P aska avioliitto, mutta ei voi erotakaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä uusavuttomuutta ja tekosyitä. Minä ja lasteni isä erosimme lasten ollessa pieniä. Mies muutti myöhemmin noin 500 km:n päähän aivan töistä johtuen ja lapset meni sinne Finnairilla lappu kaulassa ja kaikki ok. Välillä isä kävi lasten kotikaupungissa. Lomilla lapset voiva olla  isän luona. 

Ap taisi sanoa, että lapset on vielä ihan pieniä. Ei pienet voi yksin lentää emmekä tiedä onko heidän paikkakunnilla edes lentokenttiä.

No sitten lentää tai matkustaa se vanhempi lapsien luo.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi AP:ta haukutaan näin paljon? Suomi on täynnä tuollaisia kylmiä kulissiliittoja, joissa ollaan yhdessä lasten takia. Ja se oikeasti on lapsille monesti parempi kuin eron jälkeiset vaihtuvat kumppanit ja loputon riepottelu kodista toiseen.

Ei kaikilla vaihdu kumppanit. Jollain on uusi, mutta moni ei muuta lainkaan yhteen. Viikko-viikkoa ei Suomessa suositellakaan. Riepotteluksi en kutsuisi sitä, jos lapsi viettää viikonloppuja ja lomia itselleen tärkeän vanhemman kanssa.

Jos AP:n lapset on ihan pieniä ja välimatka 500 km, niin miten ne lapset viettää viikonloppuja toisen vanhemman luona? Siis käytännössä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä uusavuttomuutta ja tekosyitä. Minä ja lasteni isä erosimme lasten ollessa pieniä. Mies muutti myöhemmin noin 500 km:n päähän aivan töistä johtuen ja lapset meni sinne Finnairilla lappu kaulassa ja kaikki ok. Välillä isä kävi lasten kotikaupungissa. Lomilla lapset voiva olla  isän luona. 

Ap taisi sanoa, että lapset on vielä ihan pieniä. Ei pienet voi yksin lentää emmekä tiedä onko heidän paikkakunnilla edes lentokenttiä.

No sitten lentää tai matkustaa se vanhempi lapsien luo.

Täytyy vain olla aika rikas :D

Vierailija kirjoitti:

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Moni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi AP:ta haukutaan näin paljon? Suomi on täynnä tuollaisia kylmiä kulissiliittoja, joissa ollaan yhdessä lasten takia. Ja se oikeasti on lapsille monesti parempi kuin eron jälkeiset vaihtuvat kumppanit ja loputon riepottelu kodista toiseen.

Ei kaikilla vaihdu kumppanit. Jollain on uusi, mutta moni ei muuta lainkaan yhteen. Viikko-viikkoa ei Suomessa suositellakaan. Riepotteluksi en kutsuisi sitä, jos lapsi viettää viikonloppuja ja lomia itselleen tärkeän vanhemman kanssa.

Korjaan sen verran, että viikko-viikkoa nimenomaan suositellaan paitsi aivan pienille lapsille. Meillä äidin 'uudesta' kumppanista on tullut lapselle ilmeisen läheinen. Isän uusi kumppani ehkä jäänyt hieman etäisemmäksi, mutta sieltä on sitten tullut muuten uutta perhettä, jonka lapsi on kokenut puheitten perusteella enimmäkseen positiiviseksi asiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä uusavuttomuutta ja tekosyitä. Minä ja lasteni isä erosimme lasten ollessa pieniä. Mies muutti myöhemmin noin 500 km:n päähän aivan töistä johtuen ja lapset meni sinne Finnairilla lappu kaulassa ja kaikki ok. Välillä isä kävi lasten kotikaupungissa. Lomilla lapset voiva olla  isän luona. 

Ap taisi sanoa, että lapset on vielä ihan pieniä. Ei pienet voi yksin lentää emmekä tiedä onko heidän paikkakunnilla edes lentokenttiä.

Asiat voi järjestää jos halua on. Itse olen eronnut ja asuin melkein pari vuotta aluksi töiden takia puolen Suomen päässä lapsista. Tein siksi pitkää päivää ja viikonloppuja jotta noin kerran kuussa saatoin pitää viiden päivän vaapaan. Silloin matkustin aina lasten kotipaikkakunnalle, vuokrasin sieltä majapaikan ja vietin sen ajan lasten kanssa. Se oli lapsillekin kuin pieni loma kun saivat olla poissa päiväkodista. Varsinaisina loma-aikoina otin sitten lapset pidemmäksi aikaa joko kotiini tai mentiin taas jonnekin mökille tai vastaavaan.

Nyt kun lapset ovat jo isoja koululaisia niin edelleen muistelevat usein noita meidän "minilomia" kun oltiin monta päivää yhdessä ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Moni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.

Jos kerran olet päätöksesti tehnyt ja pitäydyt uskomuksissasi, niin mitäpä sitten täällä enää roikut kyselemässä typeriä. Ei muuta kuin jäät pa*kaan suhteeseen.

Ja sitten loppuun se tosiasia, mitä et halua kuulla: olet pelkuri ja raukka, etkä uskalla tehdä isoa ratkaisua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä uusavuttomuutta ja tekosyitä. Minä ja lasteni isä erosimme lasten ollessa pieniä. Mies muutti myöhemmin noin 500 km:n päähän aivan töistä johtuen ja lapset meni sinne Finnairilla lappu kaulassa ja kaikki ok. Välillä isä kävi lasten kotikaupungissa. Lomilla lapset voiva olla  isän luona. 

Ap taisi sanoa, että lapset on vielä ihan pieniä. Ei pienet voi yksin lentää emmekä tiedä onko heidän paikkakunnilla edes lentokenttiä.

No sitten lentää tai matkustaa se vanhempi lapsien luo.

Täytyy vain olla aika rikas :D

Ei sinne tietenkään joka viikko mennä vaan vaikka kerran kuussa sitten vähän pidemmäksi aikaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voit! Kaikki keksimäsi "erinäiset syyt" ovat tekosyitä. Lapset eivät ainakaan arvosta jos heidän vuokseen kärsitte, ajat vain pois.

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Todennäköisesti kylmä suhde vaikuttaa enemmän negatiivisesti, voi saada siitä itselleen myös huonon mallin omaan mahdolliseen parisuhteeseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Moni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.

Jos kerran olet päätöksesti tehnyt ja pitäydyt uskomuksissasi, niin mitäpä sitten täällä enää roikut kyselemässä typeriä. Ei muuta kuin jäät pa*kaan suhteeseen.

Ja sitten loppuun se tosiasia, mitä et halua kuulla: olet pelkuri ja raukka, etkä uskalla tehdä isoa ratkaisua.

En minä kysynytkään mitään sinulta räyhääjältä, vaan vastasin ap:lle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Täällä aina vedotaan lapsiin, miten ero on lopulta hyvästä lapsienkin kannalta, aivan kuin he automaattisesti olisivat erosta hyvillään ja jättävän osapuolen puolella.

Tiedän perheitä, missä lapset syyttävät äitiä tai isää erosta ja raastavimmat riidat lopulta käydäänkin niiden lasten kanssa ja suhde lapsiin ei välttämättä koskaan palaudu entiselleen.

Väkivaltaiset suhteet asia erikseen.

Olen 35 ja edelleen olen sitä mieltä, että äitini pilasi lapsuuteni, koska otti isästä eron, vaikka ei ollut mitään väkivaltaa, edes henkistä ei alkoholiongelmaa tai pettämistä.

Miten äitisi pilasi lapsuutesi?

mä haluaisin myös kuulla. Ei minusta mun lapsuus ole pilalla vaikka isä olikin väkivaltainen tuurijuoppo ja vanhempien suhde yhtä vuoristorataa. Mulla oli tasapainoinen äiti, kiva isä, sisarukset, koti, paaaljon ystäviä, mukava koulu, kaikkea hyvää mikä hyvään lapsuuteen kuuluu. 

Sitten vasta kun muutin kotoa aloin kantaa huolta vanhemmista ja heidän oudosta keskinäisestä menostaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi AP:ta haukutaan näin paljon? Suomi on täynnä tuollaisia kylmiä kulissiliittoja, joissa ollaan yhdessä lasten takia. Ja se oikeasti on lapsille monesti parempi kuin eron jälkeiset vaihtuvat kumppanit ja loputon riepottelu kodista toiseen.

Ei kaikilla vaihdu kumppanit. Jollain on uusi, mutta moni ei muuta lainkaan yhteen. Viikko-viikkoa ei Suomessa suositellakaan. Riepotteluksi en kutsuisi sitä, jos lapsi viettää viikonloppuja ja lomia itselleen tärkeän vanhemman kanssa.

Jos AP:n lapset on ihan pieniä ja välimatka 500 km, niin miten ne lapset viettää viikonloppuja toisen vanhemman luona? Siis käytännössä?

Tuskin silloin sen kannattaa olla vain viikonloppu vaan vähän pidempi aika mutta vähän harvemmin välein. Ei näitä ole pakko ihan kaavamaisesti ratkaista vaan voi olla myös vähän luovuutta.

Vierailija kirjoitti:

Miten se lasten yhteys toiseen vanhempaan, vaikka tämä muuttaisi kauas,  jää vähäiseksi kun puhelin ja Skype ja Whatsup on keksitty? Eikö se vanhempi osaa käyttää nykyaikaisia laitteita? 

Mä soittelen pojalleni Tampereelle Keski-Uudeltamaalta videopuheluu joka päivä. Mun nuorin 10 v. soittelee Whatsup-videopuheluita monta kertaa päivässä. 

En tajua. 

N52 v. 

No jos sun mielestä videopuhelu ajaa saman asian kuin ajan viettäminen fyysisesti yhdessä niin ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä voit! Kaikki keksimäsi "erinäiset syyt" ovat tekosyitä. Lapset eivät ainakaan arvosta jos heidän vuokseen kärsitte, ajat vain pois.

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Ensimmäisestä.

Ehdottomasti ensimmäinen, koskka lapset toistavat aikuisena kasvuympäristöään. Teidän parisuhde on teidän lapsien tulevaisuuden parisuhde, koska lapset eivät muusta tiedä. Jos koulutat koiran kierimään, kun sanot "hep", ei se osaa kieriä, jos sille sanoo "kieri". Ihmiset ollaan samanlaisia, meidät on helppo "kouluttaa" ja se koulutus on myös sen ympäristön tekoja, missä joudumme elämään ja olemaan. Jos emme tiedä muusta, emme osaa olla sen kanssa tai edes kaivata sitä.

Todennäköisesti lapsesi päätyessään onnettomiin parisuhteisiin hankkivat lapsia, ja opettavat omille lapsilleen samanlaisen parisuhteen. Toistatko sinä tai puoliso omien vanhempiesi parisuhdemallia? Jos kyllä, niin näin lapsesikin tulevat tekemään ja sukupolvien toksinen kierre on valmis/jatkuu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Moni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.

Jos kerran olet päätöksesti tehnyt ja pitäydyt uskomuksissasi, niin mitäpä sitten täällä enää roikut kyselemässä typeriä. Ei muuta kuin jäät pa*kaan suhteeseen.

Ja sitten loppuun se tosiasia, mitä et halua kuulla: olet pelkuri ja raukka, etkä uskalla tehdä isoa ratkaisua.

Tuntuu että otat tosi henkilökohtaisesti toisen kirjoituksen. Ei sillä sua mitenkään pyritty loukkaamaan. Ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Moni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.

Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.

Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Moni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.

Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.

Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.

No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?

Täällä on todella paljon katkeroituneita yksinhuoltajia. Ero on se ihan viimeinen keino eli väkivalta tai päihdetapauksissa. Muuten asiat selviävät puhumalla ja ajan kanssa.

Yksinhuoltajien puheissa ero lapsille hyväksi jne. mutta ei lapselle ole mikään niin kauheaa kuin vanhempien ero. 

Suurin osa eronneista naisista kuvittelee kahden lapsen ja lyhyen liittonsa jälkeen löytävänsä elämänsä prinssin mutta totuus on kuitenkin siellä lähikuppilassa muiden yksinhuoltajien kanssa örveltäminen ja yöllä raahataan joku alan mies kotiin. Aamulla herätessä kauhistellaan mikä helvetti tuossa vieressä makaa ja toivotaan että lapset nukkuvat tai ovat lähteneet kouluun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No kummasta vaihtoehdosta lapset kärsii enemmän: Vanhempien etäinen ja kylmä parisuhde vai se, että eron jälkeen yhteys toiseen vanhempaan jää hyvin vähäiseksi?

Ap

Moni täällä on sitä mieltä, että lapsi ei kärsi erosta niin paljoa kuin vanhempien kylmästä suhteesta. En itse pysty uskomaan tuohon, vaikka omakohtaista kokemusta eroista ei olekaan. Meillä myös on pieni lapsi, ja kumpikin vanhemmista on lapselle yhtä tärkeä ja läheinen. Erotilanteessa olisi todella vaikeaa tietää, kuinka vahingollinen muutos se lapselle voi olla, että yhtäkkiä toinen on lähivanhempi ja toinen etävanhempi. Meilläkin vanhempien keskinäinen suhde on kylmä ja ongelmallinen, mutta kuitenkin pystymme hoitamaan arjen askareet, juttelemme toisillemme ihan ystävällisesti ja voimme yhdessä puuhailla lapsen kanssa. Tuskin lapsi kovasti kärsii, vaikka suhde onkin tällainen kämppissuhde.

Siihen kuitenkin voivat vaikuttaa ne eroavat vanhemmat todella paljon. On ihan heistä kiinni että pitävätkö je tiukasti kiinni jostain joustamattomista tapaamisajoista ja muuttavatko hakalan matkan päähän toisistaan. On myös eroja joissa se lapsi liikkuu sujuvasti kahden kodin välillä ja voi mennä ihan milloin haluaa sen vanhemman luo käymään jonka luona ei asu jos tulee asiaa tai ikävä.

Ne eron ongelmat eivät siis johdu useimmiten itse erosta vaan niistä eroajista jotka eivät osaa hoitaa asiaa lapsen näkökulmasta vaan ajattelevat vain omia loukattuja tunteitaan.

No AP on kuvannut heidän tilanteen. Lapset ihan pieniä, ja eron jälkeen välimatkaa on 500 km. Miten heidän pitäisi hoitaa asiat niin, että lapset ei tuossa kärsi?

Aloittaja ei ole kertonut mitään siitä miksi hän ei voisi muutta ainakin huomattavasti lähemmäs lapsiaan vaikka ei ihan samalle paikkakunnalle menisi.

Ja toinen pointti on se että jos erossa toinen puoliso tietoisesti haluaa viedä lapset pois toisen vanhemman läheltä niin sellainen henkilö on kyllä varsin itsekäs ja toksinen myös siinä avioliitossakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taas tätä uusavuttomuutta ja tekosyitä. Minä ja lasteni isä erosimme lasten ollessa pieniä. Mies muutti myöhemmin noin 500 km:n päähän aivan töistä johtuen ja lapset meni sinne Finnairilla lappu kaulassa ja kaikki ok. Välillä isä kävi lasten kotikaupungissa. Lomilla lapset voiva olla  isän luona. 

Ap taisi sanoa, että lapset on vielä ihan pieniä. Ei pienet voi yksin lentää emmekä tiedä onko heidän paikkakunnilla edes lentokenttiä.

Asiat voi järjestää jos halua on. Itse olen eronnut ja asuin melkein pari vuotta aluksi töiden takia puolen Suomen päässä lapsista. Tein siksi pitkää päivää ja viikonloppuja jotta noin kerran kuussa saatoin pitää viiden päivän vaapaan. Silloin matkustin aina lasten kotipaikkakunnalle, vuokrasin sieltä majapaikan ja vietin sen ajan lasten kanssa. Se oli lapsillekin kuin pieni loma kun saivat olla poissa päiväkodista. Varsinaisina loma-aikoina otin sitten lapset pidemmäksi aikaa joko kotiini tai mentiin taas jonnekin mökille tai vastaavaan.

Nyt kun lapset ovat jo isoja koululaisia niin edelleen muistelevat usein noita meidän "minilomia" kun oltiin monta päivää yhdessä ja tehtiin kaikkea kivaa yhdessä.

Vaikuttaa tosi kivalle ja onnistuneelle ratkaisulle.