Voiko ei-koulutettu olla sivistyneempi kuin korkeasti koulutettu

Vierailija kirjoitti:

Miten määritellään sivistyneisyys? Se, että käyttäytyy hyvin ja ottaa muut huomioon? Se, että on perillä maailman menosta? Vai se, että tietää kaiken omasta alastaan ja omista kiinnostuksenkohteistaan?

Kaksi ensimmäistä.

Olen koulutukseltani tekniikan tohtori ja olen kirjoittanut useita tieteellisiä kirjoja, mutta en pidä itseäni sivistyneenä, koska mielestäni se sana ei kuvaa minua juuri lainkaan. Olen huumorintajuinen ihminen, juon olutta, poltan tupakkaa, ja pidän perinteisestä raskaasta rokista. Olen lukenut paljon tiedettä ja filosofiaa, mutta taide/kulttuuri ei ole minun juttu juuri lainkaan, ainakaan toistaiseksi. Arvostan toki taiteista toimivaa arkkitehtuuria ja korkeatasoista musiikkia, mutta en ole muutoin taide- enkä kulttuuri-ihminen, mihin ymmärtääkseni sanalla sivistynyt ensisijaisesti viitataan. 

Aloituksesta päättelen, että taitaa olla ihan joku tietty henkilö mielessä? Oisko ihan ap itse?

Kyllä voi. Minulla on ystävä, joka ei ole edes ylioppilas, mutta on matkustellut paljon, tuntee eri maita ja niiden tapakulttuuria, lukee paljon kauno- ja tiedekirjallisuutta, opiskelee kieliä ja seuraa politiikkaa ja katsoo kaikki historia-ja tiededokumentit TV:sta. On todella monipuolinen taidoissaan ja hänellä on erinomainen yleistietous. Häneltä saan aina vastauksen, kun haluan selvittää jonkun asian. Ottaa selvää, jos ei heti tiedä. Muutamat tuntemani yliopistokoulutetut ovat aikamoisia tallukoita ja kapea-alaisia sivistyksessään häneen verrattuna.

Voi toki. Mutta jos tapaan tällaisen henkilön, niin itselleni herää helposti kysymys, että miksei hän ole viitsinyt hankkia minkäänlaista ammatillista tutkintoa. Eikö työelämä vain kiinnosta? Vai onko hänellä jokin sairaus tai vamma, joka aiheuttaa työkyvyttömyyttä?

Jos tässä on kyse taas jostain duunari vs akateeminen kilpailusta, niin usea yliopistoammattikin on duunariammatti. Lääkäri on ihmisen korjaamisen duunari, lakimies lakiasioiden, biologi biologian. Näissä nyt sattuu koulutus olemaan yliopistossa.

Sen takia joku akateemisuudella leuhkiminen on vähän huvittavaa, mitä valitettavasti näkee.

Vierailija kirjoitti:

Olen koulutukseltani tekniikan tohtori ja olen kirjoittanut useita tieteellisiä kirjoja, mutta en pidä itseäni sivistyneenä, koska mielestäni se sana ei kuvaa minua juuri lainkaan. Olen huumorintajuinen ihminen, juon olutta, poltan tupakkaa, ja pidän perinteisestä raskaasta rokista. Olen lukenut paljon tiedettä ja filosofiaa, mutta taide/kulttuuri ei ole minun juttu juuri lainkaan, ainakaan toistaiseksi. Arvostan toki taiteista toimivaa arkkitehtuuria ja korkeatasoista musiikkia, mutta en ole muutoin taide- enkä kulttuuri-ihminen, mihin ymmärtääkseni sanalla sivistynyt ensisijaisesti viitataan. 

Kuvauksestasi en löydä mitään, mikä viittaisi sivistyksen puutteeseen. Ei olut sivistyneisyyttä pois huuhdo, eikä musamaulla ole väliä. Ja ainakin tunnistat rajasi, mikä on sivistynyttä (paitsi jos se on rajoitteilla ylpeilyä, kuten jotkut omituisesti ylpeilevät sillä etteivät ymmärrä matematiikasta mitään tai eivät ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa tai eivät mitään viinejä lipitä tai fine dining -piperryksiä suuhunsa pistä, mutta sinähän et ylpeillyt).

Sivistyneisyys on muiden huomioon ottamista, sen ymmärtämistä että maailmassa on muutakin kuin oma elämä ja elämänpiiri, ja arvon antamista sille muullekin. Myös mielenkiintoa tai ainakin avointa asennetta sitä muuta kohtaan, mutta on ihan ymmärrettävää ettei kaikkea ehdi,  eli ei vaikka maalaustaiteeseen tarvitse syvemmin perehtyä ollakseen sivistynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koulutukseltani tekniikan tohtori ja olen kirjoittanut useita tieteellisiä kirjoja, mutta en pidä itseäni sivistyneenä, koska mielestäni se sana ei kuvaa minua juuri lainkaan. Olen huumorintajuinen ihminen, juon olutta, poltan tupakkaa, ja pidän perinteisestä raskaasta rokista. Olen lukenut paljon tiedettä ja filosofiaa, mutta taide/kulttuuri ei ole minun juttu juuri lainkaan, ainakaan toistaiseksi. Arvostan toki taiteista toimivaa arkkitehtuuria ja korkeatasoista musiikkia, mutta en ole muutoin taide- enkä kulttuuri-ihminen, mihin ymmärtääkseni sanalla sivistynyt ensisijaisesti viitataan. 

Kuvauksestasi en löydä mitään, mikä viittaisi sivistyksen puutteeseen. Ei olut sivistyneisyyttä pois huuhdo, eikä musamaulla ole väliä. Ja ainakin tunnistat rajasi, mikä on sivistynyttä (paitsi jos se on rajoitteilla ylpeilyä, kuten jotkut omituisesti ylpeilevät sillä etteivät ymmärrä matematiikasta mitään tai eivät ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa tai eivät mitään viinejä lipitä tai fine dining -piperryksiä suuhunsa pistä, mutta sinähän et ylpeillyt).

Sivistyneisyys on muiden huomioon ottamista, sen ymmärtämistä että maailmassa on muutakin kuin oma elämä ja elämänpiiri, ja arvon antamista sille muullekin. Myös mielenkiintoa tai ainakin avointa asennetta sitä muuta kohtaan, mutta on ihan ymmärrettävää ettei kaikkea ehdi,  eli ei vaikka maalaustaiteeseen tarvitse syvemmin perehtyä ollakseen sivistynyt.

Mitä ylpeilyä se on jos myöntää, ettei ole matematiikassa hyvä tai tykkää viineistä tai hianoista illallisista?

Vierailija kirjoitti:

Sen takia joku akateemisuudella leuhkiminen on vähän huvittavaa, mitä valitettavasti näkee.

Missä olet nähnyt leuhkittavan akateemisuudella? Kerro muutama tapaus!

Minulla on kyllä tuttava lääkäri, jonka vanhemmat leuhkivat hänen koulutuksellaan (olivat itse vähemmän koulutettuja), mutta hänestä itsestään se oli kiusallista, etenkin kun hän mielsi itsensä lähinnä duunariksi vain eikä miksikään älyköksi. Ja joskus kun pitkästä aikaa tapasin muuatta akateemisesti koulutettua tuttuani, sain myöhemmin kuittia paikalla olleelta ei-akateemiselta vaimoltaan, että olisimme leuhkineet koulutuksillamme, mitä en kyllä mitenkään muista että olisimme tehneet (ts. sitä ei mainittu mitenkään). Mistä se leuhkimisen vaikutelma tulee?

Voi. Mutta olen huomannut, että usein tällaiset henkilöt ovat vanhempaa ikäluokkaa, jotka ovat käyneet koulunsa ennen peruskoulun tuloa. Heillä ei ollut taloudellista mahdollisuutta enempään koulutukseen kuin kansa- tai keskikouluun. Sen sijaan peruskoulun aikana koulunsa käyneen luulisi hankkineen edes jonkin ammatillisen tutkinnon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia joku akateemisuudella leuhkiminen on vähän huvittavaa, mitä valitettavasti näkee.

Missä olet nähnyt leuhkittavan akateemisuudella? Kerro muutama tapaus!

Minulla on kyllä tuttava lääkäri, jonka vanhemmat leuhkivat hänen koulutuksellaan (olivat itse vähemmän koulutettuja), mutta hänestä itsestään se oli kiusallista, etenkin kun hän mielsi itsensä lähinnä duunariksi vain eikä miksikään älyköksi. Ja joskus kun pitkästä aikaa tapasin muuatta akateemisesti koulutettua tuttuani, sain myöhemmin kuittia paikalla olleelta ei-akateemiselta vaimoltaan, että olisimme leuhkineet koulutuksillamme, mitä en kyllä mitenkään muista että olisimme tehneet (ts. sitä ei mainittu mitenkään). Mistä se leuhkimisen vaikutelma tulee?

Esimerkiksi täällä: "Olen nätti, hoikka ja akateeminen... Me ollaan akateeminen perhe" tai nettiprofiilien esittelyssä vedetään tutkinnot esille.

Vierailija kirjoitti:

Voi. On kaikenmaailman dosentteja, jotka eivät ole viisaita.

Tajuatko, että tämä on jo rasismia? Rasismi ei ole sivistynyttä.

Kauan sitten ei kaikilla ollut mahdollisuutta opiskella, vaikka olisi ollut haluja ja kykyä. Äitini oli yksi esimerkki siitä. Ei siis ollut peruskoulua, ei opintolainoja eikä mitään muutakaan. Äiti oli ison talon tyttö, mutta hänen isänsä sanoi, että ei tyttöjä kannata kouluttaa, kun naimisiin menevät kuitenkin.  Niinpä opiskelu jäi 4 luokkaan kansakoulua ja kansanopiston kurssiin. Sitten äiti päätyi pienviljelijän vaimoksi, köyhiin oloihin, mutta kotini oli siitä huolimatta kulttuurikoti. Olen itse lukenut noin 5000 romaania, elämänkertaa tai tietokirjaa elämäni aikana johtuen kotini perinnöstä. Äitini kävi paljon taidenäyttelyissä, teatterissa ja konserteissa sekä oli paikallislehden pakinoitsija yli 10 vuoden ajan. Hän myös opetti kirjoittamista kansalaisopistossa neljän luokan kansakoulupohjalla. Omassa kodissani keskustelimme paljon maailmanpolitiikasta, psykologiasta, elämästä nuorten kanssa heidän ollessaan vielä alle 20-vuotiaita. Ulkomaanmatkoilla olemme käyneet pelkästään kaupunkilomilla, koska haluamme sivistyä matkoilla. Monet Euroopan pääkaupungit ovat tulleet tutuksi ja niiden kulttuurikohteet. Ei ole kauan kun yksi pojistani sanoi, mummo oli sivistynyt, vaikka oli maalaisemäntä. Hän oli tajunnut sen lapsena, koska äiti on kuollut kauan sitten.  Minun perheeni on korkeasti koulutettu, koska äitini korosti opiskelun tärkeyttä, kun  ei itse saanut opiskella ja joutui tekemään työtä, joka oli hänelle täysin sopimaton. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen koulutukseltani tekniikan tohtori ja olen kirjoittanut useita tieteellisiä kirjoja, mutta en pidä itseäni sivistyneenä, koska mielestäni se sana ei kuvaa minua juuri lainkaan. Olen huumorintajuinen ihminen, juon olutta, poltan tupakkaa, ja pidän perinteisestä raskaasta rokista. Olen lukenut paljon tiedettä ja filosofiaa, mutta taide/kulttuuri ei ole minun juttu juuri lainkaan, ainakaan toistaiseksi. Arvostan toki taiteista toimivaa arkkitehtuuria ja korkeatasoista musiikkia, mutta en ole muutoin taide- enkä kulttuuri-ihminen, mihin ymmärtääkseni sanalla sivistynyt ensisijaisesti viitataan. 

Kuvauksestasi en löydä mitään, mikä viittaisi sivistyksen puutteeseen. Ei olut sivistyneisyyttä pois huuhdo, eikä musamaulla ole väliä. Ja ainakin tunnistat rajasi, mikä on sivistynyttä (paitsi jos se on rajoitteilla ylpeilyä, kuten jotkut omituisesti ylpeilevät sillä etteivät ymmärrä matematiikasta mitään tai eivät ole koskaan lukeneet yhtään kirjaa tai eivät mitään viinejä lipitä tai fine dining -piperryksiä suuhunsa pistä, mutta sinähän et ylpeillyt).

Sivistyneisyys on muiden huomioon ottamista, sen ymmärtämistä että maailmassa on muutakin kuin oma elämä ja elämänpiiri, ja arvon antamista sille muullekin. Myös mielenkiintoa tai ainakin avointa asennetta sitä muuta kohtaan, mutta on ihan ymmärrettävää ettei kaikkea ehdi,  eli ei vaikka maalaustaiteeseen tarvitse syvemmin perehtyä ollakseen sivistynyt.

Mitä ylpeilyä se on jos myöntää, ettei ole matematiikassa hyvä tai tykkää viineistä tai hianoista illallisista?

Ei se aina olekaan, mutta jotkut ilmaisevat asian niin. Esim. "olen sellainen luova ihminen, en ymmärrä matematiikan kaavoista mitään", "ne ruoat on sellaista piperrystä ettei saa mahaansa edes täyteen ja pitää ravintolasta heti suunnata kunnon grillille", tms. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sen takia joku akateemisuudella leuhkiminen on vähän huvittavaa, mitä valitettavasti näkee.

Missä olet nähnyt leuhkittavan akateemisuudella? Kerro muutama tapaus!

Minulla on kyllä tuttava lääkäri, jonka vanhemmat leuhkivat hänen koulutuksellaan (olivat itse vähemmän koulutettuja), mutta hänestä itsestään se oli kiusallista, etenkin kun hän mielsi itsensä lähinnä duunariksi vain eikä miksikään älyköksi. Ja joskus kun pitkästä aikaa tapasin muuatta akateemisesti koulutettua tuttuani, sain myöhemmin kuittia paikalla olleelta ei-akateemiselta vaimoltaan, että olisimme leuhkineet koulutuksillamme, mitä en kyllä mitenkään muista että olisimme tehneet (ts. sitä ei mainittu mitenkään). Mistä se leuhkimisen vaikutelma tulee?

Esimerkiksi täällä: "Olen nätti, hoikka ja akateeminen... Me ollaan akateeminen perhe" tai nettiprofiilien esittelyssä vedetään tutkinnot esille.

Eli saa sanoa, että on nätti ja hoikka, mutta akateemisuuden mainitseminen on jo leuhkimista? Entä jos sanoo, että on nätti, hoikka ja ammattikoulun käynyt? Onko se sitten ammattitutkinnolla leuhkimista?

Edesmennyt äitini s 1913 oli käynyt vain 2 v kiertokoulua ja joutui lähtemään pikku-piiaksi isoon kartanoon.

Oppi lukemaan ja luki koko ikänsä kaikkea mahdollista.

Lastensa ja lastenlastensa elinpiiri oli niitä korkeakoulutettuja ns. sivistyneitä.

Hän oli kartalla kaikesta ja pystyi keskustelemaan mistä asiasta hyvänsä. Jos hänen taustastaan ei tiennyt, luuli hänellä olleen monen alan korkeakoulututkinoja.

Ei DoZentti ainakaan kovin sivistyneeltä vaikuta. 

Vierailija kirjoitti:

Voi toki. Mutta jos tapaan tällaisen henkilön, niin itselleni herää helposti kysymys, että miksei hän ole viitsinyt hankkia minkäänlaista ammatillista tutkintoa. Eikö työelämä vain kiinnosta? Vai onko hänellä jokin sairaus tai vamma, joka aiheuttaa työkyvyttömyyttä?

Työelämään pääsi ennen ilman mitään tutkintoa. Eli saattoi käydä juuri päinvastoin kuin mitä tuossa oletat: Työelämä kiinnosti niin paljon, ettei tullut opiskeltua.

Vanhempieni sisarusparvessa on paljon tuollaisia tapauksia. Ovat syntyneet 20 - 50 -luvuilla, eikä silloin maaseudulla varsinkaan ollut tapana opiskella. Jatkettiin tilaa tai mentiin naapuriin emännäksi, tai sitten osuuskaupan kassaksi tai ajettiin linja-autoa tai lähdettiin kaupunkiin ja mentiin leipomoon tai tehtaaseen tai vaikka postia kantamaan. Kaupungeissakin saattoi tehdä niin, että isä tai äiti sanoi tehtaassa pomolleen, että meidän kloppi/plikka sai kansalaiskoulut suoritettua ja voisi nyt tulla töihin, ja asia oli sillä selvä, eli ammatti periytyi vanhemmilta.

Sivistynyt on aika moniulotteinen ja laaja-alainen käsite, ettei sitä pelkällä koulutuksella voi mitata. Peruskoulussa saat jo jonkinmoiset eväät eri aihealueista. Ja lukio ehkä syventää osaamista ja tietämystä. Kun lähdetään yliopistoon, niin onhan se aika kapea-alaista oppimista. Esim. DI-opinnoissa ei perehdytä politiikan historiaan, uskontoon tai kaunokirjallisuuteen jne.  Tohtoriopinnoissa kapea-alaisuus senkun lisääntyy. 

Ajankohtaisten asioiden tietämys lisääntyy sanomalehtiä, nettiä ja uutisia seuraamalla sekä keskustelemalla ja vaihtamalla mielipiteitä aiheista.  

Toki, akateemiset ihimiset istuvat päivän mittaan lounaalla, kahvitunnilla, erinäisissä palavereissa jne. sosiaalisissa tilanteissa, joissa small-talk ruokkii sivistyksen tasoa. Varmasti keskimäärin korkeastikoulutetut ovat sivistyneempiä. Jos Jako tehtäisiin karkeasti sivistyneet ja ei-sivistyneet, niin molemmista koreista löytyisi niin korkeasti koulutettuja ja ei-koulutettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En kunnioita amiksia. Juntteja kaikki.

En minäkään. N43

Sivistymättömät moukat.

Kunnioituksen puute on sivistyksen puutetta.