Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Et ole huono äiti, päin vastoin.

Toivoisin että saisit sinne apua, ihan siinä muodossa kuin itse koet että olisi hyvä. Jos uupuneena yrität yksin suoriutua niin ajaudut umpikujaan. Toivon että tilanteenne muuttuu paremmaksi pian  <3

Ennen vanhaan heinäkuu oli mattojenpesukuukausi. Alku kuusta pesin osan matoista ja tänään, loput,  keittiön ja makuuhuoneen matot. Nyt on hyvä mieli kun sain aikaseks.

Huonoa kuuluu. Ahdistaa moni asia. 

Heräsin 03-aikaan, kuppi kahvia ja voileipä, luin. Pilvistä ja sateista. Menin uudelleen nukkumaan, on sunnuntai. 

Nuorin lapsistamme, nuori aikuinen ja uran alussa, on ollut lääkärintutkimuksissa ja odottaa vastausta. Epäily MS. Jos hän on sairas, huolettaa miten hän tulee selviämään henkisesti ja taloudellisesti.

Vierailija kirjoitti:

Kirjoitan tänne kun on niin tyhmä asia mikä vaivaa. Huomenna on juhlat, jossa näen pitkästä aikaa sukulaisiani. Olin innoissani etukäteen, olen ylipainoinen mutta pudotin reilut 10 kg talven aikana, ostin uuden mekon ja tunsin itseni kauniiksi. No eikös toinen sukulainen ole vetäissyt itsensä oikein todella tikkiin ja kaikki ovat tätä jo päivitelleet ja kehuneet Facebookissa. Tuntuu hölmöltä olla ärsyyntynyt ja kateellinen asiasta. Ylipainoa on mulla edelleen mutta tää oli iso juttu ja nyt kukaan ei huomaa, koska muutos ei ole niin radikaali kuin hänellä. 

 

En edes halua enää mennä ja mekonkin taidan vaihtaa johonkin vanhaan kaapuun.

Tyhmää sitä on vertailla. Siitä aina saa pahoittaa mielensä, kun joku tekee asian kuin asian aina paremmin. Elä itsesi kautta. Ei ole mikään häpeä mennä sillä mainitsemallasi mekolla juhliin. 10 kg:n pudotus on paljon ja siitäkin saa olla hyvin ylpeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lepäilen tänään(kin). Uni maistuu todella hyvin. Viime viikolla kävi parina päivänä vieraita joille kokkailin ja leivoin. Siivotakin piti ja seurustella. Sanon "piti" koska on sairaus joka uuvuttaa ja kivut kiusaa. Menee monta päivää että toipuu. Muuten on kiva ihmisiä nähdä kun asuvat kaukana. On vain muutama läheinen joita tapaan, mutta riittävästi.

Ihana helle ulkona, aurinko paistaa. Sopivasti sadetta ja aurinkoa niin että kukkaset kasvaa ja kukkii komeasti. Ensimmäisiä omia mansikoita olen päässyt maistamaan. 

Tämän ketjun innoittamana olen katsonut nyt ainakin kymmenen elokuvaa. Pitkästä aikaa innostuin. Jotkut jopa kaksi kertaa. Innostuin myös kuuntelemaan ikivanhoja C kasetteja.

Tämä onkin harvinaisen mukava ketju tällä palstalla. 

Saako kysyä mitä elokuvia oot katsellut ja mitä niistä olet katsonut toistamiseen?

I

Ihan laidasta toiseen olen katsonut elokuvia, mitä nyt pienen kirppiksen dvd valikoimasta löytyy. Minulla ei ole mitään suoratoistopalveluja. Lucy:n olen katsonut varmaan 3-4 kertaa. Jason Stathamin useampia kaahailuja. Bruce Willis elokuvia. Angelina Jolie taisi olla Salt:ssa, senkin katsoin kahdesti. Kauhua, poltergeistia tykkäisin katsoa enemmänkin kuin mitä satunnaisesti tvstä tulee mutta eipä ole löytynyt kirppikseltä. Olis kivaa hiustennostatusta pimeneviin iltoihin.

Minun stereot on tosiaan vanhat, löytyy LP, CD ja C kasettipesä. Vuosiin en käyttänyt mutta nyt siivotessa löysin C kasetteja ja innostuin. En yhtään tykkää kuunnella radiota kun joka kanava pelkkää mainosta. Kirkaa kuuntelin yhden päivän toistolla. Löytyy jazzia, a cappellaa, Elvistä, Dingoa. Tykkään lähes kaikesta. YouTubesta etsin usein uutta musiikkia. Viime yönäkin kun uni ei tullut.

Äsken minulta poistui iso huolenaihe erään henkilön ansiosta, joka tarjosi apunsa ongelmanratkaisuun. Annoin kiittävää  palautetta että hän on auttanut erityisellä tavalla, kuuntelemalla vuodatustani ja vielä tarjoutumalla tekemään käytännössä erään toimenpiteen asiaan liittyen. Hän myönsi että auttaminen tuottaa hänelle tyydytystä. 

Te ihmiset, jotka pystytte kokemuksenne, kykyjenne ja asenteenne ansiosta olemaan ongelmanratkaisijoita ihmisten elämässä: olettehan iloisia kun saatte olla ihmisille avuksi. Se on  erityislahja. Joka kerta kun joku avautuu jostakin ongelmastaan ja teillä on siihen ratkaisu, olette itsekin saaneet lahjan. Olette erityisiä hyvän mielen lähettiläitä. Autatte kuormien kantamisessa, joskus poistatte koko kuorman painon toisen harteilta. Joskus huomaatte toisen avuntarpeen, vaikka tämä ei siitä erikseen kertoisikaan.

Uskon että hyvä saa aina palkkansa, ennemmin tai myöhemmin, muodossa tai toisessa.

Ollaan enkeleitä toisillemme - kukin kykyjensä, voimiensa, mahdollisuuksiensa mukaan. Annetaan hyvän kiertää.

Itketti aamulla kun eduskunnan tytöt itkivät perjantaina, oli niin paha mieli näiden mt ongelmaisten puolesta.Toivon että hakeutuvat terapiaan.

Ai niin, unohtui:

Sinä, joka vähättelet 10kg painonpudotusta. Älä vähättele, ole tyytyväinen. Vertaa itseäsi itseesi, älä muihin ihmisiin. Itsellä ollut toiveissa juuri tuo kymmenen kilon kevennys, pari kiloa on hiipunut pois, mutta tosi vaikeaa on.

Mekko päälle, leuka pystyyn ja juhlimaan😉

N63

Vierailija kirjoitti:

Äsken minulta poistui iso huolenaihe erään henkilön ansiosta, joka tarjosi apunsa ongelmanratkaisuun. Annoin kiittävää  palautetta että hän on auttanut erityisellä tavalla, kuuntelemalla vuodatustani ja vielä tarjoutumalla tekemään käytännössä erään toimenpiteen asiaan liittyen. Hän myönsi että auttaminen tuottaa hänelle tyydytystä. 

Te ihmiset, jotka pystytte kokemuksenne, kykyjenne ja asenteenne ansiosta olemaan ongelmanratkaisijoita ihmisten elämässä: olettehan iloisia kun saatte olla ihmisille avuksi. Se on  erityislahja. Joka kerta kun joku avautuu jostakin ongelmastaan ja teillä on siihen ratkaisu, olette itsekin saaneet lahjan. Olette erityisiä hyvän mielen lähettiläitä. Autatte kuormien kantamisessa, joskus poistatte koko kuorman painon toisen harteilta. Joskus huomaatte toisen avuntarpeen, vaikka tämä ei siitä erikseen kertoisikaan.

Uskon että hyvä saa aina palkkansa, ennemmin tai myöhemmin, muodossa

Ajattelen samoin. Itsekin arvostan ihmisiä, joilla on kyky huomata asioita ja esim tunnistaa se jos toisella on epämukava olo tai huolia yms. Minä tavallaan olen tottunut siihen, että perheessäni pitää aina kestää kaikkea ja olla vahva. Toivoisinkin monesti, että olisi ihminen joka tavallaan huomaisi esim sen, että nyt alkaa minua kaupassa tms paikassa  hieman ahdistamaan ja osaisi rauhoittaa. Ettei se menisi toisin ja minä vaan kamppailen ja yritän peittää jännityksen. Sekin väsyttää ja tunnen olevani yksin niissä hetkissä. Kirjoitan nyt itsestäni, mutta tämä sama ajatus myös muuhun liittyen.

Itse yritän myös olla ns hyvä ihminen. Minua kuitenkin varjostaa omat kokemukseni ja harvoin uskallan edes tutustua ihmisiin. Ymmärrän silti hyvin sen kuinka moni varmasti käy elämässään läpi hyvinkin vaikeita asioita. Tänään olen taas miettinyt elämääni. Hyvin paljon yläkoulu aikaa ja tiettynä ihmisiä. En tietysti ikinä saa selville sitä, enkä koskaan alentuisi kysymään. Silti mietin tänään, että miksi eräät halusivat hankaloittaa elämääni niin paljon niinä vuosina ja vielä jälkeenkin. Mikä syy heillä oli siihen. Tietysti tämä on täysin turhaa miettimistä ja ei vie minua eteenpäin. Olen vaan välillä hyvin väsynyt tähän kaikkeen. Jollakin tämä kaikki loppuu, mutta minun tapauksessani vieläkin puhutaan pahaa ja levitellään valheita. Kuin elämäni olisi jokin kirja ei juonenkäänteineen. En voi tänne edes tarkemmin kirjoittaa. Silti se epätietoisuus ja se etten koskaan tiedä kuka on puhunut kenellekin syö minua. Tavallaan aina jännittynyt olo ja sellainen epävarmuus mukana.

Samalla jos läheiset eivät tavallaan edes ole tukenani. He jättivät jo nuorena minut lähes omilleni tässä asiassa ja myöhemmin eivät edes kunnolla uskoneet, kun kerroin esim ilkeistä puheista. Sekin on vaikea asia ja tiedän, ettei moni olisi kestänyt tätä kaikkea. Itse olen jotenkin mennyt eteenpäin, mutta eihän tämä ole sitä elämää mitä toivoisin. Taas kirjoitan itsestäni, mutta nämä asiat nyt mielessäni. 

Eilen illalla kun tulin kotiin auttelemassa, oli sähköt poikki tähän aamu 6 asti. Onneksi ei ollut kaapissa ja pakastelokerossa paljoa ruokia ja poikani tulee tänään, valmistan ruuat, saa pois ne. 

Vierailija kirjoitti:

Itketti aamulla kun eduskunnan tytöt itkivät perjantaina, oli niin paha mieli näiden mt ongelmaisten puolesta.Toivon että hakeutuvat terapiaan.

Niin, itkeminen on täysin inhimillistä. Sinunkin.

Asunto isketty myyntiin ja tuntuu, että tämä oli juuri oikea hetki. Ei tunnu missään. Asunto on oikein kaunis ja viihtyisä, rauhallinen, mutta siihen liittyy miljoona huonoa asiaa, joita en ala tänne luettelemaan. Myyntihetkestä minulla on puoli vuotta aikaa löytää omakotitalo. Olen itse asettanut tällaisen rajan itselleni. Tähän mennessä olen jo vuosia ja vuosia selaillut taloja, joten nollasta en todellakaan aloita. Puolet työstä olen jo tehnyt aikaa sitten. 

Olen innoissani siitä miten myynti muuttaa elämäni hyvällä tavalla. Uudella asuinalueellani voin jopa työllistyä, ja hyvin todennäköisesti työllistynkin. Täällä on aivan turha edes yrittää. Olen aivan täysin kyllästynyt toistuviin torjuntoihin. 

Vierailija kirjoitti:

Katson tangomarkkinoita läppäriltä. Niin se vain on, että kulttuuriin ei enää kuulu se, että osaisi laulaa. Kouluissa ei lauleta, rämpytetään vain soittimia. Nykyiset esiintyjät muutenkin hämmästyttävät, ei mitään sointuisuutta, ei rytmiä, ei viehkeyttä. Ja miten paljon ihmiset nykyään kuitenkin seuraavat muka laulajia. Ihmeellistä.

Minäkin katoin eilen Tangomarkkinoiden finaalin. Ei ole enää samaa fiilistä kuin oli MTV 3 aikoihin. Kulissit eivät ole yhtä upeita, juontajat eivät ole klassisia, arvokkaita, kuva jotenkin tuhruinen. Musiikkikaan ei tunnu yhtä upealta ja missä ovat romanilaulajat, ilman heitä finaali ei ole sama? 

Tänään kuuluu: 

Pink: Trustfall. Kyllä on upea biisi.

Nelly:Just a Dream. Tää julkaistiin v,. 2010 mutta soi nyt radioissa. Erinomainen.

Kaikki Abban kappaleet. Ovat niin melodisia ja hyväsaoituksellisia. Abba is back.

Kygo&Miguel: Remind me to forget. Kygo kyllä osaa tehdä biisejä.

Mark Arbor: Belong together

Tänään kuului Radiosta: Amy McDonald:This is the Life

Robin Schulz: Oh child

Major Lazor, MO & DJ Snake: Lean on me

Ja Jones & MNEK: Where did you go?

Kygo & Selena Gomez: It ainut me

En elä yksin mutta tunnen välillä itseni yksinäiseksi. Mies on ja aikuiset lapset. Sukulaiset ja tuttavat kehuvat miestä kunnolliseksi, ahkeraksi kuin muurahainen, vastuulliseksi ja vaikka miksi muuksi mutta kun hän ei ole ollenkaan tunneihminen.

Yritän saada juttua aikaan mutta ainoat asiat joista hän kiinnostuu on politiikka ja jotkut moottoriasiat joista en itse välitä. Sitten ollaan hiljaa ja katsellaan netistä kumpaakin kiinnostavia juttuja iltaisin. Välillä mietin nuoruuden ihastustani joka oli tunneihminen ja tykkäsi olla fyysisesti lähellä koko ajan. Oma mies istuu omassa nojatuolissa ja kommentoi sieltä turvallisen välimatkan päästä omia mielipiteitään. 

Hän arvostaa minua, on sanonut mutta ei näytä sitä normiarjessa. Viihtyy kotona tai mökillä että on kyllä kotona saatavilla muttei kuitenkaan läsnä. Mitä ajattelette tälläisesta liitosta, ollaan oltu jo 30 v yhdessä. 

Hyvää kuuluu. Ihana kesäloma menossa. Olen saanut paljon hoidettua asioita (pyykkäykset, terassin puuosien öljyäminen, pyörän huoltaminen, sukuloinnit jne. jne.) ja uinut ja saunonut paljon meressä. Minun metsäni on meri. Synnyin meren rannalle. Järvien rannoilla viihdyn vain lyhyitä aikoja. Pidempään ne alkavat tuntua ahtailta ja hirveä ikävä iskee meren äärelle eli kotiin. Aikuiset lapset ovat myös meri-ihmisiä ja perustaneet oman itsenäisen elämänsä meren äärelle. I meri. 

Vielä ja jalkapalloa, käyn saunomassa ja uimassa illan suussa merellä ja sitten klo 22 finaalimatsi. ESPANJA voittaa!!!!! Vamos!!!!!!! 

Sori jos on vaikuttanut neuvomiselta kirjoitukseni. En neuvo ihmisiä, jokainen osaa omaa elämäänsä elää ja kysyä mieleiseltään henkilöltä neuvoa ja apua jos tarve vaatii. Kirjoitukseni oli tarkoitus olla lämmin kiitos kaikille auttaville persoonille. Olin juuri kokenut miten taakkaani oli kannettu ja ongelmaani oli paneuduttu; olin kiitollisuuden tilassa. Halusin ilmaista sen muutamalla lauseella kuvaten sitä että kun autettu saa iloa ja helpotusta elämäänsä, niin auttajalle kuuluu myös ilo ja hyvä mieli. 

Kokemukseen toi merkittävyyttä myös se kun olin juuri ollut tosi alhaisissa fiiliksissä tuon vaikealta tuntuvan asian takia ja pääsin kuin taikaiskusta pois negatiivisuuden tunnetilasta, kun tämä henkilö lahjoitti  aikaansa ja apuansa. Tämä on minulle tärkeää, että pääsen positiiviseen moodiin. Ehkä hän ei edes tajunnut miten suuresti vaikutti minuun. (No, itkin ilosta puhelun päätyttyä...)

Itse olen tosi turha ihminen, kukaan ei tule kyselemään tällaisen erakon apua mihinkään koskaan. Siitä tarpeellisena olemisesta ei ole kokemusta. Ymmärrän siis olla siinä neuvomatta. Kiinnitän nyt huomiota vielä enemmän sanavalintoihini.

Asun yksin ja ongelmia on vanhassa torpassa paljon. Myös auton kanssa tulee joskus tenkkapåå.

Edelleenkin tuo iskulause loppuun (ehkä elokuvan nimi): Annetaan hyvän kiertää (mieluummin kuin pahan).

Jones & MNEK: Where did you go

Joku mainitsi tämän biisin. Itselle tuttu on vain tuo vanhempi versio siitä (onkohan alkuperäinen) eli No Mercyn biisi. Lapsuudessa usein radiosta automatkoilla kuului. Tuli heti se mieleen. Tuntuu vaan, että niistäkin ajoista on jo iäsyys, vaikka melko nuori vielä olenkin. Sieltä muistuu vaan näitä biisejä aina mieleeni. Joskus pitkän aikaa kadoksissa ja sitten, kun kuulen sen niin yhdistän biisin lapsuuteen. Harmittaa hieman tämä sää. Ehdin kävellä tunnin ja hieman ja satoi. Kuitenkin nyt vasta myöhemmin tuli sitten kaatosade. Näin vältin sentään tuon. Pitäisi mustikkaan viimein päästä. Tuo sää ei vaan lupaa hyvää. Taisi eilen olla ainut päivä täällä, kun ei satanut yhtään.