Komentava lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi pettymysitkua pitäisi lohduttaa? On lapsen parhaaksi, ettei häntä kasvateta pikkutyranniksi.

Ne ovat juuri niitä tilanteita, joissa lasta kasvatetaan ja opetaan pettymyksistä selviytymistä.  Yksin jättäminen pettymyksen kanssa opettaa lapselle vain sen, että hänen tunteistaan ei välitetä.

Lapselle voi sanoa, että "Tiedän että sinua nyt harmittaa kovasti, mutta xxx käytös ei ole sallittua." Lapselle voi myös ehdottaa jotain sellaista tekemistä, joka on sallittua. Se ei tee lapsesta tyrannia, eikä opeta että kaikki on sallittua jos vaan haluaa.

Muutenkin se, että kertoo mikä on sallittua, on tehokkaampaa kuin pelkkä kieltäminen. Jos sanot lapselle, että "ei saa juosta", on hänen vaikea saada ajatusta juoksemisesta pois päästään. Siksi hänelle voi kertoa mitä hän voi juoksemisen sijasta tehdä. Voiko hän kävellä tai pomppia tai vaikka kävellä takaperin ja vielä niin että ei törmää mihinkään. Pikkuhiljaa lapsi oppii itsekin keksimään vaihtoehtoista tekemistä erilaisiin tilanteisiin.

Ihan samaa mieltä tästä. Lapsen täytyy voida luottaa siihen, että äiti on saatavilla, kun tulee oikeasti paha mieli ja pettymys. Ja meidän tapauksessa lapselle tulee oikeasti paha mieli ja pettymys siitä, että ei saanut sitä mitä yritti komentamalla vaatia. Kyllä äidin tulee olla saatavilla lohduttamassa pahaa mieltä silloin. Mutta ei antaa asiaa mitä lapsi komentamalla vaati. Vaan lohduttaa paha mieli ja selittää millä tavalla olisi pitänyt toimia komentamisen sijaan.

Ap

Sinusta lapsi ei siis voi olla esimerkiksi itsekäs tai pahantahtoinen, ja siksi kiedot lapsen pumpuliin vaikka lapsi olisi kuinka uhmakas?

Tietenkin voi olla itsekäs ja lapsethan on aina itsekkäitä. Uhmakaskin moni lapsi on. Mutta ei itsekkyyttä voi rangaistuksilla poistaa.

Ap

Millä sitten? Sanoituksellako?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap tekee oikein kun lohduttaa itkevää lasta. Lapsen jättäminen yksin kielteisten tunteiden kanssa on vahingollista. Kun lapsi saa syliä ja lohdutusta vaikka ei aina käyttäydy aikuisen mielestä oikein, lapsi oppii että häntä rakastetaan siitä huolimatta.

Tuo "yksin jättäminen kielteisten tunteiden kanssa" on tunnekasvatuksen sanastoa, eikä tuollaista näkökulmaa puolustele oikein mikään muu kuin se tunnekasvatuksen ideologia itsessään.

Kyllä sitä nyt vain tukee kaikki modernin psykologian tutkimustulokset ja teoriat.

Tunnekasvattaja näkee moderneina vain ne tutkimustulokset ja teoriat jotka tukevat hänen omaa ajatteluaan.

Kasvatustieteilijöiden ja lapsipsykologien yhteisö Suomessa on niin pieni, ettei sinne mahdu kuin yksi kasvatusaate kerrallaan. Tällä hetkellä vannotaan sanoituksen nimeen, ja myöhemmin on sitten taas joku muu mihin uskotaan.

Tarkoitin moderneilla kylläkin 2000-luvun julkaisuja enkä sitä, että mieluisia valikoisi. Et ole tainnut perehtyä alaan. Tiede ja tutkimus ei perustu myöskään aatesuuntauksiin.

Kasvatustieteisiin en ole perehtynyt, joten siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kehityspsykologiaan olen.

Aika moni tieteenala perustuu koulukuntiin eli viime kädessä ideologioihin. Kasvatustiede, kehityspsykologia, kansantaloustiede, sosiologia, sukupuolentutkimus yms. ovat hyviä esimerkkejä tästä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap tekee oikein kun lohduttaa itkevää lasta. Lapsen jättäminen yksin kielteisten tunteiden kanssa on vahingollista. Kun lapsi saa syliä ja lohdutusta vaikka ei aina käyttäydy aikuisen mielestä oikein, lapsi oppii että häntä rakastetaan siitä huolimatta.

Tuo "yksin jättäminen kielteisten tunteiden kanssa" on tunnekasvatuksen sanastoa, eikä tuollaista näkökulmaa puolustele oikein mikään muu kuin se tunnekasvatuksen ideologia itsessään.

Kyllä sitä nyt vain tukee kaikki modernin psykologian tutkimustulokset ja teoriat.

Tunnekasvattaja näkee moderneina vain ne tutkimustulokset ja teoriat jotka tukevat hänen omaa ajatteluaan.

Kasvatustieteilijöiden ja lapsipsykologien yhteisö Suomessa on niin pieni, ettei sinne mahdu kuin yksi kasvatusaate kerrallaan. Tällä hetkellä vannotaan sanoituksen nimeen, ja myöhemmin on sitten taas joku muu mihin uskotaan.

Tarkoitin moderneilla kylläkin 2000-luvun julkaisuja enkä sitä, että mieluisia valikoisi. Et ole tainnut perehtyä alaan. Tiede ja tutkimus ei perustu myöskään aatesuuntauksiin.

Kasvatustieteisiin en ole perehtynyt, joten siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kehityspsykologiaan olen.

Tiede ja tutkimus todellakin pohjautuvat aatesuuntauksiin. On aika pelottavaa, jos sitä ei edes huomaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap tekee oikein kun lohduttaa itkevää lasta. Lapsen jättäminen yksin kielteisten tunteiden kanssa on vahingollista. Kun lapsi saa syliä ja lohdutusta vaikka ei aina käyttäydy aikuisen mielestä oikein, lapsi oppii että häntä rakastetaan siitä huolimatta.

Tuo "yksin jättäminen kielteisten tunteiden kanssa" on tunnekasvatuksen sanastoa, eikä tuollaista näkökulmaa puolustele oikein mikään muu kuin se tunnekasvatuksen ideologia itsessään.

Kyllä sitä nyt vain tukee kaikki modernin psykologian tutkimustulokset ja teoriat.

Tunnekasvattaja näkee moderneina vain ne tutkimustulokset ja teoriat jotka tukevat hänen omaa ajatteluaan.

Kasvatustieteilijöiden ja lapsipsykologien yhteisö Suomessa on niin pieni, ettei sinne mahdu kuin yksi kasvatusaate kerrallaan. Tällä hetkellä vannotaan sanoituksen nimeen, ja myöhemmin on sitten taas joku muu mihin uskotaan.

Tarkoitin moderneilla kylläkin 2000-luvun julkaisuja enkä sitä, että mieluisia valikoisi. Et ole tainnut perehtyä alaan. Tiede ja tutkimus ei perustu myöskään aatesuuntauksiin.

Kasvatustieteisiin en ole perehtynyt, joten siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kehityspsykologiaan olen.

Aika moni tieteenala perustuu koulukuntiin eli viime kädessä ideologioihin. Kasvatustiede, kehityspsykologia, kansantaloustiede, sosiologia, sukupuolentutkimus yms. ovat hyviä esimerkkejä tästä.

No kerrohan mihin ideologiaan sinusta 2000-luvun kehityspsykologia perustuu. Jos esität tuollaisen väitteen, on sinun kyettävä todentamaan ja perustelemaan se. Sillä näin asiaan perehtyneen näkökulmasta väitteesi on silkkaa höpöhöpöä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap tekee oikein kun lohduttaa itkevää lasta. Lapsen jättäminen yksin kielteisten tunteiden kanssa on vahingollista. Kun lapsi saa syliä ja lohdutusta vaikka ei aina käyttäydy aikuisen mielestä oikein, lapsi oppii että häntä rakastetaan siitä huolimatta.

Tuo "yksin jättäminen kielteisten tunteiden kanssa" on tunnekasvatuksen sanastoa, eikä tuollaista näkökulmaa puolustele oikein mikään muu kuin se tunnekasvatuksen ideologia itsessään.

Kyllä sitä nyt vain tukee kaikki modernin psykologian tutkimustulokset ja teoriat.

Tunnekasvattaja näkee moderneina vain ne tutkimustulokset ja teoriat jotka tukevat hänen omaa ajatteluaan.

Kasvatustieteilijöiden ja lapsipsykologien yhteisö Suomessa on niin pieni, ettei sinne mahdu kuin yksi kasvatusaate kerrallaan. Tällä hetkellä vannotaan sanoituksen nimeen, ja myöhemmin on sitten taas joku muu mihin uskotaan.

Tarkoitin moderneilla kylläkin 2000-luvun julkaisuja enkä sitä, että mieluisia valikoisi. Et ole tainnut perehtyä alaan. Tiede ja tutkimus ei perustu myöskään aatesuuntauksiin.

Kasvatustieteisiin en ole perehtynyt, joten siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kehityspsykologiaan olen.

Aika moni tieteenala perustuu koulukuntiin eli viime kädessä ideologioihin. Kasvatustiede, kehityspsykologia, kansantaloustiede, sosiologia, sukupuolentutkimus yms. ovat hyviä esimerkkejä tästä.

Arkkitehtuuri myös.

Minä olen sanonut komentelijalle, että nätisti pyytämällä saa, mutta huutamalla ei. Yleensä muutaman yrityksen jälkeen lapsi osaa kyllä myös pyytää sitten. Varsinkin kuopus 4v joka on luonteeltaan melkoisen räiskähteleväinen, taipuu lopulta aika nopeasti pyytämään. Esikoinen on rauhallisempi, mutta hän jää jumiin siihen tunnetilaan, eikä tahdo päästä yli, joten hänelle ei tämän tyylinen kasvatus toimi ollenkaan yhtä hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap tekee oikein kun lohduttaa itkevää lasta. Lapsen jättäminen yksin kielteisten tunteiden kanssa on vahingollista. Kun lapsi saa syliä ja lohdutusta vaikka ei aina käyttäydy aikuisen mielestä oikein, lapsi oppii että häntä rakastetaan siitä huolimatta.

Tuo "yksin jättäminen kielteisten tunteiden kanssa" on tunnekasvatuksen sanastoa, eikä tuollaista näkökulmaa puolustele oikein mikään muu kuin se tunnekasvatuksen ideologia itsessään.

Kyllä sitä nyt vain tukee kaikki modernin psykologian tutkimustulokset ja teoriat.

Tunnekasvattaja näkee moderneina vain ne tutkimustulokset ja teoriat jotka tukevat hänen omaa ajatteluaan.

Kasvatustieteilijöiden ja lapsipsykologien yhteisö Suomessa on niin pieni, ettei sinne mahdu kuin yksi kasvatusaate kerrallaan. Tällä hetkellä vannotaan sanoituksen nimeen, ja myöhemmin on sitten taas joku muu mihin uskotaan.

Tarkoitin moderneilla kylläkin 2000-luvun julkaisuja enkä sitä, että mieluisia valikoisi. Et ole tainnut perehtyä alaan. Tiede ja tutkimus ei perustu myöskään aatesuuntauksiin.

Kasvatustieteisiin en ole perehtynyt, joten siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kehityspsykologiaan olen.

Tiede ja tutkimus todellakin pohjautuvat aatesuuntauksiin. On aika pelottavaa, jos sitä ei edes huomaa.

Oletetaan, että kehityspsykologian alan tutkijaryhmä haluaisi tutkia mikä vanhemman toimintatapa edistää lapsen oppimista parhaiten. He vertailisivat aivokuvantamisen menetelmin kahta tilannetta, toisessa lasta kehutaan ja toisessa annetaan rangaistus. Ja ulos tulee dataa siitä, minkä verran oppimista indikoivia aivotason reaktioita ja muutoksia tapahtuu. Mikä tässä olisi sinusta ideologista ja aatesuuntaukseen perustuvaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap tekee oikein kun lohduttaa itkevää lasta. Lapsen jättäminen yksin kielteisten tunteiden kanssa on vahingollista. Kun lapsi saa syliä ja lohdutusta vaikka ei aina käyttäydy aikuisen mielestä oikein, lapsi oppii että häntä rakastetaan siitä huolimatta.

Tuo "yksin jättäminen kielteisten tunteiden kanssa" on tunnekasvatuksen sanastoa, eikä tuollaista näkökulmaa puolustele oikein mikään muu kuin se tunnekasvatuksen ideologia itsessään.

Kyllä sitä nyt vain tukee kaikki modernin psykologian tutkimustulokset ja teoriat.

Tunnekasvattaja näkee moderneina vain ne tutkimustulokset ja teoriat jotka tukevat hänen omaa ajatteluaan.

Kasvatustieteilijöiden ja lapsipsykologien yhteisö Suomessa on niin pieni, ettei sinne mahdu kuin yksi kasvatusaate kerrallaan. Tällä hetkellä vannotaan sanoituksen nimeen, ja myöhemmin on sitten taas joku muu mihin uskotaan.

Tarkoitin moderneilla kylläkin 2000-luvun julkaisuja enkä sitä, että mieluisia valikoisi. Et ole tainnut perehtyä alaan. Tiede ja tutkimus ei perustu myöskään aatesuuntauksiin.

Kasvatustieteisiin en ole perehtynyt, joten siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kehityspsykologiaan olen.

Aika moni tieteenala perustuu koulukuntiin eli viime kädessä ideologioihin. Kasvatustiede, kehityspsykologia, kansantaloustiede, sosiologia, sukupuolentutkimus yms. ovat hyviä esimerkkejä tästä.

Arkkitehtuuri myös.

Onko arkkitehtuuri varsinaisesti tiedettä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap tekee oikein kun lohduttaa itkevää lasta. Lapsen jättäminen yksin kielteisten tunteiden kanssa on vahingollista. Kun lapsi saa syliä ja lohdutusta vaikka ei aina käyttäydy aikuisen mielestä oikein, lapsi oppii että häntä rakastetaan siitä huolimatta.

Tuo "yksin jättäminen kielteisten tunteiden kanssa" on tunnekasvatuksen sanastoa, eikä tuollaista näkökulmaa puolustele oikein mikään muu kuin se tunnekasvatuksen ideologia itsessään.

Kyllä sitä nyt vain tukee kaikki modernin psykologian tutkimustulokset ja teoriat.

Tunnekasvattaja näkee moderneina vain ne tutkimustulokset ja teoriat jotka tukevat hänen omaa ajatteluaan.

Kasvatustieteilijöiden ja lapsipsykologien yhteisö Suomessa on niin pieni, ettei sinne mahdu kuin yksi kasvatusaate kerrallaan. Tällä hetkellä vannotaan sanoituksen nimeen, ja myöhemmin on sitten taas joku muu mihin uskotaan.

Tarkoitin moderneilla kylläkin 2000-luvun julkaisuja enkä sitä, että mieluisia valikoisi. Et ole tainnut perehtyä alaan. Tiede ja tutkimus ei perustu myöskään aatesuuntauksiin.

Kasvatustieteisiin en ole perehtynyt, joten siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kehityspsykologiaan olen.

Aika moni tieteenala perustuu koulukuntiin eli viime kädessä ideologioihin. Kasvatustiede, kehityspsykologia, kansantaloustiede, sosiologia, sukupuolentutkimus yms. ovat hyviä esimerkkejä tästä.

No kerrohan mihin ideologiaan sinusta 2000-luvun kehityspsykologia perustuu. Jos esität tuollaisen väitteen, on sinun kyettävä todentamaan ja perustelemaan se. Sillä näin asiaan perehtyneen näkökulmasta väitteesi on silkkaa höpöhöpöä.

Se perustuu positiiviseen kasvatukseen ja tunnekasvatukseen. Tai tarkemmin sanottuna se on perustunut siihen viimeiset noin kymmenisen vuotta. Itse ilmeisesti olet lähtenyt opinnoissa tästä nykynäkökulmasta, etkä siksi voi kuvitella, että ajattelu voisi myös perustua johonkin muuhun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suomessa pieniltä lapsilta vaaditaan ihan liikaa. Tietenkin on normaalia että 4v ei aina osaa käyttäytyä.

Minusta juuri päinvastoin. Ei kai kukaan ole väittänytkään, että ei ole normaalia, jos 4v ei osaa aina käyttäytyä. Mutta miten lapsi edes oppisi käyttäytymään, jos vanhempi ei ole vanhempi ja opeta oikeaa käytöstä? Suomessa katsotaan lasten huonoa käytöstä tosi paljon sormien läpi.

Suomessa odotetaan jo taaperoilta huomattavaa "reippautta"ja itsenäisyyttä. Lasta opetetaan olemaan pärjäävä, eikä kielteisiä tunteita opeteta käsittelemään.

Tietenkin vanhemmat täytyy opettaa mikä on oikein ja mikä väärin. Mutta yrittämällä tehdä lapsesta pikku aikuisen, ei sellainen onnistu.

Lapsen kasvatus on kuin koiran kouluttaminen.

Positiivinen ruokkii positiivista. Negatiivinen ruokkii negatiivista.

Mä haluaisin ehkä lähteä purkamaan tätä kieltämisen sijaan siitä että miksi lapsi kokee tarpeelliseksi komentaa. Oletteko kuinka paljon yrittäneet sanoittaa lapsen tarvetta komentaa ja mistä tunteista tarve lähtee? Ja voihan olla että lapsi tarvitsee vain toistoja käytöksen korjaamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mielestäni ap tekee oikein kun lohduttaa itkevää lasta. Lapsen jättäminen yksin kielteisten tunteiden kanssa on vahingollista. Kun lapsi saa syliä ja lohdutusta vaikka ei aina käyttäydy aikuisen mielestä oikein, lapsi oppii että häntä rakastetaan siitä huolimatta.

Tuo "yksin jättäminen kielteisten tunteiden kanssa" on tunnekasvatuksen sanastoa, eikä tuollaista näkökulmaa puolustele oikein mikään muu kuin se tunnekasvatuksen ideologia itsessään.

Kyllä sitä nyt vain tukee kaikki modernin psykologian tutkimustulokset ja teoriat.

Tunnekasvattaja näkee moderneina vain ne tutkimustulokset ja teoriat jotka tukevat hänen omaa ajatteluaan.

Kasvatustieteilijöiden ja lapsipsykologien yhteisö Suomessa on niin pieni, ettei sinne mahdu kuin yksi kasvatusaate kerrallaan. Tällä hetkellä vannotaan sanoituksen nimeen, ja myöhemmin on sitten taas joku muu mihin uskotaan.

Tarkoitin moderneilla kylläkin 2000-luvun julkaisuja enkä sitä, että mieluisia valikoisi. Et ole tainnut perehtyä alaan. Tiede ja tutkimus ei perustu myöskään aatesuuntauksiin.

Kasvatustieteisiin en ole perehtynyt, joten siihen en osaa ottaa kantaa, mutta kehityspsykologiaan olen.

Aika moni tieteenala perustuu koulukuntiin eli viime kädessä ideologioihin. Kasvatustiede, kehityspsykologia, kansantaloustiede, sosiologia, sukupuolentutkimus yms. ovat hyviä esimerkkejä tästä.

No kerrohan mihin ideologiaan sinusta 2000-luvun kehityspsykologia perustuu. Jos esität tuollaisen väitteen, on sinun kyettävä todentamaan ja perustelemaan se. Sillä näin asiaan perehtyneen näkökulmasta väitteesi on silkkaa höpöhöpöä.

Se perustuu positiiviseen kasvatukseen ja tunnekasvatukseen. Tai tarkemmin sanottuna se on perustunut siihen viimeiset noin kymmenisen vuotta. Itse ilmeisesti olet lähtenyt opinnoissa tästä nykynäkökulmasta, etkä siksi voi kuvitella, että ajattelu voisi myös perustua johonkin muuhun.

Pyysin sinua todentamaan ja perustelemaan väitteesi. Missä ne sinun perustelut on? Muutama lähdeviite riittää, jos et jaksa kirjoittaa perusteluja auki. Sillä jos sinulla ei ole osoittaa mitään dataa väitteesi tueksi, on väite höpöhöpöä.

Totta kai vanhemmasta on kivempi olla kiva vanhempi. Tehdä asiat hyvän kautta ja nähdä lapsen tunteet ja käytös positiivisena. Ei kukaan todennäköisesti nauti saadessaan olla tarpeen tullen jämäkkä, kieltävä vanhempi, jonka täytyy joskus vain tehdä toisin kuin lapsi haluaa. Vaikka se olisi viime kädessä sille lapselle parempi.

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kasvatus on kuin koiran kouluttaminen.

Positiivinen ruokkii positiivista. Negatiivinen ruokkii negatiivista.

Mitä jos vanhempi yrittää olla positiivinen ja lapsi on silti negatiivinen?

Vierailija kirjoitti:

Totta kai vanhemmasta on kivempi olla kiva vanhempi. Tehdä asiat hyvän kautta ja nähdä lapsen tunteet ja käytös positiivisena. Ei kukaan todennäköisesti nauti saadessaan olla tarpeen tullen jämäkkä, kieltävä vanhempi, jonka täytyy joskus vain tehdä toisin kuin lapsi haluaa. Vaikka se olisi viime kädessä sille lapselle parempi.

Ei positiivinen kasvatus tai tunnekasvatus tarkoita ollenkaan sitä, että olisi aina kiva vanhempi tai että ei kieltäisi lasta ja tuottaisi lapselle kieltämällä pettymyksiä. Olet ymmärtänyt asiat ihan väärin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen kasvatus on kuin koiran kouluttaminen.

Positiivinen ruokkii positiivista. Negatiivinen ruokkii negatiivista.

Mitä jos vanhempi yrittää olla positiivinen ja lapsi on silti negatiivinen?

Siinä tapauksessa lapsi todennäköisesti on erityislapsi ja tarvitsee diagnoosin adhd:sta tms. ;-)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai vanhemmasta on kivempi olla kiva vanhempi. Tehdä asiat hyvän kautta ja nähdä lapsen tunteet ja käytös positiivisena. Ei kukaan todennäköisesti nauti saadessaan olla tarpeen tullen jämäkkä, kieltävä vanhempi, jonka täytyy joskus vain tehdä toisin kuin lapsi haluaa. Vaikka se olisi viime kädessä sille lapselle parempi.

Ei positiivinen kasvatus tai tunnekasvatus tarkoita ollenkaan sitä, että olisi aina kiva vanhempi tai että ei kieltäisi lasta ja tuottaisi lapselle kieltämällä pettymyksiä. Olet ymmärtänyt asiat ihan väärin.

No mitä se sitten on?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Totta kai vanhemmasta on kivempi olla kiva vanhempi. Tehdä asiat hyvän kautta ja nähdä lapsen tunteet ja käytös positiivisena. Ei kukaan todennäköisesti nauti saadessaan olla tarpeen tullen jämäkkä, kieltävä vanhempi, jonka täytyy joskus vain tehdä toisin kuin lapsi haluaa. Vaikka se olisi viime kädessä sille lapselle parempi.

Ei positiivinen kasvatus tai tunnekasvatus tarkoita ollenkaan sitä, että olisi aina kiva vanhempi tai että ei kieltäisi lasta ja tuottaisi lapselle kieltämällä pettymyksiä. Olet ymmärtänyt asiat ihan väärin.

No mitä se sitten on?

Tarkoitan siis, että miten se sitten eroaa ns. tavallisesta kasvatuksesta (ei-positiivisesta)?

Koiria koulutetaan positiivisen vahvistamisen kautta, eli toivottu käytös palkitaan heti, ei-toivottu jätetään huomiotta. Tämä toimii erinomaisesti, ja uskon, että tämä malli toimisi lapsillekin.