P aska avioliitto, mutta ei voi erotakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voit! Kaikki keksimäsi "erinäiset syyt" ovat tekosyitä. Lapset eivät ainakaan arvosta jos heidän vuokseen kärsitte, ajat vain pois.

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Miksi se sellaiseksi jäisi?

Koska lapset on pieniä ja jos otan eron, niin toinen vanhempi tulee muuttamaan toiselle puolelle Suomea, toinen taas jää nykyiselle paikkakunnalle. Ap

Mutta ilman eroa voi asua siellä missä nyt? On nyt kummaa menoa. Lapset ihan oikeasti kärsii siitä huonon parisuhteen varjossa elämisestä enemmän kuin siitä, että toista vanhempaa nähdessä vähän reissataan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voit! Kaikki keksimäsi "erinäiset syyt" ovat tekosyitä. Lapset eivät ainakaan arvosta jos heidän vuokseen kärsitte, ajat vain pois.

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Jotenkin tuli mieleen sellainen äiti, joka lasten ollessa aikuisia manipuloi heitä käyttäytymään haluamallaan tavalla, koska hän pysyi huonossa liitossa sinun takiasi. Katkera marttyyri.

Suurimmalla osalla on paska liitto silloin kun lapset ovat pieniä. Hirveä pettymys kun ei se ollutkaan ruusuilla tanssimista 😮 Kaikissa tapauksissa lapset oli tehty tosi nopeasti niin ettei ollut paljoa aikaa toiseen edes tutustua. 

Muihin ei saa alkaa vertailemaan vaan oma suhde voi olla paskempi ja kivikkoisempi. Sitä pitää vaan oppia sietämään 🤣 Neuvoisin opettelemaan kasvattamaan sitä omaa sietokykyään siihen paskaan ja mistä sen tietää vaikka lasten kasvettua se alkaakin vähän helpottamaan. 🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voit! Kaikki keksimäsi "erinäiset syyt" ovat tekosyitä. Lapset eivät ainakaan arvosta jos heidän vuokseen kärsitte, ajat vain pois.

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Miksi se sellaiseksi jäisi?

Jos toisen suvussa on paljon rahaa ja tunnekylmyyttä, toisen puolelta taas saisi rakkautta ja niukkuutta. Kun huoli siitä on, että lapset jäävät rikkaan sukunsa luona täysin edesvastuuttomien ja epäkypsien ihmisten armoille. Kun sillä jopa (sisäkkö-lastenhoitaja) jopa on uhattu....

eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voit! Kaikki keksimäsi "erinäiset syyt" ovat tekosyitä. Lapset eivät ainakaan arvosta jos heidän vuokseen kärsitte, ajat vain pois.

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Ekasta vaihtoehdosta. Ne lapsethan joutuu kävelemään munankuorien päällä joka ikinen päivä nyt. Eron jälkeen olisivat ihan varmasti helpottuneita.

Nimim. kokemusta on

Ja tuollaisen parisuhteen malliltakin säästyisivät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli toinen kiristää että jos ero tulee niin muuttaa. Tervettä.

En ymmärrä miten ihmiset on noin s a a k e l i n yksinkertaisia että kuvittelevat, ettei kylmät, huonot välit ja kämppissuhde muka näy tai vaikuta lapsiin? Olen kasvanut sellaisessa perheessä, ja en osaa muodostaa hyvää tervettä parisuhdetta, sillä olen oppinut, että kaikki huono kohtelu ja pettäminen pitää sietää, ja luulen et kaikki on mun syytä, tai että se on normaalia, ja hakeudun alitajuisesti kaltoinkohtelevien ihmisten kanssa suhteisiin. Ja kyllä, käyn terapiassa.

Joutunut kuuntelemaan ja sivusta seuraamaan lapsena liikaa sitä aikuisten toisilleen niskoittelua, kiukuttelua ja valtapeliä ja näpäyttelyä, muka lapsien katseilta ja korvilta piilossa, ja kuunnellut niitä öisiä riitoja (kuiskuttelua ja huutoa vuorotellen) kun me lapset muka nukutaan. Ei luo varsinaisesti turvallisuudentunnetta. Että jatkakaa.

Meillä taas oli hyvin vähän halailua tai nättiä puhetta; tunteiden osoittamista; kiitoksia; anteeksipyyntöjä kun aihetta jne. Vähän just sellaista valtapeliä tyyliin: 'koska sinä olet sitä ja tätä niin minä en vahingossakaan anna sulle mitään myönteistä huomiota'. En edes usko ettei rakkautta olisi ollut, oli vaan liikaa loukkauksia ja painolastia selvittämättä. 

Seurauksena mulle on todella ollut opettelun takana puhua tunteista, osoittaa lämpöä, ja ennen kaikkea pyytää anteeksi ja selvittää erimielisyyksiä.

Lapsuus oli kuitenkin ihan onnellinen. Lapset sopeutuu. Mutta huonoja käytösmalleja jää sitten tulevaisuuden harmiksi.

Ei eron jälkeen asiat välttämättä parane yhtään mitä tulee siihen vanhempian antamaan parisuhdemalliin. Voi olla, että toinen ei ryhdy parisuhteeseen enää ollenkaan, eli ei anna mitään mallia parisuhteesta. Ja toinen löytää uuden parisuhteen, joka on yhtä myrkyllinen tunnelmaltaan kuin se edellinen avioliitto.

Mutta jos mun äidillä ei olisi ollut koko ajan pää niin hajalla isän hidalgomaisesta käyttäytymisestä niin ehkä hän olisi jaksanut huomioida mua vähän enemmän? Muistan, että halusin äidin syliin istumaan kun olin kotiin tullessa tosi väsynyt, muistan vielä punaiset sukkahousutkin jaloissani kun istuin siinä polvella. Äiti antoi istua hetken ja sitten sanoi, että painan hänen jalkoja. Muistan kun selitin äitille jotain ja hän istui masentuneen näköisenä kahvin ja lehden kanssa keittiössä ja sanoi jäätävästi "äiti lukee nyt lehteä". Muistan kun äiti itki ikkunan äärellä ja kun menin halaamaan takaa päin sanoi mene pois. Isä oli taas ristiriitainen, välillä kieputteli ja rutisteli, välillä oli kuin minua ei ois ollut olemassa. Kuten sanoin, eipä juuri halailtu, eikä puhuttu toisille lämpimästi. On opeteltu sitä vasta nyt aikuisena kun heidän välit on paremmat jostain syystä ja itse opin omassa suhteessani ja oman lapsen kanssa hellemmäksi ja lämpimämmäksi ihmiseksi.

Vierailija kirjoitti:

Ei eron jälkeen asiat välttämättä parane yhtään mitä tulee siihen vanhempian antamaan parisuhdemalliin. Voi olla, että toinen ei ryhdy parisuhteeseen enää ollenkaan, eli ei anna mitään mallia parisuhteesta. Ja toinen löytää uuden parisuhteen, joka on yhtä myrkyllinen tunnelmaltaan kuin se edellinen avioliitto.

Itse ajattelin jo alle kouluikäisenä, että erottuaan äidillä olisi ollut edes mahdollisuus löytää hyvä mies, ja jos ei olisi löytänyt, kai nyt yksin olisi ollut parempi kuin paskassa liitossa. Tai ehkei hän olisi enää edes halunnut kumppania, ja sekin olisi ollut parempi malli opettaa kuin että hampaat irvessä pitää pysyä yhdessä. Vielä meidät lapset omasta kurjuudestaan syyllistäen, että jos meitä ei olisi, olisi lähtenyt jo ajat sitten. No, itse nostin kytkintä heti kun pystyin ja kylmän etäiset on välit.

Mitäpä jos neuvottelisitte suhteen ehdot uudelleen ja saisitte molemmat mitä haluatte. Jo se tuo rauhan liittoon niin mikä ettei voisi harkita kumppanuusliittoa.

Jos romanttinen rakkaus on ohi, niin ystävyys ja lapset voivat olla tekijä joka pitää yhdessä.

Mutta sopimalla ehdot esim muihin kumppaneihin, voisi olla mahdollista?

Huom. kumpikaan ei voi alkaa pettää vaan mahdolliset muiden kumppanien suhteen raamit on sovittava selkeästi ja turvallisesti jotta se voi toimia.

Jos on yhteinen 200 000 asuntolaina, autolaina jne ja vaikka kaksi yhteistä pientä lasta, niin ymmärrän hyvin, että on korkea kynnys erota.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli toinen kiristää että jos ero tulee niin muuttaa. Tervettä.

En ymmärrä miten ihmiset on noin s a a k e l i n yksinkertaisia että kuvittelevat, ettei kylmät, huonot välit ja kämppissuhde muka näy tai vaikuta lapsiin? Olen kasvanut sellaisessa perheessä, ja en osaa muodostaa hyvää tervettä parisuhdetta, sillä olen oppinut, että kaikki huono kohtelu ja pettäminen pitää sietää, ja luulen et kaikki on mun syytä, tai että se on normaalia, ja hakeudun alitajuisesti kaltoinkohtelevien ihmisten kanssa suhteisiin. Ja kyllä, käyn terapiassa.

Joutunut kuuntelemaan ja sivusta seuraamaan lapsena liikaa sitä aikuisten toisilleen niskoittelua, kiukuttelua ja valtapeliä ja näpäyttelyä, muka lapsien katseilta ja korvilta piilossa, ja kuunnellut niitä öisiä riitoja (kuiskuttelua ja huutoa vuorotellen) kun me lapset muka nukutaan. Ei luo varsinaisesti turvallisuudentunnetta. Että jatkakaa.

Meillä taas oli hyvin vähän halailua tai nättiä puhetta; tunteiden osoittamista; kiitoksia; anteeksipyyntöjä kun aihetta jne. Vähän just sellaista valtapeliä tyyliin: 'koska sinä olet sitä ja tätä niin minä en vahingossakaan anna sulle mitään myönteistä huomiota'. En edes usko ettei rakkautta olisi ollut, oli vaan liikaa loukkauksia ja painolastia selvittämättä. 

Seurauksena mulle on todella ollut opettelun takana puhua tunteista, osoittaa lämpöä, ja ennen kaikkea pyytää anteeksi ja selvittää erimielisyyksiä.

Lapsuus oli kuitenkin ihan onnellinen. Lapset sopeutuu. Mutta huonoja käytösmalleja jää sitten tulevaisuuden harmiksi.

Ei eron jälkeen asiat välttämättä parane yhtään mitä tulee siihen vanhempian antamaan parisuhdemalliin. Voi olla, että toinen ei ryhdy parisuhteeseen enää ollenkaan, eli ei anna mitään mallia parisuhteesta. Ja toinen löytää uuden parisuhteen, joka on yhtä myrkyllinen tunnelmaltaan kuin se edellinen avioliitto.

Tai niitä uusia vaihtuvia parisuhteita on tiuhaan. Minkälaista parisuhteen mallia se opettaa lapsille?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voit! Kaikki keksimäsi "erinäiset syyt" ovat tekosyitä. Lapset eivät ainakaan arvosta jos heidän vuokseen kärsitte, ajat vain pois.

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Kärsivät kylmästä ja etäisestä ydinperheestä. Kokemusta on. Erosin ja elämä muuttui. Ex on surkimus eikä huolla lapsia eikä pidä aktiivisesti yhteyttä ym., mutta elämämme on paljon mukavampaa. Lapsilla on huono isä. Huono hän on oli ydinperheessä ja huono on etäisänä. Kylmä ja välinpitämätön huoltaja aiheuttaa enemmän pahaa lähellä kuin kaukana.

Ydinperheessä olin se suhteen rakentaja ja paikkasin isän välinpitämättömyyttä. Kyllä lapset sen huomasi. Ovat jo teinejä ja aikuisia nyt ja näistä on puhuttu.

Just näin. Ei niiden lapsien maailma siihen kaadu, vaan päinvastoin voi jopa parantua kun kotona ei ole enää sitä negatiivista ilmapiiriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voit! Kaikki keksimäsi "erinäiset syyt" ovat tekosyitä. Lapset eivät ainakaan arvosta jos heidän vuokseen kärsitte, ajat vain pois.

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Ensimmäinen. Ja miksi sen yhteyden pitäisi jäädä vähäiseksi? Eikö voi lapsia pitää vuoroviikoin? Vai onko kyse siitä, ettei toista vanhempaa oikeastaan edes vanhemmuus kiinnosta? Silloin lapset eivät jää mistään paitsi, vaikkeivat näkisi häntä ikinä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voit! Kaikki keksimäsi "erinäiset syyt" ovat tekosyitä. Lapset eivät ainakaan arvosta jos heidän vuokseen kärsitte, ajat vain pois.

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

No ehdottomasti ensimmäisestä vaihtoehdosta. Mielummin ilman toista vanhempaa, kuin kylmässä ilmapiirissä molempien vanhempien kanssa.

Vanhempien huonot välit on pahinta mitä kotona voi lapsilla olla. Siinä ilmapiirissä ei kasva kuin katkeria ja kyynisiä aikuisia ja myös nämä aikuiset/vanhemmat kyynistyvät ja karkeroituvat. 

Eli ero ilman muuta, jos teillä kotona vanhemmilla huonot ja kylmät välit. Se on parasta mitä voit lastesi eteen tehdä.

Jos ongelmana ei ole mikään viinasekoilu tai pettäminen tms vaan parisuhteen kylmyys ja etäinen suhde, niin en ymmärrä miksi niin moni täällä käskee suorilta eroamaan. Eli rikkomaan pieniltä lapsilta kodin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mä en tajua miksi ei voi erota. Kuoleeko jos eroaa? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos eroaa? Kaikki asiat on järjestettävissä, aikuinen ihminen vaan järjestää ne.

Asiat ei ole noin mustavalkoisia. Tilanteeseen liittyy lapsia, ja yritän tehdä niin miten heidän kannalta parasta on. Ap

Sun mielestä lapsille on parasta elää perheessä jossa vamhemmat syvästi vihaa toisiaan? Että mitään ei huomaa? Vttu että oot t y h m ä.

Nauti pskastas. Oot ansainnut sen.

Vierailija kirjoitti:

Jos ongelmana ei ole mikään viinasekoilu tai pettäminen tms vaan parisuhteen kylmyys ja etäinen suhde, niin en ymmärrä miksi niin moni täällä käskee suorilta eroamaan. Eli rikkomaan pieniltä lapsilta kodin.

Kato siinäkin vambbe joka luulee että lapset suorastaan kukoistaa perheessä jossa vanhemmat vihaa toisiaan. Mitään ei huomaa missään kohtaa.

Ei stn teitä, ei ihme että lasten psykiatria pursuaa potilaita.

Miksi kärvistellä, kun ei aidosti edes tarvitse. Olen itse tavallinen putkimies ja ex vaimoni on tunnetusta suvusta oleva rikas nainen. Joo oli kivaa ja kaikkea kivaa oli aina ja mistään ei tarvinu huolehtia, kun toisella on niin paljon rahaa ettei meinaa ymrrätää sitä. 5v yhdessäolnn jälkeen en ollut enää onnellinen. Ei hän koskaan arvostellu minua ja uraani. Hän ei ole sellainen ihminen. Mutta, kun ei vaan enää pystynyt siihen elämää. teininä unelmoin, että olispa joskus niin paljon kaikkea kivaa ja rahaa, että voi tehdä mitä huvittaa. Sain vaimoni kauta tämän kaiken. Tajusin ettei se elämä ole minua varten. Kuulostaa hullulta, mutta minun kohdalla se oli niin.

Ennen häntä mietin esim matkoja, että lähden lomalle. Sitä lomaa varten tein töitä ja säästin sen rahan. Se loma tuntu lomalta, kun hoidin sen kaiken itse työllä. Kun tapasin vaimoni, ja mietin lomakohdetta, että vois mennä 6kk päästä. Ei, kun me voidaan lähteee vaikka heti. Kaikki autot, vaatteet oli mulla viimesen päälle. Se oli kivaa, mutta ei se ole sit kuitenkaan. Olen köyhästä perheestä enkä osannut elää sitä elämää. Minä mietin tarkasti palkkaani aina, kun sain. Hän sanoi, että säästä rahas ja tossa mun rinnakkaiskortti. Se on jotenkin älytöntä, että voi mennä mihin vaan ja ostaa ja aina se kortti toimii ja kun kortti on oikeanvärinen, niin palvelu on myös erilaista.

En vaan enää pystynyt siihen elämään. Oli muitakin asioita mitkä sai minut eroa miettimään. En ns kuulunut joukkoon putkimiehenä. Anoppi häpes mua ihan aidosti, kun en ollutkaan lakimies/kirurgi. Se nainen jopa pyys mua kerran valehtelmaan heidän juhlavieraille, että olen suuren yrityksen juristi.

Kun otin eron ja muutin omilleni ja ns palasin omieni pariin, niin olen onnellinen.

Eroa vaan jos siltä tuntuu. Turhaan mietit. Olet jo eronnut päässäsi.

Vierailija kirjoitti:

Onko lapsille parasta saada tuo malli parisuhteesta missä äiti ja isä just ja just sietää toisiaan. Lapset kyllä aistii mikä tunnelma siellä kotona vallitsee.

Tähän on tutkittu. Lapsille tärkeintä on, että molemmat vanhemmat asuvat samassa kodissa lasten kanssa. Tuo "lapset kyllä aistii" ei toteudu sillä tavalla kuin me aikuiset kuvittelemme. 

Vanhemmuus on lapsille tärkeämpää kuin vanhempien keskinäinen rakkaussuhde. 

Ymmärrän aloittajaa siinä, että nykyään ero on normalisoitu ja jopa luonnollinen osa avioliittoa. Enää ei kunnioiteta ydinperhettä eikä perhettä ylipäätään. Ei se ihme ole, että on niin paljon lasten mielenterveysongelmia nykyään, koska lapsuus on monella tavalla rikottu.

Ydinperhe on tärkeä osa lapsuutta, jossa isä ja äiti ovat molemmat läsnä jokapäiväisessä elämässä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voit! Kaikki keksimäsi "erinäiset syyt" ovat tekosyitä. Lapset eivät ainakaan arvosta jos heidän vuokseen kärsitte, ajat vain pois.

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Lapset kärsii vähiten,jos ne näkee vähemmän vanhempiensa kyräilyä ja tappelua,tietenkin. Tottakai,jos ollaan melkein 24h samoissa nurkissa kaikki,tilanteet on äärimmäisiä. Sitten kun elätte omillanne,lapsien huoltamisesta voidaan sopia ja miten paljon lapset viettää kummankin vanhemman luona.