Miten paljon miehen ulkonäkö oikeasti merkitsee naiselle?

Vierailija kirjoitti:

Mulla hassusti niin päin että olen aina halunnut että mies on ruma. En ole itse mikään kedon kaunein kukkanen, ja inhoaisin tilannetta jossa mies olisi selvästi paremman näköinen. Joten olen aina etsinyt rumia miehiä, että olisin edes suhteessa häneen ok. näköinen :D Samoin en haluaisi ikinä pitkää, koska olen itse erittäin lyhyt enkä halua näytää lapselta tai kääpiöltä miehen rinnalla. Aviomieheksi valkkasin 167 cm pitkän, kaljuuntuvan, koukkunokkaisen, huonoryhtisen ja ruipelon söpöläisen :)

Tuo ei selvästikään ole kovin harvinaista. Tiedän kaksi naista, jotka ovat sanoneet valitsevansa miehen niin että voivat kokea olevansa hänen yläpuolellaan, myös ulkonäöllisesti.

Itse en kyllä pystyisi.

Vierailija kirjoitti:

Ei muuten tarvi miehille olla hoikka ja kaunis. Olen tavis kaikinpuolin ja olen hyvin saanut miesseuraa.Jotkut ovat olleet komeita ja koulutettuja. Tottakai miehen kiva ulkonäkö on plussaa. Ylipaino ei viehätä mua. Tärkeintä on se,että miehen kanssa voi keskustella.Moni suomalainen mies on melko vähäpuheinen.

Ihmettelen kanssa tätä palstalla vallitsevaa legendaa, kun oikeassa elämässä ei vaikuta olevan ollenkaan niin ja päälle 100 kilon keijukaisetkin on hyvin haluttuja miesten keskuudessa.

No ei naaman ulkonäöllä niin väliä mulle, mutta tykkään muuten, että saa olla roteva. Nämä ovat makuasioita. Itse en oikein syty hintelistä poikamaisista tyypeistä. Mieluummin kirveellä veistetty. Saa olla partaa ja vaikka mahaakin.

Jotain merkkaa, mutta tärkeintä on että mies osaa huomioida, olla turvallinen ja luotettava ja elämänasenteeltaan samanlainen ahkera ja tavoitteellinen tyyppi kuten mäkin. Oikeastaan hygienia ja liikunnallisuuskin tulee vielä ennen varsinaisia ulkonäön piirteitä. Nyt kun mietin, niin hyvä luonne, elämänasenne,hygienia ja sporttinen olemus, niin miestä on oikeastaan mahdoton pitää vastenmielisenä.

Vierailija kirjoitti:

Mulla hassusti niin päin että olen aina halunnut että mies on ruma. En ole itse mikään kedon kaunein kukkanen, ja inhoaisin tilannetta jossa mies olisi selvästi paremman näköinen. Joten olen aina etsinyt rumia miehiä, että olisin edes suhteessa häneen ok. näköinen :D Samoin en haluaisi ikinä pitkää, koska olen itse erittäin lyhyt enkä halua näytää lapselta tai kääpiöltä miehen rinnalla. Aviomieheksi valkkasin 167 cm pitkän, kaljuuntuvan, koukkunokkaisen, huonoryhtisen ja ruipelon söpöläisen :)

Aika surullista. Miehesi ei siis saa koskaan kokea olevansa haluttu sinun silmissäsi, et katso häntä ihailevasti ja rakastavasti, et halua kosketella häntä. Tiedän, etten itse ole kedon kaunein kukkanen, mutta en kyllä haluaisi olla puolisoni kanssa, jos tietäisin että hän pitää minua rumana.

Itse puolestaan näen kyllä, ettei hän ole mikään kreikkalainen jumala eikä pääsisi Dressmann-malliksi, mutta edelleen saatan ihan vain jäädä katselemaan häntä, koska hän on niin hyvännäköinen ja haluttava.

Mulle merkitsi teininä kaikkea, 20-30 v. melko paljon, mutta sen jälkeen yhä vähemmän. Oli muutenkin alle 30 v sellaiset aika pinnalliset arvot eli jos mietin suhteita joissa mies ei ollut komea niin kompensaationa he olivat varakkaita , elivät jotenkin luksusta elämäntyyliä tai olivat suosittuja jossain piireissä. Eli jotenkin piti kaveriporukassa erottua, mikä näin jälkeenpäin ajatellen on tosi lapsellista. Minusta ei itse asiassa olisi ollut kamalaa olla esim. hissukan tai ruman miehen takia siksi ettenkö sellaisesta voisi itse kiinnostua (myös seksuaalisesti) jos olisi mukava ja älykäs, mutta kun piti nostaa miehellä omaa statusta kaveripiirissä... 

Kolmenkympin jälkeen, ja useiden juoppojen bilehileiden, pettäjähyypiöiden tms. kanssa seurusteltuani alkoi onneksi arvot vähän syvällistyä ja tajusin että jos kyse on parisuhteesta eikä vain kertapanosta, se luonne on ihan älyttömästi tärkeämpää kuin joku ulkonäkö. Ja että kaikkein typerintä olisi miettiä mikä on coolia muiden silmissä kun valitsee puolisoa.

Yleensä naisilla on jokin ulkonäköpreferenssi miehelle, mutta käytännössä rima ei ole ulkonäön suhteen kovin korkealla. Itsestään kannattaa toki pitää huolta niissä puitteissa mitä on saanut. Itsevarmuus ja se miltä naisesta miehen lähellä tuntuu merkitsevät enemmän.

Hymyn pitää hurmaava, ulkonäöllä ei muuten niin väliä. Kunhan nyt ei ole mikään ääripää pituudessa tai painossa.

Yllättävän paha kysymys. Olen sitä mieltä että luonne joko rumentaa tai kaunistaa/komistaa, oli sukupuoli mikä tahansa. Omaa miestäni pidän erittäin komeana ja niin tuntuu pitävän muutkin naiset. Parimetrinen, harteikas nallekarhu raamikkailla piirteillä. Eniten kuitenkin miehessä miellyttää hänen tapansa kohdella muita ihmisiä, on kohtelias ja avaa esimerkiksi ovet muille, osaa kiittää, huolehtii perheestään ja tiedän että tekee kaikkensa meidän eteen. Kokonaisuus ratkaisee ainakin omalla kohdallani. Ihana mies kaiken kaikkiaan!

Olen itse viehättävä, sillä tavalla että saan lähes jokaisen miehen jonka vaan deittiapissa swaippaan.

Mutta itseäni kiinnostaa pääasiassa luonne, nytkin keskustelen miehe kanssa josta ei edes ole kunnon kuvaa kasvoista. Ainoastaan parta ja se että meillä on samanlainen (hyvin laaja) musiikkimaku. Hän vaikuttaa mielenkiintoiselta ja tuoskentelee luovalla alalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla hassusti niin päin että olen aina halunnut että mies on ruma. En ole itse mikään kedon kaunein kukkanen, ja inhoaisin tilannetta jossa mies olisi selvästi paremman näköinen. Joten olen aina etsinyt rumia miehiä, että olisin edes suhteessa häneen ok. näköinen :D Samoin en haluaisi ikinä pitkää, koska olen itse erittäin lyhyt enkä halua näytää lapselta tai kääpiöltä miehen rinnalla. Aviomieheksi valkkasin 167 cm pitkän, kaljuuntuvan, koukkunokkaisen, huonoryhtisen ja ruipelon söpöläisen :)

Aika surullista. Miehesi ei siis saa koskaan kokea olevansa haluttu sinun silmissäsi, et katso häntä ihailevasti ja rakastavasti, et halua kosketella häntä. Tiedän, etten itse ole kedon kaunein kukkanen, mutta en kyllä haluaisi olla puolisoni kanssa, jos tietäisin että hän pitää minua rumana.

Itse puolestaan näen kyllä, ettei hän ole mikään kreikkalainen jumala eikä pääsisi Dressmann-malliksi, mutta edelleen saatan ihan vain jäädä katselemaan häntä, koska hän on niin hyvännäköinen ja haluttava.

Siis mitä ihmettä? Meillä on paljon kosketteluja ja halauksia ja erittäin aktiivinen seksielämä. En ole jotenkin sillä tavalla visuaalinen ihminen, että ulkonäkö vaikuttaisi seksihaluun sitten kun tunnen ihmisen ja hän on ihana ihmisenä. Sitä paitsi on hän minusta söpö myös, vaikka tiedänkin että useimpien siilmissä (myös omissani aluksi) hän on poikkeuksellisen ruma. Mutta mulle juuri rakkaimman näköinen, en vaihtaisi keneenkään muuhun, en vaikka joku komea filmitähti tulisi tarjolle. Koska hän on ainoa jota rakastan.

Komeus on katsojan silmässä. Mutta pakko sanoa, että jos on normaalipainoinen, hygienia + hampaat kunnossa, tukka jotenkin ruokottu, siistit vaatteet päällä ja naamassa on suunnilleen kaikki paikoillaan niin vahvasti plussan puolella ollaan :D

N31

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla hassusti niin päin että olen aina halunnut että mies on ruma. En ole itse mikään kedon kaunein kukkanen, ja inhoaisin tilannetta jossa mies olisi selvästi paremman näköinen. Joten olen aina etsinyt rumia miehiä, että olisin edes suhteessa häneen ok. näköinen :D Samoin en haluaisi ikinä pitkää, koska olen itse erittäin lyhyt enkä halua näytää lapselta tai kääpiöltä miehen rinnalla. Aviomieheksi valkkasin 167 cm pitkän, kaljuuntuvan, koukkunokkaisen, huonoryhtisen ja ruipelon söpöläisen :)

Aika surullista. Miehesi ei siis saa koskaan kokea olevansa haluttu sinun silmissäsi, et katso häntä ihailevasti ja rakastavasti, et halua kosketella häntä. Tiedän, etten itse ole kedon kaunein kukkanen, mutta en kyllä haluaisi olla puolisoni kanssa, jos tietäisin että hän pitää minua rumana.

Itse puolestaan näen kyllä, ettei hän ole mikään kreikkalainen jumala eikä pääsisi Dressmann-malliksi, mutta edelleen saatan ihan vain jäädä katselemaan häntä, koska hän on niin hyvännäköinen ja haluttava.

Siis mitä ihmettä? Meillä on paljon kosketteluja ja halauksia ja erittäin aktiivinen seksielämä. En ole jotenkin sillä tavalla visuaalinen ihminen, että ulkonäkö vaikuttaisi seksihaluun sitten kun tunnen ihmisen ja hän on ihana ihmisenä. Sitä paitsi on hän minusta söpö myös, vaikka tiedänkin että useimpien siilmissä (myös omissani aluksi) hän on poikkeuksellisen ruma. Mutta mulle juuri rakkaimman näköinen, en vaihtaisi keneenkään muuhun, en vaikka joku komea filmitähti tulisi tarjolle. Koska hän on ainoa jota rakastan.

Vai kuitenkin siksi koska inhoaisit tilannetta jossa mies olisi selvästi paremman näköinen kuin sinä, kuten edellisessä viestissäsi kirjoitit, etkä voisi olla suhteessa mieheen ok näköinen.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla hassusti niin päin että olen aina halunnut että mies on ruma. En ole itse mikään kedon kaunein kukkanen, ja inhoaisin tilannetta jossa mies olisi selvästi paremman näköinen. Joten olen aina etsinyt rumia miehiä, että olisin edes suhteessa häneen ok. näköinen :D Samoin en haluaisi ikinä pitkää, koska olen itse erittäin lyhyt enkä halua näytää lapselta tai kääpiöltä miehen rinnalla. Aviomieheksi valkkasin 167 cm pitkän, kaljuuntuvan, koukkunokkaisen, huonoryhtisen ja ruipelon söpöläisen :)

Aika surullista. Miehesi ei siis saa koskaan kokea olevansa haluttu sinun silmissäsi, et katso häntä ihailevasti ja rakastavasti, et halua kosketella häntä. Tiedän, etten itse ole kedon kaunein kukkanen, mutta en kyllä haluaisi olla puolisoni kanssa, jos tietäisin että hän pitää minua rumana.

Itse puolestaan näen kyllä, ettei hän ole mikään kreikkalainen jumala eikä pääsisi Dressmann-malliksi, mutta edelleen saatan ihan vain jäädä katselemaan häntä, koska hän on niin hyvännäköinen ja haluttava.

Heeeetkonen. Missä tuo edellinen sanoi, ettei HALUA KOSKEA? Tuskin hänn miehensä nyt kuitenkaan on mikään hirviömäisen ruma. Hän ei vain ole perus kauneusihanteiden mukainen. Mielestäni tässä on hyvä opetus kaikille; kumppani voi olla tärkeä ja haluttu vaikka ei olekaan missi tai hunksi. Ihmisessä on muitakin ominaisuuksia kuin pinta, fiksu ymmärtää myös, että ei välttämättä ulkonäöllisesti ole ollut oman kumppanin ykkösvalinta. Harvoilla onnellisilla näin on.

Seurustelin melko ruman ja ylipainoisen (naisellinen vartalo, iso maha, epämuodostuneisuutta jossain kohdissa ym.) miehen kanssa. Se oli ihan ok, jotenkin viehätyin hänestä kuitenkin aluksi.

Vähitellen ruma luonne tuli esiin ja kaikki viehätys katosi, lopetin suhteen. Mies oli epäsiisti, laiska,pihi, myöhästeli, haki jatkuvasti muitten hyväksyntää, kohteli muita hyvin ja huonosti lähimpiään eli lapsiaan, lemmikkiään ja minua. Tämä kaikki paheni ajan myötä ja ilmeni kaikenlaista muutakin kauheaa. Aluksi hän oli mukava, vähitellen aina vähemmän.

Pakko uskoa, että ihmisen ulkonäkö kertoo aika paljon muustakin.

Hygienia, hoidetut hampaat (ei Uunohampaat) , siistit hiukset ja siistit arkivaatteet. Ne merkitsee.

Mikä ei merkitse:

Leuka

Pituus

Lompakon paksuus

Ulkonäköön usein kiinnittää ensimmäisenä huomion ja esteettisenä ihmisenä arvostan mieheni ulkonäköä ja ihailen häntä usein. Se ei tarkoita että hän olisi yleisesti pidetty komeana, mulla on ehkä erikoinen maku.

Yleisesti kuitenkaan ulkonäkö ei paikkaa huonoa luonnetta tai pahaa hajua, kun taas hyvä luonne ja hyvä tuoksu paikkaavat ulkonäköä paljonkin.

Usein silti käynyt niin etten pidä miestä ulkonäön puolesta minään, mutta pikkuhiljaa koenkin järkyttävää vetovoimaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla hassusti niin päin että olen aina halunnut että mies on ruma. En ole itse mikään kedon kaunein kukkanen, ja inhoaisin tilannetta jossa mies olisi selvästi paremman näköinen. Joten olen aina etsinyt rumia miehiä, että olisin edes suhteessa häneen ok. näköinen :D Samoin en haluaisi ikinä pitkää, koska olen itse erittäin lyhyt enkä halua näytää lapselta tai kääpiöltä miehen rinnalla. Aviomieheksi valkkasin 167 cm pitkän, kaljuuntuvan, koukkunokkaisen, huonoryhtisen ja ruipelon söpöläisen :)

Aika surullista. Miehesi ei siis saa koskaan kokea olevansa haluttu sinun silmissäsi, et katso häntä ihailevasti ja rakastavasti, et halua kosketella häntä. Tiedän, etten itse ole kedon kaunein kukkanen, mutta en kyllä haluaisi olla puolisoni kanssa, jos tietäisin että hän pitää minua rumana.

Itse puolestaan näen kyllä, ettei hän ole mikään kreikkalainen jumala eikä pääsisi Dressmann-malliksi, mutta edelleen saatan ihan vain jäädä katselemaan häntä, koska hän on niin hyvännäköinen ja haluttava.

Heeeetkonen. Missä tuo edellinen sanoi, ettei HALUA KOSKEA? Tuskin hänn miehensä nyt kuitenkaan on mikään hirviömäisen ruma. Hän ei vain ole perus kauneusihanteiden mukainen. Mielestäni tässä on hyvä opetus kaikille; kumppani voi olla tärkeä ja haluttu vaikka ei olekaan missi tai hunksi. Ihmisessä on muitakin ominaisuuksia kuin pinta, fiksu ymmärtää myös, että ei välttämättä ulkonäöllisesti ole ollut oman kumppanin ykkösvalinta. Harvoilla onnellisilla näin on.

Juuri tuota ajoin takaa. On eri asia olla yleisillä standardeilla ruma kuin oman puolison silmissä ruma. Tuokin kirjoittaja kuvasi myöhemmin miestä omissa silmissään söpöksi eli ei hän näe miestään rumana vaan haluttavana ja puoleensavetävänä.

Ja naiset vielä kehtaavat haukkua miehiä ulkonäkö keskeisyydestä. Nämä kommentit kun luki niin naisethan on enemmän ulkonäkö keskeisiä kuin miehet. Ei naiset pysty siihen samaa mitä itse miehiltä vaativat

En usko että on olemassa ihmistä, jolle ulkonäkö ei merkitsisi mitään. Se on taas sitten eri asia, mitä tuo käytännössä tarkoittaa. Oma mieheni on haluttava ja kivannäköinen, mutta ei täyty kuitenkaan niitä tyypillisimpiä (palstaulien) kriteerejä kreikkalaiselle adonikselle eli ei ole pitkä, täydellinen hiusraja, jättileuka tai rasvaton lihaksikas kroppa.