vaikka oireet täsmäsivät ja toivoin, että se VIIMEINKIN olisi osunut kohdalle. Tukka on aivan kauhea, en ole käynyt parturissa puoleen vuoteen, kun ei vaan ole yhtään ylimääräistä. En ole löytänyt halvempaa asuntoa ja jännittää saanko maksettua ensi kuun vuokran. Siinä päällimmäiset.

On ihmisiä, jotka haluavat olla aina positiivisia. He yrittävät piristää itseään ja muita. Hankaluutena on, että yltiöpositiivisuus voi toisinaan alkaa näyttämään falskilta ja silloin se kääntyy itseään vastaan. 

Ei elämä aina hymyile eikä sen tarvikaan hymyillä. Tummatkin sävyt kuuluvat elämään. Toisaalta on ymmärrettävä niitä ihmisiä, jotka eivät kestä raskaita asioita, heille positiivisuuteen turvaaminen voi olla jaksamisen edellytys. Sekin on ymmärrettävää"

Jos mietin itseäni niin yritän aina löytää pieniä iloja eri asioista. Arkeni ja elämäni on melko ns tylsääkin ja tavanomaista. Näin jokin vähäpätöinenkin asia voi piristää. Nojaan paljon ulkona olemiseen ja rutiineihin. Se menee välillä itselläkin silti siihen, että yritän olla ns väkisin onnellinen. Se ei vaan useinkaan toimi niin. Mieluummin olen sitten kunnolla surullinenkin ja jokin ulkoilu yms voi piristää. Minä olen ehkä sellainen ihminen joka yrittää viimeiseen asti kadottaa ne ikävät ajatukset jonnekin taustalle. Elän vähän kuin omassa kuplassa monesti. Sekin välillä huono juttu. 

Eilen oli ikävä olo. Murehdin tuota äitini palkka-asiaakin. Riitamme pilasi sitten iltani. Tänään äitini palautti rahat isälle ja yrittää nyt pärjätä muuten. Isäni voisi silti ymmärtää ja auttaa hieman, kun äitini on nyt melkein ilman rahaa. Tämä kaikki on niin monimutkaista. Mietin silti mikä minäkin olen kaikkea tuota miettimään. Joku ikäiseni elää tavallaan enemmän itselleen. Minä vähän kuin muille. 

Se trimmeri asia harmittaa ja piha uhkaa jäädä tuollaiseksi. Ei tuosta koneesta ole avuksi  noin pitkään ruohoon. Ei meinaa edes käydä. Ensin iloinen olo eilen, kun paketti tuli ja sitten suuri pettymys tuohon laitteeseen. Isäni trimmeri on vielä raskaampi ja ääni aivan hirveä. Edes isäni ei meinaa sitä käyntiin saada. Ehkä joku päivä silti  kokeilen sitä jos sen kanssa edes pystyssä pysyn. Muuten piha on aina ikävän näköinen.

Jos itse mietin sadetta niin ei ole minun suosikkini. Liittyy ulkona oloon. Jos sade sotkee lenkkini niin ei ole kiva juttu. On minullakin nyt viimein kirppikseltä ostetut kuorivaatteet, mutta laatu on mitä on. Tuntikin kovemmassa sateessa on jo liikaa. Näin tänäänkin kävelin lähes kolme tuntia, kun tiesin sateen tulevan. Se kävely piristää ja toisaalta rauhoittaa minua. Vähän tilanteesta riippuen. Jos illalla lenkki jää lyhyeksi niin ei harmita.

Muuten kävin ostoksilla. Mietin, ettei mikään enää ole kovin halpaa. Ei edes ns halpamyymälöissä. Tarjoustuotteetkin hupenevat hetkessä. Kirppiksellä en ole käynyt pitkään aikaan ja ensi viikolla pitäisi viimein siellä käydä. Riippuu rahastakin. Vähän vaikeat viikot tulossa.

Kirjoitan taas paljon. Eilen mietin tätäkin ketjua ja sitä miten joku jaksaa viestejäni lukea. Tuntui ihan typerältä ajatella sitäkin. Tämä suruni keskellä ajateltuna. Sitten palaan taas tänne. Ehkä senkin vuoksi, että olisi joku jolle kertoa. Vanhemmat ovat ja hyvä niin. Silti meilläkin on vaikeutemme. En pysty puhumaan monestakaan asiasta.

Kiva kokemus oli taas nähdä eräs ihana kissa. Tuli pihasta tervehtimään ja kun tulin samaa reittiä takaisin niin se odotti minua siinä pihaportilla. Sai taas silitykset.

Isaac Gracie - Silhouettes of you 

"Tuohon varjoisa/positiivisuus -keskustelun aiheeseen, jos ottaisin kantaa niin tuntuuhan tässä, että täällä on pieni yhteisö, jonka jaloissa tuntuu ulkopuoliselta, kun keskustelun suunnat ovat eroavia muiden kanssa." 

Omia ajatuksia tähän liittyen. Jokainen varmaan miettii mitä on ok kirjoittaa. Itsekin jätän esim joitakin juttuja pois, kun ymmärrän ettei ketjulaisia välttämättä kiinnosta lukea. Tämä asia on itsellä esim musiikki. En kirjoita siitä kovinkaan paljon. Lähinnä mainitsen. Muitakin tälläisiä on. Muuten minusta on kiva lukea muidenkin elävän melko tavallista arkea. Ymmärtää sen, että sitä se elämä monesti on. Tämä niinä hetkinä, kun oma elämäni näyttää hyvin tavanomaiselta. 

Vierailija kirjoitti:

"Tuohon varjoisa/positiivisuus -keskustelun aiheeseen, jos ottaisin kantaa niin tuntuuhan tässä, että täällä on pieni yhteisö, jonka jaloissa tuntuu ulkopuoliselta, kun keskustelun suunnat ovat eroavia muiden kanssa." 

Omia ajatuksia tähän liittyen. Jokainen varmaan miettii mitä on ok kirjoittaa. Itsekin jätän esim joitakin juttuja pois, kun ymmärrän ettei ketjulaisia välttämättä kiinnosta lukea. Tämä asia on itsellä esim musiikki. En kirjoita siitä kovinkaan paljon. Lähinnä mainitsen. Muitakin tälläisiä on. Muuten minusta on kiva lukea muidenkin elävän melko tavallista arkea. Ymmärtää sen, että sitä se elämä monesti on. Tämä niinä hetkinä, kun oma elämäni näyttää hyvin tavanomaiselta. 

Aiheet täällä käsittelee samoja asioita. Tässä kun puhuttiin sateesta, niin niihin aikoihin ajattelin, että kohta varmaan otetaan luonto taas puheeksi ja varmasti omenat vuorossa ja kappas ---> joku otti seuraavaksi puheeksi omenat.

Täällä näytetään komppaavan tietynlaisia kommentteja ja toisenlainen kirjoittaja kun saapuu niin todennäköisesti siinä tuntuu jäävän sivuutetuksi ja ulkopuolisuuden tunnetta. Jos ollaan huomattu, niin joku ainakin osoittaa mieltään alanuolella tietynlaisia kirjoittajia ja vakiot ovat aina suosituimpia.

Puoli vuotta äidin kuolemasta. Vieläkin ajatuksissani soitan hänelle ja juttelemme kuten ennen. - Onneksi äidin ei enää tarvitse pelätä ukkosta.