Miehellä avoin suhde, itse olen sinkku
Harkitsen kevyttä suhdetta hänen kanssaan. Vähän arveluttaa käykö huonosti kun olen ns altavastaaja.
Kommentit (119)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehen vaimo ei todennäköisesti ole tietoinen siitä, että miehellä on avoin suhde.
Kyllä tuntui olevan ku tätä tivasin. Ja ihan selvillä tunnistettavilla kuvilla etsii seuraa joten uskon kyllä että tämä asia kunnossa. Mietin vaan että käykö tässä niin että mies häipyy perheensä luo ja mä jään kaipaan?
Ap
Ehkä vain luottaa ettei vaimo näe, tai kukaan sille kerro.
Tuota jäin ihmettelemään kuitenkin, että "ihan selvillä tunnistettavilla kuvilla etsii seuraa", että jotenkin aika nöyryyttävää kuitenkin, kun kuka tahansa voi nähdä. Tai siis, pidän erikoisena ihmistä joka kehtaa kuuluttaa koko maailmalle naivansa ympäriinsä oman vaimon lisäksi, oli kuinka sovittu avoin suhde tai ei.
Kai se tyypin luonteesta jotain kertoo, ehkäpä ap sen vielä tulee huomaamaan.
Ap odottaa jotain intohimoista seksikohtaamista. Itse oletan miehen tulevan vain panemaan ja viis veisaa naisesta. Nuken se mies tarttisi.
Mietin seuraavaa: ensiksi yrittäisin löytää kokonaan vapaan sinkkumiehen, koska onhan se vaan niin paljon helpompaa järjestää tapailut ja yökyläilyt.
Jos taas ap kokee, että juuri tämä mies on saatava (miksi??) niin ilmeisesti miehen ja vaimonsa suhde on erittäin vahva, jos ovat pystyneet puhumaan ja suhteensa luottamuksella (?) avaamaan. Eli ap tyytyy siihen, mitä mies pystyy/ päättää antaa eikä enempää ole luvassa, koska vaimo on ykkönen. Muuta kuin satunnaista seksiä ei ole siis luvassa vaikka ap esim rakastuisi.
Jos taas ap pystyy pitämään miehen ns. satunnaisena irtomulkkuna, jonka kanssa sekstailee muutaman kerran ja unohtaa sen jälkeen niin sitten antaa mennä. Älä missään tapauksessa kehitä mitään tunteita, koska sitten rikot itseäsi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No sitähän emme voi tietää mikä tosiasiassa on miehen suhteen tila ja vaimon mielipide avoimeen suhteeseen. En ole nenossa vaimolta kyseleenkään eikä se ole minulle nyt se pointti vaan se että punnitsen tilannetta omalta kantiltani.
Ku on pari vuotta etsinyt kumppania eikä tunnu mitään löytyvän, niin ajattelin että jos antais mennä nyt tän kans fyysiselle puolelle edes pari kertaa niin olis jotakin säpinää munkin elämässä, koska viime aikoina on kyllä ollut olo että kuokrn tylsyyteen
Ap
Minä - minä - minä. Joskus kannattaa ajetella muitakin ihmisiä.
Joskus kannattaa antaa toisten ihmisten kantaa vastuu omista valinnoistaan ja huolehtia vain omistaan. Tai no ei joskus, vaan aina. Monelle tekee myös hyvää ajatella vain itseään. Usein joudumme kantamaan muiden vastuita ja painostettuna holhoamaan myös aikuisia ihmisiä.
Kokemuksen syvä rintaääni täällä hei: uskoin kerran tämmöiseen avoin suhde liiba laabaan ja olin mieheen vähän ihastunutkin, joten päädyin harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Mies pani, nosti housut jalkaansa ja lähti kotiin.
Jälkeenpäin ajattelin, että avoimen suhteen perusteluksi hän oli kertonut, ettei saa kotona seksiä, joten olivat vaimon kanssa sopineet miehen hakevan seksinsä muualta. Mies siis kävi purkamassa paineensa minuun ja paineiden lauettua lähti vaimon luo. Tuli niin surullinen ja käytetty oli, etten ole toipunut siitä vieläkään. Ikinä ei koskaan enää. Prostituoidut sentään tajuavat ottaa palveluksistaan rahaa, minä en edes sitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa sulkea mahdollisuuden rakkauteen ja parisuhteeseen, niin siitä vaan.
Miten tuo järjestely sulkee nuo pois, selvennätkö vielä?
Kukaan ei vastaa tähän, mikä tarkoittaa sen myöntämistä että tuo järjestely ei mitenkään sulje pois mahdollisuutta rakkauteen ja parisuhteeseen.
No sillä aikaa kun on tuollaisessa panosuhteessa, voi kulkea onnensa ohi. Eikä se normideiteillä käyminenkään niin helppoa ohessa ole. Ainakin itselleni jos tulisi ilmi että deitti on "avoimessa" suhteessa ollut osallisena samaan aikaan, niin se olisi sitten pilalla. No, ehkä se olisi jos tietäisin koskaan olleen.
En ymmärrä tätä "kulkea onnensa ohi" ilmaisua. Se sisältää olettaman, että monogaminen, vakava parisuhde edustaisi kaikille yhteistä päämäärää. Näinhän asia ei ole.
Itse olen todella introvertti ja kerran rakastumisen myötä kokeilin vakavaa parisuhdetta. Neljän vuoden päästä se kariutui siihen, että vaikka rakkaus ei loppunut, se suhde oli minulle silti liian intensiivistä yhdessä oloa. Emme asuneet koskaan yhdessä ja sain kumppaniltani omaa tilaa. Olisin tarvinnut sitä silti huomattavasti enemmän. Minun ideaalini oli tavata pari, kolme kertaa kuussaa ja tapaamisten välissä en kaivannut soittelua tai viestittelyä pahemmin. Kumppani olisi halunnut vähän enemmän ja lopulta aloin ahdistumaan jo pelkästä puhelimen viestiäänestä.
Omalla kohdallani suhde avoimessa suhteessa olevaan henkilöön toimii loistavasti. Hänellä ei ole ns. munat samassa korissa ja minä saan tilaa itselleni. Tämä on kestänyt meillä jo seitsemän vuotta ja tuossa ajassa ihastuminen on muuttunut lempeäksi rakkaudeksi ja lämmöksi, mutta riittävän pieninä annoksina. Hetket kumppanin kanssa ovat yhtä juhlaa, kun niitä on riittävän harvoin.
Me kaikki olemme erilaisia ja rakennamme onnemme jokainen omalla tavalla. Joidenkin kohdalla onnen avaimet löytyvät perinteisestä parisuhteesta, joidenkin kohdalla sinkkuudesta ja sitten on joukko meitä, jotka löytävät sen jostain noiden kahden väliltä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa sulkea mahdollisuuden rakkauteen ja parisuhteeseen, niin siitä vaan.
Miten tuo järjestely sulkee nuo pois, selvennätkö vielä?
Kukaan ei vastaa tähän, mikä tarkoittaa sen myöntämistä että tuo järjestely ei mitenkään sulje pois mahdollisuutta rakkauteen ja parisuhteeseen.
No sillä aikaa kun on tuollaisessa panosuhteessa, voi kulkea onnensa ohi. Eikä se normideiteillä käyminenkään niin helppoa ohessa ole. Ainakin itselleni jos tulisi ilmi että deitti on "avoimessa" suhteessa ollut osallisena samaan aikaan, niin se olisi sitten pilalla. No, ehkä se olisi jos tietäisin koskaan olleen.
Hmm... Mä taas ajattelen että treffailu ym on paljon helpompaa kun on ns paineet purettu. Treffailu muuttuu leikkisemmäksi ja kevyemmäksi kun taustalla on tämmönen viritelmä. Ainut riski, mitä on vaikea ennakoida on tunteet.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa sulkea mahdollisuuden rakkauteen ja parisuhteeseen, niin siitä vaan.
Miten tuo järjestely sulkee nuo pois, selvennätkö vielä?
Kukaan ei vastaa tähän, mikä tarkoittaa sen myöntämistä että tuo järjestely ei mitenkään sulje pois mahdollisuutta rakkauteen ja parisuhteeseen.
No sillä aikaa kun on tuollaisessa panosuhteessa, voi kulkea onnensa ohi. Eikä se normideiteillä käyminenkään niin helppoa ohessa ole. Ainakin itselleni jos tulisi ilmi että deitti on "avoimessa" suhteessa ollut osallisena samaan aikaan, niin se olisi sitten pilalla. No, ehkä se olisi jos tietäisin koskaan olleen.
En ymmärrä tätä "kulkea onnensa ohi" ilmaisua. Se sisältää olettaman, että monogaminen, vakava parisuhde edustaisi kaikille yhteistä päämäärää. Näinhän asia ei ole.
Itse olen todella introvertti ja kerran rakastumisen myötä kokeilin vakavaa parisuhdetta. Neljän vuoden päästä se kariutui siihen, että vaikka rakkaus ei loppunut, se suhde oli minulle silti liian intensiivistä yhdessä oloa. Emme asuneet koskaan yhdessä ja sain kumppaniltani omaa tilaa. Olisin tarvinnut sitä silti huomattavasti enemmän. Minun ideaalini oli tavata pari, kolme kertaa kuussaa ja tapaamisten välissä en kaivannut soittelua tai viestittelyä pahemmin. Kumppani olisi halunnut vähän enemmän ja lopulta aloin ahdistumaan jo pelkästä puhelimen viestiäänestä.
Omalla kohdallani suhde avoimessa suhteessa olevaan henkilöön toimii loistavasti. Hänellä ei ole ns. munat samassa korissa ja minä saan tilaa itselleni. Tämä on kestänyt meillä jo seitsemän vuotta ja tuossa ajassa ihastuminen on muuttunut lempeäksi rakkaudeksi ja lämmöksi, mutta riittävän pieninä annoksina. Hetket kumppanin kanssa ovat yhtä juhlaa, kun niitä on riittävän harvoin.
Me kaikki olemme erilaisia ja rakennamme onnemme jokainen omalla tavalla. Joidenkin kohdalla onnen avaimet löytyvät perinteisestä parisuhteesta, joidenkin kohdalla sinkkuudesta ja sitten on joukko meitä, jotka löytävät sen jostain noiden kahden väliltä.
Höpö höpö taas, tuossa puhuu mt-ongelma. No omapa on elämänsä, saa sen pilata.
Vierailija kirjoitti:
Mietin seuraavaa: ensiksi yrittäisin löytää kokonaan vapaan sinkkumiehen, koska onhan se vaan niin paljon helpompaa järjestää tapailut ja yökyläilyt.
Jos taas ap kokee, että juuri tämä mies on saatava (miksi??) niin ilmeisesti miehen ja vaimonsa suhde on erittäin vahva, jos ovat pystyneet puhumaan ja suhteensa luottamuksella (?) avaamaan. Eli ap tyytyy siihen, mitä mies pystyy/ päättää antaa eikä enempää ole luvassa, koska vaimo on ykkönen. Muuta kuin satunnaista seksiä ei ole siis luvassa vaikka ap esim rakastuisi.
Jos taas ap pystyy pitämään miehen ns. satunnaisena irtomulkkuna, jonka kanssa sekstailee muutaman kerran ja unohtaa sen jälkeen niin sitten antaa mennä. Älä missään tapauksessa kehitä mitään tunteita, koska sitten rikot itseäsi.
Asun pienessä kaupungissa ja sinkkutarjonta on heikkoa. Tämä varattu avoimessa suhteessa oleva pieksee monet sinkut mitä tässä on ollut ehdolla.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kokemuksen syvä rintaääni täällä hei: uskoin kerran tämmöiseen avoin suhde liiba laabaan ja olin mieheen vähän ihastunutkin, joten päädyin harrastamaan seksiä hänen kanssaan. Mies pani, nosti housut jalkaansa ja lähti kotiin.
Jälkeenpäin ajattelin, että avoimen suhteen perusteluksi hän oli kertonut, ettei saa kotona seksiä, joten olivat vaimon kanssa sopineet miehen hakevan seksinsä muualta. Mies siis kävi purkamassa paineensa minuun ja paineiden lauettua lähti vaimon luo. Tuli niin surullinen ja käytetty oli, etten ole toipunut siitä vieläkään. Ikinä ei koskaan enää. Prostituoidut sentään tajuavat ottaa palveluksistaan rahaa, minä en edes sitä.
Juuri näin. Ja siksi se vaimokin on ulkoistanut seksin jonkun toisen kestettäväksi.
Tsemppiä, mullakin menossa toipuminen esineellistävästä panijasta. Olo on rais*attu ja käytetty esine, joka ei merkinnyt mitään, vaikka muuta uskotteli vakuuttavasti.
Ihmettelen, kuinka nykyään on normalisoitunut puhe avoimista suhteista. On pelkkää faktaa, että harvoilla toimii, useimmilla tuo murhetta ja vaikeuksia. Olen alle nelikymppinen, mutta usein ihmetyttää, miksi elämästä pitää nykyään tieten tahtoin tehdä niin vaikeaa.
V***u sä oot tyhmä, AP. Kunnon paskapää kusiluuska h***a. Ja tuuttaat trällästä paskaa tänne... haistahan v***u!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mietin seuraavaa: ensiksi yrittäisin löytää kokonaan vapaan sinkkumiehen, koska onhan se vaan niin paljon helpompaa järjestää tapailut ja yökyläilyt.
Jos taas ap kokee, että juuri tämä mies on saatava (miksi??) niin ilmeisesti miehen ja vaimonsa suhde on erittäin vahva, jos ovat pystyneet puhumaan ja suhteensa luottamuksella (?) avaamaan. Eli ap tyytyy siihen, mitä mies pystyy/ päättää antaa eikä enempää ole luvassa, koska vaimo on ykkönen. Muuta kuin satunnaista seksiä ei ole siis luvassa vaikka ap esim rakastuisi.
Jos taas ap pystyy pitämään miehen ns. satunnaisena irtomulkkuna, jonka kanssa sekstailee muutaman kerran ja unohtaa sen jälkeen niin sitten antaa mennä. Älä missään tapauksessa kehitä mitään tunteita, koska sitten rikot itseäsi.
Asun pienessä kaupungissa ja sinkkutarjonta on heikkoa. Tämä varattu avoimessa suhteessa oleva pieksee monet sinkut mitä tässä on ollut ehdolla.
Ap
Otahan vaan omantasoisesi v***n kusih***a. Stnan imbesilli... painu v*******n palstalta idiootti.
Vierailija kirjoitti:
V***u sä oot tyhmä, AP. Kunnon paskapää kusiluuska h***a. Ja tuuttaat trällästä paskaa tänne... haistahan v***u!
Sullahan meni tunteisiin :D
Vierailija kirjoitti:
Kysy mieheltä mahdollisuutta keskustella vaimon kanssa onko hän samaa mieltä suhteen avoimuudesta.
Oletko valmis siihen, että kyseisen miehen pääsuhde on toisaalla? Sinulle jäävät hippuset hänen ajastaan ja fyysinen puoli samalla, kun hän elää ja jakaa arkea puolisonsa kanssa.
En kanssa tajua, miksi ihmeessä pitäisi tentata vaimo, lapset ja kumminkaima, jos kyseessä on kevyt suhde. Juu, saattaa olla, ettei mies ole täysin rehellinen, mutta miten sitä voi ap kontrolloida?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa sulkea mahdollisuuden rakkauteen ja parisuhteeseen, niin siitä vaan.
Miten tuo järjestely sulkee nuo pois, selvennätkö vielä?
Kukaan ei vastaa tähän, mikä tarkoittaa sen myöntämistä että tuo järjestely ei mitenkään sulje pois mahdollisuutta rakkauteen ja parisuhteeseen.
No sillä aikaa kun on tuollaisessa panosuhteessa, voi kulkea onnensa ohi. Eikä se normideiteillä käyminenkään niin helppoa ohessa ole. Ainakin itselleni jos tulisi ilmi että deitti on "avoimessa" suhteessa ollut osallisena samaan aikaan, niin se olisi sitten pilalla. No, ehkä se olisi jos tietäisin koskaan olleen.
En ymmärrä tätä "kulkea onnensa ohi" ilmaisua. Se sisältää olettaman, että monogaminen, vakava parisuhde edustaisi kaikille yhteistä päämäärää. Näinhän asia ei ole.
Itse olen todella introvertti ja kerran rakastumisen myötä kokeilin vakavaa parisuhdetta. Neljän vuoden päästä se kariutui siihen, että vaikka rakkaus ei loppunut, se suhde oli minulle silti liian intensiivistä yhdessä oloa. Emme asuneet koskaan yhdessä ja sain kumppaniltani omaa tilaa. Olisin tarvinnut sitä silti huomattavasti enemmän. Minun ideaalini oli tavata pari, kolme kertaa kuussaa ja tapaamisten välissä en kaivannut soittelua tai viestittelyä pahemmin. Kumppani olisi halunnut vähän enemmän ja lopulta aloin ahdistumaan jo pelkästä puhelimen viestiäänestä.
Omalla kohdallani suhde avoimessa suhteessa olevaan henkilöön toimii loistavasti. Hänellä ei ole ns. munat samassa korissa ja minä saan tilaa itselleni. Tämä on kestänyt meillä jo seitsemän vuotta ja tuossa ajassa ihastuminen on muuttunut lempeäksi rakkaudeksi ja lämmöksi, mutta riittävän pieninä annoksina. Hetket kumppanin kanssa ovat yhtä juhlaa, kun niitä on riittävän harvoin.
Me kaikki olemme erilaisia ja rakennamme onnemme jokainen omalla tavalla. Joidenkin kohdalla onnen avaimet löytyvät perinteisestä parisuhteesta, joidenkin kohdalla sinkkuudesta ja sitten on joukko meitä, jotka löytävät sen jostain noiden kahden väliltä.
Höpö höpö taas, tuossa puhuu mt-ongelma. No omapa on elämänsä, saa sen pilata.
Minun onneni ei ole pois sinulta. Jokainen meistä rakentaa onnensa ja tyytyväisyytensä omanlaisista palikoistaan ja se taito sinunkin kannattaa opetella. Elämäänsä tyytyväisellä ihmisellä ei ole tarve latistaa toisen omasta elämäntyylistä poikkeavaa tapaa elää oireeksi mt-ongelmista. Se on huonoa ja laiskaa keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen, kuinka nykyään on normalisoitunut puhe avoimista suhteista. On pelkkää faktaa, että harvoilla toimii, useimmilla tuo murhetta ja vaikeuksia. Olen alle nelikymppinen, mutta usein ihmetyttää, miksi elämästä pitää nykyään tieten tahtoin tehdä niin vaikeaa.
Samaa voi sanoa myös useimmista monogamisista suhteista. Suurimmassa osassa on ongelmia ja päättyy eroon ennemmin tai myöhemmin. Ja ongelmia on aina myös niissä suhteissa, jotka jatkuvat. Avoimista suhteista puhutaan, koska aihe kiinnostaa ihmisiä. Onhan seksihalujen eriparisuus, vaihtelunhalu ja uskottomuus ihan yleisiä ongelmia, joten avoin suhde voidaan nähdä ratkaisuvaihtoehtona niihin. On myös hyvä, että esille tuodaan vaihtoehtoja miten voi elää. On parempi käydä läpi ajatusleikki vaikkapa avoimesta suhteesta omalla kohdalla ja päätyä tietoisesti monogamiaan, kuin elää niin vain sen takia, että niin kuuluu tehdä.
Mikä jämämiehessä kiinnostaa?
Kunnollisia - ja jopa uskollisia - miehiä on Suomi täynnä.
N
Voisiko joku kertoa, miten se mies on moraaliton, jos se elää avoimessa suhteessa? Ovatko irtosuhteen ylipäätään moraalittomia vai mikä siinä on syynä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa sulkea mahdollisuuden rakkauteen ja parisuhteeseen, niin siitä vaan.
Miten tuo järjestely sulkee nuo pois, selvennätkö vielä?
Kukaan ei vastaa tähän, mikä tarkoittaa sen myöntämistä että tuo järjestely ei mitenkään sulje pois mahdollisuutta rakkauteen ja parisuhteeseen.
No sillä aikaa kun on tuollaisessa panosuhteessa, voi kulkea onnensa ohi. Eikä se normideiteillä käyminenkään niin helppoa ohessa ole. Ainakin itselleni jos tulisi ilmi että deitti on "avoimessa" suhteessa ollut osallisena samaan aikaan, niin se olisi sitten pilalla. No, ehkä se olisi jos tietäisin koskaan olleen.
En ymmärrä tätä "kulkea onnensa ohi" ilmaisua. Se sisältää olettaman, että monogaminen, vakava parisuhde edustaisi kaikille yhteistä päämäärää. Näinhän asia ei ole.
Itse olen todella introvertti ja kerran rakastumisen myötä kokeilin vakavaa parisuhdetta. Neljän vuoden päästä se kariutui siihen, että vaikka rakkaus ei loppunut, se suhde oli minulle silti liian intensiivistä yhdessä oloa. Emme asuneet koskaan yhdessä ja sain kumppaniltani omaa tilaa. Olisin tarvinnut sitä silti huomattavasti enemmän. Minun ideaalini oli tavata pari, kolme kertaa kuussaa ja tapaamisten välissä en kaivannut soittelua tai viestittelyä pahemmin. Kumppani olisi halunnut vähän enemmän ja lopulta aloin ahdistumaan jo pelkästä puhelimen viestiäänestä.
Omalla kohdallani suhde avoimessa suhteessa olevaan henkilöön toimii loistavasti. Hänellä ei ole ns. munat samassa korissa ja minä saan tilaa itselleni. Tämä on kestänyt meillä jo seitsemän vuotta ja tuossa ajassa ihastuminen on muuttunut lempeäksi rakkaudeksi ja lämmöksi, mutta riittävän pieninä annoksina. Hetket kumppanin kanssa ovat yhtä juhlaa, kun niitä on riittävän harvoin.
Me kaikki olemme erilaisia ja rakennamme onnemme jokainen omalla tavalla. Joidenkin kohdalla onnen avaimet löytyvät perinteisestä parisuhteesta, joidenkin kohdalla sinkkuudesta ja sitten on joukko meitä, jotka löytävät sen jostain noiden kahden väliltä.
Sua ei sitten ollenkaan haittaa, että puolisosi jo 7v ajalta viettää joulut ja juhannukset toisen puolisonsa kanssa, kun sinä mahdollisesti olet yksin? Tuskin tuollaista voi sukujuhliin tai ystävän häihinkään aveciksi ottaa, kun olet hänelle vain kakkosnainen (olisi varmaan aika awkward, varsinkin jos joku sattuisi tuntemaan ykkösnaisensa).
Mua kyllä häiritsisi tällaiset jutut paljonkin, vaikka mullekin riittäisi, että tavataan satunnaisesti, eikä mulla mitään yhteenmuuttohinkuja ole. Haluaisin kuitenkin suhteen, jota ei tarvitse piilotella, ja jossa minä en ole mikään varapatja vaihteluun.
No sillä aikaa kun on tuollaisessa panosuhteessa, voi kulkea onnensa ohi. Eikä se normideiteillä käyminenkään niin helppoa ohessa ole. Ainakin itselleni jos tulisi ilmi että deitti on "avoimessa" suhteessa ollut osallisena samaan aikaan, niin se olisi sitten pilalla. No, ehkä se olisi jos tietäisin koskaan olleen.