Komentava lapsi?
Neljävuotiaani komentaa (minua) aivan koko ajan, ihan pienissä asioissakin. Kysyisin mielipiteitä mistä voi johtua ja miten sen saisi loppumaan. En ole antanut lapsen määräillä vaan asiat tehdään kuten sanon. Eli komentamalla ei ole koskaan saanut tahtoaan läpi. Olen tietenkin myös kieltänyt komentamisen, selittänyt lukuisia kertoja, että sillä tavalla ei saa haluamaansa jne. Olen myös ollut reagoimatta komentamiseen.
Kommentit (172)
avuttomat vanhemmat jos lapsi komentaa ja keneltä oppinut, peiliin katsomisen paikka
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole vaan sitkeästi reagoimatta. Sitten kun puhuu nätisti niin annat heti hyvää palautetta. Saattaa vaatia muutaman tuhatta toistoa...
Kun olen reagoimatta niin lapsi lisää tehoa ja komentaa aina vain kovemmalla äänellä. Kun en siihenkään reagoi niin lopulta alkaa kiukkuitku. Kun en siihenkään reagoi niin alkaa lohduton pettymysitku, ja silloin täytyy kyllä jo lohduttaa. Vaikka ei tietenkään edelleenkään saa asiaa, mistä alunperin komensi. Ap
Voithan vaikka ottaa heti syliin ja kysyä, että sanoitko "äiti kiltti, saisinko...".
Voi tehdä siitä hauskan asian.
Kun omat lapseni hairahtuivat vaatimaan jotain komentoäänellä esim. "leipää!", vastasin, että "äiti kiltti, saisinko leipää". Ja sieltä se oikea sanamuoto tuli - ja voileipä myös. :D
Nyt on menossa vaihe "mummi kiltti...". On toiminut meillä.
Jännä että täällä jengi ajattelee lapsen olevan jotenkin viallisesti kasvatettu jos omaa tahtoa. Suomalaisten lapsikäsityksen mukaan lapsen on oltava hiljainen ja alistuva niin on hyvät vanhemmat...
Tosi asia on kuitenkin että joustamattomuudella et kasvata joustavia lapsia. Sain käsityksen että AP pitää rajat ja hänen lapsi ilmeisesti omaa samanlaisen temperamentin. Ei sulla ole mitään hätää jos pidät turvalliset rajat. Tuohon ikään kuuluu että lapsi alkaa ottaa pikkuhiljaa etäisyyttä lapseen. Ja sinä tunnet lapsen, jos itkee oikeasti niin tottakai lohdutat koska se lisää lapsen itsesäätelytaitoja. Hän saa myös viestin että vaikka olette erimieltä niin silti hänellä on turvallinen kiintymys sinuun.
Hei ap, se hänen käyttäytymismalli on suoraan sinulta itseltäsi. Kerroit aloituksessasi, että kaikki tehdään niinkuin sanoin.
Terve lapsi on yleensä oppivainen . Vai haluatko , että hänestä olisi tullut sellainen kaikkien jyrättävä lammas.
Vierailija kirjoitti:
Mikä se "Nepsy" on, kun ei ole sitä Vauva-sanakirjaa?
Et siis osaa googlailla. Uskomatonta! Siis- kysy , mitä tarkoittaa nepsy.
Nelivuotiaan uhmaikä! Itsenäistymiskausi, joka koettelee vanhempien hermoja. Kyllä se ohi menee, luot vaan turvallisen ilmapiirin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ole vaan sitkeästi reagoimatta. Sitten kun puhuu nätisti niin annat heti hyvää palautetta. Saattaa vaatia muutaman tuhatta toistoa...
Kun olen reagoimatta niin lapsi lisää tehoa ja komentaa aina vain kovemmalla äänellä. Kun en siihenkään reagoi niin lopulta alkaa kiukkuitku. Kun en siihenkään reagoi niin alkaa lohduton pettymysitku, ja silloin täytyy kyllä jo lohduttaa. Vaikka ei tietenkään edelleenkään saa asiaa, mistä alunperin komensi. Ap
Voithan vaikka ottaa heti syliin ja kysyä, että sanoitko "äiti kiltti, saisinko...".
Voi tehdä siitä hauskan asian.
Kun omat lapseni hairahtuivat vaatimaan jotain komentoäänellä esim. "leipää!", vastasin, että "äiti kiltti, saisinko leipää". Ja sieltä se oikea sanamuoto tuli - ja voileipä myös. :D
Nyt on menossa vaihe "mummi kiltti...". On toiminut meillä.
Näinpä.
Meillä 4v myös kovasti yrittää komentaa huutamalla, että tuo sitä tai anna tätä.
Yleensä korjaan, että "rakas äitimuori, voisitko antaa..." ja sitten meitä molempia jo vähän naurattaa.
Voiko olla, että joku muu lapsen lähipiirissä tapaa komentaa?
Meillä alkanut komentaminen ja huutaminen viimeaikoina. Samaan aikaan lasta on hoitanut muuten fiksu, kyvykäs ja lasten kanssa osaava ihminen. Huutaminen ( kovaan ääneen ja selvästi vaativaan sävyyn vaatiminen) liittyy tilanteisiin joissa minä ja lapseni olemme ennen toimineet toisin.
Minä pyysin, lapsi kiukutteli ja homma laukesi 10min jälkeen. Uudestaan ei koskaan tarvinnut samaa käydä läpi. Ei itkua. Mukelo funtsi ja asia oli ok.
Nyt ruokailutilanteissa ( ja muissa mitkä aiheuttaa aikuiselle stressiä) lapsi joutuu kestämään tätä onnetonta huutajaa ja se näkyy lapsen käytöksessä. Lapsi huutaa toisessa tilanteessa tai sanoo rumasti. Ihan seurausta tästä hoitajasta.
Nillittäjät: Olen pyytänyt tätä aikuista lopettamaan huutamisen. Toista apua ei ole. Ja yritän ratkaista asian niin, että tämä järjestely loppuu. Sanoin, että kukaan (ihminen) ei maista, jos joka aterialla huudetaan että täytyy maistaa. Aikuisten on vaikea nähdä olevansa väärässä tai kohtuuttomia, jos yrittävät parhaansa ja parhain aikein. Perustelu häneltä "on hyvä että lapsi saa kokemusta erilaisesta tavasta toimia". Emm, ai tämä on hyvä?
Että 3,5v ja komentaminen on ihan "uutta" arkea, täälläkin.
"Paitsi että sitten se lapsi ei suostu menemään sänkyyn tai karkaa sängystä, ei avaa suutaan hampaiden pesua varten ja ruokapöydässä vaan murjottaa eikä syö mitään. Eikä vanhempi mahda tälle mitään, koska lapsen pakottaminen on väkivaltaa josta tulee lasu."
No meillä yritti pompottaa kun olin sairauden vuoksi hetken toipilaana. Heti alkoi vedätysyritys.
Sitten, jos niitä ei vielä ole, kannattaa luoda säännöt minkä mukaa toimitaan. Kiittää suoraan kun on toiminut hyvin. Ja antaa valita haluaako hammasongelmat (valitse miten graafinen ilmaisu tarvitaan) vai pestäänkö, ja pidä aina sama pesurutiini. Sairaana säännöistä ei voinut aina pitää kiinni - siksi testasi vedätystä.
Maistaminen pitää myös kehua, ja ruokarytmillä selviää jos lounas ei maistu ( kokonaan), tulee välipala, iltaruoka jne... mutta rohkeus maistaa pitää opetella. Näytä mallia? Kasvata pinnaa? Relaa töissä että jaksat arvokkaintasi, lastasi.
Huutamalla saat lapsen joka huutaa takaisin.
Lapsi matkii isäänsä tai muuta aikuista, jonka annat komentaa itseäsi. Vuorovaikutus on muutakin kuin lapsen suuntaan tapahtuvaa. He havainnoivat herkästi ja omaksuvat tapoja aikuisilta.
Ap, komentaako miehesi sinua? Onko lapsesi poika? Käytätkö h untua?
Ne psyykkiset ongelmat -lapsi.