Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
P aska avioliitto, mutta ei voi erotakaan
05.10.2022 |
En varmaan ole ainoa tällaisessa tilanteessa. Ihan p aska avioliitto, mutta eri syistä johtuen ei voi erotakaan. Ja trollaajille tiedoksi, kyse ei ole rahasta, olen se liiton varakkaampi osapuoli ja avioehto on. Miten te muut jaksatte huonoa parisuhdetta vuodesta toiseen sinnittelemällä? Meinaa pää hajota tässä.
Kommentit (252)
Jos molempien mielestä liitto on kylmä ja etäinen, mutta erota ei haluta, niin voisiko vaikka avoin suhde toimia?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApMoni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.
Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.
Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.
No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?
Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.
Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.
Aloittaja kertoi, että toinen heistä varmasti muuttaa kauas toiselle puolelle Suomea, ja toinen jää nykyiseen asuinpaikkaan, koska siellä toisella puolella Suomea ei ole hänelle töitä. Aloittaja ei tainnut sanoa kumpi hän on.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on todella paljon katkeroituneita yksinhuoltajia. Ero on se ihan viimeinen keino eli väkivalta tai päihdetapauksissa. Muuten asiat selviävät puhumalla ja ajan kanssa.
Yksinhuoltajien puheissa ero lapsille hyväksi jne. mutta ei lapselle ole mikään niin kauheaa kuin vanhempien ero.
Suurin osa eronneista naisista kuvittelee kahden lapsen ja lyhyen liittonsa jälkeen löytävänsä elämänsä prinssin mutta totuus on kuitenkin siellä lähikuppilassa muiden yksinhuoltajien kanssa örveltäminen ja yöllä raahataan joku alan mies kotiin. Aamulla herätessä kauhistellaan mikä helvetti tuossa vieressä makaa ja toivotaan että lapset nukkuvat tai ovat lähteneet kouluun.
Asiat selviävät puhumalla jos molemmilla on halua ja kykyä puhua sekä ymmärtää myös toisen tunteita ja näkökulmia. Ja pitäisi olla valmis tarkastelemaan myös omaa käytöstä kriittisesti. Valitettavasti liian suuri osa ihmisistä ei sellaiseen kykene joten puhuminen ei aina auta. Puheen pitäisi nimittäin johtaa myös tekoihin ja ymmärrykseen siitä mitä pitää muuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApMoni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.
Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.
Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.
No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?
Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.
Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.
Aloittaja kertoi, että toinen heistä varmasti muuttaa kauas toiselle puolelle Suomea, ja toinen jää nykyiseen asuinpaikkaan, koska siellä toisella puolella Suomea ei ole hänelle töitä. Aloittaja ei tainnut sanoa kumpi hän on.
Ei kuulosta uskottavalta että mistään yhtään lähempää ei töitä löytyisi. Esim. 200 km matka on ihan eri asia kuin 500 km matka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApMoni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.
Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.
Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.
No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?
Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.
Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.
Aloittaja kertoi, että toinen heistä varmasti muuttaa kauas toiselle puolelle Suomea, ja toinen jää nykyiseen asuinpaikkaan, koska siellä toisella puolella Suomea ei ole hänelle töitä. Aloittaja ei tainnut sanoa kumpi hän on.
Ei kuulosta uskottavalta että mistään yhtään lähempää ei töitä löytyisi. Esim. 200 km matka on ihan eri asia kuin 500 km matka.
Minusta kuulostaa ihan uskottavalta. Me asumme Helsingissä, ja minun alan töitä on vain täällä ja ulkomailla. Tuttavapiirissä on vastaava tilanne muutamalla muullakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Täällä on todella paljon katkeroituneita yksinhuoltajia. Ero on se ihan viimeinen keino eli väkivalta tai päihdetapauksissa. Muuten asiat selviävät puhumalla ja ajan kanssa.
Yksinhuoltajien puheissa ero lapsille hyväksi jne. mutta ei lapselle ole mikään niin kauheaa kuin vanhempien ero.
Suurin osa eronneista naisista kuvittelee kahden lapsen ja lyhyen liittonsa jälkeen löytävänsä elämänsä prinssin mutta totuus on kuitenkin siellä lähikuppilassa muiden yksinhuoltajien kanssa örveltäminen ja yöllä raahataan joku alan mies kotiin. Aamulla herätessä kauhistellaan mikä helvetti tuossa vieressä makaa ja toivotaan että lapset nukkuvat tai ovat lähteneet kouluun.
Äiti ei esitellyt ikinä yhtäkään uutta miestä kotona. Hoiti kaiken yksin. En tiedä miten jaksoi.
Kotona oli heti rauha ja levollinen tunnelma, kun asuttiin kaksin. Huom. Yhtään vanhempien välistä riitaa en ole kuullut, kun asuttiin perheenä.
Vierailija kirjoitti:
Täällä on todella paljon katkeroituneita yksinhuoltajia. Ero on se ihan viimeinen keino eli väkivalta tai päihdetapauksissa. Muuten asiat selviävät puhumalla ja ajan kanssa.
Yksinhuoltajien puheissa ero lapsille hyväksi jne. mutta ei lapselle ole mikään niin kauheaa kuin vanhempien ero.
Suurin osa eronneista naisista kuvittelee kahden lapsen ja lyhyen liittonsa jälkeen löytävänsä elämänsä prinssin mutta totuus on kuitenkin siellä lähikuppilassa muiden yksinhuoltajien kanssa örveltäminen ja yöllä raahataan joku alan mies kotiin. Aamulla herätessä kauhistellaan mikä helvetti tuossa vieressä makaa ja toivotaan että lapset nukkuvat tai ovat lähteneet kouluun.
Voi että. Tiedän että ero on sille osapuolelle valtava kriisi ja pettymys, joka ei eroa olisi toivonut. Kuitenkin itseäsi auttaisi katsoa eteenpäin omassa elämässä ja vähemmän seurailla sitä miten exäsi elämänsä järjestää.
Suurin osa eronneista vanhemmista ei sitäpaitsi järjestä lapsen huoltoa niin, että äiti ottaa yksinhuoltajuuden. Jos miehestä ei ole yhteishuoltajuuteen niin ehkä siinä on sitten syynsäkin miksi ero tuli, eikä se lapselle tosiaan mitenkään itsestäänselvästi ollut menetys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApMoni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.
Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.
Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.
No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?
Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.
Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.
Aloittaja kertoi, että toinen heistä varmasti muuttaa kauas toiselle puolelle Suomea, ja toinen jää nykyiseen asuinpaikkaan, koska siellä toisella puolella Suomea ei ole hänelle töitä. Aloittaja ei tainnut sanoa kumpi hän on.
Aloittaja sanoi toisessa viestissä että nyt molemmilla on töitä joten hänen pitää olla se jonka työt ovat vain nykyisellä paikalla ja toinen muuttaa. Tuskin toinen muuttaisi paikkaan jossa hänellä ei ole mitään töitä.
Onko hyvä vanhempi tuo toinen jos muuttaa toiselle puolelle suomea ja jättää lapset eron tullessa?Eli jääkö lapset muka kaipaamaan jos tuon vertaa välitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApMoni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.
Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.
Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.
No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?
Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.
Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.
Aloittaja kertoi, että toinen heistä varmasti muuttaa kauas toiselle puolelle Suomea, ja toinen jää nykyiseen asuinpaikkaan, koska siellä toisella puolella Suomea ei ole hänelle töitä. Aloittaja ei tainnut sanoa kumpi hän on.
Aloittaja sanoi toisessa viestissä että nyt molemmilla on töitä joten hänen pitää olla se jonka työt ovat vain nykyisellä paikalla ja toinen muuttaa. Tuskin toinen muuttaisi paikkaan jossa hänellä ei ole mitään töitä.
Minkä logiikan mukaan näin? Mistä tiedät kummalla noista olisi töitä siellä toisella paikkakunnalla?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApMoni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.
Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.
Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.
No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?
Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.
Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.
Aloittaja kertoi, että toinen heistä varmasti muuttaa kauas toiselle puolelle Suomea, ja toinen jää nykyiseen asuinpaikkaan, koska siellä toisella puolella Suomea ei ole hänelle töitä. Aloittaja ei tainnut sanoa kumpi hän on.
Ei kuulosta uskottavalta että mistään yhtään lähempää ei töitä löytyisi. Esim. 200 km matka on ihan eri asia kuin 500 km matka.
Minusta kuulostaa ihan uskottavalta. Me asumme Helsingissä, ja minun alan töitä on vain täällä ja ulkomailla. Tuttavapiirissä on vastaava tilanne muutamalla muullakin.
Aika spesifi ala ja työtehtävä saa olla että sitä ei missään muualla ole. Tai että sitä ei sitten mitenkään voi tehdä etänä muualta tai muuttaa työnkuvaa niin että töitä olisi laajemmin. Toki sellaisia on mutta harvinaisia ne ovat.
Eiköhän kyse ole siitä että aloittaja ei kuitenkaan kärsi avioliitossaan niin paljon että olisi valmis muuttamaan mitään työelämässään (esim. ottamaan vastaan vähän huonommin palkattu tehtävä muualla tai muuttamaan työnkuvaansa).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua miksi ei voi erota. Kuoleeko jos eroaa? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos eroaa? Kaikki asiat on järjestettävissä, aikuinen ihminen vaan järjestää ne.
Asiat ei ole noin mustavalkoisia. Tilanteeseen liittyy lapsia, ja yritän tehdä niin miten heidän kannalta parasta on. Ap
Paska avioliitto = paska elämä lapsilla
Lapset eivät ole tyhmiä.
Itse lähdin vain semihuonosta avioliitosta ja se kannatti, saimme kaikin tavoin paremman elämän
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApMoni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.
Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.
Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.
No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?
Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.
Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.
Aloittaja kertoi, että toinen heistä varmasti muuttaa kauas toiselle puolelle Suomea, ja toinen jää nykyiseen asuinpaikkaan, koska siellä toisella puolella Suomea ei ole hänelle töitä. Aloittaja ei tainnut sanoa kumpi hän on.
Aloittaja sanoi toisessa viestissä että nyt molemmilla on töitä joten hänen pitää olla se jonka työt ovat vain nykyisellä paikalla ja toinen muuttaa. Tuskin toinen muuttaisi paikkaan jossa hänellä ei ole mitään töitä.
Minkä logiikan mukaan näin? Mistä tiedät kummalla noista olisi töitä siellä toisella paikkakunnalla?
No ainakaan aloittajalla ei omien sanojensa mukaan olisi joten olisi loogista että sillä toisella sitten kuitenkin olisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApMoni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.
Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.
Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.
No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?
Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.
Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.
Aloittaja kertoi, että toinen heistä varmasti muuttaa kauas toiselle puolelle Suomea, ja toinen jää nykyiseen asuinpaikkaan, koska siellä toisella puolella Suomea ei ole hänelle töitä. Aloittaja ei tainnut sanoa kumpi hän on.
Aloittaja sanoi toisessa viestissä että nyt molemmilla on töitä joten hänen pitää olla se jonka työt ovat vain nykyisellä paikalla ja toinen muuttaa. Tuskin toinen muuttaisi paikkaan jossa hänellä ei ole mitään töitä.
Minkä logiikan mukaan näin? Mistä tiedät kummalla noista olisi töitä siellä toisella paikkakunnalla?
No ainakaan aloittajalla ei omien sanojensa mukaan olisi joten olisi loogista että sillä toisella sitten kuitenkin olisi.
Missä kohtaa muka sanoo itsestään noin? Ei sano.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApMoni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.
Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.
Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.
No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?
Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.
Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.
Aloittaja kertoi, että toinen heistä varmasti muuttaa kauas toiselle puolelle Suomea, ja toinen jää nykyiseen asuinpaikkaan, koska siellä toisella puolella Suomea ei ole hänelle töitä. Aloittaja ei tainnut sanoa kumpi hän on.
Aloittaja sanoi toisessa viestissä että nyt molemmilla on töitä joten hänen pitää olla se jonka työt ovat vain nykyisellä paikalla ja toinen muuttaa. Tuskin toinen muuttaisi paikkaan jossa hänellä ei ole mitään töitä.
Minkä logiikan mukaan näin? Mistä tiedät kummalla noista olisi töitä siellä toisella paikkakunnalla?
No ainakaan aloittajalla ei omien sanojensa mukaan olisi joten olisi loogista että sillä toisella sitten kuitenkin olisi.
Missä kohtaa muka sanoo itsestään noin? Ei sano.
Hän vastasi kun kysyin että miksi hän ei voi muuttaa myös tuonne toisella puolelle Suomea että siellä ei ole töitä hänelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApMoni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.
Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.
Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.
No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?
Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.
Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.
Aloittaja kertoi, että toinen heistä varmasti muuttaa kauas toiselle puolelle Suomea, ja toinen jää nykyiseen asuinpaikkaan, koska siellä toisella puolella Suomea ei ole hänelle töitä. Aloittaja ei tainnut sanoa kumpi hän on.
Aloittaja sanoi toisessa viestissä että nyt molemmilla on töitä joten hänen pitää olla se jonka työt ovat vain nykyisellä paikalla ja toinen muuttaa. Tuskin toinen muuttaisi paikkaan jossa hänellä ei ole mitään töitä.
Minkä logiikan mukaan näin? Mistä tiedät kummalla noista olisi töitä siellä toisella paikkakunnalla?
No jos aloittajalla olisi niin mikä siis olisi se este hänen muutolleen sinne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApMoni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.
Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.
Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.
No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?
Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.
Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.
Aloittaja kertoi, että toinen heistä varmasti muuttaa kauas toiselle puolelle Suomea, ja toinen jää nykyiseen asuinpaikkaan, koska siellä toisella puolella Suomea ei ole hänelle töitä. Aloittaja ei tainnut sanoa kumpi hän on.
Aloittaja sanoi toisessa viestissä että nyt molemmilla on töitä joten hänen pitää olla se jonka työt ovat vain nykyisellä paikalla ja toinen muuttaa. Tuskin toinen muuttaisi paikkaan jossa hänellä ei ole mitään töitä.
Minkä logiikan mukaan näin? Mistä tiedät kummalla noista olisi töitä siellä toisella paikkakunnalla?
No ainakaan aloittajalla ei omien sanojensa mukaan olisi joten olisi loogista että sillä toisella sitten kuitenkin olisi.
Missä kohtaa muka sanoo itsestään noin? Ei sano.
Hän vastasi kun kysyin että miksi hän ei voi muuttaa myös tuonne toisella puolelle Suomea että siellä ei ole töitä hänelle.
Eihän vastannut, vaan vastasi että toisella heistä ei olisi siellä töitä. Lues uudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApMoni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.
Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.
Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.
No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?
Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.
Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.
Aloittaja kertoi, että toinen heistä varmasti muuttaa kauas toiselle puolelle Suomea, ja toinen jää nykyiseen asuinpaikkaan, koska siellä toisella puolella Suomea ei ole hänelle töitä. Aloittaja ei tainnut sanoa kumpi hän on.
Aloittaja sanoi toisessa viestissä että nyt molemmilla on töitä joten hänen pitää olla se jonka työt ovat vain nykyisellä paikalla ja toinen muuttaa. Tuskin toinen muuttaisi paikkaan jossa hänellä ei ole mitään töitä.
Minkä logiikan mukaan näin? Mistä tiedät kummalla noista olisi töitä siellä toisella paikkakunnalla?
No jos aloittajalla olisi niin mikä siis olisi se este hänen muutolleen sinne?
Eihän ole kertonut vaikka olisi se muuttaja itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApMoni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.
Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.
Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.
No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?
Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.
Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.
Aloittaja kertoi, että toinen heistä varmasti muuttaa kauas toiselle puolelle Suomea, ja toinen jää nykyiseen asuinpaikkaan, koska siellä toisella puolella Suomea ei ole hänelle töitä. Aloittaja ei tainnut sanoa kumpi hän on.
Aloittaja sanoi toisessa viestissä että nyt molemmilla on töitä joten hänen pitää olla se jonka työt ovat vain nykyisellä paikalla ja toinen muuttaa. Tuskin toinen muuttaisi paikkaan jossa hänellä ei ole mitään töitä.
Minkä logiikan mukaan näin? Mistä tiedät kummalla noista olisi töitä siellä toisella paikkakunnalla?
No ainakaan aloittajalla ei omien sanojensa mukaan olisi joten olisi loogista että sillä toisella sitten kuitenkin olisi.
Missä kohtaa muka sanoo itsestään noin? Ei sano.
Hän vastasi kun kysyin että miksi hän ei voi muuttaa myös tuonne toisella puolelle Suomea että siellä ei ole töitä hänelle.
Eihän vastannut, vaan vastasi että toisella heistä ei olisi siellä töitä. Lues uudestaan.
No jos se olisi aloittaja jolla olisi töitä siellä niin silloinhan mitään ongelmaa ei olisi vaan hän voisi myös muuttaa sinne.
Sinun logiikallasi siis se puoliso muuttaisi työttömäksi toiselle puolelle Suomea ja aloittaja ei muuttaisi perässä vaikka hän sieltä töitä saisi.
Alue: Aihe vapaa
Euroopan Neuvosto on resoluutiossaan numero 2079 (02.10.2015) todennut, että tieteellisten tutkimusten nojalla on ilmiselvää että vuoroasuminen on erolapselle paras vaihtoehto. E Sen vuoksi neuvosto suositteli kaikkia jäsenvaltioitaan tekemään tästä erolapsille ensisijaisen asumismuodon. Vain jos tärkeät syyt puhuvat vuoroasumista vastaan, tulisi valita lähi-/etävanhempimalli. Neuvoston päätös oli yksimielinen. Myös Suomi äänesti sen puolesta. Kukaan ei äänestänyt vastaan. Jäsenmaat ja itse neuvosto kuulivat ennen päätöstä kansainvälisten asiantuntijoiden mielipiteet ja todisteet.