Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Paska ja hermostunut olo aamusta, puolikas pami ja panacod rauhotti vähän. N 60 v, tekee mieli vetää kännit

Vierailija kirjoitti:

Paska ja hermostunut olo aamusta, puolikas pami ja panacod rauhotti vähän. N 60 v, tekee mieli vetää kännit

Älä kännää, siitä tulee vain entistä huonompi olo. Kokemusta on.

Mulla menny törpöttely överiksi kesällä. Kaduttaa. Eilen oli juhlapäivä, ostin kaupasta alkoholittoman pikku kuoharin. Olin niin tyytyväinen. Viikko mennyt ilman alkoa. Jos minä pystyn, pystyt sinäkin🤔

Tsemppiä🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paska ja hermostunut olo aamusta, puolikas pami ja panacod rauhotti vähän. N 60 v, tekee mieli vetää kännit

Älä kännää, siitä tulee vain entistä huonompi olo. Kokemusta on.

Mulla menny törpöttely överiksi kesällä. Kaduttaa. Eilen oli juhlapäivä, ostin kaupasta alkoholittoman pikku kuoharin. Olin niin tyytyväinen. Viikko mennyt ilman alkoa. Jos minä pystyn, pystyt sinäkin🤔

Tsemppiä🙂

Kuukausi ilman minkäänlaista alkoa.En paljon ottanut muutenkaan mutta elämänlaatu todella parantunut.Taidan jatkaa samaa rataa.

Täällä myös kärvistellään riippuvuuden tai oikeastaan riippuvuuksien kanssa. 

14 vuotta sitten lopetin ekan kerran todenteolla juomisen. Kolme kertaa olen retkahtanut. Viimeisin oli neljä vuotta sitten. Se oli tähän mennessä pahin. 

Tuolloin olin osastolla ja katkolla hyvän tovin. 

Alkoholin jättämisen jälkeen on ollut haasteita pelaamisen kanssa. Se tuntuu nyt pahemmalta kuin tuo uhka juomisesta. 

Oikeastaan varmaan siksi, että Valioliiga alkaa niin huomaa miettivänsä josko yhden rivin tekisi. 

Ei ole mitään " yhtä riviä". Mä sinnittelen vaikka väkisin. Tapana ollut, että merkkaan kalenteriin päivä kerrallaan kun olen pysynyt ratkeamatta.

Mun elämässä on kuitenkin niin paljon hyvää ja sisältöä, etten voi sen antaa valua hukkaan. 

Tuo auto-asia on edelleen mietinnässä, mistä kirjoitinkin jo tänne. Auto on  korjaamolla ja ajateltiin nyt rauhassa äitini kanssa miettiä mitä tehdä sen kanssa. Korjaajallakaan ei ole mikään kiire asian kanssa ja kaikenlisäksi läheisellä  romuttamolla on kaikki lomalla nyt. Näin asia ei osien suhteen etene ja sieltä on tarkoitus niitä kysyä. Isäni käy vaan kierroksilla asian suhteen ja soittelee ja viestiä laittaa, ettei autoa kannata korjata. Hän ei osaa ajatella rauhassa ja odottaa. Ihan turhaan kuormittaa meitä. Itse en ainakaan anna periksi ennenkuin ollaan osien hinta yms selvitetty. En luovuta niin helposti.

Isäni puhuu vaan, että äitini ottaisi lainan "uuteen" autoon. Ei hänellä vaan ole siihen varaa ja muitakin velkoja jo on. Kaikkea monimutkaistaa se, kun nämä äitini autot ovat oikeasti isäni autoja ja hänen nimissään. Näin jos korjautetaan tuo vanha auto niin saadaan varmaan sitten maksaa se myös itse, koska isäni helposti sanoo, ettei hän ainakaan maksa jos ei itse kannata korjausta. Eilen katsoin huvikseni autoja ja eräs ikäänsä ja kuntoonsa  nähden  hyvä myynnissä oleva löytyi, mutta se 1600 euroa on vaan nyt liikaa. Harmittaa paljon, kun olisi varmasti sopinut meille. Joskus mietin, että meillä tavallaan ajetaan vanhat  autot loppuun saakka ja niitä korjataan viimeiseen asti. Jotkut taas ostavat uusia.

Kirjoitan nyt autoista paljon, mutta tämä asia on nyt mielessä, kun toisessakin autossa vikaa. Toivottavasti ei mitään suurempaa. Muuten äitini on ollut väsynyt töistään. Hänellä tulee eräitä pakollisia kokeita eteen ja lukemista niihin. On jo myöhässä asian kanssa ja töissä painostetaan. Olen yrittänyt koostaa ja tulostaa materiaalia hänelle mitä lukea. En tiedä silti miten jaksaa enää opiskella noin paljon. On hyvin väsynyt ollut ja se näkyy jo kasvoistakin. Oikeastaan me molemmat olemme melko väsyneitä kaiken tavoin.

Muuten kaikki hyvin tavallista. Olen lenkkeillyt ja poiminut vielä marjoja. Naapuri antoi poimia omenoitaan ja niitä olen kerännyt paljon. En tiedä edes mihin kaikkeen niitä käyttäisin. Pakastimetkin ovat jo valmiiksi täynnä. Äitini ei voi syödä omenaa joten en voi hänellekään esim leipoa mitään omenaa sisältävää. Itselle on vaan hyvin vaikeaa heittää mitään pois ja näin pitäisi saada kaikki käytettyä. Odotan myös tietoa yhdestä koulupaikasta, mutta viivyttelevät. Tänään on viimeinen päivä, kun tulosten piti tulla. En tiedä silti mitä ajatella lopputuloksesta oli se mikä vaan. Nyt, kun on alaan enemmän tutustunut niin ei se tunnu ihan mieleiseltä. Lisähaussa siis nopeasti hain, kun koulutusmuoto sopisi hyvin, kun paljon verkossa opiskellaan. Jäisi muutot ja asunnon haut yms kallis touhu pois. Arvostaisin itse nyt tätä. Pitkästi taas. 

"Odotan myös tietoa yhdestä koulupaikasta, mutta viivyttelevät. Tänään on viimeinen päivä, kun tulosten piti tulla. En tiedä silti mitä ajatella lopputuloksesta oli se mikä vaan." 

Edellisestä viestistä tämä. Nyt lisähaun tulokset tuli ja en päässyt. Ei tietoakaan pääsystä. Oli siis sellaiset kirjalliset tehtävät verkossa mihin piti kirjoittaa vähän kuin tulevasta omasta urasta ja edellytyksistä koulutukseen liittyen sekä toisena tehtävänä tulkita erästä alaan liittyvää  tekstiä ja kirjoittaa miten toimisi alan työtehtävissä. En näköjään yrityksestä huolimatta osannut kirjoittaa yhtään mitään ja pisteet jäi alimmasta hyväksytystä ihan kunnolla. Nyt kyllä hieman harmittaa, kun kuitenkin jotenkin luulin kaiken menevän paremmin. Tuonnekin jäi paljon paikkoja. Näin toivon vähän liikaa ja mietin, että voisin päästä. Syksyisin vaan meinaa usein iskeä paniikki, että mitä tekisin. Viime vuonna sentään opiskelin amistutkinnon loppuun. Nyt taas ei ole mitään ja sekin on surullista. Tuntuu, että hukkaan taas vuoden elämästäni. Eihän tämä mikään kilpailu ole, mutta jotain muutosta kaipaisin.

Vierailija kirjoitti:

Hei M31

Ootko nähny leffat De'vida ja Poikani Kevin?

Poikani Kevin on loistoleffa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei M31

Ootko nähny leffat De'vida ja Poikani Kevin?

Poikani Kevin on loistoleffa.

Kirjana vielä parempi. Loistava!

Joku puhui siitä, että näkee ammatissaan ihmisten pahuuden. Ei varmaan helppoa.

Poliisit, tuomarit, sairaanhoitajat, lääkärit, sosiaalityöntekijät, tarjoilijat, taksit ym. kohtaa työssään elämän varjopuolia. 

Tarvisivat hyvää työnohjausta, ettei kyynistä tai masennu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jospa tietäisitte, kuinka ällöttävää on olla käräjäoikeuden tuomarina. Sen lisäksi, että koko vapaa-ajan käytän eläin-ja lastensuojeluun. Mitään muuta en näe, kuinp ihmisten äärettömän pahuuden.

Uskon. Töissä vietetään niin suuri osa ajasta, että siellä koettu muokkaa väkisinkin maailmankuvaa. Sinuna käyttäisin edes vapaa-ajan johonkin hyvän mielen juttuihin, sillä maailmassa on paljon myös hyvää ja kaunista, joka sinulta jää nyt kokematta.

Suosittelen kanssa vapaa-ajalle kauniisiin asioihin keskittymistä, esim. taide eri muodoissa, mm. ooppera, musiikki, kirjallisuus, luonto, eläimet muusta näkökulmasta kuin eläinsuojelullisesta. Kiitollisuuspäiväkirjan pitäminen auttaa myös.

Työskentelen itsekin sellaisella alalla, jolla ihmisten raadollisuus iskee silmille ja heikkenee usko hyvyyteen, maailmankuva vääristyy ja työntekijä kyynistyy

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Koetan nauttia kesälomasta, vaikka lainat on menossa ulosottoon ja alkaa kituuttamisen aika. Puoliso on ottanut minunkin nimissäni lainoja tietämättäni ja olen niistä nyt vastuussa. Koetan silti elää tässä ja nyt ja nauttia luonnosta, auringosta, läheisistä. Pelkään, että minusta tulee katkera, jos alan ajatella tätä hankalaa taloudellista tilannetta enemmän. Onneksi raha ei ole tärkein asia elämässä. Mietin, jaksanko jatkaa raskaalla alalla työntekoa, kun ulosottoon tulee menemään iso siivu palkasta.

Kannattaisi tehdä rikosilmoitus puolisosta.  Nuo lainat eivät kuulu sinun maksettavaksesi.

Olen typeryyksissäni antanut puolison käyttää verkkopankkitunnuksiani, kun puoliso on hoitanut yhteisiä raha-asioita. En kykenisi mitenkään todistamaan, etten itse ole lainoja ottanut. Tyhmästä päästä saa kyllä nyt  kärsiä koko ihminen, koen olevani siten  vastuussa lainoista. Olen kiitollinen empatista, mitä sain tämän avautumiseni myötä. En kenellekään muulle rohkene tästä tyhmyydestäni kertoakaan kuin tällaisella anonyymillä sivustolla. Jospa joku muu välttyisi tekemästä vastaavia virheitä, sitä toivon.

Mari Laurilan ääni on kiva, sopii hyvin tuohon biisiin. Hän opiskeli myöhemmin muistaakseni musiikkiteatteria Ranskassa ja asuu nykyisin Nizzassa.

Aamulla lähdin vanhaa äitiä auttelee, siskokin tuli,  oli oikein mukava päivä.

Harmittaa ihan hirveästi kun taas riitelin teinipojan kanssa. Tosi rumasti puhuttiin molemmat ja ovi paukkuen erottiin. Nyt surettaa, itkettää. Yritän pysyä rauhallisena aikuisena ja olla ottamatta itseeni, mut joskus vaan pinna palaa itelläkin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hei M31

Ootko nähny leffat De'vida ja Poikani Kevin?

Poikani Kevin on loistoleffa.

Kyllä. Kirja myös.

4 000 viestiä, hyvä me🌹

Minäkin tunnustan, että tänään äitini kanssa riitelimme. Olin hieman alamaissa, kun meni tuo opiskelemaan haku niin huonosti. Sen vuoksi iski epätoivo tulevaisuuteen liittyen. Ei ole omakaan elämä mennyt kuin olisi toivonut. Se välillä harmittaa. Toisaalta sovimme äitini kanssa jo. Hän on huolissaan minusta ja tavallaan toivoo minulle parempaa. Sitten itse taas koen, ettei minusta ole mihinkään ja tämä kaikki sitten on jo liikaa. Vaikea päivä tänään ollut. 

Päivät ovat menneet nopeasti ja mummeli yrittää pysyä perässä. 

Töitä olen tehnyt entiseen tahtiin, työssäni myös näen ihmismielen rumemman puolen usein. Onneksi on se työnohjaus. Vapaalla onneksi on niin paljon kaikkea muuta, että tasapaino säilyy. 

Nuorimmat lapsenlapset olivat kylässä. Suloisuudet kertakaikkiaan. Toinen oli jo toiselle vähän mustasukkainen mummin huomiosta. Mutta ihania, aktiivisia ja elämää tutkivia ihmisen alkuja ovat. Yhdessä kun ollaan, niin kaikki muu unohtuu. Mummina on ihanaa olla. 

Luovuutta on ollut ilmassa, se aina virkistää ja tuo hyvää oloa. Vaikka välillä meitä elämä myös koettelee, niin toivottavasti jaksetaan nähdä se hyvä ja kaunis puolikin elämästä. 

Toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua ja ilon pisaroita syvälle sydämeen! 

50+ Mummeli 

Vierailija kirjoitti:

Päivät ovat menneet nopeasti ja mummeli yrittää pysyä perässä. 

Töitä olen tehnyt entiseen tahtiin, työssäni myös näen ihmismielen rumemman puolen usein. Onneksi on se työnohjaus. Vapaalla onneksi on niin paljon kaikkea muuta, että tasapaino säilyy. 

Nuorimmat lapsenlapset olivat kylässä. Suloisuudet kertakaikkiaan. Toinen oli jo toiselle vähän mustasukkainen mummin huomiosta. Mutta ihania, aktiivisia ja elämää tutkivia ihmisen alkuja ovat. Yhdessä kun ollaan, niin kaikki muu unohtuu. Mummina on ihanaa olla. 

Luovuutta on ollut ilmassa, se aina virkistää ja tuo hyvää oloa. Vaikka välillä meitä elämä myös koettelee, niin toivottavasti jaksetaan nähdä se hyvä ja kaunis puolikin elämästä. 

Toivottelen kaikille mukavaa viikonloppua ja ilon pisaroita syvälle sydämeen! 

50+ Mummeli 

 

Ilon pisaroita on syvällä sydämessä.Olen menossa tyttären tytön 3 vuotis synttäreille tänään.Leivoin suklaa mansikkatäytekakun. Kaikille hyvää viikonloppua.🤗

Katso silmiin ja halaa, se auttaa moneen mielipahaan.

Eilen illalla laskimme 2 verkkoa lampeen.  Tänä aamuna oli sakea sumu, kun kävelimme metsän halki lammen rantaan.  Aika nopeasti sumu kuitenkin hälveni ja aurinko paistoi, kun tulimme takaisin.

Lammen rannalla oli paljon kauniita hämähäkin seittejä, niitä piti kuvata.

Verkoissa oli 10 aika isoa ahventa; luvassa tänään savuahventa ja paistettuja ahvenfileitä.

Mukavaa viikonloppua kaikille!