Lue keskustelun säännöt.
P aska avioliitto, mutta ei voi erotakaan
05.10.2022 |
En varmaan ole ainoa tällaisessa tilanteessa. Ihan p aska avioliitto, mutta eri syistä johtuen ei voi erotakaan. Ja trollaajille tiedoksi, kyse ei ole rahasta, olen se liiton varakkaampi osapuoli ja avioehto on. Miten te muut jaksatte huonoa parisuhdetta vuodesta toiseen sinnittelemällä? Meinaa pää hajota tässä.
Kommentit (252)
En yhtään ymmärrä, miksi eroaminen on niin tuomittua. Meillä ainakin puolison kanssa riideltiin niin, ettei lapsen sitä tarvitse nähdä tai kuulla. Mieheni myös haukkui minua koko ajan lapselle. En voi sellaista hyväksyä. Mieluummin erosin. Aiotteko te sitten jatkaa vain avioliitossa niin, että elätte erillisiä elämiä ettekä koskaan ole lähekkäin tms.?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Käy lasten kanssa useammin lomailemassa kotimaassa, ilman huonoa puolisoa, ulkomailla lomailu on toki mukavampaa, mutta siihen tarvii myös huonon puolison luvan, kotimaan matkailuun ei.
Vierailija kirjoitti:
Täällä aina vedotaan lapsiin, miten ero on lopulta hyvästä lapsienkin kannalta, aivan kuin he automaattisesti olisivat erosta hyvillään ja jättävän osapuolen puolella.
Tiedän perheitä, missä lapset syyttävät äitiä tai isää erosta ja raastavimmat riidat lopulta käydäänkin niiden lasten kanssa ja suhde lapsiin ei välttämättä koskaan palaudu entiselleen.
Väkivaltaiset suhteet asia erikseen.
Olen 35 ja edelleen olen sitä mieltä, että äitini pilasi lapsuuteni, koska otti isästä eron, vaikka ei ollut mitään väkivaltaa, edes henkistä ei alkoholiongelmaa tai pettämistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Taas yksi selittelijä. Näitähän foorumit on täynnä.
Eroat sitten kahdeksan vuoden päästä katkerana ja maahan poljettuna.
Hyvää jatkoa paskaan suhteeseen.
Säälittävä ihminen.
10 vuoden päästä lapset voisi jo itse käydä siellä toisella puolella Suomea. Jos yhteys katkeaa nyt kun ovat päiväkoti-ikäisiä, niin ei se ole hyvä. Ap
Ihme selittelyä.
Pysytte molemmat sillä samalla paikkakunnalla. Asutte vaan eri osoitteissa. Yhteys ei katoa mihinkään. Sinä olet vaan liian pelkuri tehdäksesi itse ratkaisua, mikä on ainoa oikea. Haet täällä vaan jotain vertaistukea, jotta sinun ei tarvitse tehdä itse päätöstäsi.
Mukavaa harmautta syksyyn vaan.
Asuinpaikan päättää jokainen itse, sitä ei ulkopuoliset määrittele. Sivusta vaan
Niin myös parisuhteestaan.
Paitsi pelkurit.
Totta, mutta siihenkään ei ole ulkopuolisilla nokan koputtamista, vaikka se toinen osapuoli himottaisikin ja itse kokisi olevansa se parempi vaihtoehto...
Jos asiasta avautuu keskustelupalstalla, niin silloin pitää varautua monenlaiseen vastauksiin ja komentteihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aina vedotaan lapsiin, miten ero on lopulta hyvästä lapsienkin kannalta, aivan kuin he automaattisesti olisivat erosta hyvillään ja jättävän osapuolen puolella.
Tiedän perheitä, missä lapset syyttävät äitiä tai isää erosta ja raastavimmat riidat lopulta käydäänkin niiden lasten kanssa ja suhde lapsiin ei välttämättä koskaan palaudu entiselleen.
Väkivaltaiset suhteet asia erikseen.
Olen 35 ja edelleen olen sitä mieltä, että äitini pilasi lapsuuteni, koska otti isästä eron, vaikka ei ollut mitään väkivaltaa, edes henkistä ei alkoholiongelmaa tai pettämistä.
Kukaan lapsi ei oikeasti tiedä tai ymmärrä mitä kaikkea se hänen vanhempiensa suhde pitää sisällään. Vaikka ei olisi ollut varsinaista väkivaltaa tai pettämistä niin se suhde on voinut olla henkisellä tasolla erittäin huono tai vahingoittava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Taas tätä uusavuttomuutta ja tekosyitä. Minä ja lasteni isä erosimme lasten ollessa pieniä. Mies muutti myöhemmin noin 500 km:n päähän aivan töistä johtuen ja lapset meni sinne Finnairilla lappu kaulassa ja kaikki ok. Välillä isä kävi lasten kotikaupungissa. Lomilla lapset voiva olla isän luona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aina vedotaan lapsiin, miten ero on lopulta hyvästä lapsienkin kannalta, aivan kuin he automaattisesti olisivat erosta hyvillään ja jättävän osapuolen puolella.
Tiedän perheitä, missä lapset syyttävät äitiä tai isää erosta ja raastavimmat riidat lopulta käydäänkin niiden lasten kanssa ja suhde lapsiin ei välttämättä koskaan palaudu entiselleen.
Väkivaltaiset suhteet asia erikseen.
Olen 35 ja edelleen olen sitä mieltä, että äitini pilasi lapsuuteni, koska otti isästä eron, vaikka ei ollut mitään väkivaltaa, edes henkistä ei alkoholiongelmaa tai pettämistä.
Kukaan lapsi ei oikeasti tiedä tai ymmärrä mitä kaikkea se hänen vanhempiensa suhde pitää sisällään. Vaikka ei olisi ollut varsinaista väkivaltaa tai pettämistä niin se suhde on voinut olla henkisellä tasolla erittäin huono tai vahingoittava.
Tiedän siksi, että sekä äitini että isäni ovat kertoneet nyt kun olen aikuinen heidän eroon johtaneista syistä ja itse asiassa äitini on katunut koko ajan eron jälkeen että otti eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun lasta ärsyttää se kahden kodin välissä muuttaminen. Aina miettiä koulutavarat ja muut mukaan kun on kodin vaihto. Kaverit on lähempänä toista kotia ja pyöräily kehtuutti. Nyt on jo mopot niin ei kuulema enää haittaa. Ihan tällaisia käytännön harmistuksia on lapsi tuonut esille. Perheen yhteistä aikaa kaipaili ensin ja kyseli ehkä noin vuoden verran sen perään, muttei kuulema kaipaa enää. Jos meillä olisi ollut jotenkin myrkyllinen ilmapiiri kotona niin tuskin olis haikaillut sitäkään. Hyviä puolia erosta on toki myös tuonut esiin.
Ihan jokainen voi erota. Turha selitää ettei voi! Nyky yhteskunnassa avio eron voi hakea Yksin Ilman Syytä Ja Laitaa Vireille. Kyllä toinen Osapuoli saa aikanaan siitä Kirjatun Kirjeen ja voi vaikka Osinkoa pytää!Joten avioeron ei tarvitse olla syytä ja Kenekään kanssa ei ole pakko olla avioliitossa,Pakko ei ole kuin syntyä ja kuolla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Taas tätä uusavuttomuutta ja tekosyitä. Minä ja lasteni isä erosimme lasten ollessa pieniä. Mies muutti myöhemmin noin 500 km:n päähän aivan töistä johtuen ja lapset meni sinne Finnairilla lappu kaulassa ja kaikki ok. Välillä isä kävi lasten kotikaupungissa. Lomilla lapset voiva olla isän luona.
Ap taisi sanoa, että lapset on vielä ihan pieniä. Ei pienet voi yksin lentää emmekä tiedä onko heidän paikkakunnilla edes lentokenttiä.
Mitä nämä on nämä ihmiset, jotka ei tämä voi mitenkään erota huonosta suhteesta, eivät voi syödä terveellisesti, kun ei ole rahaa. Eivät voi sitä ja tätä ja valittavat siitä jatkuvasti? Onnettomia ja avuttomia uhrautujia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Erosimme, kun lapsi oli 2v. Kumppani ei ollut yhtäkään päivää vanhempainvapaalla, ei hoitanut yöheräilyjä, vauva-aikana vaipanvaihtoja, ei käynyt neuvolassa.. Saatte ehkä kiinni, että lapsenhoitovastuu oli täysin minulla ja toisen vanhemman välit lapseen sitä myötä melko etäiset.
Eron myötä exäni oli pakko ottaa vastuuta ja olla 100% läsnä, jos meinasi lapsen elämässä olla mukana. Ja hän teki niin. Heille tuli lopulta läheiset välit ja sitä ei olisi tapahtunut ilman eroa. Me vanhemmat myös pystyimme eron jälkeen juttelemaan rennosti, koska kaikki epäreiluus oli korjaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheellä on erityislapsi, ja kumpikaan vanhemmista ei pärjää lapsen kanssa arjessa yksin, edes vuorokautta. He olisi eronneet jo kauan sitten, koska eivät viihdy enää yhtään yhdessä, mutta lapsen takia eivät voi erota.
Tällaisia tilanteita varten on lastensuojelu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi AP:ta haukutaan näin paljon? Suomi on täynnä tuollaisia kylmiä kulissiliittoja, joissa ollaan yhdessä lasten takia. Ja se oikeasti on lapsille monesti parempi kuin eron jälkeiset vaihtuvat kumppanit ja loputon riepottelu kodista toiseen.
Miten se lasten yhteys toiseen vanhempaan, vaikka tämä muuttaisi kauas, jää vähäiseksi kun puhelin ja Skype ja Whatsup on keksitty? Eikö se vanhempi osaa käyttää nykyaikaisia laitteita?
Mä soittelen pojalleni Tampereelle Keski-Uudeltamaalta videopuheluu joka päivä. Mun nuorin 10 v. soittelee Whatsup-videopuheluita monta kertaa päivässä.
En tajua.
N52 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aina vedotaan lapsiin, miten ero on lopulta hyvästä lapsienkin kannalta, aivan kuin he automaattisesti olisivat erosta hyvillään ja jättävän osapuolen puolella.
Tiedän perheitä, missä lapset syyttävät äitiä tai isää erosta ja raastavimmat riidat lopulta käydäänkin niiden lasten kanssa ja suhde lapsiin ei välttämättä koskaan palaudu entiselleen.
Väkivaltaiset suhteet asia erikseen.
Olen 35 ja edelleen olen sitä mieltä, että äitini pilasi lapsuuteni, koska otti isästä eron, vaikka ei ollut mitään väkivaltaa, edes henkistä ei alkoholiongelmaa tai pettämistä.
Miten äitisi pilasi lapsuutesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttavaperheellä on erityislapsi, ja kumpikaan vanhemmista ei pärjää lapsen kanssa arjessa yksin, edes vuorokautta. He olisi eronneet jo kauan sitten, koska eivät viihdy enää yhtään yhdessä, mutta lapsen takia eivät voi erota.
Tällaisia tilanteita varten on lastensuojelu.
Ei he lastensuojelusta apua saa. Ovat kyllä lastenpsykan asiakkaita, mutta eivät saa kotiin mitään hoitoapua. Lapsella adhd.
Vierailija kirjoitti:
Miksi AP:ta haukutaan näin paljon? Suomi on täynnä tuollaisia kylmiä kulissiliittoja, joissa ollaan yhdessä lasten takia. Ja se oikeasti on lapsille monesti parempi kuin eron jälkeiset vaihtuvat kumppanit ja loputon riepottelu kodista toiseen.
Ei kaikilla vaihdu kumppanit. Jollain on uusi, mutta moni ei muuta lainkaan yhteen. Viikko-viikkoa ei Suomessa suositellakaan. Riepotteluksi en kutsuisi sitä, jos lapsi viettää viikonloppuja ja lomia itselleen tärkeän vanhemman kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä aina vedotaan lapsiin, miten ero on lopulta hyvästä lapsienkin kannalta, aivan kuin he automaattisesti olisivat erosta hyvillään ja jättävän osapuolen puolella.
Tiedän perheitä, missä lapset syyttävät äitiä tai isää erosta ja raastavimmat riidat lopulta käydäänkin niiden lasten kanssa ja suhde lapsiin ei välttämättä koskaan palaudu entiselleen.
Väkivaltaiset suhteet asia erikseen.
Olen 35 ja edelleen olen sitä mieltä, että äitini pilasi lapsuuteni, koska otti isästä eron, vaikka ei ollut mitään väkivaltaa, edes henkistä ei alkoholiongelmaa tai pettämistä.
Kukaan lapsi ei oikeasti tiedä tai ymmärrä mitä kaikkea se hänen vanhempiensa suhde pitää sisällään. Vaikka ei olisi ollut varsinaista väkivaltaa tai pettämistä niin se suhde on voinut olla henkisellä tasolla erittäin huono tai vahingoittava.
Tiedän siksi, että sekä äitini että isäni ovat kertoneet nyt kun olen aikuinen heidän eroon johtaneista syistä ja itse asiassa äitini on katunut koko ajan eron jälkeen että otti eron.
Sekään ei vielä tarkoita että ero olisi ollut virhe. Ihmiset alkavat usein muistaa vähitellen menneitä asioita valikoivasti ja ne huonot puolet alkavat tuntua pienemmiltä. Mutta jos ihmiset olisivat oikeasti palanneet yhteen niin usein ne vanhat ongelmat olisivat kuitenkin sitten jatkuneet ja liitto olisi tuntunut raskaalta.
En sano että asiat välttämättä olisivat näin vanhempiesi kohdalla mutta usein näin kyllä on. Ja sanon myös sen että vaikka vanhempasi ovat sinulle asioita kesrtoneet niin ihan kaikkea ei aina voi toiselle kuitenkaan kertoa tai saada välitetyksi oikein. Ja että ne asiat ovat silloin tapahtumahetkellä voineet tuntua erilaisilta kuin sitten jälkikäteen kerrottuina.
Totta, mutta siihenkään ei ole ulkopuolisilla nokan koputtamista, vaikka se toinen osapuoli himottaisikin ja itse kokisi olevansa se parempi vaihtoehto...