Lue keskustelun säännöt.
P aska avioliitto, mutta ei voi erotakaan
05.10.2022 |
En varmaan ole ainoa tällaisessa tilanteessa. Ihan p aska avioliitto, mutta eri syistä johtuen ei voi erotakaan. Ja trollaajille tiedoksi, kyse ei ole rahasta, olen se liiton varakkaampi osapuoli ja avioehto on. Miten te muut jaksatte huonoa parisuhdetta vuodesta toiseen sinnittelemällä? Meinaa pää hajota tässä.
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voit! Kaikki keksimäsi "erinäiset syyt" ovat tekosyitä. Lapset eivät ainakaan arvosta jos heidän vuokseen kärsitte, ajat vain pois.
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
ApEnsimmäinen. Ja miksi sen yhteyden pitäisi jäädä vähäiseksi? Eikö voi lapsia pitää vuoroviikoin? Vai onko kyse siitä, ettei toista vanhempaa oikeastaan edes vanhemmuus kiinnosta? Silloin lapset eivät jää mistään paitsi, vaikkeivat näkisi häntä ikinä.
Vuoroviikko ei oikein sovi jos vanhempien kotienvälimatkaa on paljon.
Hoitopaikka, eskari, koulum, harrastuspaikka jne. vaihtuisivat viikoittain.
En tiedä onko tämä mahdollista ja onko edes hyväksi jos on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei eron jälkeen asiat välttämättä parane yhtään mitä tulee siihen vanhempian antamaan parisuhdemalliin. Voi olla, että toinen ei ryhdy parisuhteeseen enää ollenkaan, eli ei anna mitään mallia parisuhteesta. Ja toinen löytää uuden parisuhteen, joka on yhtä myrkyllinen tunnelmaltaan kuin se edellinen avioliitto.
Itse ajattelin jo alle kouluikäisenä, että erottuaan äidillä olisi ollut edes mahdollisuus löytää hyvä mies, ja jos ei olisi löytänyt, kai nyt yksin olisi ollut parempi kuin paskassa liitossa. Tai ehkei hän olisi enää edes halunnut kumppania, ja sekin olisi ollut parempi malli opettaa kuin että hampaat irvessä pitää pysyä yhdessä. Vielä meidät lapset omasta kurjuudestaan syyllistäen, että jos meitä ei olisi, olisi lähtenyt jo ajat sitten. No, itse nostin kytkintä heti kun pystyin ja kylmän etäiset on välit.
Minä välillä haaveilin, että äiti löytäisi uuden miehen ja meillä olisi normaali koti. Ihan hyvin kyllä meni kaksinkin asuessa. Isän kanssa tunnelma oli huono, ihan kuin jotain myrkkykaasua ilmassa. Mitään päihdeongelmia tai suoraa väkivaltaa ei ollut eikä riitoja.
Ei siinä sitten muuta kuin että odotat että lapset ovat aikuisia koska olet päättänyt ettei voi erota koska lapset ovat pieniä. Menkää vaikka pari teriapaan, jos vaikka muistaisitte miksi yleensä aloitte olemaan yhdessä ja tekemään lapsia ja sitten ehkä löytyy missä meni vinoon ja mitä sille voisi ihan oikeasti tehdä jos kumpaakin vielä haluttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua miksi ei voi erota. Kuoleeko jos eroaa? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos eroaa? Kaikki asiat on järjestettävissä, aikuinen ihminen vaan järjestää ne.
Asiat ei ole noin mustavalkoisia. Tilanteeseen liittyy lapsia, ja yritän tehdä niin miten heidän kannalta parasta on. Ap
Vanha tekosyy ansa!
Lapsilla on parempi kaksi tasapainoista, vaikka erillään asuvaa vanhempaa kuin kaksi kireätä samassa asunnossa!
Minun läheinen oli vastaavassa tilanteessa. Huono parisuhde, jossa molemmat kärsi ja oli vain lasten takia. Kun ero tuli, toinen vanhemmista muutti toiselle puolen Suomea. Etävanhempi näkee lapsia n. 2 kertaa kuussa parin päivän ajan kerrallaan. Lapset olivat hyvin nuoria eron sattuessa, mutta tilanne on silti mennyt kaikin puolin hyvin ja uskon että lapset on onnellisempia näin kuin siinä jatkuvassa riidassa ja ahdistavassa ilmapiirissä. Molemmilla vanhemmilla on uudet hyvät kumppanit, joiden kanssa näyttävät lapsille mallia hyvinvoivasta parisuhteesta ja kotona on rakastava ilmapiiri.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi olla että itse päätyisin avioeroon jos minulla olisi tukiverkkoja tai ystäviä, mutta olen täysin yksin joten en uskalla erota. Ainoa läheiseni on mieheni.
Kokeile alkaa harrastaa jotain. Sitä kautta saattais löytyy kavereita.
Niin aloittaja missä iässä lapsenne on?
Itse erosin 23 vuotta sitten lasteni isästä. Lapset oli silloin 9 ja 10 vuotiaat.
En ole kaivannut sitä liittoa. Ainoastaan katkerat muistot jäi yhteisestä taipaleesta.
Lapset menestyivät entistä paremmin koulussakin, kun mies muutti pois. Jopa opettaja mainitsi asiasta. Seiskan oppilaista tuli yläasteella jo ysin oppilaita. Vahvoja aikuisia ovat nykyään. Heidän päältä ei kävele kukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi selittelijä. Näitähän foorumit on täynnä.
Eroat sitten kahdeksan vuoden päästä katkerana ja maahan poljettuna.
Hyvää jatkoa paskaan suhteeseen.
Säälittävä ihminen.
10 vuoden päästä lapset voisi jo itse käydä siellä toisella puolella Suomea. Jos yhteys katkeaa nyt kun ovat päiväkoti-ikäisiä, niin ei se ole hyvä. Ap
Ihme selittelyä.
Pysytte molemmat sillä samalla paikkakunnalla. Asutte vaan eri osoitteissa. Yhteys ei katoa mihinkään. Sinä olet vaan liian pelkuri tehdäksesi itse ratkaisua, mikä on ainoa oikea. Haet täällä vaan jotain vertaistukea, jotta sinun ei tarvitse tehdä itse päätöstäsi.
Mukavaa harmautta syksyyn vaan.
Tiedän varmaksi, että toinen meistä muuttaa toiselle puolelle Suomea ja toinen jää tänne, jos ero tulee. Tästä ollaan kyllä puhuttu sen verran paljon, että selväksi on asia tullut. Ap
Miksi siis muuttaa jos molemmilla on jo töitä nykyisellä paikkakunnalla? Vai onko toinen puolisko toksinen hyväksikäyttäjä, joka uhkailee muutolla jos eroat? Tällaisenkö ihmisen takia haluat tuhlata oman, ainutkertaisen elämäsi ja elää hänen tossunsa alla?
Vierailija kirjoitti:
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
Ap
Riippuu mm. lapsesta ja siitä kumpaan vanhempaan yhteys jää vähäiseksi vai jääkö kuitenkaan, sekä yhteyden määrän sijaan sen laadusta... Tuollaista on mahdotonta etukäteen ennustaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä katsoin "perhemallia" isästä joka kontrolloi äitiä ja koko perhettä. Rahat pysyi isän taskussa ja äiti sai almuja. kuoli kotiin liian viinan ja huonojen elämäntapojen seurauksena. Ihmeellistä kyllä, aloin oireilemaan vasta kun oma lapsi syntyi, se jotenkin avasi mieleen haudatut haavat lapsuuden ajoista. Eli, jos välinne on huonot ja riitelette lapsen nähden, menkää terapiaan tai erotkaa. Lapset kantavat taakkaa muuten vielä aikuisiällä!!
ap, tämä asia on kuitenkin paras ratkaista puolison kanssa, ei täällä. Varmaan puolisosikin ymmärtää, että tilanne ei ole kenenkään kannalta optimaalinen. Löytyisikö molemmilta osapuolilta halua kompromissiin, jossa lasten tilanne ei juurikaan muuttuisi. Tai pitääkö arjessa pystyä muuttamaan jotain, jotta molemmat tuntisivat olonsa edes kohtuulliseksi kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voit! Kaikki keksimäsi "erinäiset syyt" ovat tekosyitä. Lapset eivät ainakaan arvosta jos heidän vuokseen kärsitte, ajat vain pois.
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
Ap
Itse lapsena tämän kokeneena voin kertoa että kylmä ja ahdistava tunne kahden kireän aikuisen kanssa kotona vaihtui lopulta rauhaan ja jopa iloisiin tunnelmiin vain toisen aikuisen kanssa asuessa ja oli aivan valtava helpotus. Tuntui kuin olisi vankilasta vapautunut. Kyllä minä tiesin aina missä mennään ja että vanhempien välinen suhde oli huono, vaikka kukaan ei sanallakaan siitä mitään sanonut.
Ole niin kiltti äläkä julmasti käytä lapsiasi keppihevosena siihen että "en voi erota". Siihen ettei halua erota on ihan muut syyt, lapset ovat vain tekosyy.
Mä mietin eroani viisi vuotta. Mieheni oli henkistä väkivaltaa käyttävä, alistava ja sairaalloisen mustasukkainen. Tukiverkkoja ei ollut kuin omat työkaverit. Lapsen takia yritin jaksaa, mutta tuli se vihon viimeinen päivä, jolloin en enää pystynyt jatkamaan ja lähdin tyhjin käsin, vain vaatteet päälläni. Tunsin että elämäni on loppu.
Mies lähti lapsen kanssa saman tien omille vanhemmilleen satojen kilometrien päähän kertomaan, kuinka huono puoliso ja äiti olin.
Mutta minulta putosi viiden vuoden taakka ja tajusin että uusi elämä alkaa. Työyhteisön avulla sain jo viikonlopun aikana uuden asunnon.
Mies ei osannut olla lapsensa kanssa, joten minusta tuli eron jälkeen "yksin"huoltaja. Tosin olin sitä tavallaan ollut avioliiton aikanakin.
Kannattaa tehdä päätökset "hyvän sään" aikana, jos on kaikki keinot avioliiton pelastamiseksi tehty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kaikilla on vain tämä elämä tällä hetkellä. Miksi tuhlata sitä johonkin huonoon parisuhteeseen?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä voit! Kaikki keksimäsi "erinäiset syyt" ovat tekosyitä. Lapset eivät ainakaan arvosta jos heidän vuokseen kärsitte, ajat vain pois.
No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?
Ap
Henkisesti on raskaampaa elää kodissa jossa kaksi toisilleen mököttävää tai tappelevaa aikuista.
Christiiina kirjoitti:
Jos on yhteinen 200 000 asuntolaina, autolaina jne ja vaikka kaksi yhteistä pientä lasta, niin ymmärrän hyvin, että on korkea kynnys erota.
Erohan on tavallaan konkurssi, mutta raha on vain rahaa. Tiedän kaverin, joka maksoi 10 vuotta entistä asuntoaan eron jälkeen. Maksujen loputtua oli velaton ja asui vuokralla. Itse lähdin eron jälkeen nollista. Seuraavasta tilistä aloin hankkia huonekaluja yksi kerrallaan. Mieli oli kuitenkin tyyni, ei tarvinnut enää tapella.
Olettepa te ankaria ap:lle. Suomi on kuitenkin aina ollut ja tulee olemaan täynnä kylmiä liittoja, oli lapsia tai ei. Absurdi ajatus että kaikki olemassa olevat avioliitot olisivat onnellisia. Ero ei ole joka kerta oikotie onneen, varsinkaan lapselle. Vielä kurjempaa jos lapsi revitään kaikesta vanhasta pois (koulu, kaverit). Ja ap ilmeisesti jo tietää että jotain murhetta siitä seuraisi. Voiko tuota tuomita jos ottaa nämä asiat huomioon ja ajattelee lapsen parasta?
Olisin toivonut, että vanhemmat olisi eronneet, sen sijaan että esittivät ja kotona oli hyinen ilmapiiri. Lapsey kyllä aistivat nämä asiat. Itsellä ei ollut rakastavan ja terveen parisuhteen esimerkkiä, joten omat ihnissuhteet on aina epäonnistuneet. Olen toisaalta sitoutumiskammoinen, toisaalta kärsin yksinäisyydestä ja olen läheisriippuvaonen, mutta yritän peittää sitä pärjäämisellä ja reippaudella. Ole kiltti ja älä tee lapsillesi samaa vahinkoa, jota omat vanhemmat teki minulle. Olen tosi onneton ja jäänyt itse perheettömäksi, koska pelkään ja en pärjää tunteideni kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en tajua miksi ei voi erota. Kuoleeko jos eroaa? Mikä on pahinta mitä voi tapahtua jos eroaa? Kaikki asiat on järjestettävissä, aikuinen ihminen vaan järjestää ne.
Asiat ei ole noin mustavalkoisia. Tilanteeseen liittyy lapsia, ja yritän tehdä niin miten heidän kannalta parasta on. Ap
Teet huonon palveluksen lapsillesi. He kyllä huomaavat ja vaistoavat kylmät tunteet perheessä ja onnettoman olosi, oppivat siis itsekin elämään niin.
Olin vastaavassa tilanteessa pitkään ja vaikka pelotti, niin lähdin. Kun tuntuu, että olet valmis, niin kannattaa alkaa järjestelemään asioita (asunto yms.) ja hankkia itselleen tukea, esim. terapeutti voi olla sellainen (kuten minun kohdallani). Osaat ja pystyt kyllä, vaikka tilanne tuntuisi vaikealta!