Jos taiteellisesti täysin lahjaton läheinen esittelee jatkuvasti töitään ja kärttää palautetta, pitäisikö olla raadollisen rehellinen vai pitää turpa visusti kiinni?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia tekemisissään olivat sitten ammattilaisia tai ei. Jokainen meistä kaipaa välillä positiivista palautetta, kannustusta tekemisistään, se tuo iloa elämään. Suomessa on iloton ja ankea ilmapiiri mm. sen takia, että ihmiset panttaavat niitä kehuja jostain kumman syystä. Ei se paljoa vaadi eikä ota itseltä mitään pois, jos muutaman kannustavan sanan sanoo lähimmäiselleen.

Jos vain kehutaan, vaikka olisi sysipaska, se on karhunpalvelus sille tekijälle. Rakentava kritiikki auttaisi parantamaan työn jälkeä, jos tekijä on tosissaan ja haluaa kehittyä. Sen kritiikin kanssa voi sitten antaa myös kehuja siitä, mikä työssä on hyvää.

Oletko siis ammattilainen joka pystyy arvioimeen sysipaskuuden? Jos et, niin olet kuin kuka tahansa tavan tallaaja, jolla on joku mielipide, ja täten mielipiteesi ei ole juuri minkään arvoinen.

Olen, ja joudun ajoittain luovimaan samanlaisessa viidakossa kuin ap, eli sanalla sanoen huonoja töitä tuodaan näytille ja sen rakentavan kritiikin lomassa minun täytyisi löytää niistä myös jotain kehuttavaa. Se on välillä aika himskatin hankalaa.

Kuten sanottu, ammattiainen on eri asia. Onko ap siis ammattilainen? Ap:n casestahan tässä puhutaan eikä sinun.

Kun mikään vastaus ei kelpaa, on vaan pakko saada riidellä vain riitelemisen ilosta.

Eli aloitukseen ei sinulla mitään sanottavaa, kunhan yrität haastaa riitaa siinä onnistumatta täysin aiheen vierestä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa ihmisistä on keskinkertaisia tekemisissään olivat sitten ammattilaisia tai ei. Jokainen meistä kaipaa välillä positiivista palautetta, kannustusta tekemisistään, se tuo iloa elämään. Suomessa on iloton ja ankea ilmapiiri mm. sen takia, että ihmiset panttaavat niitä kehuja jostain kumman syystä. Ei se paljoa vaadi eikä ota itseltä mitään pois, jos muutaman kannustavan sanan sanoo lähimmäiselleen.

Jos vain kehutaan, vaikka olisi sysipaska, se on karhunpalvelus sille tekijälle. Rakentava kritiikki auttaisi parantamaan työn jälkeä, jos tekijä on tosissaan ja haluaa kehittyä. Sen kritiikin kanssa voi sitten antaa myös kehuja siitä, mikä työssä on hyvää.

Oletko siis ammattilainen joka pystyy arvioimeen sysipaskuuden? Jos et, niin olet kuin kuka tahansa tavan tallaaja, jolla on joku mielipide, ja täten mielipiteesi ei ole juuri minkään arvoinen.

Aikamoista yleisön dissaamista. Olen joskus lukenut, kuinka kustannustoimittajat törmäävät kirjoittajiin, jotka kuvittelevat kirjoittavansa aivan tietyille ihmisille, valituille. Tässä on samaa henkeä. Rupusakki pysyköön erossa.

Koita nyt päättää onko yhden ammattitaidottoman ihmisen mielipide tärkeä vai eikö ole, jos tarkoitus on tehdä taidetta elääkseen.

Ohitit tarkoituksella jutun pointin eli sen, että edeltävässä kommentissasi yritit rajata mielipiteiden merkityksen vain ns. asiantuntijoihin. 

Se on ylimielistä kuten on myös se, että juuri sinä voisit määritellä muidenkin taidettaan muille näyttävien puolesta millaisia mielipiteitä niistä saa esittää. Et sinä ole siinä asemassa, et oman taiteesi etkä muiden taidetta harrastavien ihmisten puolesta. Ilman yleisöä, keskustelua, monia mielipiteitä ei edes ole mitään taidetta. Sitten on kyse terapiasta, ei taiteesta, ja terapiatöitähän ei kannata näyttää muille kuin terapeutille.

Toki oikea taiteilijakin voi olla välillä terapian tarpeessa. Myös kritiikin suhteen, että voisi jälleen asettaa sen oikeaan yhteyteensä. Sen sijaan ihminen, joka ei ymmärrä taiteen olevan avointa, keskustelulle, mielipiteille ja tunteille, ei ole taiteen puolella ensinkään. Ihmisen puolella voi olla, ylisuojelevuudessaan.

En lukenut kuin ekan lauseen, koska loppu on varmaan myös täysin asiaan kuulumatonta omien tunteidesi projisointia. Mutta ei, ei noin. Yhden ihmisen mielipiteellä ei ole mitään merkitystä taiteilijalle. Paitsi jos tämä yksi henkilö on alan asiantuntija ja osaa kommentoida rakentavasti ja antaa täsmällistä palautetta. 

Vierailija kirjoitti:

Oudon moni täällä ei tunnu nyt tajuavan koko aloitusta. Siinä sanotaan, että kirjoittajasta tuntuu vaivaannuttavalta ja ikävältä, että häneltä pyydetään palautetta, ja silti puolet vastauksista on tyyliä "onko pakko lytätä ja haukkua, kuka sinä luulet olevasi mitään sanomaan?" Noinko vaikea on sisäistää parin rivin tekstistä se oleellinen?

Siksipä ap:lle on neuvottukin täysin oikein, että jäävää itsensä palautteenantajana, koska siitä ei tunnu aiheutuvan kummallekaan mitään hyvää, pelkästään pahaa mieltä.

Vierailija kirjoitti:

Ei "taiteellisille" voi oikeasti sanoa mielipidettään. Kaveri joka soittaa bändissä pyysi minua heidän keikalleen.

Keikan jälkeen tuli kysymään mielipidettäni. Suuttui mielipiteestäni. Siis mitä hemmettiä. Olisi tullut ja sanonut vaikka että kehu nyt tms. 

Tämän takia ei koskaan kannata lotkauttaa kavereiden mielipiteille korvaansa. Jos joku ei tykkää black metallista, niin on ihan turha pyytää tulemaan keikalle kuuntelemaan, ja sitten pahoittaa mielensä kun toinen ei täysin ennalta arvattavasti tykännyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taiteessa ja nimenomaan kaupallisessa sellaisessa ei välttämättä teknisellä taidokkuudella ja osaamisella olekaan niin suurta merkitystä. Tämä unohtuu tähän ketjuun kommentoivilta. Yleensä aitous, persoona ja persoonallisuus myy ja hyvä sellainen. Ihmiset hullaantuvat nimenomaan persoonaan esim. muusikkohan myy lähinnä niin naurettavaa kuin onkin niin itseänsä. Toiset onnistuvat siinä ja myyvät miljoonia. Toisia ei kukaan huomaa vaikka tekevät taidokasta ja teknisesti pätevää kamaa. He hukkuvat massaan persoonattomuudellaan....

Siinäpä se, taide ei ole pelkästään taitoa, vaan siinä pitää olla ajatus ja sisältö. Kaupallinen taide kyllä usein on sinänsä taidokasta, mutta siinä ei oikein ole mitään muuta kuin muotoa ja se on sisällön osalta aika tyhjää.

Sitten on toki kyynisiä kustantajia ja galleristeja (esimerkiksi), jotka suosivat somesta tuttuja tekilöita, vaikkeivät ne nyt kovin ihmeellisiä olisikaan, mutta heillä on on jo valmis yleisö.

Ei se ole kyynisyyttä, vaan taiteella ansaitaan oma leipä siinä missä muissakin ammateissa.

Ihmettelen keskustelun henkeä sikäli, ettei monissakaan kommenteissa tunnu olevan ymmärrystä siitä mikä ero on taiteen tekemisessä työnä ja harrastuksena. Jos kaupittelet töitäsi muille, olet alueella missä yleisön mielipiteellä on suuri merkitys eikä sitä voi hallita. On suunnattoman lapsellista odottaa, että muut vain kehuisivat työtä, jota olet myymässä. Silloin kyseessä on ihminen, josta ei ikinä tule taiteilijaa.

Ei se taiteilijalta ole kyynistä, vaan niiltä taiteen portinvartijoilta, jotka pyrkivät välttelemään tarpeellisiakin riskinottoja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Harrastelijalle sanoisin, että hänellä on hyvä harrastus eikä oikeastaan mielipiteillä pitäisi olla kamalasti väliä. Jos tekee sitä omaksi ilokseen. Toisaalta myös myytäväksi tuotettu taide on ostajista kiinni. Ja vetoaisin siihen, ettei mielipiteeni siinäkään ratkaise. Tekisin toki nätisti selväksi, etten itse ole kiinnostunut hankkimaan maalauksia kotiini.

Käytännössähän se menee niin, että kun joku tunnettu, varakas taiteenkerääjä ostaa jonkun taide-esineen tai maalauksen korkealla hinnalla, niin silloin tämän taiteilijan arvostus nousee ja sen mukana hänen muistakin taideteoksista maksetaan parempaa hintaa.

Huoh. No ei mene.

Kyllä menee. 

Esimerkiksi kun taidehuutokaupassa on myytävänä joku taulu, jonka entinen omistaja on ollut tunnettu taiteenkeräilijä, niin taulusta huudetaan korkeampi hinta kuin jonkun pienituloisen vanhuksen kuolinpesästä myyntiin tuodusta esineestä.

Taidehuutokaupan arvo on vain pieni osa taiteen kaupallisen arvon määräytymisestä. Mielipiteeesi on vain pöljä, sorry. 

Kyllä näiden arvostettujen taidehuutokauppaa harjoittavien yritysten julkinen kuva ja taideteoksen entisen omistajan maine vaikuttavat suuresti taideteoksen hintaan huutokaupassa. Siitä on useita kymmeniä esimerkkejä olemassa.

Taitelija on ihminen. Mutta kaikki ihmiset eivät ole taitelijoita. Eivätkä myöskään puuseppiä, aarporaajia tai bussikuskeja. Ammattilaiset ja harrastelijat ovat yleensä eri porukkaa, mutta joskus hyvä harrastelija peittoaa huonon ammattilaisen. Taiteessakin.

Vierailija kirjoitti:

Monesti kehu on karhunpalvelus. Kehuin kaverin musiikkia vaikka laulaa hän ei osaa. Hän jakoi sitten niitä kappaleitaan sos mediassa joka paikassa ja oma wu piipitti jatkuvasti niitä, jotka olisi pitänyt kuunnella ja kehua läpi. Se rakentava kritiikki ei mennyt koskaan läpi, vaikka moni sitä antoi. Lopulta yhdeltä hänen ystävältään meni hermo ja kommentoi kännipäissään että tuo äänesi ei kyllä mitenkään häävi ole.

Siihen loppui niiden videoiden tulo, onneksi. Kerran viikossa olisi sietänytkin, mutta kolme päivään oli yhtä riesaa.

Minulla on ollut samanlainen tilanne.

Olen laulanut ja tehnyt musiikkia suht vakavissani, mutten kuitenkaan ammatikseni, eli en voi vedota siihen etten ymmärtäisi laulamisesta mitään tai että olisin niin ammattilainen että veloittaisin ajastani/mielipiteistäni (tms).

Ulkomaalainen kaverini alkoi yhdessä vaiheessa tehdä karaokevideoita, linkitti niitä yksityisesti minulle ja pyysi palautetta. Ohut lauluääni kulki kolmen vierekkäisen sävelen väliä täysin eri sävellajissa kuin taustalla oleva musiikki. Kun toinen kerta toisensa jälkeen kysyy lauluäänestään: "Mitä pidit? Eikö olekin hyvä?" niin on hyvin vähän sellaista, mitä asian vierestä voi enää keksiä. Normaalille huonolle laulajalle sanoisin että hyvä hyvä, jatka vaan harjoittelua. Mutta harjoittelusta ei ole juurikaan apua, jos sävelkorva puuttuu kokonaan, niin ettei kuule että laulu ja taustamusiikki ovat keskenään täysin eri paria.  Lopulta luovutin ja annoin ymmärtää että laulut ovat ihan ok. Joten hän laittoi kaikki videonsa julkisiksi ja sai Internetiltä massiivisen tyrmäyksen. 

Hän oli palautteesta luonnollisesti järkyttynyt, poisti kaikki videot, kääntyi puoleeni ja kysyi miten tämä on mahdollista, voitko uskoa mitä ihmiset sanoivat?? Tästä on jo sen verran kauan aikaa etten enää muista mitä vastasin, mutta sen muistan että hikikarpalot kieriskelivät otsaltani...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monesti kehu on karhunpalvelus. Kehuin kaverin musiikkia vaikka laulaa hän ei osaa. Hän jakoi sitten niitä kappaleitaan sos mediassa joka paikassa ja oma wu piipitti jatkuvasti niitä, jotka olisi pitänyt kuunnella ja kehua läpi. Se rakentava kritiikki ei mennyt koskaan läpi, vaikka moni sitä antoi. Lopulta yhdeltä hänen ystävältään meni hermo ja kommentoi kännipäissään että tuo äänesi ei kyllä mitenkään häävi ole.

Siihen loppui niiden videoiden tulo, onneksi. Kerran viikossa olisi sietänytkin, mutta kolme päivään oli yhtä riesaa.

Minulla on ollut samanlainen tilanne.

Olen laulanut ja tehnyt musiikkia suht vakavissani, mutten kuitenkaan ammatikseni, eli en voi vedota siihen etten ymmärtäisi laulamisesta mitään tai että olisin niin ammattilainen että veloittaisin ajastani/mielipiteistäni (tms).

Ulkomaalainen kaverini alkoi yhdessä vaiheessa tehdä karaokevideoita, linkitti niitä yksityisesti minulle ja pyysi palautetta. Ohut lauluääni kulki kolmen vierekkäisen sävelen väliä täysin eri sävellajissa kuin taustalla oleva musiikki. Kun toinen kerta toisensa jälkeen kysyy lauluäänestään: "Mitä pidit? Eikö olekin hyvä?" niin on hyvin vähän sellaista, mitä asian vierestä voi enää keksiä. Normaalille huonolle laulajalle sanoisin että hyvä hyvä, jatka vaan harjoittelua. Mutta harjoittelusta ei ole juurikaan apua, jos sävelkorva puuttuu kokonaan, niin ettei kuule että laulu ja taustamusiikki ovat keskenään täysin eri paria.  Lopulta luovutin ja annoin ymmärtää että laulut ovat ihan ok. Joten hän laittoi kaikki videonsa julkisiksi ja sai Internetiltä massiivisen tyrmäyksen. 

Hän oli palautteesta luonnollisesti järkyttynyt, poisti kaikki videot, kääntyi puoleeni ja kysyi miten tämä on mahdollista, voitko uskoa mitä ihmiset sanoivat?? Tästä on jo sen verran kauan aikaa etten enää muista mitä vastasin, mutta sen muistan että hikikarpalot kieriskelivät otsaltani...

Tuollaiseen voisi auttaa Singstar tai vastaava. Silloin oma sävelkorva voisi hahmottua. En tiedä onko sellaisiakin, jotka eivät uskoisi tuloksia vaan kuvittelisivat, että kyse on ohjelmiston virheestä, tulkinnasta, äänen erilaisuudesta tms. Silloin tilanne voi olla menetetty.

Vierailija kirjoitti:

Tuollaiseen voisi auttaa Singstar tai vastaava. Silloin oma sävelkorva voisi hahmottua. En tiedä onko sellaisiakin, jotka eivät uskoisi tuloksia vaan kuvittelisivat, että kyse on ohjelmiston virheestä, tulkinnasta, äänen erilaisuudesta tms. Silloin tilanne voi olla menetetty.

Joo, tuon tapahtuman jälkeen googlettelin asiaa ja sain tietää Singstarista. Se olisi tosiaan ollut hyvä ratkaisu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos tykkää leipoa, mutta ei ole mestarikokki, haukutko nekin tekeleet päin naamaa? Tai jos toinen esittelee sinulle kotiaan jonka on sisustanut omasta mielestään kauniisti, lähdetkö haukkumaan vai ymmärrätkö että ihmisillä voi olla erilainen kauneuden taju?

No jos kokki tai sisustaja kärttää toistuvasti palautetta tekemisistään ja uumoilee ryhtyvänsä sen perusteella ravintolanpitäjäksi tai sisustussuunnittelijaksi, katteeton ylistäminen olisi karhunpalvelus. Outoa, miten vaikea ihmisten on ymmärtää, mitä aloituksessa sanotaan.

Aloituksessa ei millään lailla edes vihjata, että ko. taiteenharrastaja olisi ryhtymässä ammattitaiteilijaksi. Hän pyytää vain palautetta. Luitkohan nyt saman aloituksen kuin me muut?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän tällainen tilanne. Läheinen suunnittelee myyvänsä taidettaan ja tekevänsä itse jotain tuotteita ja myyvänsä niitä verkossa ja markkinoilla. Hän ei suoraan sanottuna ole lahjakas. Hänen tekeleensä ovat kuin kenen tahansa askartelukerholaisen tekemiä. Mä olen hienovaraisesti kysellyt, onko hän varma että kannattaa lähteä myymään, kun saman alan yrittäjiä on niin paljon, ja siitä tulee myös kuluja. Mutta hän on niin innostunut ettei ota kuuleviin korviinsa. Siinä hän tietysti oppii kun kauppa ei käy, mutta mua säälittää jo etukäteen. En ole raaskinut sanoa että sun lahjasi eivät riitä kaupalliseen tuotantoon, vaan olen kysyttäessä antanut niitä

ympäripyöreitä "ihan kiva" mielipiteitä. En ole hyvä valehtelemaan, joten todellinen mielipiteeni näkyy varmaan naamastani, mutta sekään ei ole läheiseeni vaikuttanut.

Vaikea tilanne.

Lohduta itseäsi sillä että monen nykyään arvostetun taiteilijan teokset on aikanaan tyrmätty noilla samoilla sanoilla.

Aivan :D Myös kaikki menestyskirjailjat on hylätty kustantamoissa joten se että palaute on huonoa, todistaa neroudesta.

Ei kaikkia. Mutta esim JK Rowling sai monta kertaa huonoa palautetta ensimmäisestä Potterista ja meni pitkään ennenkuin joku suostui julkaisemaan.

Levy-yhtiö tyrmäsi Beatlesit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun sijassasi ap miettisin miksi tämä taideharrastus herättää noin voimakkaan halun osoittaa läheiselle paikkansa. Totta on että taide herättää tällaisen halun monissa ihmisissä, olen sen huomannut.

Yleensä läheiseltä haetaan kannustusta ja tukea, ei niinkään kritiikkiä. Jos ap ei itse ole alan ammattilainen, en usko että häneltä toivotaan asiantuntijan mielipiteitä koska ei hän niitä kykene antamaan. Eikä läheiset ole sitä varten. Vaan siksi että heiltä saa voimaa ja hyvää oloa. Valitettavasti vain monilla on omasta mielestään niin päteviä neuvoja että eivät millään malta olla niitä jakamatta, ymmärtävät asiasta jotain tai eivät.

Aloittaja haluaisi pitää mielipiteensä omana tietonaan eli hänellä on päinvastainen ongelma kuten itsellänikin oli. 

Mielenkiintoista, miten palautetta pyytävän aggressio herää heti, jos teoksesta ei pystykään antamaan myönteistä palautetta. Sekin on vahva merkki harrastelijassa,  mikä tekee näistä juuri niin vaikeita käsitellä. Oma teos on kuin lapsi, ei työtä, jota voi kehittää ja arvioida muiden palautteen perusteella. Juuri tämä viimeksi mainittu saa aikaan, että näihin ihmisiin helposti ottaa etäisyyttä. Eikö sitä palautetta voi kysyä muilta, jos kerran se ystävä ja sukulainen ei mistään mitään kuitenkaan ymmärrä? Kuten ei tarvitsekaan.

Ei siinä ole mitään ihmeellistä jos "aggressio" herää kritiikistä. Yleensä läheiseltä odotetaan tukea ja minusta sitä saa hyvällä syyllä odottaakin. Jos läheinen kieltää tuen, on ihan ymmärrettävää loukkaantua.

Kritiikistä loukkaantuminen ei ole mikään harrastelijan merkki. Ammattilaisetkin vetävät usein herneen nenään esim kustannustoimittajan muutosehdotuksista tai taidekriitikon arvioista.

Jos ei halua palautetta vaan tukea niin sitten on varmaan parempi sanoa, että ei halua palautetta vaan tukea. Voin ihan hyvin iloita siitä, että ihmisellä on harrastus, mutta sillä ei ole mitään tekemistä palautteen kanssa.

Minulta ainakaan läheisten ei tarvitse pyytää tukea vaan älyän antaa sitä ihan pyytämättä. Palautteenkin annan aina positiivisessa hengessä.

Eli mitä nyt tarkalleen ottaen yrität sanoa? Horinasi ei liity aloitukseen enää mitenkään.

Yritä nyt muistaa käytöstavat vaikka netissä oletkin.

Eli et ole enää ihan varma itsekään?

Nyt kyllä jo sivullinenkin ihmettelee, mikä sua riipii. Mistä sä puhut, kuka ei ole varma mistä?

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ap ei itse vain tajua tyylisuuntaa jota joutuu arvostelemaan ja leimaa työt siksi heikoiksi.

Eikä ne tietäjätkään aina tiedä. Nauratti, kun eräs taidepiireissä aktiivinen toimija analysoi ja kehui hyvin ammattimaisesti erästä naivistista taulua seinälläni. Sattui olemaan 7-vuotiaan poikani vesiväritöherrys jonka olin kehystänyt muistoksi itselleni.

Mä aloin itsekin miettiä, että mistä ap on niin varma, että työt on huonoja, kun ei kerran ole mikään asiantuntija. Kukaties ne on aivan loistavia!

Vierailija kirjoitti:

olen tässä ollut "taidekriitikkona" sekä 5v. vekaralle että 95v. dementoituneelle isomummolle, joka osallistuu hoivalaitoksen taidepiiriin ja joka nuorena oli hyvä piirtäjä ja kulttuuri-ihminen, mutta nykyään taso ainakin maallikon silmin, on 5v. vekaran tasoa.

Suhtaudun avoimen uteliaasti kummankin taiteeseen. keskustellaan paljon teoksen sanomasta tyyliin: tuo hahmo on surullisen näköinen, mitä olet halunnut kertoa sllä?

Olen myös "koukussa" esim. youtuben videoihin, joissa taidekriitikot analysoivat taidetta. Lähinnä he analysoivat taiteen mestariteoksia mutta olen oivaltanut heiltä, että taide on "kieli". Se on sanomatonta sanomaa alitajunnasta. Voisit saada heiltä vinkkejä.

Älä siis suhtaudu taiteeseen vain tyyliin: onko tämä mielestäsi "hyvä" tai "huono" ja ostaisinko tämän seinälleni.

Hei nuo YouTuben videot kiinnostaa kovasti. Olisko jotain vinkkiä nimistä tai hyvistä hakusanoista?

Vierailija kirjoitti:

Harrastelijalle sanoisin, että hänellä on hyvä harrastus eikä oikeastaan mielipiteillä pitäisi olla kamalasti väliä. Jos tekee sitä omaksi ilokseen. Toisaalta myös myytäväksi tuotettu taide on ostajista kiinni. Ja vetoaisin siihen, ettei mielipiteeni siinäkään ratkaise. Tekisin toki nätisti selväksi, etten itse ole kiinnostunut hankkimaan maalauksia kotiini.

Minusta on hiukan loukkaavasti sanottu, että harrastelija. Vähättelevää.

Missä menee ammattilaisen ja harrastelijan raja? Myynnissä nyt ei ainakaan, koska Suomessa on ehkä 5 kuvataiteilijaa, jotka elävät taiteella.

Tarviiko ylipäätään sanoa yhtään mitään, jos ei ole positiivista sanottavaa.

Minun mielestäni kaikki esille asetettu taide on arvokasta. Tekijä on nähnyt vaivaa ja käyttänyt aikaa ja rahaa teosten tekemiseen.

En oikeastaan keksi, mikä voisi olla niin huonoa, että pitäisi sanoa tekijälle rumasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen itse harrastelijamaalari, mutta tiedostan kyllä puutteeni varsin hyvin. Kaikilla ei ole kykyä minkäänlaiseen itsearviointiin. Suorastaan inhoan taulujani, koska näen niissä vain virheet ja inhoan sitä, että ne näyttävät keskinkertaisilta. Täytyisi maalata enemmän, jotta kehittyisin, mutta jos sittenkin olen vain hyvätasoinen harrastelija? Minulle itse luomisprosessi ei ole mitenkään nautinnollista, vaan siihen liittyy juuri epäonnistumisen pelko ja olen maalatessani hyvin intensiivinen. Mieltä lämmittää silti, jos joku kehuu.

Minäkin onneksi opin inhoamaan töitäni.

Ennen hölmö rakastin piirtämistä, ja sormet syyhyten odotin, että pääsen luonnosvihon kimppuun.

Sitten erehdyin esittelemään niitä netissä.

Pikkuhiljaa sitä alkoi jokaisen haukkumiskommentin jälkeen itsekin nähdä sen huonolaatuisuuden ja kaikki virheet. Lopulta ei ollut enää edes intoa tehdä asiaa, josta sai lopputulokseksi vain työn jota inhosi. Ja palan kurkkuun miettiessä kaikkia saamiaan kommentteja.

Joten en piirrä enää.

Jatka ihmeessä piirtämistä!! Älä välitä latistajista, tee itseäsi varten!

Vierailija kirjoitti:

Näin taiteenopiskelijan töitä hänen omaisensa luona ja työt olivat kammottavia.

Kuka arvostaa mitäkin. 

En sanonut nuoren lähiomaiselle, että työt ovat surkeita.

Oliko ne surkeita, vai etkö vain pitänyt niistä?

Ilmeisesti tekijä on kuitenkin lahjakas, kun on päässyt opiskelemaan alaa. Ei se niin helppoa ole.

Vierailija kirjoitti:

Hämmästyisitte, mitä kaikkea taidelainaamoista myydään. Makuasioista ei voi näköjään kiistellä.

Itse asiassa vois tehdä monelle tämän ketjun kirjoittajalle hyvää käydä esimerkiksi taidelainaamossa ja muistaa, että ne ovat kaikki ammattitaiteilijoiden töitä. Montakohan niistä sais näiltä arvostelijoilta kehuja?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näin taiteenopiskelijan töitä hänen omaisensa luona ja työt olivat kammottavia.

Kuka arvostaa mitäkin. 

En sanonut nuoren lähiomaiselle, että työt ovat surkeita.

Oliko ne surkeita, vai etkö vain pitänyt niistä?

Ilmeisesti tekijä on kuitenkin lahjakas, kun on päässyt opiskelemaan alaa. Ei se niin helppoa ole.

Taiteentekeminen on prosessi. Joskus taiteilija saattaa jatkaa kahden vuoden päästä maalausta, jättää jonkin pienen osan ja muut kohdat uusiksi.

Se on ikäänkuin löytöretkeilyä. Pienistä palasista hahmottuvaa.

Voi olla, että taiteilija tekee työtä kymmenen vuotta, jotta saa sen yhden täydellisen teoksen aikaiseksi.