Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Ukkosta ja sadetta ja ilma viilentynyt. Sain tästä niin paljon tarmoa, että sulatin pakastimen ja siivosin jäkärin.

Sitten vielä tein pikasiivouksen ja  pakkasin kirjaston vaihtopisteeseen vietävät kirjat kassiin. Kirjasto oli harmi vaan mennyt kiinni. No, maanantaina sitten.

Syksyn viileys on virkistävää. 

Satoi kaatamalla aiemmin, lepopäivä kun eilen kävin terassikierroksella, 4 baaria. Tein makaronilaatikon ja katsellut tv koko päivän. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lomalla, mutta koko ajan väsynyt. Hukkaan menee nämä vapaat. On vaikeaa myöntää, että on masentunut, ja että apu olisi tarpeen. Koko elämäni olen teeskennellyt

Voimia. Hyvä, että tiedostat tilanteesi ja myönnät tarvitsevasi apua. Se on alku tervehtymiseen. Vielä ei ole myöhäistä korjata tilannetta. Sisua ja sitkeyttä tilanteeseesi.

Se ns apu nykyisin on reseptit, huom, ei vain yksi lääke, turruttaa sinut, ettei tunnu pahalta.

Ei tunnu enää mikään miltään.

Elä entiseen tapaan. Et saa enäö orgasmia. Juo alkoholia, ei tuu nousuja, hilpeyttä. Ei mistään.

Mut se ns "hoito" lääkkeet, ettei tunnu miltään.

Kävin kirppiksellä ja koiran kanssa lenkillä. Sopivasti tultiin sisälle, kunnes alkoi kovasti sataa.

Nyt ruokailen erittäin herkullisella jauhelihakeitolla ja maukkaalla salaatilla. Juomana maailman parasta olutta (Tornion Panimon Lapland Original Lager) 

Ikävää, kun viikonloppuna on näin kaameaa säätä, mutta erittäin hyvä ruoka antaa parempaa mieltä. On parasta kun samaan talouteen kuuluu loistava kokki. Mulla on venynyt tämä ruokailu niin, että toiset ovat jo poistuneet pöydästä.

Ukkostakin jyrähtelee ulkona.

Kiitos hyvää kuuluu. Rakasteltiin, käytiin saunassa ja syötiin hyvää ruokaa. Huomenna mökille viikoksi.

Eilen kerroin lähtevänä baariin, oli mukava ilta, käytiin 4 baarissa. Tänään lepoäivä, satoi päivällä kaatamalla vettä, tein makaronilaatikon. Tv.

Sataa vettä. Ropottelee tasaisesti. Ja aurinko paistaa, kirkastaa lehtipuiden vihreyden heleäksi. Ukkonen laiskasti mutta pelottavankin voimakkaasti ryskää taivaankannen takana. Jossain on varmasti sateenkaari. Aarteesta en tiedä.

Puutarhassa  pomppii sammakonpoikasia. Mönkivät kömpelöinä yrittäen talloa nurmikon varsia tieltään, välillä hypähtävät niin hellyttävän jähmeästi ihmetellen taitoaan ja uutta alastulopaikkaa. Sammakonpoikasia on ainakin kolme. En leikkaa nurmikkoa vähään aikaan, en ole pystynytkään, mutta en anna kenenkään muunkaan sitä tehdä. Saavat kasvaa rauhassa. Isoiksi. Ehkä tuonnempana ne osaavat säikäyttää minut niin, että kauhistuksen ja ilon sekaiset kiljahdukseni kantautuvat aina kirkolle asti. Kovaa ja korkealta.

Muutoin sitten ei oikein mikään liikahduta. Poislukien nämä elämänvaloni, jotka ovat jälleen opiskeluarkeen astumassa. Niin paljon unelmia, toiveita, haaveita - tarmoa, määrätietoisuutta. Tuikkivia katseita. Tummanpuhuvassa kuplassani on tuolle kaikelle, heille, pieni läpäisevä aukko. Hellin ja vaalin sitä. 

Ajatusmaailmani on kipulääkkeiden täyttäminä yhtä Harry Potterin painajaista. Ankeuttajia syöksähtelee tippaleipäaivojeni lonkeroiden mutkista. Huumorinkukkani on kuihtunut mustaksi ja murenevaksi. En osaa heittää sitä kuitenkaan pois, vaikka en pidäkään siitä. Rumankaunis. Synkkyyttä ja yksinäisyyttä täynnä.

Sade on loppunut. Ilta-aurinko väläyttelee säteitään. On loitontunut jo, siirtyy joka päivä kauemmaksi. Aurinko. Säteissä on viileitä sävyjä. Ilmassa jo on sitä tuntua. Ässällä alkavaa ajankautta.

Pöydällä hedelmäkorin syleilyssä köllöttelevät punastuneet omenapallerot. Odotan puolukoiden kypsymistä. Jos ehtisin niitä poimimaan. Je mange une pomme.

Sinulle - kaikkea hyvää. Keveämpää askelta. Tyytyväisyyttä. Ihan pientäkin. 

Huominen on tulossa. Ja siitä tulee ihan hyvä päivä.

Vierailija kirjoitti:

Ukkosta ja sadetta ja ilma viilentynyt. Sain tästä niin paljon tarmoa, että sulatin pakastimen ja siivosin jäkärin.

Sitten vielä tein pikasiivouksen ja  pakkasin kirjaston vaihtopisteeseen vietävät kirjat kassiin. Kirjasto oli harmi vaan mennyt kiinni. No, maanantaina sitten.

Syksyn viileys on virkistävää. 

Kyllä ja pimenevät romanttiset illat ja yöt kynttilänvalossa. Tulin mökille siivoamaan autoa mutta jäinkin vielä grillailemaan ja saunomaan kun on mukavan viileä ilma. Huomenna lepäilyä ja sitten kolme viimeistä työpäivää ja sitten Viroon viikoksi- pariksi ilman tarkkoja suunnitelmia.

Parempaa kuuluu jo. Perunkirjoitus tuli valmiiksi, ja voin keskittyä muihin asioihin kuten esim. autoni katsastukseen.

N65

Ihastuksen kourissa kärsin. Nainen antaa vastakaikua, mutta tuntuu silti, että vain leikkii ja kiusaa minua. Nauttii antamastani huomiosta ja siitä kuinka kieriskelen tuskissani ihastuksesta.

M

Vierailija kirjoitti:

Ihastuksen kourissa kärsin. Nainen antaa vastakaikua, mutta tuntuu silti, että vain leikkii ja kiusaa minua. Nauttii antamastani huomiosta ja siitä kuinka kieriskelen tuskissani ihastuksesta.

M

Kuulostaa ihanalta tuo, että kieriskelet tuskissasi ihastuksesta. Voi Ihana elämä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lomalla, mutta koko ajan väsynyt. Hukkaan menee nämä vapaat. On vaikeaa myöntää, että on masentunut, ja että apu olisi tarpeen. Koko elämäni olen teeskennellyt

Voimia. Hyvä, että tiedostat tilanteesi ja myönnät tarvitsevasi apua. Se on alku tervehtymiseen. Vielä ei ole myöhäistä korjata tilannetta. Sisua ja sitkeyttä tilanteeseesi.

Se ns apu nykyisin on reseptit, huom, ei vain yksi lääke, turruttaa sinut, ettei tunnu pahalta.

Ei tunnu enää mikään miltään.

Elä entiseen tapaan. Et saa enäö orgasmia. Juo alkoholia, ei tuu nousuja, hilpeyttä. Ei mistään.

Mut se ns "hoito" lääkkeet, ettei tunnu miltään.

Mulle psykiatri sanoi, ettei nämä masennuslääkkeet ole muuta kuin "tukikeppi", vaan nostavat kipukynnystä. Mulla oireili myös selkä masentuneena. Psykiatri oli mukava ja empaattinen. Kävin tuolloin työterveydessä ja silloin kaikki tuntui yhdentekevältä, työ, yksityiselämä.. aivan kaikki. Eristäydyin, eikä ollut ketään. Psykologi oli oikea ääliö; kun kerroin vaikeasta asiasta menneisyydessäni, hän reagoi kertomaani kuin olisin sanonut ostaneeni jotain halpaa kangasta; Eikä! Ihan totta! Ne käynnit jäi. Jätin myös ne masennuslääkkeet syömättä. Valehtelin, että niitä otan vaikken ottanut mitään. Sanoin itseni irti töistä myös. Vähitellen alkoi myös oli helpottaa. Tein vain asioita pikkuhiljaa ja työstin asioita mielessäni joita työstän loppuelämäni. Liikuin ja tein asioita joista pidin.

Haluan vain kertoa, että apua saa jos haluaa. Itselleni tuo apu ei sopinut. En voi muiden puolesta tietää, mikä sopii kellekin. Toinen voi hyötyä ammattiavusta. Minua se vain ahdisti entisestään.

Eipä kummenpia, kevyt darra päällä eilisillan juomien johdosta, mietin ottaisi vähän loiventavaa?

Kaipaan jäätelöä. Venejäätelöitä tällä rahalla 💸 

Isäni on vieläkin täällä ja koko ajan touhuaa kaikkea. Heräsi jo viiden aikaan ja minä siinä samalla. Ikävä todeta, mutta toivon että lähtee huomenna. Meinaa mennä nämä päivät ihan ohi ja jää omat hommat tekemättä. Ei ole mukavaa, kun toinen elää täälläkin ollessaan omassa rytmissään ja asiat pitäisi tehdä hänen tavallaan. Ei myöskään tykkää jos istun "laiskana" pihassa. Keksisi kyllä minulle hommia kuten autotallin järjestekyn. Koko kevään keräsin jo vaatteita ja tavaroita muuttoa varten sekä maalasin tätä asuntoa ja siivosin toista. Kävin myös tekemässä lumityöt tämän nykyisen asunnon luona yms. Sitten vielä varsinainen muutto päälle ja loppusiivous toiseen asuntoon. Täällä sitten olen vähitellen järjestellyt.

Toinen sitten avaa vaan autotallin ja päivittelee sekaisuutta sekä alkaa itse järjestellä sotkien vaan lisää, kun ei tiedä minne mikin kuuluu. Ei ole kovin kiva asia. Samalla pahoittelen valitusta. En vaan meinaa oikein jaksaa tätä. Äidilläni sama vika. Kun mikään ei muutu. Ei kai ihmistä voi pysäyttää jos on koko elämänsä elänyt ns samalla tahdilla. Tässä meinaa nyt vaan oma arki mennä jo sekaisin. Unet vähissä (isäni kuorsasi koko alkuyön ja kuului ovenkin läpi). Yhdistettynä hänen aamuyön heräämiseensä jää omat unet joka yö muutamaan tuntiin. Nyt neljä yötä takana ja se alkaa näkyä. En kirjoita nyt isästäni enempää. Joku ketjua lukenut voi tunnistaa kirjoittamiani juttuja kuten hänen ailahtelevaisuutensa. Ei ole todellakaan helppo ihminen. Se näkyy kaikessa. 

Samalla minä olen hieman surkeassa kunnossa. Stressaava talvi ja kevät ja painokin vaan tippuu kokoajan. Jollekin se 60 kg on vielä paljon, mutta itsellä alkaa pituuteen nähden olla jo liian vähän ja luut paistaa varsinkin hartioissa. Olen viimeksi lukion alussa painanut tuon verran ja ikävää, jos lihakset katoaa jo. Näihin ajatuksiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ihastuksen kourissa kärsin. Nainen antaa vastakaikua, mutta tuntuu silti, että vain leikkii ja kiusaa minua. Nauttii antamastani huomiosta ja siitä kuinka kieriskelen tuskissani ihastuksesta.

M

Kuulostaa ihanalta tuo, että kieriskelet tuskissasi ihastuksesta. Voi Ihana elämä. 

Niin se varmaan tuntuu siitä ihastuksestanikin. Itseäni ei kyllä tämä epävarmuudessa eläminen naurata.

sama

Koronaa kuuluu. Mies toi tuliaiseksi reissusta koko perheelle. Viime yö meni itkevää, yskivää lasta rauhoitellessa, vaikka itselläkin samat oireet. Tänään onneksi jo vähän helpompaa kaikilla. Oman sairastamisen vielä jotenkin kestää, mutta sydäntä raastaa kun näkee kuinka hirveä olo on lapsella. Syksyt on astmaatikkolapsella olleet aina flunssien takia hankalia. Kyllä tämä tästä. Ulkona ukkostaa ja sataa vettä. Peiton alla on lämmintä.

Mieluinen päivä tyttären ja tyttären tytön kanssa.Käytiin leikkikentällä ja leikittiin mummolassa leikkimökissä.Äsken pinosin puita liiteriin. Olivat lauantai ja sunnuntain välisen yön mummon luona.Nyt loppuilta lepoa.Oli hektinen viikonloppu.😊

Tästäkin ketjusta näkee kuinka alkoholisteja suomalaiset ovat. Juhlat ja viikonloput ryypätään, outoa ettei mitään osata tehdä ilman viinaa.

Mukavaa, kun M31 käyt täällä. Arkisia juttujasi on kiva lueskella.

Omaa viikonloppuani piristi jälleen uintireissu, ehkäpä huomenna kesätauon jälkeen uimahalliin ja ennen kaikkea saunaan.

M36