Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (24139)
Vierailija kirjoitti:
Äitini ja isäni riitelyä on ikävä katsella. Yleensä aina isäni aloittaa ja kaiken pitäisi mennä niin kuin hän haluaa. Nyt taas autojen korjaukset yms riidan aiheena. Tämä jo hyvin aikaisin aamulla. Isä iski nyrkkiä pöytään ja raivosi. Alkaa olla hieman pelottavaakin. He eivät enää asu saman katon alla, mutta tähän asti on yritetty selvitä tapaamisista ihan kunnialla. Nyt se ei meinaa onnistua. Pari päivää menee jotenkin ja nyt alkaa kaikki muuttua. Isäni uhkailee paljon ja äitini yrittää tavallaan olla välinpitämätön. Syytä varmasti hänessäkin hieman, mutta toisaalta isäni on ollut hankala aina. Myös minun kanssani. Minun roolini on ollut selvitä vähämmällä olemalla hänelle mieliksi tai en ainakaan ole paljon vastustanut.
Nyt alan vaan väsyä tähän kaikkeen. Isällä ollut taloudellinen yliote äidistä koko nuoruuteni. Nyt tilanne toinen, mutta isäni esim omistaa autot millä ajemme. Tämä tuottaa hankaluutta ja olemme sil
Voi miten surullista luettavaa. Voisitko jotenkin vähentää yhdessäoloa isäsi kanssa, vaikuttaa olevan raskas tyyppi. Välitkin varmaan paranisivat, jos tapaisit vähemmän häntä... häntä et voi varmaan muuttaa, itseäsi voit.
Voimia sinulle
Pidä itsestäsi huolta
Pidä puolesi🥀
N63
"Voi miten surullista luettavaa. Voisitko jotenkin vähentää yhdessäoloa isäsi kanssa, vaikuttaa olevan raskas tyyppi. Välitkin varmaan paranisivat, jos tapaisit vähemmän häntä... häntä et voi varmaan muuttaa, itseäsi voit.
Voimia sinulle
Pidä itsestäsi huolta
Pidä puolesi🥀
N63"
Kiitos sinulle viestistäsi. En muutenkaan kovin paljon häntä tapaa. Välillä pidemmätkin välit. Aiemmin, kun esim koirani vielä eli kaikki oli paremmin. Ei silloin vielä huutanut niin paljon. Oli tavallaan rauhallisempaa. Tämä myös äitiini liittyen. Itse en isäni kanssa riitele. Yritän vaan luovia hänen kanssaan ja sinnitellä sekä päästä helpommalla. Tietysti ristiriitoja silti on. Äitini taas pistää enemmän vastaan. Näin ne riidat sitten ilmenevät sitten, kun vanhempani kohtaavat. On samalla hyvin vaikeaa tavallaan suuttua hänelle, kun ensinnäkin en ole joskus ns saanut suuttua ja toiseksi hän ei oikeastaan yhtään välitä siitä. Ei hetkauta häntä. Nyt tilanne ratkesi sillä, että hänen lomansa (on töistä lomalla nyt) täällä loppui täällä. Eli käytännössä äitini sanoi, että nyt hän lähtee täältä huutamasta. Samalla tälläistä se jatkossakin varmaan on. Niin kuin kirjoitin niin taloudelliset jutut, autot yms vaikuttavat siihen, että kärhämää tulee.
Kiitos sinulle kivoista sanoista. Isäni oli täällä nyt viisi päivää, joista pari päivää niin, että äitini myös täällä. Tuntuu vaan kuin olisi ollut jo kuukauden. Nyt voin levätä taas ja saa edes nukkua aamulla myöhempään kuin viiteen. Surullinen olo hieman, mutta äitini kanssa nyt vietämme päivää ja käymme kävelyllä yms. Näin kaikki vähitellen rauhoittuu.
Hei!
Ikävää tuo riitelevien vanhempien kanssa luoviminen ja eläminen. "Loma" tuollaisesta on Sinulle kyllä paikallaan.
Teimme pienen "kotiseutukierroksen" ja poikkesimme muutamaan kantarellimaastoon. Löytyi ainekset vaikka kolmeen piirakkaan, saimme hyötyliikuntaa ja hyvän mielen. Metsässä kulkeminen rauhoittaa mukavasti.
Hanna Sumarin sienipiirakkaohje on minulla ollut usein käytössä (pohjaan tulee mm. porkkanaraastetta ja kaurahiutaleita). Nam!
Kiitos kysymästä - ihan hitsin tylsä työpäivä. Täällä ei tapahdu mitään. Olen lähettänyt tänään 5 sähköpostia ja selvittänyt yhden laskutussotkun. Olen juonut jo 3 kuppia kahviakin että olisi jotain tekemistä. Kirjottelen jotain diiba daaba merkintöjä kalenteriin jotta joku luulee että olen "varattu".
Vierailija kirjoitti:
Kiitos kysymästä - ihan hitsin tylsä työpäivä. Täällä ei tapahdu mitään. Olen lähettänyt tänään 5 sähköpostia ja selvittänyt yhden laskutussotkun. Olen juonut jo 3 kuppia kahviakin että olisi jotain tekemistä. Kirjottelen jotain diiba daaba merkintöjä kalenteriin jotta joku luulee että olen "varattu".
Ei ole hyvä, jos työpaikalla ei ole mitään tekemistä. Mutta ei ole hyvä sekään, jos töitten paljoudesta uupuu.
Nimim. "molemmat kokenut"
Tänään kävin kaalikeitolla kirkon ruokailussa kaverin kanssa, eka kerta kesätauon jälkeen. Kotona vaan olla möllöttänyt.
Vierailija kirjoitti:
Kävin pitkällä aamulenkillä. Nurmikot oli kasteessa ja aurinko paistoi. Hyvä päivä tulossa.
Uutiset sen sijaan oli huonoja.
Kalevi Sorsan säätiön mukaan koulutus ei enää takaa nuorille taloudellista ja sosiaalista nousua. Opiskelu ei ole enää tie parempaan elämään.
Esim. köyhistä oloista lähtevä jää opiskelustaan huolimatta jatkossa vaille omistusasuntoa. Siihen ei ole varaa. Hesarin uutinen.
Toinen uutinen kertoi, että valtio joutuu maksamaan ennätysmäärin takaamiaan opintolainoja, koska opiskelijat eivät pienipalkkaisilla pätkätöillä kykene maksamaan niitä, vaan joutuvat ulosottoon.
Kauheaa toivottomuutta nuorten kannalta. Ja sitten ihmetellään, kun nuoret voivat huonosti. Kenelle tätä maata oikein rakennetaan?
Kyllä jokainen voi maksaa opintolainansa takaisin. Minäkin 1200 e palkallani maksan 50 e/kk lainaa takaisin. Ei ole valtion tehtävä.
Heräsin kuudelta, tein työpäivän ja tunnin ekstraa töissä. Kotiin päästyäni melkein torkahdin sohvalle, kunnes otin niskastani kiinni ja laitoin vaatetta pesuun ja sitten lähdin urheilee. Ainakin kaksi tuntia meni urheillessa ja hain pizzaa urheilemisen jälkeen. Kotiin päästyäni laitoin vaatteet kuivumaan ja kävin suihkussa. Pizzan söin äsken, kun katselen tässä Alienia. Aion minäkin käydä katsomassa sen uuden Alienin jonain päivänä. Voitteko kuvitella kuinka ramaseva olo mulla nyt on? Mä tunnen vatsalihaksissa nykivän nyt. On siitä aikaa, kun viimeksi olen urheillut näin hyvin. Aika erikoiselta tuntuu kropassa kaikkien liikkumisten jäljiltä ja työpäiväkin meni pystyssä suuremmaksi osaksi. Ainakin tuntuu, että tänään on tehty enemmän kuin tarpeeksi.
Kiitos hyvää 🌞 Olin aamulla pääsykokeessa, uusi koulutus uuteen ammattiin alkamassa mikäli selvisin. Hyvää iltaa kaikille ja erityisesti Ap: lle.
Elämä on ollut kummallista viime aikoina, tuntuu, että joka puolelta tulee turpaan.
Ensinnäkin menetin ihan yllättäen työni. Pomo kyllä lohdutteli, että saan palata vuoden kuluttua, kun työpaikalle tulee muutoksia. Olen siis työttömänä nyt -eikä toivoakaan työllistyä, koska ammattini edustajia on pilvin pimein kotikaupungissani. Olemme jo perheenä kulkeneet ympäri Suomea, mutta nyt en haluaisi enää kiskoa lapsia irti täältä, kun olemme kotiutuneet ja lapsilla on uudet kaverit ja koulut.
Toiseksi perussairauteni on pahentunut tänä vuonna jättiaskelin. Mietin, olisiko kodissamme sisäilmaongelmia, koska tilani on huonontunut täällä asuessamme. Haimme pankista lisää lainaa, jotta voisimme muuttaa pois, mutta pankki vaati entiseltä pomoltani lupausta, että työt jatkuvat vuoden kuluttua -kuten hän oli minulle sanonut. Otin pomoon yhteyttä, mutta nyt olikin toinen ääni kellossa, ei kuulemma voi vielä luvata ensi vuoden asioita, koska on niin paljon muuttujia.
Masennus nosti päätään; miksi pomo ensin lupaa ja sitten pyörtää puheensa? Miksi en kelpaa? Minulla on kolme akateemista loppututkintoa ja paljon työkokemusta. Tulen hyvin toimeen kollegoideni kanssa ja saan usein positiivista palautetta työstäni. Ehkä syy on sairasteluni? Minulle tulee paljon sairauspoissaoloja. No, nyt emme siis saa lisää asuntolainaa, ja olemme loukussa tässä asunnossa. Enkä tietenkään tiedä, onko asunnossa edes mitään vikaa, mutta yritän keksiä syitä, miksi sairauteni on niin paljon pahentunut viime vuosina.
Sitten minua surettaa julkisen terveydenhuollon kehno tila. Käyn säännöllisesti sairaalassa sairauteni vuoksi, mutta en saa juuri mitään apua. Tilani menee vain koko ajan vaikeammaksi. Minun pitäisi jaksaa vielä parikymmentä vuotta työelämässä -jos vain onnistun saamaan töitä- mutta en ymmärrä, miten jaksaisin tässä kunnossa. Ja kuitenkin rakastan työtäni; se on raskasta mutta tuo paljon iloa ja merkityksellisyyden tunnetta elämään.
Kaiken lisäksi mieheni on ollut jo kauan masentunut. On todella raskasta elää masentuneen ihmisen rinnalla, vaikka kuinka häntä rakastaisi.
No, tässä tämän päivän ajatuksia. Toivottavasti joku päivä vähän iloisempia kuulumisia.
Ilmeisesti asun lähiössä, jossa kuulee enemmän venäjän ja arabian kieltä kuin suomenkieltä. Vaikea arvata etten viihdy eikä kiinnosta myöskään opiskelle kumpaakaan edellä mainituista kieleistä. Inhoni venäjänkieleen on vain voimistunut mitä enemmän olen joutunut kuuntelemaan.
Hyyyvääää yötä piltit mamma silmät sulkee
Palstaaailijoista näkee
mamma
monta
unta
😴
Vierailija kirjoitti:
Hyyyvääää yötä piltit mamma silmät sulkee
Palstaaailijoista näkee
mamma
monta
unta
😴
Luppakorvako siellä kirjoittelee?
Päätin hakea avoimeen yliopistoon näin eläkeiän kynnyksellä ja pääsin. Olen menettänyt elämässäni aivan kaiken tärkeän ja luulin, etten enää jaksaisi innostua yhtään mistään. Seitsemän apaattisen vuoden jälkeen tajusin, etten voi jatkaa niin. Annoin ajatuksien tulla ja mennä ja elämän johdatella. Vuosi sitten aloitin harrastepohjalta harrastuksen ja sitten päätin syventää osaamistani sen suhteen hakemalla avoimeen. En voisi tyytyväisempi olla kuin nyt olen. Ihanaa rassata aivojaan, haastaa itsensä ja katsoa mitä on tullakseen.
Mitä vanhemmaksi elää sen enemmän tajuaa, miten tärkeää on pitää itselleen hyvää ja kiinnostavaa seuraa. Läheiset saati ystävät eivät sitä puutetta täytä, vaikka heitä rakastankin ja arvostan heitä ihmisinä. Olen aika erakkoluonne, niin viihdyn ajatuksieni parissa ja se tekee minusta vähän haastavan muille.
Kyllä me nyt äitini kanssa huomasimme, että olimme täysin uupuneita isämme käynnin jälkeen. Hän oli siis täällä viisi yötä joista ensin minun kanssani ja sitten pari yötä niin, että äitini myös täällä. Herätti minua jo aamuyöllä kolistelullaan. Sitten äitiäni myös viime yönä. Eilen sitten raivosi jo viiden aikaan ja lähti pihaan pesemään autoa. Haki vettä ja paiskoi ovia. Näin olimme ihan uuvuksissa. Äitini tekee rankkaa työtä ja vietti täällä tätä yötä ennen kaksi vapaa päiväänsä eli olisi voinut nukkua rauhassa. Nyt isäni herätti hänet työaikaan aamulla. Äitini ei jaksa tuollaista. Olisi täytynyt saada nukkua rauhassa. Näin sen takia isäni oli pakko lähteä eilen. Tänään oli äitini viimeinen vapaa ennen työvuoroja ja näin hänen oli edes yhtenä aamuna pakko saada nukkua. Tänään nukuimme sitten yliaikaa. Heräsimme vasta nyt ja tämä on jo myöhäinen aika meille. Yleensä herätään joskus 8.30.
Kirjoitan nyt tästä, mutta itsekin olin täysin lopussa isäni käynnin jälkeen ja harmittaa, kun äitini ns menetti nyt kaksi vapaa päiväänsä eikä voinut nukkua. Nämä kolmen vapaat ovat harvinaisia ja niitä ei paljon ole. Näin tämä isäni käytös on vaan liikaa. Hän ei anna toisten edes nukkua ja tämä on hyvin pieni talo. Ei edes kolme ihmistä mahdu nukkumaan ns normaalisti ja tilat pienet. En nyt enää kirjoita tästä ja toisaalta tälläistä hän se on aina ollut. Jos isäni ei nuku niin muutkaan eivät saisi. Tästä ei sitten meinaa tulla mitään. Aamut onkin sitten pilalla. Olkoon tämä nyt viimeinen tästä. Ymmärrän sen, että kirjoitan nyt tästä liikaakin. Toivumme nyt ja äitini menee sitten huomenna taas töihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kävin pitkällä aamulenkillä. Nurmikot oli kasteessa ja aurinko paistoi. Hyvä päivä tulossa.
Uutiset sen sijaan oli huonoja.
Kalevi Sorsan säätiön mukaan koulutus ei enää takaa nuorille taloudellista ja sosiaalista nousua. Opiskelu ei ole enää tie parempaan elämään.
Esim. köyhistä oloista lähtevä jää opiskelustaan huolimatta jatkossa vaille omistusasuntoa. Siihen ei ole varaa. Hesarin uutinen.
Toinen uutinen kertoi, että valtio joutuu maksamaan ennätysmäärin takaamiaan opintolainoja, koska opiskelijat eivät pienipalkkaisilla pätkätöillä kykene maksamaan niitä, vaan joutuvat ulosottoon.
Kauheaa toivottomuutta nuorten kannalta. Ja sitten ihmetellään, kun nuoret voivat huonosti. Kenelle tätä maata oikein rakennetaan?
Kyllä jokainen voi maksaa opintolainansa takaisin. Minäkin 1200 e palkallani maksan 50 e
Laina-asioissa takaajan merkitys on se, että hän maksaa takaamansa lainan pankille, mikäli lainan ottaja ei siihen kykene. Tämä koskee kaikkea lainan takaamista.
Tässä opintolaina-asiassa pankki vaatii saatavansa määrä-ajassa ja takaaja eli valtio maksaa pankille. Sen jälkeen takaaja vaatii maksua lainan ottajalta vaikka ulosoton kautta.
Hienoa, että pystyt hoitamaan opintolainasi. Menestystä sinulle jatkossa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmeisesti asun lähiössä, jossa kuulee enemmän venäjän ja arabian kieltä kuin suomenkieltä. Vaikea arvata etten viihdy eikä kiinnosta myöskään opiskelle kumpaakaan edellä mainituista kieleistä. Inhoni venäjänkieleen on vain voimistunut mitä enemmän olen joutunut kuuntelemaan.
Asuin Helsingissä vastaavanlaisessa lähiössä ja mitta tuli täyteen. Myin asunnon ja muutin pois pääkaupunkiseudulta itselleni ihan vieraaseen, "arvalla valittuun" pikkukaupunkiin. Täällä sentään vielä ylivoimainen enemmistö ihan kantasuomalsisia. Olen oikein tyytyväinen ratkaisuuni.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyyyvääää yötä piltit mamma silmät sulkee
Palstaaailijoista näkee
mamma
monta
unta
😴
Luppakorvako siellä kirjoittelee?
Vähän ehkä vaivaannuttavaa. Emme ole mamman pilttejä, vaan aikuisia ihmisiä ja kehitämme tätä ketjua erilaisiin suuntiin yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyyyvääää yötä piltit mamma silmät sulkee
Palstaaailijoista näkee
mamma
monta
unta
😴
Luppakorvako siellä kirjoittelee?
Vähän ehkä vaivaannuttavaa. Emme ole mamman pilttejä, vaan aikuisia ihmisiä ja kehitämme tätä ketjua erilaisiin suuntiin yhdessä.
Must toi oli lutunen
Kokeilenpa tuota joskus...
Oma lemppari on pullataikinaan tehty, käteväkin, kun voi samalla leipoa pullaa
Toiseksi suosituin on meillä piimä/luonnonjugurttipohja, kaurahiutaleita ja vehnäjauhoa, tai ohraa, voi vaihdella vaihdella maun mukaan... tosi helppo, vain sekoitus ja levitys vuokaan/pellille. Myös puolukasta tulee oivallista, tai omenasta...
Hauska tää ketju, meillä on luontokokemuksia, päivän biisi, elokuvasuosituksia ja nyt myös reseptejä. Ja tietysti kaikenlaisia kuulumisia, iloja, suruja, lyhyesti, pitkästi...
Kertokaahan, mitä Teille kuuluu tänä elokuisena tiistaina
N63