Mitä Sinulle tänään kuuluu?

Tässä just mietin, että pitäisi töitä tehdä. En vaan jaksa/viitsi/halua vielä aloittaa. Suunnitteilla mamman marjapiiraan tekeminen, niin saisi pun. viinimarjoja pakkasesta pois. Ja jos kävelylenkillä kävisi tänään katselemassa luonnon heräämistä.

Huolimatta, että (taas) työviikonloppu, niin ei se haittaa. Tähän on jo tottunut ja viikonloppuisin siinä mielessä helpompaa, kun ei ole pakollisia menoja eikä puhelin soi ja sposti laula....

Kivaa viikonloppua kaikille. 

asianajaja, yrittäjä

Masennusta mullakin... ja oon huomannut, etten kykene nauttimaan aurinkoisista kevätpäivistä joita oon koko kylmän talven oottanut. Talossa on katastrofiksi muuttunut remontti joka vaan jatkuu ja jatkuu. Piti loppua helmikuussa, mutta kuulin että kestäis vielä huhtikuun.

Ehkä joo, en jaksa välittää enää koska remppafirma ei tiedota eikä taloa hallinnoivan asuntosäätiön vastaukset juurikaan vakuuta. Joten joo, oikeastaan mä odotan vain iltaa ja nukkumaan menoa. Vajaat kymmenen tuntia.

Vierailija kirjoitti:

Tässä just mietin, että pitäisi töitä tehdä. En vaan jaksa/viitsi/halua vielä aloittaa. Suunnitteilla mamman marjapiiraan tekeminen, niin saisi pun. viinimarjoja pakkasesta pois. Ja jos kävelylenkillä kävisi tänään katselemassa luonnon heräämistä.

Huolimatta, että (taas) työviikonloppu, niin ei se haittaa. Tähän on jo tottunut ja viikonloppuisin siinä mielessä helpompaa, kun ei ole pakollisia menoja eikä puhelin soi ja sposti laula....

Kivaa viikonloppua kaikille. 

asianajaja, yrittäjä

Minäkin tein mamman marjapiiraan, punaherukoista ja juolukoista. Hyvää on. 

Masennusta täälläkin. Kaikki oli tosi hyvin, olin just mennyt naimisiin, töissä ok. Totaalinen unettomuus. Luulin et ihan ok, kun vain saan unta. Ei onnistunut, masennus syveni niin, et kokeilin keittiöveitsen terävyyttä!!!. Ect hoito toi avun, kun lääkkeet ei tehonnut.

Että voimia kaikille masentuneille. Keinoja on. Usko siihen!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tänään rauhallisen mukava päivä.

Jumppasin, neuloin, juttelin yhden ystävän kanssa pitkästä aikaa puhelimessa, poljin kuntopyörällä ja tein ruoaksi keittoa; siitä riittää huomisellekin.

Sopii minulle tällaiset rauhalliset päivät, nukuttaakin paremmin, kun ei ole liikaa "ohjelmaa".

Hyvää viikon alkua kaikille! 

Paljonko poljet kerrallaan? Kävitkö ulkona ollenkaan, ainakin täällä oli eilen niin lämmintä, etten malttanut paljon olla sisällä.

Kävin kyllä eilen ulkona, mutta en lenkillä.  Yleensä käyn aamupäivällä lenkillä, mutta eilen en malttanut, kun neuloin.  Iltapäivällä jäi sitten lähtemättä, niin polkaisin 10 km kuntopyörällä.  Yleensä tuo 10 km.

Eilen oli aur

Saatan olla tuttu tai sitten en. Neulominen on lempiharrastukseni, savolainen olen.  Mukavaa päivää kaikille!

Täällä Karjalainen 

Vierailija kirjoitti:

Täällä Karjalainen 

Minäkin oon karjalainen, isäni puolelta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä Karjalainen 

Minäkin oon karjalainen, isäni puolelta

Mietittekö te karjalaiset, että entä jos, missä te itse olisitte, jos sotia ei olisi ollut ja isovanhempien elämä olisi jatkunut ennallaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä Karjalainen 

Minäkin oon karjalainen, isäni puolelta

Mietittekö te karjalaiset, että entä jos, missä te itse olisitte, jos sotia ei olisi ollut ja isovanhempien elämä olisi jatkunut ennallaan?

En ole ajatellut asiaa. 

Periaatteessa on kaikki hyvin, mutta on jotenkin näköalatonta. Aikuiset lapset asuvat kotona, mutta eivät tunnu löytävän oikein suuntaa. Vanhemmalla on periaatteessa mahdollisuus muuttaa omilleen, mutta ei halua, enkä kyllä tiedä pärjäisikökään (mt-ongelmia) Nuorempi pärjää paremmin, mutta ei huolehdi fyysisestä terveydestään (pitkäaikaissairaus) joten vähän huonolta näyttää.

Parisuhteessa on ihan ok arjessa, mutta tuntuu, että halutaan niin eri asioita tulevalta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä Karjalainen 

Minäkin oon karjalainen, isäni puolelta

Mietittekö te karjalaiset, että entä jos, missä te itse olisitte, jos sotia ei olisi ollut ja isovanhempien elämä olisi jatkunut ennallaan?

Joskus. Kävin siellä kerran, isieni mailla heti 1990, kun se oli mahdollista... isä lähti koulupoikana

Minulle kuuluu suht hyvää. Oma elämä mallillaan, mies jo eläkkeellä, itse sinnittelen viimeisiä vuosia töissä asiantuntijana uusia projekteja kehittämässä. Pitää yrittää löytää innostusta hoitaa hommat, hyödyntää pitkää kokemusta, että selviää nuorten rinnalla. En ole enää yhtä nopea kuin nuoremmat, en pysy kaikissa uusissa kehityksissä enää mukana, mutta kokemus ja sen myötä rohkeus auttaa luomaan uudenlaisia verkostoja ja ajatuksia. Eniten pelottaa väsyminen, ei enää jaksa samanlaisia työrupeamia, tiukat deadlinet tolkuttomine ylitöineen vaatii palautumista paljon enemmän kuin nuorempana. Yritän tasapainotella pitämällä lomia ja ylityölomia tarpeeksi etten uuvahda. Vielä olen jaksanut, peukut pystyssä, että jaksan kunnialla eläkkeelle asti.

Luonnon herääminen innostaa. Aamulla kuuntelin lintuja, kohta lähdetään miehen kanssa lintutornille katselemaan kevätmuuttoa. Molemmilla jo kesäsuunnitelmat mielessä, mies suunnittelee nikkarointeja kotiin ja mökille, minä puutarhan ja terassien istutuksia. Mutta kyllä  mielessä pelkojakin. Ohjukset ja dronet lentelevät, leviääkö ongelmat suursodaksi? Miten aikuiset lapset, ymmärtääkö toinen vähentää työntekoa ajoissa, jatkuuko toisen lapsen tervehtyminen masennuksesta? Kuitenkin tajuan etten murehtimalla ja itse masentumalla auta ketään enkä mitään: yritän pitää itseni kunnossa, hoitaa työni kunnialla ja pysyä rauhallisena tukijana läheisilleni.

Mulla on karjalaista sukua. Täällä töissä pidän vähän paussia, kun ranteeni on pahasti tulehtunut. Ranteeni näyttää, kuin se olisi saanut polttoraudasta ja isolta alueelta.

Kävin eilen katsomassa One Life -leffan. Vähänkö se oli koskettava elokuva ja kiva oli nähdä toisenlaista sodan kuvaa, kuin sotimista vaan. Vaikea oli katsoa, kun ei ollut nenäliinoja mukana 🤧

Kiva oli katsoa tälläistä mikä ei ole tappamispainotteinen elokuva. Suosittelen.

Hyvin oon edennyt töissä. Mahdan saada valmiiksi tänään työni. 

M31

Sattuman sanelema juttu: tänään teemalla elokuva Koulu maailman laidalla

Kiitos  Terveenä  taas :)  Liikuntaa  heti  aamusta  1,5  tuntia    suihku  ja aamupala.   Mukava  olo on, lukemista,  pyykin  pesua  ym.  Kotiin  liittyvää  järjestelyä.

Vierailija kirjoitti:

Sattuman sanelema juttu: tänään teemalla elokuva Koulu maailman laidalla

Yleensä ne, mitkä ovat tulleet yle areenaan tulevat hetken päästä tv:stä.

Äitini kuoli eilen. Oli jo kauan sairas. Silti on tyhjä olo. Yritän muistaa hyviä asioita .

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli eilen. Oli jo kauan sairas. Silti on tyhjä olo. Yritän muistaa hyviä asioita .

Voimia sinulle 

Vierailija kirjoitti:

Äitini kuoli eilen. Oli jo kauan sairas. Silti on tyhjä olo. Yritän muistaa hyviä asioita .

Voi sinnuu. Suru on aina, vaikka olisi kuinka aikuinen. Muistele kauniisti, kuuntele mieluisaa musiikkia, polta kynttilää, katsele valokuvia ja käy luonnossa. Mielestäni luonto lohduttaa, ainakin minua.

Aika kyllä auttaa... voimia Sinulle

N63

Kevät on monille varmaan piristävää aikaa. Itsellekin toisaalta on, mutta samalla monesti myös vaikea ajanjakso. Jotenkin alan monet kerrat miettimään elämääni ja tunnen surua jostain asiasta. Eilenkin iski yhtäkkiä vaan kaikki mennyt mieleeni. Kävin läpi esim lukioaikaani. Mietin kuinka erilaista se olisikaan voinut olla kivassa porukassa. Minä, kun olin melkein aina yksin ja toiset kiusasivat myös. Oli hyvin vaikeaa mennä sinne joka päivä. Jäi kaikki tanssit ja muut juhlat väliin. En vaan halunnut niihin mennä. Näin oma päätös, mutta olosuhteet vaikuttivat. Silti näitä aina välillä mietin ja tunnen surua ehkä sen vuoksi, etten saanut olla osa mitään ja kävin vaan jotenkin tuonkin koulun loppuun. Sellainen suuri olkopuolisuuden tunne ja häpeä sekä nöyryytyksen kokemus oli niiden vuosien olotila. Samalla eihän näihin saisi jäädä kiinni. Silti palaavat monesti mieleeni.

Keväällä aina muutenkin iskee se olo, että pitäisi edetä elämässään ja pärjätä yms. Silti kun ei tästä vaan meinaa tulla mitään. Ymmärrän hyvin niitä joita kevät masentaa. Ehkä minullakin jonkin verran. Juuri se ajatus, että monet ovat täynnä virtaa ja itse taas toivoo, että jaksaisi taas eteenpäin. Tai jos sitä virtaa on niin ei tavallaan löydä mitään mihin sitä purkaa. On tavallaan melko tyhjä elämä. Jos joku ymmärtää mitä tarkoitan.

Kyllä minä silti pidän keväästä. Silti mietin jaksanko minä nyt tavallaan tarpeeksi ja jaksanko nauttia keväästä ja kesästä ja tehdä eri asioita. Saanko tavallaan vietettyä kivoja hetkiä. Kesälläkin yritän aina paljon. Sitten iskee lopulta väsymys ja suru esim yksinäisyyteen liittyen. Tämä on ehkä sellaista ristiriitaista aikaa. Luonto ja sää on tavallaan täydellinen, mutta minun mieleni ei useinkaan ole sitä. Sitten harmittaa jos hukkaa yhdenkin kauniin päivän eikä jaksakaan niin paljon.