Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Nalle Luppakorva on ollut suuri suosikki meidän perheessä, kun lapset olivat pieniä. Edelleen Luppakorvan hyvänyön laulu tuo lämpimän tunteen 💚

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyyyvääää yötä piltit mamma silmät sulkee

Palstaaailijoista näkee

mamma

monta

unta

😴

Luppakorvako siellä kirjoittelee?

Vähän ehkä vaivaannuttavaa. Emme ole mamman pilttejä, vaan aikuisia ihmisiä ja kehitämme tätä ketjua erilaisiin suuntiin yhdessä.

 

Mitä ne eri suunnat on? Pitäisikö tänne saada vaikkapa joku selittämään päiväänsä kvanttifysiikkan laitoksella tai pohdintoja miten kehitetään aseteknologiaa vientiä varten?

Kyllähän tuokin ehdotus käy. Mitä erilaisempia ihmisiä, sitä monipuolisempi ketju. Nytkin jo löytyy eri ikäisiä ja eri alojen harrastajia ja mielenkiintoisia juttuja on saatu lukea. 

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti asun lähiössä, jossa kuulee enemmän venäjän ja arabian kieltä kuin suomenkieltä. Vaikea arvata etten viihdy eikä kiinnosta myöskään opiskelle kumpaakaan edellä mainituista kieleistä. Inhoni venäjänkieleen on vain voimistunut mitä enemmän olen joutunut kuuntelemaan.

Asun eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa pikku lähiössä, ja enemmän kuuluu pihalla venäjää tai Ukrainaa ja jotain Lähi-idän kieltä kuin suomea. Ärsyttävää, kun nuo ihmiset eivät osaa edes puhua hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllähän tuokin ehdotus käy. Mitä erilaisempia ihmisiä, sitä monipuolisempi ketju. Nytkin jo löytyy eri ikäisiä ja eri alojen harrastajia ja mielenkiintoisia juttuja on saatu lukea. 

Eli ongelmasi oli ? Nyt ainakin vaihtui ääni kellossa. Ne "eri suunnat".. ??

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti asun lähiössä, jossa kuulee enemmän venäjän ja arabian kieltä kuin suomenkieltä. Vaikea arvata etten viihdy eikä kiinnosta myöskään opiskelle kumpaakaan edellä mainituista kieleistä. Inhoni venäjänkieleen on vain voimistunut mitä enemmän olen joutunut kuuntelemaan.

Asun eteläsuomalaisessa pikkukaupungissa pikku lähiössä, ja enemmän kuuluu pihalla venäjää tai Ukrainaa ja jotain Lähi-idän kieltä kuin suomea. Ärsyttävää, kun nuo ihmiset eivät osaa edes puhua hiljaa.

Saman huomannut ja etelässä asun kanssa. Ihmettelin yksi päivä, kun molempien maiden nuoremmat miehet pitäisi olla nyt siellä jossain.. Mutta koska aloitus kysyy mitä kuuluu, niin en kirjoita tästä asiasta enempää.

P*skaa kuuluu tänään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyyyvääää yötä piltit mamma silmät sulkee

Palstaaailijoista näkee

mamma

monta

unta

😴

Luppakorvako siellä kirjoittelee?

Vähän ehkä vaivaannuttavaa. Emme ole mamman pilttejä, vaan aikuisia ihmisiä ja kehitämme tätä ketjua erilaisiin suuntiin yhdessä.

 

Mä tunnen oloni ihan taaperoksi, kun luin tuon kommentin tai oikeastaan sen laittaja varmasti lauloi kirjoittamansa Nalle Luppakorvan tunnusmusiikista. Tälläinen 30v on myös kuullut ja nähnyt joskus aikoinaan Pikkukakkosessa vanhemman sukupolven lastenohjelmia, kuten toi Nalle Luppakorva sitä on. Tuli niin lapsenmielinen olo, kun kommentista tuli N. Luppakorvan melodiat mieleen.

Normaalia työpäivää oon tänään viettänyt. Ei mitään ihmeempiä kuulumisia itselläni ole. 

🥂🥂🥂 juhlaa kuuluu...

Vierailija kirjoitti:

🥂🥂🥂 juhlaa kuuluu...

Elämästä kuuluu nauttia.

En tiedä. Joudun nyt varmaan lunastamaan kesäpuutarhan. Muuten se on iäksi mennyttä. Ei oikein olisi varaa, mutta en halua siitä luopuakaan. Puutarha on ollut henkireikä itselleni. Ainut paikka jonne pääsen pakoon tätä perkeleen kerrostalo elämää. Nyttenkin meni rahaa terveyskuluihin ja tulee edelleen menemään.

Olen haaveillut että jos joskus on rahaa, rakentaisin sinne. Pelkkä haaveilu jo antaa syyn elää ja antaa voimia. Mielelläni teen siellä puutarhatöitä vaikka koskaan mitään taloa olisikaan. Luonto siellä on kaunis, merikin lähellä vaikkei pihalle näy. Korkeita kallioita, joista näkyy merelle ja saaria. Merikotkat lensivät kerran matalalla ja aivan edestä, ottivat korkeutta ja syöksyivät kynsistään kiinni pyörien alas. Järjestivät minulle lentonäytöksen. Kuin jostain luontodokumentista. Sainpa kerran seurata, kun susi jolkotteli ja seuraili minua hyvän matkan päästä. Kettuja, haukkoja, korppeja.. luonto on siis aivan vieressä. Silti yhteydet ja tiet lähellä.

En haluaisi taas luopua jostain rakkaasta. Oikeastaan ainut asia, millä on tällä hetkellä merkitystä. Toisille se on oma rakas ihminen, mutta sellaista minulla nyt ei ole.

Harmittaa, kun toisen automme "piti" korjauksen jälkeen mennä katsastuksesta läpi. Kaikki viat korjattiin ja sitten jälkikatsastus meni täysin pieleen ja katsastaja löysi vaan lisää vikoja. Ei ole ikinä käynyt näin. Järki sanoo, että hyvä kaikki paljastui  jos auton kunto on kerran tuollainen. Toisaalta tunnepuoli sanoo, että oliko auto mukamas noin huonossa kunnossa. Sillä ajetaan hyvin pieniä teitä ja ei todellakaan missään kaupungissa. On kevyellä käytöllä. Näin en tiedä miten esim viime vuonna ihan hyvin läpi mennyt auto voi olla täysin romu seuraavana vuonna. Ei ole edes huomautettu noista asiosta ennen. Nyt auto on ajokiellossa. 

Kuitenkin tämä oli aika ikävä yllätys ja en odottanut tälläistä. Tarkoitus oli nyt saada tuo käyttöön. Kaiken tämän jälkeen joudutaan kuitenkin maksamaan korjaajalle työkulut ja osat, vaikka auto menisikin romuksi ja tämäkin voi maksaa jo 500 euroa. Maksaisin siis ns turhasta, mutta ymmärrän sen, että pitäähän korjaajan saada osista ja tehdystä työstä palkka. Auto on siis edelleen korjaamolla. Nyt mietin lähdetäänkö siihen metsästämään osia joita on hankalaa saada vai onko tuo turhaa ja tulee liian kalliiksi. En enää tiedä mitä tehdä. Haluaisin tuon auton auto vielä käyttöön ja toisaalta en tiedä onko minulla varaa edes ostaa "uutta" autoa. Tämä siis kakkosauto ja näin syrjässä ei yhdellä pärjää. Onhan muillakin varmasti suurempia ongelmia. Itse en vaan ollut yhtään valmistuitunut tuohon ja surullinen olo on. Tuntuu, että tämäkin on nyt liikaa. 

Aamulla kaveri soitti että tulisi palstalta tuomaan satoa mulle, toi ison kesäkurpitsan, sipuleita, perunaa, salaattia. 

Kävin pitkästä aikaa kierrätyskeskuksessa. Etsin kirjoja, mutta löysinkin piirakkavuokan. Sellainen rönkköreunainen, maitolasia ja keskellä punainen kukka.

Minulla oli samanlainen, kun sain ekan vakituisen työpaikan ja muutin vuokralle työsuhdeasuntoon. Leivoin sillä omenapiirakoita ja mussutin niitä iltaisin. Tuli aika nostalginen olo. 

Pyöräilin tuttavan luokse, vaihdettiin kuulumiset ja juotiin kahvit jätskin kera.  Olipa mukava parituntinen.

Koetan nauttia kesälomasta, vaikka lainat on menossa ulosottoon ja alkaa kituuttamisen aika. Puoliso on ottanut minunkin nimissäni lainoja tietämättäni ja olen niistä nyt vastuussa. Koetan silti elää tässä ja nyt ja nauttia luonnosta, auringosta, läheisistä. Pelkään, että minusta tulee katkera, jos alan ajatella tätä hankalaa taloudellista tilannetta enemmän. Onneksi raha ei ole tärkein asia elämässä. Mietin, jaksanko jatkaa raskaalla alalla työntekoa, kun ulosottoon tulee menemään iso siivu palkasta.

 Taloudellinen ahdinko on hirveää. Se vie näköalatkin. Pärjäämistä sinulle.

Kirjailija Niina Honkanen kertoo Annassa, miten 18-vuotiaana takasi vanhempiensa lainan. Isä kuoli ja äiti sairastui vakavasti. Honkanen takaajana joutui maksumieheksi. Maksanut koko aikuisikänsä ja kituuttanut. Nyt lopulta kaikki on maksettu. 

90-luvulla näitä surullisia kohtaloita oli paljon.

Vierailija kirjoitti:

Koetan nauttia kesälomasta, vaikka lainat on menossa ulosottoon ja alkaa kituuttamisen aika. Puoliso on ottanut minunkin nimissäni lainoja tietämättäni ja olen niistä nyt vastuussa. Koetan silti elää tässä ja nyt ja nauttia luonnosta, auringosta, läheisistä. Pelkään, että minusta tulee katkera, jos alan ajatella tätä hankalaa taloudellista tilannetta enemmän. Onneksi raha ei ole tärkein asia elämässä. Mietin, jaksanko jatkaa raskaalla alalla työntekoa, kun ulosottoon tulee menemään iso siivu palkasta.

Kannattaisi tehdä rikosilmoitus puolisosta.  Nuo lainat eivät kuulu sinun maksettavaksesi.

Jospa tietäisitte, kuinka ällöttävää on olla käräjäoikeuden tuomarina. Sen lisäksi, että koko vapaa-ajan käytän eläin-ja lastensuojeluun. Mitään muuta en näe, kuin ihmisten äärettömän pahuuden.

Vierailija kirjoitti:

Jospa tietäisitte, kuinka ällöttävää on olla käräjäoikeuden tuomarina. Sen lisäksi, että koko vapaa-ajan käytän eläin-ja lastensuojeluun. Mitään muuta en näe, kuin ihmisten äärettömän pahuuden.

Uskon. Töissä vietetään niin suuri osa ajasta, että siellä koettu muokkaa väkisinkin maailmankuvaa. Sinuna käyttäisin edes vapaa-ajan johonkin hyvän mielen juttuihin, sillä maailmassa on paljon myös hyvää ja kaunista, joka sinulta jää nyt kokematta.

Hei M31

Ootko nähny leffat De'vida ja Poikani Kevin?