Lue keskustelun säännöt.
Mitä Sinulle tänään kuuluu?
Kommentit (24139)
X
Meillä oli "Hohto"-leffaa ihan oikeasti kotona, kun olimme pikkulapsia. Mutsi oli lukittautunut pakoon kylpyhuoneeseen ja isä meni kirveellä oven läpi häntä opettamaan. Tämä 1950-luvulla idyllisessä vanhassa Eirassa. Six naurattaa aina, kun muiden mielestä kauhua elokuvissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kovasti pitää jahkua että lähteekö lammen rantaan vaeltamaan edes puoleksi tunniksi, näkisi siinä että onko lakkoja/hilloja/muuraimia todella niin paljon kuin ihmiset väittää. En tarvitsisi niitä paljoa, puoli litraa olisi kova sana, mutta samalla tsekkaisin että onko samalle alueelle tulossa mustikkaa minkä verran.
Olo on oudohko, koska liityin eilen illalla takaisin fb:n jäseneksi pitkän tauon pidettyäni. Viipyilin siellä tuntikaudet ja vasta aamuyöllä suljin tilini ja aloin nukkumaan. Jonkin verran kontaktoin jo siellä. Etenkin lähiomaiseni tiliä kävin selaamassa, ollaan fb-kavereita nyt. Tykkäilin hänen postauksiaan. Sydämiä lähettelin. Uskomatonta, minulla tuollainen lapsi. Olen niin pirun ylpeä!
Vierailija kirjoitti:
Katsoin koska ratikat alkaa kulkea. Olen niin yksin, että ajelen linjoja nähdäkseni ihmisiä. Ainut kontakti kaupan täti. Mies jätti ja vei ystäväpiirimme mukanaan ( näin eräissä "harrastekerhoissa" ) vaikea saada ystäviä kun en käytä alkoholia. Olen vaan olemassa ja katson kuin ulkopuolisena elämää.. yritän pysyä positiivisena, mutta...
Johan elämä sua päähän potkii tai mies potkii vertauskuvainnollisesti. Tervetuloa tähän omitusten otusten kerhoon. Täällä on useampia päähän lyötyjä ja itsekin oon seuraa vailla. Optimisesti yritän itsekin sinnitellä tässä elämässä.
Herättiin aamulla jo klo 4 ja 5.30 lähdettiin lakkasuolle, oli vielä sopivan vilpoista. Löydettiin ihan mukavasti "kahteen pekkaan", 1,5 tuntia käveltiin suolla. Eipähän tarvitse erikseen lenkille lähteä. Pakastin lakat. Kuulostelen nyt mitä kroppa tykkäsi aamulenkistäni, ainakin selässä vähän tuntuu.
Kerroin aikaisemmin, että kylvin samettikukan siemeniä suoraan ruukkuihin ulos, nyt niissä on jo kukkia.
Aurinkoinen lämmin päivä, mutta seuraan toisella silmällä StMichel -raveja telkkarista ja samalla neulon Ukrainan lapsille villasukkia, tarvitsevat lämmintä talvella, kun sota vaan jatkuu.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ankea olo. Ei selvää syytä siihen. Vähän loukkaantumisia ihmisten käytöksestä viikolla, ymmärryksen puutetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katsoin koska ratikat alkaa kulkea. Olen niin yksin, että ajelen linjoja nähdäkseni ihmisiä. Ainut kontakti kaupan täti. Mies jätti ja vei ystäväpiirimme mukanaan ( näin eräissä "harrastekerhoissa" ) vaikea saada ystäviä kun en käytä alkoholia. Olen vaan olemassa ja katson kuin ulkopuolisena elämää.. yritän pysyä positiivisena, mutta...
Johan elämä sua päähän potkii tai mies potkii vertauskuvainnollisesti. Tervetuloa tähän omitusten otusten kerhoon. Täällä on useampia päähän lyötyjä ja itsekin oon seuraa vailla. Optimisesti yritän itsekin sinnitellä tässä elämässä.
Sivusta tähän, että meitä on monia. Itse tosin olen ollut sinkku koko elämäni ainakin tähän asti ja varmasti sama jatkuu. Ei ole ystäviä ja läheiset lasken kahdella sormella. Monesti jossain kaupassa yms paikassa katselen ihmisiä miettien, että mitenhän jokaisen elämä menee. Onko tuolla ja tuolla ystävää yms. Tai katselen jotain seuruetta tai perhettä hieman haikeasti, että kumpa minullakin olisi joskus jokin porukka jonka kanssa esim käydä jossain. Eilinen oli tosiaan huono päivä. Nyt päätin, että ulos vaan ja lenkille. Vähän tyhjä ja surkea olo, mutta kai se tästä paranee. Kirppikselle pitäisi tavaroita ja vaatteita lajitella sekä ruokaa laittaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tänään ollut kotipäivä, en ole mitään järkevää tehnyt, ollut puhelimessa, netissä ja kattonu tv.
Ei kai sitä tarvi tehdä mitään, jos ei tunnu siltä. On hyvä suoda itselleen välillä tekemätön päivä. Itse tykkäisin puhelimessa puhua, mutta kukaan ei oikein soittele. Paitsi kaiken maailman myyjät, jotka tekopirteänä esittävät, että hyviä uutisia: kattotiiliä edulliseen kymmenentuhannen euron hintaan. Äskenkin yritti soittaa joku kyseinen,mutta puhelimeen tuli ilmoitus, että epäillään häiriösoittajaksi.
Kannattaa tehdä puhelinmyynnin esto. Minä vaihdoin numeroni ja laitoin salaiseksi, ei soita puhelinmyyjät. Vain asialliset oikeat ihmiset.
Lepäilen tänään(kin). Uni maistuu todella hyvin. Viime viikolla kävi parina päivänä vieraita joille kokkailin ja leivoin. Siivotakin piti ja seurustella. Sanon "piti" koska on sairaus joka uuvuttaa ja kivut kiusaa. Menee monta päivää että toipuu. Muuten on kiva ihmisiä nähdä kun asuvat kaukana. On vain muutama läheinen joita tapaan, mutta riittävästi.
Ihana helle ulkona, aurinko paistaa. Sopivasti sadetta ja aurinkoa niin että kukkaset kasvaa ja kukkii komeasti. Ensimmäisiä omia mansikoita olen päässyt maistamaan.
Tämän ketjun innoittamana olen katsonut nyt ainakin kymmenen elokuvaa. Pitkästä aikaa innostuin. Jotkut jopa kaksi kertaa. Innostuin myös kuuntelemaan ikivanhoja C kasetteja.
Tämä onkin harvinaisen mukava ketju tällä palstalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketjussa lukemaani liittyen:
Ihan hiljattain palautui jostakin kumman syystä ajatuksiini eräs henkilö, jonka kanssa koin lyhyen suhteen 16 vuotta sitten. Tapahtumat ja etenkin hänen käytöksensä muistui mieleen kuin kaikki olisi tapahtunut viime viikolla. Jäin totaalisesti jumiin noihin muistoihin 10 päivää kestäneen suhteemme tiimoilta. Kaikki muu jäi taustalle, kun ''podin'' tätä muistelointia.
Mikään ei auttanut mitä itselleni yritin tolkuttaa. Että mennyttä ei voi muuttaa ja että jokaisella tapaamisella on tarkoitus. Syyllistin itseni tyhmyydestä ja hyväuskoisuudesta, sen lisäksi että sitä toista tyyppiä nimittelin rikolliseksi ja narsistiksi. Rikoksen hän tekikin (mm varkaus). Kaikkein eniten minua kaiveli hänen käsittämätön röyhkeytensä kaikissa tilanteissa. Ja että itse mahdollistin kaiken olemalla sellainen nysväke kuin olin. Tuo kokemus vaikuttaa vielä tänäkin päivänä: sen jälkeen olen tiennyt ettei ole perusteita luottaa yhteenkään ihmiseen, missään tilanteessa, ikinä. (Silti olen luottanut, ja saanut taas uusia muistoja pohjattomaan aarrearkkuuni.)
Ainut totuus mikä tällaisiin potemispäiviin pätee on: Tämäkin menee ohi. Tästäkin selvitään.
Vähintään yksi päivä menee täydessä lamassa. Muutaman päivän kuluttua elämä alkaa asettua tavanomaisuuksiinsa. Alan nauttia asioista ja olla kiitollinen ja tyytyväinen. Kutsun tätä vaihetta haudasta nousemiseksi.
Tein päiväkävelyn. Täyttä kesää, luonto tulvii vehreyttä ja valoa piisaa upeasti. Nyt, tässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Ainut totuus mikä tällaisiin potemispäiviin pätee on: Tämäkin menee ohi. Tästäkin selvitään.
Vähintään yksi päivä menee täydessä lamassa. Muutaman päivän kuluttua elämä alkaa asettua tavanomaisuuksiinsa. Alan nauttia asioista ja olla kiitollinen ja tyytyväinen. Kutsun tätä vaihetta haudasta nousemiseksi"
Minulla on hieman vastaavaa kuten eilinen päivä. Silloin pyörittelin menneisyyttäni jatkuvalla syötöllä ilman, että pystyin katkaisemaan niitä ajatuksia. Tämän laukaisi eräs kaupassa koettu asia. Monesti tämä liittyy itselläkin ihmisiin ja ihmisten tekoihin. Jonkinlaisia pakkoajatuksia ehkä. Yritän vaan päässäni selvittää asioita ja esim löytää selityksiä jonkun toimintaan tai kaikkiin ikäviin juttuihin liittyen. Silti en koskaan saa vastausta näihin ja se kuormittaa. Yritän vaan hyväksyä sen, etten tiedä miksi joku toimi niin tai näin sekä yritän rauhoittaa itseni. Välillä tämä on vaikeaa. Minulle olisi sopinut ihmisten kohdalta rauhallisempi elämä. Nyt on vaan mentävä tällä ja näillä kokemuksilla, eikä lukea kenenkään ylipirteää tekstiä (en tarkoita teidän viestejänne) kuinka elämässä kohdataan vain ihania ihmisiä ja kaikki on niin seesteistä. Se ei vaan ole todellisuutta minulle.
Eräs tuttuni taas kertoi, kuinka ikäviä ihmisiä täälläkin asuu. Jos erehtyy sanomaan jostain niin saa kyllä huudot. Nuoriso huutaa vastaan ja vanhemmat vielä mukana siinä. Helposti menee rasismin puolelle myös jos tämä asiasta sanonut henkilö ulkomaalaistaustainen. Ikävää kuulla tälläisestä ainakin jos tietää tämänkin perheen olevan kunnollisia ihmisiä jotka itse opettavat lapsensa käyttäytymään. Pitäisi vanhempien siinä vaiheessa sanoa jotain ja kertoa, että on väärin huudella mitään tuollaisia. Ehkä ovat vaan ylpeitä. Voi voi.
Kun eilen illalla myöhään kävelin ulkona, huomasin lähestyvän syksyn tuoksun. Mustikatkin olivat tien reunassa kypsiä ja pihlajiin on ilmestynyt marjoja, vihreitä kyllä vielä. Kesä alkaa käntyä loppua kohti.
Elokuu on ihaninta aikaa, kaikki on kypsää, kesä valmis. Montako kesää koira vielä näkee? Ehkä kaksi. Minä ehkä muutaman enemmän.
"Reppu naulassa, oven pielessä, siinä linnunpesä. Kun olen kuollut, kun olen kuollut, kesä jatkuu. Kesä". Runoili Lauri Viita.
Mikä onni on saada elää tätä luonnon kiertokulkua. Liikkukaa luonnossa, murheet hellittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Katson tangomarkkinoita läppäriltä. Niin se vain on, että kulttuuriin ei enää kuulu se, että osaisi laulaa. Kouluissa ei lauleta, rämpytetään vain soittimia. Nykyiset esiintyjät muutenkin hämmästyttävät, ei mitään sointuisuutta, ei rytmiä, ei viehkeyttä. Ja miten paljon ihmiset nykyään kuitenkin seuraavat muka laulajia. Ihmeellistä.
Vierailija kirjoitti:
Katson tangomarkkinoita läppäriltä. Niin se vain on, että kulttuuriin ei enää kuulu se, että osaisi laulaa. Kouluissa ei lauleta, rämpytetään vain soittimia. Nykyiset esiintyjät muutenkin hämmästyttävät, ei mitään sointuisuutta, ei rytmiä, ei viehkeyttä. Ja miten paljon ihmiset nykyään kuitenkin seuraavat muka laulajia. Ihmeellistä.
Erilaista musiikkikorvaa on. Itse oon taiteilija ja jäljintely on vaikeaa. Jos mä yritän jäljinnellä, niin siitä aina syntyy jotain omaa. Sama varmasti on laulajillakin. Ei sitä pysty jäljintelee, jos omaa erilaisen rytmitajun.
Itse katsoin keramiikka kilpailua tv:stä aikaisempana päivänä. Se sai itseni haluamaan tehdä samaa.
Hirmu huonoa kuuluu just nyt. :( olen uupunut ja ahdistunut, kun kuopus on ollut viikon tosi sairaana ja on saanut valvoa ja pelätä. Olen ollut hirveä äiti esikoiselle tämän takia, ja siitä on niin hirveät itsesyytökset että harkitsen junan alle hyppäämistä. Nyt kun lapset on hetken hoidossa yritin mennä salille kun kroppa on aivan rikki, mutta mut käännytettiin pois kun olin väsymyksissäni unohtanut sisäkengät. Seuraava tilaisuus salille menoon on taas sitten joskus eli se siitä. Koti on tietenkin kaaos ja täynnä oksennusta kuopuksen jäljiltä, olen yrittänyt jaksaa siivota ja pyykätä tosi kipeällä selällä. Muun ajan olen maannut sikiöasennossa sängyssä, en uskalla ottaa kontaktia puolisoonkaan kun olen niin huonolla mielellä, ja hänkin ansaitsee nyt lepoa eikä sitä että joutuu mua lohduttelemaan. Ei mitään hajua miten jaksamme seuraavat pari viikkoa tätä "lomaa" pienten lasten kanssa, saati työarkea tämän koettelemuksen jäljiltä. Ja te kaikki jotka luette tämän ja haluatte kertoa minulle miten paska äiti olen, ei tarvitse, tiedän sen jo.
Kiitos, M31! T. se ahdistunut äiti
Hei sinä "huonoksi itsesi tunteva äiti". Ei tulisi mieleenkään sanoa sinua huonoksi äidiksi. Sitkeähän tuota olet ja väsyneenäkin yrität sinnitellä lasten tarpeita viimeisillä voimillasi. Se on kaukana huonosta, muistathan sen. Nyt on hankalaa, mutta yritä ajatella päivä tai edes hetki kerrallaan. Ei tarvitse miettiä jaksatko viikon päästä. Niin se on äitinä olo juuri sellaista. Toisin päivin jaksaa paremmin ja toisin päivin tuntuu ettei ole voimia enää yhtään. Silti olet se maailman paras äiti lapsillesi. Muista se! Inhimillisten äitien lapsista kasvaa inhimillisiä aikuisia.
Muistan niin nuo ajat omaltakin kohdalta, kun ei kysytty, jaksatko vielä, vaan eipä ollut vaihtoehtoja! Nyt ne ajat ovat takana ja jollain välttävällä arvosanalla varmasti omasta mielestä se lasten kasvatus meni. Nyt on kuitenkin hyvät välit kaikkiin lapsiin ja lastenlasten kanssa saa ottaa ne parhaat palat, jo monin tavoin kasvaneempana ihmisenä. Nyt jos aloittaisi lasten kasvatuksen alusta, osaisi varmasti monta asiaa paremmin. Mutta en usko, että rakkauden määrä olisi erilainen. Ehkä se on se, joka on kuitenkin näkynyt siellä taustalla, vaikka monet virheet olen tehnyt ja välillä tolkuton väsymyskin on ollut päällä. Usko pois siis sinäkin väsynyt äiti. Nyt on vaikeaa, mutta jonain toisena päivänä voi olla taas oikein mukavaakin. Lasten ilo ja riemu, terveenä ollessa utelias suhtautuminen elämään...ai että!
Jos olisit tässä vieressä, antaisin sinulle, ihana äiti, ison ja lämpimän halauksen ja vakuuttaisin, että sinä selviät kyllä. Sanoisin että nukuhan vähän, ja kun olet levännyt niin kaikki näyttää taas paremmalta.
Voimia kaikille kellä on raskasta! Kunpa voisin kannatella teidät kaikki läpi hämärän sinne valoisampaan hetkeen! <3
50+ Mummeli
Kirjoitan tänne kun on niin tyhmä asia mikä vaivaa. Huomenna on juhlat, jossa näen pitkästä aikaa sukulaisiani. Olin innoissani etukäteen, olen ylipainoinen mutta pudotin reilut 10 kg talven aikana, ostin uuden mekon ja tunsin itseni kauniiksi. No eikös toinen sukulainen ole vetäissyt itsensä oikein todella tikkiin ja kaikki ovat tätä jo päivitelleet ja kehuneet Facebookissa. Tuntuu hölmöltä olla ärsyyntynyt ja kateellinen asiasta. Ylipainoa on mulla edelleen mutta tää oli iso juttu ja nyt kukaan ei huomaa, koska muutos ei ole niin radikaali kuin hänellä.
En edes halua enää mennä ja mekonkin taidan vaihtaa johonkin vanhaan kaapuun.
Ketju on lukittu.
Katsoin koska ratikat alkaa kulkea. Olen niin yksin, että ajelen linjoja nähdäkseni ihmisiä. Ainut kontakti kaupan täti. Mies jätti ja vei ystäväpiirimme mukanaan ( näin eräissä "harrastekerhoissa" ) vaikea saada ystäviä kun en käytä alkoholia. Olen vaan olemassa ja katson kuin ulkopuolisena elämää.. yritän pysyä positiivisena, mutta...