Lue keskustelun säännöt.
"ADHD-lääkkeisiin ei liity Puustjärven mukaan selkeää riippuvuuden riskiä" Miksi sitten amfetamiini laittomana aiheuttaa riippuvuutta ja ris...
05.10.2022 |
Samaa tavaraa se on, mutta puhtaampana.
"hoitovalikoimassa on deksamfetamiini- ja lisdeksamfetamiinivalmisteita. Sana amfetamiini voi aiheuttaa kielteisiä mielikuvia ja kyseiset lääkkeet sisältävätkin Valviran mukaan huumausainetta."
https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/adhd-oireita-voidaan-helpottaa-huum…
Kommentit (330)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd-aivot toimii eri tavalla ja siksi se on lääke.
Eikä kaikki lääkkeet muutenkaan aiheuta riippuvuutta kaikille. Itselleni joskus määrättiin lääkettä, jota kuulemma paljon käytetään väärin ja aiheuttaa vakavaa riippuvuutta. Yleensä siitä pitäisi tulla hyvänolontunnetta ja kipujen poistua ja mitä kaikkea. No ei kyllä minulle. Kivut pysyivät, mutta kehiin astui jatkuva vihaisuus. Annosta nostettiin ja nostettiin ja nostettiin, kunnes se oli niin yli kaikkien suositusten eikä edelleenkään tehnyt mitä piti, että ilmoitin lopettavani sen myrkyn käytön. Ei ollut ongelmia lopettaa. Vaikea se kai on kehittää riippuvuutta johonkin, mikä ei tuota hyvänolontunnetta.
Mielenkiintoista, minulla on tramal-kuuri iskiasvaivoihin ja olen kokenut itseni hämmentävän vihaiseksi.
Olen syyttänyt siitä kipua, mutta sehän voikin olla myös lääkkeen syytä.
Eivät lääkkeet toimi kaikilla samalla lailla. Toiset saavat euforisen olon, toisilla taas tramal tuo virtaa sekä jaksamista ja jaksamista, kipuihin se taitaa auttaa kaikilla. Toiset taas otettuaan oksentavat ja tulee paha olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD-lääkkeiden tulisi olla vapaasti kaikkien aikuisten saatavilla: raskaidenkin paskahommien tekeminen sujuisi huomattavasti jouhevammin sekä mukavemmin, ja ne oikeasti auttavat jopa masennukseen - toisin kuin monet muut lääkkeet, joiden vaikutus on kituuttavan marginaalinen.
Hyvää apteekin tavaraa se on, paljon parempaa ja terveellisempää kuin mitä sieltä alkosta saa ikinä.
Ehkä ei sentään ihan vapaasti saatavaa. Lääkeseuranta on kuitenkin osa hoitoa. Vaikka vakavat haitat on harvinaisia, on ne silti mahdollisia. Mutta tilannetta helpottaisi kyllä jos lääkettä voisi määrätä ilman kattavia tutkimuksia, joihin on vaikea päästä. Ihan vaan oirekyselynnpohjalta, jos oireita on runsaasti, ja niitä on esiintynyt alle kouluikäisestä asti eri ympäristöissä, niin se voisi riittää perusteeksi lääkekokeilulle. Nopeastihan se selviäisi auttaako lääke vai ei. Jos ei auta, niin olisipa kokeiltu kuitenkin. Moni jää ilman apua kun lääkityksen saaminen on niin monen mutkan takana. Varsinkin nykyään kun nuorisopsykiatria on ihan tukossa, olisi hyvä jos vähän matalammalla kynnyksellä saisi ihan lääkkeellistä apua. Monelle se riittää, vaikka aina sanotaan että tarvitaan myös psykososiaalista hoitoa. Kyllä se ekuzteluapukin, tai joissain tapauksissa varsinainen kuntoutus on tärkeää, mutta jos sitä ei ole saatavilla, niin on se pelkkä lääkityskin parempi kun ei mitään. Hoitamaton adhd/ add aiheuttaa kuitenkin merkittävää haittaa arjessa, kärsimystä ja mielialan laskua.
Lääkekokeilu on hyvä ehdotus, ADHD-lääkkeet kun todellakin auttavat moneen muuhunkin vaivaan ADHD:n lisäksi: masennukseen, yleiseen arjessa jaksamiseen, kroonistuneisiin väsymystiloihin jne.
ADHD-lääke tekee terveelle ja keskittymishäiriöille samoja asioita. Vaikutusmekanismi on täysin identtinen.
Ero vaikutuksessa syntyy siitä, millainen pää on ns. normitilanteessa. Lääke stimuloi kaikkien keskushermostoa; piristää, tekee skarpimmaksi. ADHD-ihmisellä se vaan tuntuu rauhoittavalta, kun normaalisti päässä on hirveä sekamelska, ja yhtäkkiä pystyykin keskittymään. Ei se mikään rentouttava, lamaava lääke ole. Ei toimi niin kuin mikään Diapam, ei ne mitään unilääkkeitä ole ADHD:lle vaikka tavallaan koetaankin rauhoittavina. Ovat siltikin piristäviä aineita.
Katupiri on eriasia kuin lääkepiri.
Dexamfetamiini on pelkkää lääkettä mutta kadulla myydään sitä mikä sekoittaa pään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nykyajan trendi on, että koukupsykologille soitetaan ja vaaditaan Adhd/add testejä. Sitten suututaan, kun tutkimusten päätteeksi todetaan, ettei lääkäri voi asettaa diagnoosia. Tuntuu, että monet ajattelevat lapsen tai nuoren ongelmien ratkeavan, kun saadaan diagnoosi ja lääkitys. Varmasti niistä on pauq, en kiellä sitä, mutta usein ongelma on ihan muualla. Adhd:n kaltaisia oireet voivat johtua ihan muista syistä. Ensinnäkin on syytä tarkistaa, että lapsi saa riittävästi unta, syö säännöllisesti, ulkoilee, voi hyvin henkisesti ja ruutuaika on kohtuullinen. Hämmästyttävän suurella osalla osalla nykylapsista ja nuorista on nämä asiat retuperällä.
Oletko koulun koulupsykologi ja pidät vielä vastaanottoa lääkärinä, kun tiedät noin tarkkaan vanhempien vaativan diagnooseja?
Vai onko se pelkkää mutoa ja mielikuvituksesi tuotetta?
Kuulun tiimiin, jossa meidän kunnassa nämä selvitykset tehdään usean ammattilaisen yhteistyönä. Uutisten mukaan viime vuosina Adhd-selvittelyuden määrä on kasvanut +50%. Ei näillä kaikilla selvityksiä lapsilla ja nuorilla voi tilastollisesti olla Adhd.
Minä olen näitä vanhempia, jotka yrittivät saada lapsensa tutkimuksiin koulun kautta. Tosin 2000-luvun alussa ei vielä pikein puhuttu adhd:sta, eli siitä en puhunut. Koulupsykologi tutki lapsen, tulokset olivat nolla.
18 v lapsi sitten pilasielämänsä oikein urakalla. Ehkä jää syrjytyneeksi lopun elämän ajaksi. Minä syyllistän itseäni ihan urakalla, ettei vaatinut silloin enemmän.
Aikuisena tutkimuksiin sitten?
Olen yrittänyt, mutta Ei voi, koska on masentunut. Adhd:ta ei voi tutkia samaan aikaan.
Ja jos adhd aiheuttaa masennusta - koska tuntee itsensä epäonnistuneeksi yms yms - niin miten tästä noidankehästä ikinä päästään pois?Toimintaterapialla. Ei lääke korjaa kaikkia ongelmia.
Sais nyt edes sitä lääkettä ensin. Mutta kun osuu ideologisesti sitouneita henkilöitä joiden mielestä ADHD:ta EI OLE, niin ei ole toivoa kummastakaan.
Miten se ADHD-lääke auttaisi masennukseen? Ei mitenkään.
Jos masentuneella/"masentuneella" on adhd niin voi auttaa todella paljonkin.
Vaikka masentuneella ei olisi edes ADHD:ta niin nuo ADHD-lääkkeet auttavat silti masennukseen. Ammattilaisen suusta kuultua ja henkilökohtaisesti itse nähtyä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd lääkkeissä vaikuttavaa ainetta on vain tiettyinä tarkkaan laskettuina pitoisuuksina. Päihdyttävässä käytössä määrät ovat jotain ihan muuta.
No kyllä kun itse vetäsin concertaa sen 54mg pillerin turpaan niin sillä jaksoi bilettää koko yön ja aamullakaan ei vielä uni maistunut.
Että kyllä nuo isoimmat mg tabletit ainakin on päihdyttäviä määränsä puolesta.Miten adhd:t saavat sitten unta, jos ottavat tuota?
Ne ottaa sen lääkkeen aamulla ettei se enää vaikuta illalla. Jos ADHD ottaa lääkkeensä illalla, niin samalla lailla haittaa heidänkin yöuniaan.
Vastoin sitä mitä moni julistaa tässä ketjussa, stimulantit vaikuttaa ADHD ja neuroltyypilliseen samalla tavalla. Ero on siinä, että ilman lääkettä ADHD ei pysty keskittymään, tavallinen ihminen pystyy jo valmiiksi.
Monen lääkeannos on ihan vastaava kuin monen päihdeannos ja melkoisen suuri, ja moni ADHD väärinkäyttää stimulantteja. Ei ole niin yksinkertaista että ADHD:ta rauhoittaa (jopa nukuttaa) ja muita päihdyttää ja piristää vaikka ainä näin väitetään. Lääkkeet on myös erittäin haluttuja päihdekäyttäjien keskuudessa.
Aloitukseen, niin totta kai niihin liittyy riippuvuuden ja päihdekäytön riski, joka tiedostetaan myös linkatussa jutussa.
Tuo rauhoittava vaikutus perustuu siihen normaalitasoon. Eli kun päästään sille, ollaan tavallisen rauhallisia (adhd:lle tietenkin poikkeavan rauhallisia, johtuen lähtötilanteesta). Kun mennään normaalitason yli, siitä tulee samat vaikutukset kaikille.
Mitä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, on että tasot ovat aina poikkeavat adhd:ssa ilman lääkitystä. Siitä johtuvat ne oireet, jotka lääkityksellä siis helpottuvat. Adhd-ihmisten oireet monelta osin tähtäävät dopamiinivajeen kompensoimiseen tiedostamatta. Yliaktiivisuus, ruoka, juoma, jännitys, toiminta, ääritilanteet. Normaalityyppiä hengästyttää. Koska hänen EI tarvitse tällaisilla keinoilla paikkailla vajetta, jota ei ole. Oleminen onnistuu ilman jatkuvaa stimulaatiota, koska aivot tuottavat normaalit määrät välittäjäainetta ilman ärsykkeitäkin. Ja koska lääke tekee tämän adhd-aivoille, jäävät nämä oireet, siis välittäjäaineiden puutoksen kompensointikeinot, pois.
Jos sulla on rautavajetta, syöt siihen rautalisää jottei väsytä. Jos sokeritauti, otat insuliinia. Ja näin eespäin. Jos näitä vetää ilman puutosta, tulee vähintään huono olo, ehkä pahempaa. Kaikki ei tarvii lääkkeitä, mutta jos on puutetta tärkeistä aineksista, voi lääke auttaa. Kipulääkkeet parantavat elämänlaatua jos on kipuja, mutta voi niitä vetää muistakin syistä. En silti lähtisi niitä tarvitsevilta kieltämään, siksi että joku väärinkäyttää.
Tuo on vanhentunut teoria että ADHD olisi yksinkertaisesti jatkuva dopamiinin puutostila (samoin kuin että masennus olisi serotoniinin puutostila). Ei pidä paikkaansa tai siinä määrin missä pitää, on todella yksinkertaistettu osa kokonaiskuvaa.
Toki tekijöitä on paljon ja jokaisella yksilöllinen rakenne. Lisäksi mm. etuotsalohkon koko ja muu toiminta vaikuttaa. Mutta tämä on yksi aivan varma tekijä, biologinen sellainen. Masennuskaan ei ole kenenkään "päässä", vaan joko tilapäinen tai pysyvämpi häiriötila aivoissa. Rakenteellisissa muutoksissa, kuten onnettomuuksissa tai muistisairauksissa, seuraukset ovat samanlaisia. Seuraukset ovat aina samanlaisia, kun jostain tietystä välittäjäaineesta on puutetta, tai inhibiittorien toiminta muuttuu. Ne eivät ole luonne- tai ympäristökysymyksiä niin pitkälle kun ajatellaan, vaikkapa motivaatio tai mieliala. Fysiologia tai sen muutos vaikuttaa niihin väistämättä ja suoraan.
Adhd ssä on myös rakenteellisia poikkeavuuksia. Adhdn voisi todeta aivokuvauksella mutta diagnostiikan pohjaaminen aivokuvaan olisi adhd tapauksesa aivan älytöntä kun se voidaan diagnosoida muutenkin. Ja viimeinen todennus diagnoosille on lääkehoito. Tunnen itsekin kyllä ihmisiä joilla on diagnosoitu adhd aikuisena mutta lääkevaste aivan erilainen ja lääke näyttää toimivan aivan eri tavoin kuin itsellä. Luulen että sitä on vaan monenlaista sorttia. Itse kärsin suhteellisen pahanlaatuisesta adhdsta ja vaikka olisi tosi kivaa olla ilman lääkkeitä niin lyhyetkin jaksot kun olen niin sitten sen hyvin pian näkee mitä siitä seuraa . Ei vaan pysy paletti kasassa. Lääkittynäkin mulla on ongelmia ihan perusasioissa kuten kodinhoidossa, pukeutumisessa/vaatehuollossa ja hampaat jaksan harjata vain aamulla. Olen 42-vuotias ihminen ja en ole onnistunut luomaan rutiinia siitä, miten illalla pestään hampaat . Haluanko olla tällainen ihminen? En. Onko mulla vaihtoehtoja ? Ei. Lääkkeen avulla olen onnistunut saamaan vakituisen työpaikan, oman kodin ja harrastuksia. Harrastuksia! Miten ihana on pystyä harrastamaan jotain kerran viikossa. Ja se että pystyn menemään harrastukseen vaikka ei ihan just nyt huvita kauheesti. Ja päättämään että tää on mun harrastus, tätä mä teen tämän vuoden jne.
Vuonna 2018 tehdyn laajan meta-analyysin mukaan ei ainakaan oltu löydetty mitään systemaattista poikkeamaa ADHD-potilaiden aivoissa tai niiden toiminnassa:
"To the best of our knowledge, this study is the largest meta-analysis of structural and functional neuroimaging experiments in children/adolescents with ADHD. We found no significant convergent across structural and functional regional alterations in ADHD, which might be attributable to clinical heterogeneity, experimental and analytical flexibility and positive publication bias, but could also point towards a more distributed, network-based pathology lacking a consistent expression at any particular location."
https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC7966818/
Tämä on se ilmeisin syy sille, miksi aivokuvantamistutkimuksia ei käytetä ADHD:n eikä minkään muunkaan psykiatrisen häiriön diagnosointiin, ei se etteikö aivokuvantamistutkimuksia käytettäisi oireyhtymän diagnosointiin jos löydökset eivät olisi epäyhtenäisiä ja kliinisesti merkityksettömiä. Pelkät tilastolliset assosiaatiot eivät vielä merkitse yhtään mitään, etenkin jos muita muuttujia ei ole vakioitu. ADHD kuitenkin sekoittuu etenkin aikuisuudessa ja nuoruudessa monenlaisiin muihin häiriöihin, koska oirekuva on päällekkäinen monien psykiatristen sairauksien kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd lääkkeissä vaikuttavaa ainetta on vain tiettyinä tarkkaan laskettuina pitoisuuksina. Päihdyttävässä käytössä määrät ovat jotain ihan muuta.
No kyllä kun itse vetäsin concertaa sen 54mg pillerin turpaan niin sillä jaksoi bilettää koko yön ja aamullakaan ei vielä uni maistunut.
Että kyllä nuo isoimmat mg tabletit ainakin on päihdyttäviä määränsä puolesta.Miten adhd:t saavat sitten unta, jos ottavat tuota?
Ne ottaa sen lääkkeen aamulla ettei se enää vaikuta illalla. Jos ADHD ottaa lääkkeensä illalla, niin samalla lailla haittaa heidänkin yöuniaan.
Vastoin sitä mitä moni julistaa tässä ketjussa, stimulantit vaikuttaa ADHD ja neuroltyypilliseen samalla tavalla. Ero on siinä, että ilman lääkettä ADHD ei pysty keskittymään, tavallinen ihminen pystyy jo valmiiksi.
Monen lääkeannos on ihan vastaava kuin monen päihdeannos ja melkoisen suuri, ja moni ADHD väärinkäyttää stimulantteja. Ei ole niin yksinkertaista että ADHD:ta rauhoittaa (jopa nukuttaa) ja muita päihdyttää ja piristää vaikka ainä näin väitetään. Lääkkeet on myös erittäin haluttuja päihdekäyttäjien keskuudessa.
Aloitukseen, niin totta kai niihin liittyy riippuvuuden ja päihdekäytön riski, joka tiedostetaan myös linkatussa jutussa.
Tuo rauhoittava vaikutus perustuu siihen normaalitasoon. Eli kun päästään sille, ollaan tavallisen rauhallisia (adhd:lle tietenkin poikkeavan rauhallisia, johtuen lähtötilanteesta). Kun mennään normaalitason yli, siitä tulee samat vaikutukset kaikille.
Mitä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, on että tasot ovat aina poikkeavat adhd:ssa ilman lääkitystä. Siitä johtuvat ne oireet, jotka lääkityksellä siis helpottuvat. Adhd-ihmisten oireet monelta osin tähtäävät dopamiinivajeen kompensoimiseen tiedostamatta. Yliaktiivisuus, ruoka, juoma, jännitys, toiminta, ääritilanteet. Normaalityyppiä hengästyttää. Koska hänen EI tarvitse tällaisilla keinoilla paikkailla vajetta, jota ei ole. Oleminen onnistuu ilman jatkuvaa stimulaatiota, koska aivot tuottavat normaalit määrät välittäjäainetta ilman ärsykkeitäkin. Ja koska lääke tekee tämän adhd-aivoille, jäävät nämä oireet, siis välittäjäaineiden puutoksen kompensointikeinot, pois.
Jos sulla on rautavajetta, syöt siihen rautalisää jottei väsytä. Jos sokeritauti, otat insuliinia. Ja näin eespäin. Jos näitä vetää ilman puutosta, tulee vähintään huono olo, ehkä pahempaa. Kaikki ei tarvii lääkkeitä, mutta jos on puutetta tärkeistä aineksista, voi lääke auttaa. Kipulääkkeet parantavat elämänlaatua jos on kipuja, mutta voi niitä vetää muistakin syistä. En silti lähtisi niitä tarvitsevilta kieltämään, siksi että joku väärinkäyttää.
Tuo on vanhentunut teoria että ADHD olisi yksinkertaisesti jatkuva dopamiinin puutostila (samoin kuin että masennus olisi serotoniinin puutostila). Ei pidä paikkaansa tai siinä määrin missä pitää, on todella yksinkertaistettu osa kokonaiskuvaa.
Toki tekijöitä on paljon ja jokaisella yksilöllinen rakenne. Lisäksi mm. etuotsalohkon koko ja muu toiminta vaikuttaa. Mutta tämä on yksi aivan varma tekijä, biologinen sellainen. Masennuskaan ei ole kenenkään "päässä", vaan joko tilapäinen tai pysyvämpi häiriötila aivoissa. Rakenteellisissa muutoksissa, kuten onnettomuuksissa tai muistisairauksissa, seuraukset ovat samanlaisia. Seuraukset ovat aina samanlaisia, kun jostain tietystä välittäjäaineesta on puutetta, tai inhibiittorien toiminta muuttuu. Ne eivät ole luonne- tai ympäristökysymyksiä niin pitkälle kun ajatellaan, vaikkapa motivaatio tai mieliala. Fysiologia tai sen muutos vaikuttaa niihin väistämättä ja suoraan.
Adhd ssä on myös rakenteellisia poikkeavuuksia. Adhdn voisi todeta aivokuvauksella mutta diagnostiikan pohjaaminen aivokuvaan olisi adhd tapauksesa aivan älytöntä kun se voidaan diagnosoida muutenkin. Ja viimeinen todennus diagnoosille on lääkehoito. Tunnen itsekin kyllä ihmisiä joilla on diagnosoitu adhd aikuisena mutta lääkevaste aivan erilainen ja lääke näyttää toimivan aivan eri tavoin kuin itsellä. Luulen että sitä on vaan monenlaista sorttia. Itse kärsin suhteellisen pahanlaatuisesta adhdsta ja vaikka olisi tosi kivaa olla ilman lääkkeitä niin lyhyetkin jaksot kun olen niin sitten sen hyvin pian näkee mitä siitä seuraa . Ei vaan pysy paletti kasassa. Lääkittynäkin mulla on ongelmia ihan perusasioissa kuten kodinhoidossa, pukeutumisessa/vaatehuollossa ja hampaat jaksan harjata vain aamulla. Olen 42-vuotias ihminen ja en ole onnistunut luomaan rutiinia siitä, miten illalla pestään hampaat . Haluanko olla tällainen ihminen? En. Onko mulla vaihtoehtoja ? Ei. Lääkkeen avulla olen onnistunut saamaan vakituisen työpaikan, oman kodin ja harrastuksia. Harrastuksia! Miten ihana on pystyä harrastamaan jotain kerran viikossa. Ja se että pystyn menemään harrastukseen vaikka ei ihan just nyt huvita kauheesti. Ja päättämään että tää on mun harrastus, tätä mä teen tämän vuoden jne.
Sama. Mulla on pahanlaatuinen adhd ja silti olen maisteri. Olen välillä todella hyvä joissakin asioissa mutta jos minua potkitaan päähän niin muserrun enemmän kuin muut vaikka nousenkin aina ylös tuhkasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd lääkkeissä vaikuttavaa ainetta on vain tiettyinä tarkkaan laskettuina pitoisuuksina. Päihdyttävässä käytössä määrät ovat jotain ihan muuta.
Olen ymmärtänyt myös, että lääkkeen määrä on hyvin pieni suhteessa katulääkkeisiin.
Mutta et ole itse ilmeisesti kokeillut. Itse otin joitakin vuosia sitten suorituskykyä parantamaan concertaa tai dexamfetamiinia kun niitä sai darknetistä, ja concertat ainakin olivat aitoja. Harvemmin käytettynä se pieninkin 18 mg concerta oli minulle liian iso päiväannokseksi. Aamulla kun otti niin illalla oli vielä vauhti päällä ja yöllä se haittasi nukahtamista. Sen takia leikkelin palasia niistä. Eli lääkeannokset ovat minusta yllättävän suuria noin niinkuin vaikutuksen perusteella arvioituna.
Vierailija kirjoitti:
Voisiko olla, että huumeongelmat ovat itseasiassa hoitamattomat adhd:t?
niille kelle annetaan lääkekuuri adhd:seen niin heistä tehdään narkkareita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd lääkkeissä vaikuttavaa ainetta on vain tiettyinä tarkkaan laskettuina pitoisuuksina. Päihdyttävässä käytössä määrät ovat jotain ihan muuta.
No kyllä kun itse vetäsin concertaa sen 54mg pillerin turpaan niin sillä jaksoi bilettää koko yön ja aamullakaan ei vielä uni maistunut.
Että kyllä nuo isoimmat mg tabletit ainakin on päihdyttäviä määränsä puolesta.Miten adhd:t saavat sitten unta, jos ottavat tuota?
Ne ottaa sen lääkkeen aamulla ettei se enää vaikuta illalla. Jos ADHD ottaa lääkkeensä illalla, niin samalla lailla haittaa heidänkin yöuniaan.
Vastoin sitä mitä moni julistaa tässä ketjussa, stimulantit vaikuttaa ADHD ja neuroltyypilliseen samalla tavalla. Ero on siinä, että ilman lääkettä ADHD ei pysty keskittymään, tavallinen ihminen pystyy jo valmiiksi.
Monen lääkeannos on ihan vastaava kuin monen päihdeannos ja melkoisen suuri, ja moni ADHD väärinkäyttää stimulantteja. Ei ole niin yksinkertaista että ADHD:ta rauhoittaa (jopa nukuttaa) ja muita päihdyttää ja piristää vaikka ainä näin väitetään. Lääkkeet on myös erittäin haluttuja päihdekäyttäjien keskuudessa.
Aloitukseen, niin totta kai niihin liittyy riippuvuuden ja päihdekäytön riski, joka tiedostetaan myös linkatussa jutussa.
Tuo rauhoittava vaikutus perustuu siihen normaalitasoon. Eli kun päästään sille, ollaan tavallisen rauhallisia (adhd:lle tietenkin poikkeavan rauhallisia, johtuen lähtötilanteesta). Kun mennään normaalitason yli, siitä tulee samat vaikutukset kaikille.
Mitä ihmiset eivät tunnu ymmärtävän, on että tasot ovat aina poikkeavat adhd:ssa ilman lääkitystä. Siitä johtuvat ne oireet, jotka lääkityksellä siis helpottuvat. Adhd-ihmisten oireet monelta osin tähtäävät dopamiinivajeen kompensoimiseen tiedostamatta. Yliaktiivisuus, ruoka, juoma, jännitys, toiminta, ääritilanteet. Normaalityyppiä hengästyttää. Koska hänen EI tarvitse tällaisilla keinoilla paikkailla vajetta, jota ei ole. Oleminen onnistuu ilman jatkuvaa stimulaatiota, koska aivot tuottavat normaalit määrät välittäjäainetta ilman ärsykkeitäkin. Ja koska lääke tekee tämän adhd-aivoille, jäävät nämä oireet, siis välittäjäaineiden puutoksen kompensointikeinot, pois.
Jos sulla on rautavajetta, syöt siihen rautalisää jottei väsytä. Jos sokeritauti, otat insuliinia. Ja näin eespäin. Jos näitä vetää ilman puutosta, tulee vähintään huono olo, ehkä pahempaa. Kaikki ei tarvii lääkkeitä, mutta jos on puutetta tärkeistä aineksista, voi lääke auttaa. Kipulääkkeet parantavat elämänlaatua jos on kipuja, mutta voi niitä vetää muistakin syistä. En silti lähtisi niitä tarvitsevilta kieltämään, siksi että joku väärinkäyttää.
Tuo on vanhentunut teoria että ADHD olisi yksinkertaisesti jatkuva dopamiinin puutostila (samoin kuin että masennus olisi serotoniinin puutostila). Ei pidä paikkaansa tai siinä määrin missä pitää, on todella yksinkertaistettu osa kokonaiskuvaa.
Se johtuu siitä että kehossa on tulehdus jossain kohtaa esim aivoissa joka johtuu aineiden pääsystä elimmistöön mitkä elimmistö luokittelee viholliseksi.
Tajuatteko mitä nykyajan ruuissa on mitä myydään kaupoissa tai juomavedessä on tai mitä hengitetään????
Jos vaikka pesee hampaansa niin hammastahnassakin on myrkkyjä. Pitäisi pestä ilman hammastahnaa.
Lääketeollisuus onkin jo pitkään kadehtinut niitä rahamääriä joita virtaa huumekaupassa. Nyt ovat onnistuneet pääsemään alalle itsekkin ja vieläpä luomaan mielikuvan siitä että amfetamiini on hyvä (tottakai kun se on kerta lääkkeenä myytävä, tähän ihmiset uskovat) nyt vain pitää huolehtia siitä ettei se tule koskaan loppumaan. Vai kuka haluaa raivostuneita potilaita rynkyttämään apteekin ovella tai raivoamaan terkassa kun uutta reseptiä ei tule tarpeeksi nopeasti. Ai se onkin jo nykyarkipäivää :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eräs adhd potilas vetelee aina tyytyväisenä saamansa reseptin lyhyessä ajassa ja hänellä menee tosi lujaa eikä nuku päiväkausiin. Joskus hänelle tulee kuitenkin romahdus ennenkuin resepti on ehtinyt loppumaan. Eli yleensä tulee ambulanssi hakemaan, mutta mitä tässä oikein tapahtuu kun en ole asiantuntija? Ilmeisesti fysiikka pettää, jossain tulee seinä vastaan?
Vierailija kirjoitti:
Katupiri on eriasia kuin lääkepiri.
Dexamfetamiini on pelkkää lääkettä mutta kadulla myydään sitä mikä sekoittaa pään.
Itse asiassa katupirin erot lääkepiriin on lähinnä fyysisissä sivuvaikutuksissa ja ääreishermoston stimulaatiossa. Päätä sekoittaa yhtä paljon tai vähän.
Katupiri on yleensä 50/50 seos deksamfetamiinia ja levoamfetamiinia, ja deksamfea sisältävät lääkkeet on erittäin haluttuja narkkipiireissä. Joten erot lääkepirim ja katupirin välillä ovat paljon pienemmät kuin kuvitellaan ja nistit vetää erittäin mielellään myös lääkepiriä. Monien mielestä puhdas dexamfe on parempaa jopa viihdekäyttöön kuin katupiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
aloitukseen; siksi, että adhd-lääke ei anna mitään hurjaa "rush" fiilistä kuten monet päihteet. Ei yksinkertaisesti tunnu jotenkin niin hyvältä, että sitä olisi pakko saada lisää.
Adhd-lääke auttaa henkilöä keskittymään. Pystyy ajattelemaan yhtä tai kahta asiaa kerrallaan.
Ei se ole joku hurja upea tajunnanräjäyttävä tunne, kuten jotkut huumekäyttäjät kuvailevat omia aineitaan.
Tämä pätee ihan amfetamiiniinkin (poislukien meta) katuhuumeena, ei se ole mikään upea tajunnanräjäyttävä tunne. Ei tosin pitäisi yllättää, kun se on ADHD lääke.
Siis itse asiassa juuri ADHD-ihmisille amfetamiini on yleensä enemmän tajunnan räjäyttävä upea tunne: moni kuvailee sellaista oloa että "wau, tältäkö muista ihmisistä tuntuu koko ajan?" Ja rakastuvat siihen voimaantuneeseen oloon kun pystyvät tekemään asioita johdonmukaisesti.
Muille ihmisille amfetamiini on sitten vähän laimeampi juttu; antaa tarmoa ja energiaa, mutta on käytännössä selvin päin. Kuin joku kahvi potenssiin kolme, ei sen kummempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Adhd lääkkeissä vaikuttavaa ainetta on vain tiettyinä tarkkaan laskettuina pitoisuuksina. Päihdyttävässä käytössä määrät ovat jotain ihan muuta.
Olen ymmärtänyt myös, että lääkkeen määrä on hyvin pieni suhteessa katulääkkeisiin.
Mutta et ole itse ilmeisesti kokeillut. Itse otin joitakin vuosia sitten suorituskykyä parantamaan concertaa tai dexamfetamiinia kun niitä sai darknetistä, ja concertat ainakin olivat aitoja. Harvemmin käytettynä se pieninkin 18 mg concerta oli minulle liian iso päiväannokseksi. Aamulla kun otti niin illalla oli vielä vauhti päällä ja yöllä se haittasi nukahtamista. Sen takia leikkelin palasia niistä. Eli lääkeannokset ovat minusta yllättävän suuria noin niinkuin vaikutuksen perusteella arvioituna.
Kun itse otin ensimmäisen concertan, nukahdin n. tunti lääkkeen otosta. Ihan vaan huomaamatta. Vaikea kuvitella mitään vauhteja. Tasaantui tottumuksen myötä, mutta unirytmin ylläpitoon auttoi myöhemminkin.
No totta kai siitä voi tulla riippuvaiseksi, ja tullaankin. Ei ne aivot sillä tavalla erota että onko sulla ADHD vai ei, kun ne tottuu siihen vaikutukseen. Ja sitten kun sen lääkkeen ottamisen lopettaa niin ihan takuuvarmasti tulee vieroitusoireita kuten väsymys ja lisääntynyt ruokahalu.
Itse asiassa ADHD:lla lisäksi tulee tietysti keskittymishäiriön oireet takaisin, joten se psykologinen 'koukku' voi olla vielä voimakkaampi, kun ADHD voi yhtäkkiä lääkkeet lopetettuaan vielä huonommin, kuin verrokkihenkilö jolla ei ADHD:ta ole.
Pointti taitaa olla siinä, että sitä ei koeta kovin haitalliseksi olla riippuvainen jos tarkoituksena on syödä niitä lääkkeitä periaatteessa loputtomiin.
Vierailija kirjoitti:
No totta kai siitä voi tulla riippuvaiseksi, ja tullaankin. Ei ne aivot sillä tavalla erota että onko sulla ADHD vai ei, kun ne tottuu siihen vaikutukseen. Ja sitten kun sen lääkkeen ottamisen lopettaa niin ihan takuuvarmasti tulee vieroitusoireita kuten väsymys ja lisääntynyt ruokahalu.
Itse asiassa ADHD:lla lisäksi tulee tietysti keskittymishäiriön oireet takaisin, joten se psykologinen 'koukku' voi olla vielä voimakkaampi, kun ADHD voi yhtäkkiä lääkkeet lopetettuaan vielä huonommin, kuin verrokkihenkilö jolla ei ADHD:ta ole.
Pointti taitaa olla siinä, että sitä ei koeta kovin haitalliseksi olla riippuvainen jos tarkoituksena on syödä niitä lääkkeitä periaatteessa loputtomiin.
Minkäs sille voi, jos tulee riippuvaiseksi. Mitä jos ei pärjää ilman lääkkeitä? Vähän sama kuin kroonisesti kipeä ei pärjää ilman särkylääkkeitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No totta kai siitä voi tulla riippuvaiseksi, ja tullaankin. Ei ne aivot sillä tavalla erota että onko sulla ADHD vai ei, kun ne tottuu siihen vaikutukseen. Ja sitten kun sen lääkkeen ottamisen lopettaa niin ihan takuuvarmasti tulee vieroitusoireita kuten väsymys ja lisääntynyt ruokahalu.
Itse asiassa ADHD:lla lisäksi tulee tietysti keskittymishäiriön oireet takaisin, joten se psykologinen 'koukku' voi olla vielä voimakkaampi, kun ADHD voi yhtäkkiä lääkkeet lopetettuaan vielä huonommin, kuin verrokkihenkilö jolla ei ADHD:ta ole.
Pointti taitaa olla siinä, että sitä ei koeta kovin haitalliseksi olla riippuvainen jos tarkoituksena on syödä niitä lääkkeitä periaatteessa loputtomiin.
Minkäs sille voi, jos tulee riippuvaiseksi. Mitä jos ei pärjää ilman lääkkeitä? Vähän sama kuin kroonisesti kipeä ei pärjää ilman särkylääkkeitä.
Niin. On paljon lääkkeitä, joista ihmiset ovat riippuvaisia koko elämänsä. Osalla jopa hengissä pysymisen uhalla, ajatellaan vaikka insuliinia.
Väitän että joka ikinen päivittäin metyylifenidaattia tai (lis-)deksamfetamiinia syövä on riippuvainen aineesta. Mutta kunhan eivät syö enempää kuin määrätyn annoksen, ja reseptit jatkuu, niin se riippuvuus ei juuri haittaa.
Vierailija kirjoitti:
Adhd-lääkkeenä on pieni määrä amfetamiinijohdannaista ja se vaikuttaa paradoksaalisesti jos ihmisellä on adhd eli rauhoittaa, vaikka muulla väestöllä pienikin annos piristäisi. Itse syön adhd-lääkkeitä joka päivä ja aina välillä unohdan ottaa lääkkeeni. Amfetamiinin viihdekäyttö taas on laitonta, koska politiikot saivat aikanaan sen kieltämisestä ääniä seuraaviin vaaleihin.
Stimulantteja käytettiin jo toisessa maailmansodassa esimerkiksi silloin, sotilaiden piti keskittyä ja pysyä hereillä eli taistella tylsistymistä ja nukahtamista vastaan. Amfetamiinin keskittymistä parantava vaikutus ei ole mikään uusi tieto, vaan se on tiedetty iät ajat. Stimulantit kuten amfetamiini parantavat tiettyyn rajaan saakka keskittymistä silloin, jos vireystila on alhainen ja tehtävät eivät itsessään tuota aivoissa luontaista dopamiinivastetta. Kofeiinikin on eräänlainen stimulantti, jos juot sitä liikaa niin se tekee rauhattomaksi, mutta sopivasti juotuna auttaa keskittymään. Lääkärit jotka väittävät ADHD potilaiden aivojen olevan jotenkin erilaisia ihan vaan siksi, että ne parantavat keskittymistä ovat joko puoskareita tai heillä on vaan erittäin hedelmälliset yhteistyösuhteet lääkeyhtiöihin. Eräänlaista heikkolahjaisten hyväuskoisten potilaiden härskiä hyväksikäyttöä suorastaan valehdella noin läpinäkyvästi heille heidän sairautensa neurobiologisesta pohjasta.
Jep. Ja itse asiassa adhd-narkit yleensä tykkää piristä paljon enemmän, kuin monet muut. Yleensäkin aika iso osa narkkarien vetämisestä ei ole pään sekoittamista vaan jonkinlaista itselääkintää. Päihde- ja väärinkäyttöä se on silti, ja monesti annokset ja käyttötavat kaikkea muuta kuin terapeuttisia. Mut se että amfetamiinista ei mene sekaisin ei estä käyttämästä sitä päihteenä. Itse asiassa valtaosa kokee, ettei siitä sekaisin mene ellei vedä levottomia määriä monta päivää putkeen.