Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Kävin kulmien microbladingissä. Kallista on, mutta jospa sitten jäisi kulmakynien kanssa sotkeminen.

Venäläistaustainen tyly nainen kaupassa yritti pottuilla. En ole tarvinnut Postin palveluksia kolmeen vuoteen ja palvelevat Postit näköjään vaihtuvat kerran vuodessa vähintään.

Tää venkku neuvoi sitten niin, että tiedänkö Alepan. Hämmästyin että onko Alepassa nyt Posti. Ei ollut viikko sitten. No ei, vaan Alepasta oikealle on K-market, jossa Posti. Ne ovat saman aukion laidoilla ostarilla, aina olleet. En tajua miksi tätä Alepaa piti käyttää ohjeen osana.

Kailotti kovaan ääneen. Ei mulla ole kuulovamnaa. Ärsyttävä nainen. Haluaa päsmäröidä. Enpä käy siellä vähään aikaan. En muutenkaan käy siellä.

K-marketissa oli taas omat vaikeutensa. Mistä minä tietäisin miten he ovat postin järkänneet. Maksan ensin 3 euroa ostoksestani. Sitten minun pitää mennä toiselle tiskille punnitsemaan kuulemma. Kysyin että minäkö punnitsen jne. Joojoo. Ne menee erikseen. En tajua vaan menen jonoon. Tulee toinen myyjä, postin hoitaja. Erikseen taas postimaksu 2,50. 

Kyllä pitää olla sekavaa. Hoidan asiani yleensä soittamalla tai sähköpostilla, en käytä Postia. Miksi ei ole ohjeita niille, jotka käyttävät Postia kerran vuodessa lähettäessään kirjeen Saksaan. Ärsyttävää sähläämistä vaihteeksi!

Tulin kotiin ja lepäsin, söin Karjalanpiirakan ja kahvia. Tein illalla kesäkeittoa, siitä riittää moneksi päiväksi. Taidan vielä laittaa pesukoneen pyörimään. Mulla on alkanut lirahdella pissaa housuihin.

Tein tänään omenapaistosta.

Tiedäthän, suupaloiksi pilkotut omenat lymyävät herkullisen pehmeinä kivan rapsakaksi kovettuneen kaurahiutalekuorrutuksen alla. Tuoksuu kaneli, omenat, vilja. Hiutalekuorrutuksessa voita, piutpaut terveellisyydelle. Paikalle ei tarvittu enää muuta kuin huumaavan tuoksun perässä keittiöön eksyneet teinit. Ja siinä hetkessä oli kaikki olennainen läsnä. Yhdessäolo, hetken viipyminen ja viihtyminen juuri siinä. Jäljellä keittiön lavuaarissa kipot lusikoineen. Tiskata ehtii huomennakin. Taikoa käsiinsä "mummokurtut", vesi vanhin voitehista kyllästetyt rypyt.

Teinit tahoillaan elämässä elämäänsä. Elämässään kiinniolevaiset.

Televisio on päällä suorittamassa taustamelutehtäväänsä. Voisi se olla kiinnikin mutta nyt en kestä ympäröivää hiljaisuutta, pysähtyneisyyttä yhtään. Ei itseni seura täytä laadukkuuden kriteereitä tänään. -kään.

Uskon, että sinäkin tiedät, miltä tuntuu ja mitä se on, kun melkein tukehtuu. Siihen itsessään olevaan asuvaan mustaan suruun ahdistukseen pelkoon. Kun uuden aamun edessä ennen kunnollista ensimmäistä ajatustakaan juokset jo kauhuissasi pakoon. Mitä pitää tänään jaksaa. Ketä pitää kannatella. Miten kovaa ja kylmästi vastatuuli puhaltaakaan. 

Ja puhaltaahan se. Suoralla väylällä ytimeen. Sydän kurkussa, hengitys hukassa. Pakenisin, jos voisin. Mutta on vain katsottava tummuutta silmiin, otettava vastaan mitä annetaan. Vaikka luovuttaminen houkuttelee.

Elämänlanka on vielä olemassa.

Siihen synkkyyteen kyllä helposti häviän. Se upottaa, kahmaisee raskaan puristavaan syliinsä. Seinille huomaan maalaavani kaikki perkeleet, mitä vain voin kuvitella. Kivut kudosnäytteet verikokeet solututkimukset maligni. Elän örkkilandiassa.

Ja sitten tulee vain se hetki. Kun riemastun kaatosateesta. Isoista vesilätäköistä jotka houkuttelevat, ei!- käskyttävät hyppäämään. Lapsettamaan laittavat tämmöisen akan. Tai kun vain hymyilyttää. Pilvet näyttävät kauniilta. Askel tuntuu kevyemmältä. On helpompaa hengittää.

Ei ole olemassa oikeaa eikä väärää tapaa tuntea elämää. Kokea asioita, tilanteita, olotiloja. Ihan joka päivälle on tarjolla tunnepalettia. Ei tarvitse hymyillä, jos ei hymyilytä. Ei tarvitse tykätä. Kunhan olet itsellesi avoimena rehellisenä.

Meitä mahtuu joukkoon mukaan. Tännekin. Elämään, jakamaan jotakin omalla tyylillään.

Pimeys on saapunut ulos. Vettäkin sataa näemmä. Lähden sytyttämään ulkorappusien lyhtyihin kynttilät.

Hyvää iltaa Sinulle <3

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta äidin kuolemasta. Vieläkin ajatuksissani soitan hänelle ja juttelemme kuten ennen. - Onneksi äidin ei enää tarvitse pelätä ukkosta. 

Pitkään äitini kuoleman jälkeen mietin välillä, että tuo tai tuo uutinen tarvii kertoa äidille tai ostaisinko äidille tuollaisen huivin. Vaikka järki tietää, että äiti on lopullisesti poissa, tunne tekee omaa työtään. Onneksi äidin ei tarvi pelätä enää mitään.

Vierailija kirjoitti:

Tein tänään omenapaistosta.

Tiedäthän, suupaloiksi pilkotut omenat lymyävät herkullisen pehmeinä kivan rapsakaksi kovettuneen kaurahiutalekuorrutuksen alla. Tuoksuu kaneli, omenat, vilja. Hiutalekuorrutuksessa voita, piutpaut terveellisyydelle. Paikalle ei tarvittu enää muuta kuin huumaavan tuoksun perässä keittiöön eksyneet teinit. Ja siinä hetkessä oli kaikki olennainen läsnä. Yhdessäolo, hetken viipyminen ja viihtyminen juuri siinä. Jäljellä keittiön lavuaarissa kipot lusikoineen. Tiskata ehtii huomennakin. Taikoa käsiinsä "mummokurtut", vesi vanhin voitehista kyllästetyt rypyt.

Teinit tahoillaan elämässä elämäänsä. Elämässään kiinniolevaiset.

Televisio on päällä suorittamassa taustamelutehtäväänsä. Voisi se olla kiinnikin mutta nyt en kestä ympäröivää hiljaisuutta, pysähtyneisyyttä yhtään. Ei itseni seura täytä laadukkuuden kriteereitä tänään. -kään.

Uskon, että sinäkin tiedät

Sinulla todellakin on kirjoittamisen lahja! Ihan menee iho kananlihalle kirjoituksiasi lukiessa, menee jotenkin niin syvälle. Mukavaa iltaa sinulle!

Tänään kävin 2 aikuistuvan lapsen synttäreillä, 18v ja 20v, sisarukset. Hyvää herkut tarjoiltiin.

akka ei peseydy ja katselen : tiktok see through dress compilation

mikä vialla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Tuohon varjoisa/positiivisuus -keskustelun aiheeseen, jos ottaisin kantaa niin tuntuuhan tässä, että täällä on pieni yhteisö, jonka jaloissa tuntuu ulkopuoliselta, kun keskustelun suunnat ovat eroavia muiden kanssa." 

Omia ajatuksia tähän liittyen. Jokainen varmaan miettii mitä on ok kirjoittaa. Itsekin jätän esim joitakin juttuja pois, kun ymmärrän ettei ketjulaisia välttämättä kiinnosta lukea. Tämä asia on itsellä esim musiikki. En kirjoita siitä kovinkaan paljon. Lähinnä mainitsen. Muitakin tälläisiä on. Muuten minusta on kiva lukea muidenkin elävän melko tavallista arkea. Ymmärtää sen, että sitä se elämä monesti on. Tämä niinä hetkinä, kun oma elämäni näyttää hyvin tavanomaiselta. 

Aiheet täällä käsittelee samoja asioita. Tässä kun puhuttiin sateesta, niin niihin aikoihin ajattelin, että kohta varmaan otetaan luonto taas puheeksi j

No höpsis. Kukin kirjoittaa mitä kirjoittaa, kirjoita sinäkin. Mielensä pahoittaminen nyt ainakin tuntuu ihan hassulta, kun kukin kertoo omasta elämästään. Jos joidenkin elämässä on nyt omenatalkoot, se johtuu yksinkertaisesti siitä, että pihassa kasvaa omenapuita, ei mistään samanhenkisyydestä. Ja ei kai täällä nyt ole tarkoitus mitään suosiota kerätä? Minä ainakin horisen mitä horisen, enkä mieti ketä kiinnostaa. 

Ristiriitaiset tunteet vuodenajan vaihtumisesta. Lämpötilat tuntuu tippuvan nyt sellaisiksi, kuin syyskuussa kuuluukin olla. Tätä olen odottanut, mutta silti tuntuu niin haikealta ja vaikealta päästää kesästä irti, vaikka eihän se minun käsissäni ole. Voin pullikoida vastaan, mutta ihmistä vahvemmat voimat päättää. Tästä olen iloinen, että on vielä jotain ihmistä mahtavampaa. Jotain jota ihminen ei voi hallita, jotain, jonka edessä ihminen on pieni ja vikisevä: luonnon voimat.

Taidan ostaa ensi viikolla callunoita ruukkuihin. 

Ihmiset hakeutuvat yleensä samanhenkisten seuraan. Yhteiset mielenkiinnonaiheet yhdistää. Mutta piristävää erilaisuuttakin kaivataan. Se, että jotakin viestiä peukutetaan, tarkoittaa ehkä vain, että asia koskettaa peukuttajaakin. Vaille isoja peukutuksia jääneet kommentit ovat silti yhtä tärkeitä. Ne herättävät ehkä ajatuksia ja uusia ideoita myöhemmin.

 Elämä on vähän kuin räsymatto; on tummaa ja vaaleaa raitaa.

"Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei niin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois..." lauloi lapsuudessani Ragni Malmsten.

Hyvää syksyn alkua kaikille kirjoittajille.

Vierailija kirjoitti:

Ihmiset hakeutuvat yleensä samanhenkisten seuraan. Yhteiset mielenkiinnonaiheet yhdistää. Mutta piristävää erilaisuuttakin kaivataan. Se, että jotakin viestiä peukutetaan, tarkoittaa ehkä vain, että asia koskettaa peukuttajaakin. Vaille isoja peukutuksia jääneet kommentit ovat silti yhtä tärkeitä. Ne herättävät ehkä ajatuksia ja uusia ideoita myöhemmin.

 Elämä on vähän kuin räsymatto; on tummaa ja vaaleaa raitaa.

"Jos nuo tummat raidat ottaisimme pois, ei niin kirkkaita nuo vaaleatkaan ois..." lauloi lapsuudessani Ragni Malmsten.

Hyvää syksyn alkua kaikille kirjoittajille.

Jotain tälläistä ajattelin myös, en olisi osannut paremmin sanoiksi pukea.

Jokainen saa kirjoittaa haluamiaan kuulumisia, ei minua omenajutut häiritse, vaikkei itselläni puita ole. Halonhakkuusta kirjoitan, koska se on mieluisaa hommaa mulle, en kiusatakseni niitä, kellä ei liiteriä ole.

Usein kompataan sitä, jolla samanlaiset puuhat menossa, matonpesut, muutot, marjastukset, elokuvat, ihmissuhteet... en seuraile peukkuja, en ylös, en alas...

Leppoisaa Lepopäivää Kaikille

Kerrohan, mitä juuri Sinulle kuuluu

N63

Ei yhtään mitään. Pää lyö tyhjää. Makaan sohvalla ja olen tuijottanut aamusta lähtien TV:tä tajuamatta siitä mitään. Sama juttu eilen. Ukko korjaa rikki mennyttä uunia. Tai ainakin yrittää. Lähtisin johonkin, jos ei sataisi  ja kylälle olisi vähemmän kuin 17 kilometria matkaa. Olen ajokortiton. Jos yrittäisin saada miehen lähtemään autoajelulle uunin korjauksen jälkeen. Ostais vaikka kyläkaupasta jäätelön. 

Taitaa tulla kotoilupäivä.Vettä sataa ja laiskottaa.

Löhöän aamukaffella, puoliso tekee mulle metallitöitä askarteluun verstaallaan...

Lähdetään kohta sunnuntaiajelulle, ehdotin pizzaa herkutteluun, on kyl eilistä savukalaakin, pottuja ja salaattia

Kattoo nyt

Lämpötila 12C

Biisi Antti Järvinen, Häitä pidelly tms

Väri suloisen rauhoittava harmaa

Olotila laiskan letkeä

Oon koko aamupäivän pinonut polttopuita liiteriin. Loppupäivä menee muissa askareissa. Ja tänään teen ruuaksi jauhelihapihviä ja kantarellikastiketta. Sen verran ison taikinan teen että niitä pihviä syödään huomennakin.

Mukavaa syksyistä sunnuntaita kaikille! 

Moni kirjoittaa omenoista. Jos vielä itsekin kirjoitan niin minusta kuuluvat syksyyn. Äidilleni ikävä juttu, kun hän ei välttämättä enää koskaan saa omenaa syödä. Hänen lempihedelmänsä aiemmin. 

Yhteen viestiin täällä jo kirjoitin, että ihmettelin, kun erään ns hylätyn talon pihasta poimittiin omenat raakana pois. Katselin puuta ohi mennessäni ja se oli täynnä omenaa. Raakoja olivat. Aivan vihreitä vielä. Puuhun jäi ihan ylös vielä omenaa. Sitten myöhemmin olen välillä käynyt näitä pudonneita ottamassa. Niiden väri on nyt upea ja ovat viimein kypsiä. Punaista ja keltaista väreissä.

Tässä niitä syödessä mietin miksi kerätä omenat vaan pois jo raakana. Jotenkin surullista, kun minulle ovat arvokkaita. Oikein hyvän makuisia nämäkin ovat, kun ovat saaneet kypsyä. Samalla joku voi tarttua siihen, että käyn nyt tuollakin näitä poimimassa. Samalla tuskin ihminen joka  on  puun raakana melkein tyhjäksi toiminut enää näitä kaipaa. Lajikkeena niin hyvä, että omaan pihaan pitäisi saada jos vaan tarkkaan sen lajikkeen tietäisi. 

Vierailija kirjoitti:

Oon koko aamupäivän pinonut polttopuita liiteriin. Loppupäivä menee muissa askareissa. Ja tänään teen ruuaksi jauhelihapihviä ja kantarellikastiketta. Sen verran ison taikinan teen että niitä pihviä syödään huomennakin.

Mukavaa syksyistä sunnuntaita kaikille! 

Minun lempipuuhaa keväisin on kärrätä polttopuita ja pinota liiteriin pois uusien alta, kun mieheni tekee niitä lisää.

Laitan kohta puu-uuniin paistumaan punajuuri-lanttulaatikon, lanttulohdun.  Se on lempiruokaa lapsuudesta, helppo tehdä eikä ole lisäaineita. Voisitko virtuaalisesti laittaa pari jauhelihapihviä minulle päin juureslaatikon kaveriksi?!  Kantarellikastike, nam!

Sateinen päivä ollut, yöllä satoi kaatamalla, herättiin yöllä sateen ääniin ja ukkoseen.

Sanaristikoita olen täytelly aikani kuluksi eilen ja tänään.

Mukavaa sunnuntaita! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta äidin kuolemasta. Vieläkin ajatuksissani soitan hänelle ja juttelemme kuten ennen. - Onneksi äidin ei enää tarvitse pelätä ukkosta. 

Pitkään äitini kuoleman jälkeen mietin välillä, että tuo tai tuo uutinen tarvii kertoa äidille tai ostaisinko äidille tuollaisen huivin. Vaikka järki tietää, että äiti on lopullisesti poissa, tunne tekee omaa työtään. Onneksi äidin ei tarvi pelätä enää mitään.

 

💔Niin samoin ajattelen. Hetken aina mietin että pitääpäs tästä asiasta kertoa. Mutta kumpikin vanhemmista jo poissa. Eikä se ikävä vaan nyt oikein ota laantuakseen😥 On varmasti ihmisiä jotka eivät ymmärrä. Mutta olkoot ymmärtämättä.

Minä olen vaan laiskotellut koko päivän, tein pienen makaronilaatikon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puoli vuotta äidin kuolemasta. Vieläkin ajatuksissani soitan hänelle ja juttelemme kuten ennen. - Onneksi äidin ei enää tarvitse pelätä ukkosta. 

Pitkään äitini kuoleman jälkeen mietin välillä, että tuo tai tuo uutinen tarvii kertoa äidille tai ostaisinko äidille tuollaisen huivin. Vaikka järki tietää, että äiti on lopullisesti poissa, tunne tekee omaa työtään. Onneksi äidin ei tarvi pelätä enää mitään.

 

💔Niin samoin ajattelen. Hetken aina mietin että pitääpäs tästä asiasta kertoa. Mutta kumpikin vanhemmista jo poissa. Eikä se ikävä vaan nyt oikein ota laantuakseen😥 On varmasti ihmisiä jotka eivät ymmärrä. Mutta olkoot ymmärtämättä.

Isän kuolemasta tuli 20v kesällä. Hullusti ajattelin silloin, että tällä kertaa meni asiat näin, sit seuraavalla... en osaa oikein selittää, tuollainen ajatus oli vain häivähdys, toistui usein. Vieläkin näen vanhemmistani unta, äitini kuoli liki 14v sitten. Usein he ovat nuorempia, terveempiä, omaa ikääni en unissa huomaa...

Suurmarkkinaherkkuja tänään syöty.

- Brezeliä

- Kalakukkoa

- englantilaista fudgea

- artesaani suklaata, mutta en muista minkämaalaista

Kovasti on tullut tänään käveltyä ulkona, sillä kävellen menin paikasta paikkaan kulkuneuvojen sijaan. Kantamoiset olivat aikamoiset, kun matkasin himaan. Kunnon osto päivä tänään ollut ja samalla herkutteluakin ja kävelykin kävi kovasta urheilusta.

Paljon oli ihmisiä kirppiksellä ja suurmarkkinoilla. Ruokakaupassakin kävin tuolla kävelyreissulla. Voitte kuvitella miltä tuntuu kävellä painava reppu selässä lähes kolme kilometriä. Ainakin 10km tullut käveltyä ja vielä yksi kävelylenkki pitää väkisin tehdä. Hyvää tämä liikunta tekee jumissa oleville paikoilleni.

Ajatus kävelystä tuli siitä, kun luin eilen kävelyn auttavan pitämään vatsaseudun pienempänä.