Anna Wahlgren (lapsikirja) on kuollut

Ja hesarissa oli siis juttu.. ap

Olenko oikeasti ainoa vanha äippä 😅

Minä olen kans se kädessä esikoista kasvattanut. Onneksi en muista mitä kaikkea skeidaa siinä oli.

Joo luin tuota kirjaa raskaana ollessani kun odotin kuopustani ja pieleen meni ainakin hengitysharjoitusten kohdalla.. synnytyksessä kätilö huusi että miksi sä läähätät kuin koira..ja käski hengittämään rauhallisemmin.

Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.

Huomasin! Ristiriitainen hahmo, lapsia joka äijälle ja liekö totta jopa ne syytökset väkivaltaisesta ja ahdistavasta käytöksestä.

Oli mullakin lapsikirja, mutta enpä tainnut hirveästi toteuttaa käytännössä. Kutakuinkin lapsentahtisesti mentiin meillä vauva-aika 13 v sitten ja hyvin meni. Pitää varmaan vilkaista mitä siellä kirjassa olikaan ja miltä vaikuttaa tänä päivänä varsinkin kaikkia niitä syytöksiä vasten.

Mulla on tämä kirja, joskus ihastelin Annan elämäntyyliä. Oli myös kymmenen muuta lastenhoito-opasta. Esikoisen saadessani v.90 en ollut koskaan hoitanut pikkulasta. Yllättävän hyvin sen oppii parissa viikossa, kun vauva on sylissä.

Vierailija kirjoitti:

Olen itse nuorempi ja muistan vain sen Wahlgrenin tyttären kirjan, jossa kertoi äitinsä väkivaltaisuudesta ja monenlaisesta muusta kaltoinkohtelusta. Suutarin lapsilla ei ole kenkiä? Joka tapauksessa tuli tuosta sellainen olo, että taidan jättää Wahlgrenin opit omaan arvoonsa.

Tuo löytyy suomennettuna. Noin kymmenen vuotta sitten oli tapetilla. 

Itsellä narsistinen äiti, joten sain suurta lohtua kirjan lukemista, olkoonkin että koen Annan tyttären hyväosaisemmaksi. Mutta oli rohkea teko silti, kun ottaa vielä huomioon sen, millä A.W. elämäntyönsä ja maineensa teki.

Kyllä totuus "guruista" on tärkeää tuoda julki. Tarkoitan just näitä yksityisesti täysiä hirviöitä ja julkisuudessa paistattelijoita.

Felicia Feldt on tyttären nimi.

Johonkin korsetintapaiseen siinä aina synnytyksen jälkeen piti pukeutua ja Anna kehui, että kymmenen? Lapsen synnyttämisen jälkeenkin hänellä on kapea vyötärö. 🤣 Jostain syystä tämä tuli ekana mieleen tuosta kirjasta.

Luin Lapsikirjaa ekan vauvani saadessani 2005. En ottanut kaikkea vakavasti, mutta oli siinä hyviäkin ajatuksia. Kuten se, että Lapsi ansaitsee paikan keskipisteessä, ei keskipisteenä.

Kivuton synnytyskin kiinnosti, mutta googlaamalla ei niille jutuille löytynyt oikein tukea. Lamaze-menetelmä mainittiin nimeltä, mutta Lamazen nettisivuille mennessä ei ollutkaan kyse kivuttomasta synnytyksestä. Mutta en nyt usko, että Wahlgren olisi sumeilematta keksinyt kaiken, eli ehkä hän oli niitä harvinaisuuksia, joilla on luonnostaan kivuton/vähäkipuinen synnytys?

Pitäisi tosiaan lukea kirja uudelleen. Eka kerta 80-luvun lopulla. Jäi vaivaamaan, kuinka suuri ero mahtoi olla Lapsikirjan sisällön ja Walgrenin oman elämän välillä.

Vierailija kirjoitti:

Joo luin tuota kirjaa raskaana ollessani kun odotin kuopustani ja pieleen meni ainakin hengitysharjoitusten kohdalla.. synnytyksessä kätilö huusi että miksi sä läähätät kuin koira..ja käski hengittämään rauhallisemmin.

Minä taasen sain kolmannessa synnytyksessäni suuresti apua tuosta hengitystekniikasta. Luomuna mentiin, toisin kuin aiemmissa, joissa en kivulle pärjännyt.

Muistan kirjan aikanaan lukeneeni. Se aiheutti minussa vain valtavaa syyllisyyttä kun en pystynyt sen oppeja seuraamaan. 

Mä olen 2010-luvun mamma, mutta ostin Wahlgrenin opuksen juurikin kirpputorilta. Totta kai siinä oli kaikkea, mitä sopi oman aikakautensa silmälasit päässä kauhistella, vauvan kynsien pureskelemisesta beduiinileirissä hengaamiseen.

Mutta samalla oli jotenkin lohdullista lukea ronskia retrokirjaa, joka oli niin toisenlainen kuin oman aikani intensiivistä vuorovaikutussuhdetta korostavat opukset. Se auttoi tajuamaan, että hyvin monenlaisista lähtökohdista on tullut pärjääviä lapsia.

Mitään kasvatusopasta ei mielestäni pidä sokeasti noudattaa, mutta jokaisesta voi poimia hyviä ajatuksia. Annan unikoulun avulla ei meidän perheessämme olisi saatu mitään muuta kuin huutoa. Sen sijaan hänen ajatuksensa lapsen osallisuuden tarpeesta ovat edelleen mielestäni ajankohtaisia, ja kirjassa on muutama hieno novelli.

Samalla Wahlgrenin tarina muistuttaa, kuinka yksilökohtaisia perheen sisäiset kokemukset lopulta ovat. Anna Wahlgrenin lapsistahan osa on pitänyt lapsuuttaan aivan mahtavana, ja osa - ainakin tämä Felicia - on traumatisoitunut. Varsinkin suurperheessä sisarukset saattavat elää aivan eri todellisuuksissa.

Annalla itsellään oli todella kamala lapsuus, ja varmaan lasten kautta hän helli laiminlyötyä lasta itsessään. Hän oli masentunut ja alkoholin suurkuluttaja. Lapsia oli liikaa hänen voimavaroihinsa nähden. Mutta sellaisiakin vanhempia maailmassa on, joten kyllä minun mielestäni maailmaan mahtuu myös sellaisen kirjoittama kirja.

Kevyet mullat, Anna!

Muistelisin että sen kirjan mukaan yritin hengitellä synnytyksessä. Se vaan ettei kyllä hoohetkenä tullut yhtään ne opit mieleen.

Tiedän kirjan, mutta oli niin paksu, että jäi lukematta. Lueskelin vaan Vauvaa ja Kaksplussaa.

Tuon kirjan opeilla en uupunut lasten kanssa, niinkuin nykyään monelle äidille käy. Mistä tahansa oppaasta kannattaa ottaa itselle vain omaan elämäntilanteeseen sopivat ohjeet, eikä noudattaa orjallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Johonkin korsetintapaiseen siinä aina synnytyksen jälkeen piti pukeutua ja Anna kehui, että kymmenen? Lapsen synnyttämisen jälkeenkin hänellä on kapea vyötärö. 🤣 Jostain syystä tämä tuli ekana mieleen tuosta kirjasta.

Minäkin muistan tämän. Tosin Annan myöhempien kuvien perusteella vaikutus lakkasi jossain vaiheessa.

Äidilläni oli se kirja ja luin siitä lapsena niitä tekstejä, että millainen on minkäkin ikäinen lapsi. Aina synttärien kunniaksi. Ja ihmetellen luin niitä synnytysohjeita. Muistan, että piti hengittää kuin olisi puhaltanut kynttilää, tai jotain..? Ja muistan sen kohdan, että hänellä oli häämatkallaan kuukautiset.

Lukukokemuksista on siis aikaa parikymmentä vuotta tai ylikin, mutta kummasti jäänyt mieleen. Nyt kirjoittajasta puhuttaessa tulee ensimmäisenä mieleen vaan juurikin ne tyttären puheet kamalasta lapsuudestaan.