Lue keskustelun säännöt.
Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2621)
Vierailija kirjoitti:
Monikohan näitä lukenut ja tullut ihan vainoharhaiseksi ystävistään.
Ainakin tuo yksi viesti selän takana inhoamisesta ja ajan hukkaamisesta ystävyyteen on kuin minun kirjoittama, vaikka tiedän etten sitä ole tehnyt.
Ilmeisesti tälläistä ystävyyttä on useallakin.
Tämä ystävä taitaa hyötyä sinusta jotenkin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikohan näitä lukenut ja tullut ihan vainoharhaiseksi ystävistään.
Varmasti moni! Mutta on myös järkyttävä nähdä kuinka kaksinaamaisia ihmisiä voi olla "ystävinä". Ei ole itse sen kaksisempi, jos ajattelee tuollaisia asioita ja esittää aivan pokalla ystävää toiselle, vaikkei sitä ole.
Voitko sinä rehellisesti sanoa, ettei mikään ystävissäsi ärsytä ja jonka jätät mainitsematta koska et viitsi aiheuttaa kitkaa ystävyyteen? Ei yhtään mikään?
Tämä. Minusta on ihan kohteliasta, että sietää ystävässään jonkin verran ärsyttäviä piirteitä eikä huomauttele asiasta ainakaan usein. Jos nämä piirteet ei kuitenkaan ole sellaisia jotka tuottaisivat turhaa kärsimystä muille. On ihan normaalia elämää, että on erilaisia ihmisiä ystävinä kun meistä kukaan ei ole täydellinen.
Vierailija kirjoitti:
Vaikutat siltä, että pidät itseäsi minua parempana monessakin asiassa, ettei jopa ylipäätään.
Olet sanonut sen monesti, et vaan muista sanomaasi. Samaa voisin sanoa sinusta, yli-ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.
Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.
Tollaisessa tilanteessa kannattaa etukäteen mainita että "en kaipaa neuvoja (vaan kuuntelevaa korvaa)".
Ei kaikki tiedä, mitä "tehdä" toisen tuskaa kohdatessa. Joistakin se on kiusalllista tai aiheuttaa avuttomuuden tunteita, jos kotona ei ole koskaan tunteista puhuttu.
Mutta jos ystävälläsi on tapana antaa neuvoja, voit jo avautuessasi päättää etukäteen kertoa hänelle että toivot hänen vain kuuntelevan. Tee se ystävällisesti.
Vierailija kirjoitti:
En tietenkään voi sanoa ystävilleni mitään, koska olen luonteeltani kiltti myötäilijä joka hautoo kaiken sisälleen.
Just näin! Minultakin loppui ystävyyssuhde, kun olen niin paskamainen ja negatiivinen, vaikka en ole koskaan sanonut negatiivisia ajatuksiani hänelle. Olen vain kertonut olevani eri mieltä joistain asioista hänen kanssaan ja mitä mieltä itse olen niistä, mutta koittanut pysyä asiallisena. Mutta se näköjään teki minusta ihan paskan tyypin, johon ei kannata ottaa yhteyttäkään enää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eräälle ystävälle, joka onneksi on entinen ystävä: oikeasti et ole huumorintajuinen, kiltti, sosiaalinen ja toiset huomioonottava henkilö, kuten itse välität, vaan kovaääninen, ilkeä, itsekeskeinen, heikkolahjainen kusipää, jonka suu käy koko ajan ja jonka on saatava olla koko ajan äänessä ja saatava sanoa mielipiteensä joka asiasta, vaikka se onkin oikeasti vain pelkkää paskaa mitä sanot. Etkä ole huippuälykäs ja taitava kaikessa, vaikka oletkin kaupassa hyllyttäjänä töissä ja osasit jopa kerran lähettää tekstiviestin kännykästä. Ne sinun tyttöystävätkin ovat olleet parisuhteessa kanssasi vain, koska ovat älyään lapsen tasolla olevia kehitysvammaisia naisia, joille seurustelu on jotain sellaista ala-astella olevien lasten leikkiä, jossa toinrn kysyy, että "Alatlo olleen" ja jos toinen vastaa "Joo', niin sitten ollaan leikisti suhteessa kunnes muutaman viikon päästä ei ollakaan. Eivät ne naiset sinua rakasta, he vain haluavat leikkiä seurustelua kuten jotkut 10v kakarat.
Kai siinä nyt joskus jotain hyvää oli vai miksi alunperin aloit ystäväksi esim. huumorintajuttoman ihmisen kanssa?
Ymmärrän että joskus välit menee poikki (syystä), mutta jos leimaa toisen ihan täysin surkeaksi ettei tässä mitään hyvää koskaan ollutkaan, se vaikuttaa vähän katkeralta...?
Varmasti olet syystä vihainen, mutta onko tosiaan niin että ystävässäsi et näe mitään hyvää? Miksi ystävystyä tällaisen ihmisen kanssa?
Sori, pakko kysyä näin ohiksena. Aidosti ihmettelen mitenkään kokemustasi vähättelemättä..?
Vierailija kirjoitti:
Lopeta se jatkuva kiroilu. Tiedän että olet oppinut kielenkäyttösi lapsuudenkodistasi, mutta ei ole ok että ikäisesi aikuinen nainen hokee v*ttua joka toisessa lauseessa. Hoet sitä myös alakoululaisen lapsesi kuullen, sekä julkisissa paikoissa kuten kaupassa ym. Kielenkättösi antaa sinusta sivistymättämän white trash- vaikutelman.
Kiitos tästä. Jonkun pitäisi sanoa tämä minulle. Saan aina välillä kielenkäyttöni siistittyä, mutta kun tulee stressaavampi elämäntilanne, välimerkit korvautuvat kirosanoilla. Toki minulla on siinä laajempi repertuaari kuin mitä suomenkielessä on välimerkkejä.
Tosin toisin kuin ystäväsi, minä olen ihan hyvästä perheestä. En tajua, mistä tämä kiroilu tulee. Voiko ihmisellä olla niin lievä Tourette, että ilmenee vain tahdonvastaisena kiroiluna?
Ketjussa oli monta muutakin puhuttelevaa kohtaa, kiitos niistäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sanoisin että jos lopettaisit viinanjuonnin, juhlimisen ja ylensyönnin pääsisit aika monesta niistä "mystisestä" vaivasta, joita nyt koko ajan valitat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muuten, ketä varten sinä otit nuo silarit? Sinähän olet jo naimisissa. Sitä paitsi nuo botoxit huulissasi saavat sinut näyttämään ihan Iines Ankalta.
No huh huh. Taidat olla vähän kateellinen kaverille, kun hän jaksaa pitää itsestään huolta ja haluaa näyttää hyvältä edelleen, vaikka "on jo naimisissa".
Silikonin työntäminen itseensä ei kyllä todellakaan ole mitään "itsestään HUOLTA pitämistä" vaan täysin päinvastoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että en halua tavata häntä koska hänen kanssaan ei voi keskustella älykkäästi mistään. Etsisi muuta seuraa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.
Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.
Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.
Hammashoitajana olen nähnyt näiden luomuilijoiden tekemät tuhot lastensa hampaissa. Se on aivan järkyttävää. Se on lapsen terveyden laiminlyöntiä ja lasuja todellakin tehtiin täysin syystä.
Ja tiedoksi, että nämä "geenit" on yleinen vitsi hammaslääkäreiden keskuudessa. Sellaista ei ole kuin huonot hammasgeenit. Kiille/kehityshäiriö voi olla, mutta muuten perusterveeltä lapselta sekään ei hampaita tuhoa, kun hoidetaan oikein hammaslääkärissä ja kotona. (Omalla lapsellani oli osittaista kiillehäiriötä, joten tiedän, mistä puhun.)Kyllä suun terveyksissä on paljon luontaisia eroja, ole miten hammashoitaja tahansa. Joidenkin suu vain kestää eli miten eli ja toisilta ne karisee melkein suudellessa.
Eikä niillä maitohampailla ole juuri väliä. Rehellisesti.
Tule sanomaan sitten, kun olet itse pitkän linjan hammashoitaja. Siihen asti vain surettaa ja säälittää kommenttisi. Eikö ole mitään väliä, että lapsella on hampaat kipeänä? Ja pahimmillaan se pikkuinen luulee, että jatkuva pieni särky suussa on normaalia. Yksikin alle kouluikäinen luomumamman lapsi ei pystynyt enää muuta syömään kuin smoothieita. Ja oli 5-vuotiaana 2-vuotiaan kokoinen. Aivan sairasta touhua.
Kuinka hammashoitajana näet tuon periytyvyyden? Tuleeko sinulle asiakkaat aina äiti+isä+lapset ryhmissä?
Eiköhän tällaiset asiat ole tarkkaan tutkittuja ja opetettu hammaslääkäreille. Hammaslääkärit kertovat näistä sekä potilaille että hoitajille. Kiilteen paksuus on ainoa, joka voi perusterveilläkin vaihdella. Kiille kuluu lähinnä vain bruksismilla, missä taas hampaat voi suojata yökiskolla. Kiilteen kulumista tai synnynnäistä puuttumista taas hoidetaan paikka-aineella.
Yhtä tietämätön minäkin olin nuorena kuin te. Kun äiti sanoi, että suvussa on huonot hampaat, niin uskoin. Ja kariesbakteerin tarttumista ei vältelty. Sitä olikin minulla tutkimuksessa hurjat määrät. Hampaat täys reikiä ja MUKA hoidin hyvin. No, sen hyvän hoidon opin vasta opintojen kautta ja reikiintyminen loppui kuin seinään ja reikien alutkin kovettuivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kannattaako ostella sistuskrääsää, kun aina viikko ennen palkkapäivää pitää pyytää rahaa lainaksi?
Jos miesystäväsi vetelee turpaan joka viikonloppu, jätä se. Ja jos kierroksessa on jo kolmas väkivaltainen alkoholisti, miesmaussasi saattaa olla jotain vikaa. Turha tulla itkemään, kun itse et ole valmis tekemään asioille yhtään mitään.
PS. Vanhempiesi ostama asunto, jossa asut pelkän vastikkeen hinnalla, ei ole "sijoitusasunto".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.
Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.
Tollaisessa tilanteessa kannattaa etukäteen mainita että "en kaipaa neuvoja (vaan kuuntelevaa korvaa)".
Ei kaikki tiedä, mitä "tehdä" toisen tuskaa kohdatessa. Joistakin se on kiusalllista tai aiheuttaa avuttomuuden tunteita, jos kotona ei ole koskaan tunteista puhuttu.
Mutta jos ystävälläsi on tapana antaa neuvoja, voit jo avautuessasi päättää etukäteen kertoa hänelle että toivot hänen vain kuuntelevan. Tee se ystävällisesti.
Kiitos neuvostasi. Usko tai älä, olen keksinyt tuon itsekin. Olen sanonut erittäin selvästi että kaipaan kuuntelijaa, en muuta. Olen myös sanonut että en pidä neuvomisesta. Asiasta on riideltykin oikein kunnolla. Neuvojilla vain se neuvominen on niin verissä että osa ei usko millään. Ymmärrän kyllä mistä se tarve tulee, mutta se on silti raivostuttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.
Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.
No edelleenkään en tajua, sittenhän voisi puhua vaikka itsekseen tai seinälle jos toisen pitää vaan olla hiljaa ja kuunnella tai sanoa jotain voi voi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.
Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.
Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.
Hammashoitajana olen nähnyt näiden luomuilijoiden tekemät tuhot lastensa hampaissa. Se on aivan järkyttävää. Se on lapsen terveyden laiminlyöntiä ja lasuja todellakin tehtiin täysin syystä.
Ja tiedoksi, että nämä "geenit" on yleinen vitsi hammaslääkäreiden keskuudessa. Sellaista ei ole kuin huonot hammasgeenit. Kiille/kehityshäiriö voi olla, mutta muuten perusterveeltä lapselta sekään ei hampaita tuhoa, kun hoidetaan oikein hammaslääkärissä ja kotona. (Omalla lapsellani oli osittaista kiillehäiriötä, joten tiedän, mistä puhun.)Aha, no sitten oma sukuni on friikkejä täynnä. Äitini puolelta kaikilta tädeiltä omat hampaat vedettyinä ennen kolmeakymmentä. Äitini äidillä oli vain nysät keski-ikäisenä, itselläni hampaat vain murenevat pois vaikka on koko ikä pidetty huolta ja tehty hoitoja, veljen suu hajoaa myöskin vaikka ravaa hammaslääkärissä jatkuvasti. Että eipähän valehdella vaikkei yleistä olisikaan..(en koskaan pyytänyt näin pasckoja hampaita)
Ja mun tutulle nuorelle tytölle h-lääkäri sanoi, että hienosti on hoidettu, jatka samaan malliin harjaamista.
Ei ikinä pessyt hampaita, reikiä ei vain tullut. - Minä pesen aamuin illoin sekä huuhtelen lisäksi vedellä aterioiden jälkeen. Silti hampaat ihan p*skana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.
Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.
Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.
Hammashoitajana olen nähnyt näiden luomuilijoiden tekemät tuhot lastensa hampaissa. Se on aivan järkyttävää. Se on lapsen terveyden laiminlyöntiä ja lasuja todellakin tehtiin täysin syystä.
Ja tiedoksi, että nämä "geenit" on yleinen vitsi hammaslääkäreiden keskuudessa. Sellaista ei ole kuin huonot hammasgeenit. Kiille/kehityshäiriö voi olla, mutta muuten perusterveeltä lapselta sekään ei hampaita tuhoa, kun hoidetaan oikein hammaslääkärissä ja kotona. (Omalla lapsellani oli osittaista kiillehäiriötä, joten tiedän, mistä puhun.)Kyllä suun terveyksissä on paljon luontaisia eroja, ole miten hammashoitaja tahansa. Joidenkin suu vain kestää eli miten eli ja toisilta ne karisee melkein suudellessa.
Eikä niillä maitohampailla ole juuri väliä. Rehellisesti.
Ihan vain mielenkiinnosta, mutta oletko käynyt päivääkään minkään sortin opinahjoa, jossa käsitellään hammaslääketiedettä? Mulla on sellainen fiilis, että et taida olla, mutta niin vain kuittailet ammattilaiselle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.
Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.
Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.
Hammashoitajana olen nähnyt näiden luomuilijoiden tekemät tuhot lastensa hampaissa. Se on aivan järkyttävää. Se on lapsen terveyden laiminlyöntiä ja lasuja todellakin tehtiin täysin syystä.
Ja tiedoksi, että nämä "geenit" on yleinen vitsi hammaslääkäreiden keskuudessa. Sellaista ei ole kuin huonot hammasgeenit. Kiille/kehityshäiriö voi olla, mutta muuten perusterveeltä lapselta sekään ei hampaita tuhoa, kun hoidetaan oikein hammaslääkärissä ja kotona. (Omalla lapsellani oli osittaista kiillehäiriötä, joten tiedän, mistä puhun.)Vaikka varmasti puhut asiaa ja tiedät miten noi luomu-jutut vaikuttaa, niin mun on pakko ihan maallikkona todeta että kyllä ihmisten hampaissa täytyy eroja olla. Onhan ihmisillä jo hampaisiin liittyviä sairauksia muitakin kuin ne hammassairaudet. Esim. itsellä ollut refluksia lapsesta asti ja koskaan ei lapsena sitä uskottu ja sokerin ym kanssa se sitten vaikutti hampaisiin. Aikuisiällä olen pessyt hampaita todella huolellisesti ja katsonut kun entinen avopuoliso veti sokeria/limuja/sipsejä/tupakoi eikä pessyt hampaitaan - hänellä ei koskaan ollut halitoosia, ei yhtään reikää, ei mitään. Tuntui kyllä aika epäreilulta kun itse yritti epätoivoisesti pestä hampaita kunnolla.
Selitä mulle tuo! Ja juu olen kuullut ettei kaikille karies tartu...
Mutta joo, vanhempien tulisi kuunnella hammaslääkärien puhetta! Itsekin lähipiirissä kauhulla seurannut kun lasten herkkujen syönti on mennyt liian yli. En tiedä miten puuttuisin. Olen yrittänyt hienovaraisesti sanoa ettei 4v pitäis olla alkavia reikiä. :(
Hammaslääkäri näkee kyllä esim. refluksin aiheuttamat kiillevauriot ja osaa erottaa ne tavallisesta reikiintymisestä. Ja olen koko ajan puhunutkin terveistä ihmisistä, joilla ei ole hampaisiin vaikuttavia sairauksia (kuten jatkuva suun kuivuus tai refluksi). Mitään "perinnöllisesti heikkoa hammasluuta" ei ole olemassa, se oli sanomani ydin. Reikiintymiseen vaikuttaa syljen määrä, kiilteen paksuus (tässä hyvin pientä eroa ei mitään huikeaa, ellei sitten verrata esim. afrikkalaiseen perimään), ja se, onko lapsena saanut kariesbakteeritartunnan. Vaikka näistä olisikin se huonoin kombo, niin silti hyvällä hoidolla pystyy välttymään reikiintymiseltä. Ja hyvä hoito on säännölliset ruoka-ajat, sokerin vähyys, harjaus pehmeällä harjalla aamuin illoin fluoritahnalla, jota ei huuhdella pois, ja hammasvälien lankaus (tai hammasväliharjalla puhdistus) joka päivä. Plus säännölliset käynnit tarkastuksissa.
Olen ollut mukana esim. suojaamassa muovilla nuoren lapsen hypoplastiset (synnynnäinen kiillepuutos) hampaat ja kiillepuutoksista huolimatta hänellä ei ollut yhtään reikää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Nää on niitä tunteella eläjien juttuja, joita loogisemmin ajatteleva ei ymmärrä ja toisinpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.
Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.
No edelleenkään en tajua, sittenhän voisi puhua vaikka itsekseen tai seinälle jos toisen pitää vaan olla hiljaa ja kuunnella tai sanoa jotain voi voi.
Ei se sama ole. Puhun kuitenkin useimmiten itsekseni (en ääneen) kun tiedän miten ylivoimaisen vaikeaa se useimmille tuntuu olevan olla hiljaa ja kuunnella.
Jos aloitat jonkin uuden harrastuksen tms. niin kannattaisi hankkia siitä ohjausta/muuten perehtyä asiaan. Nykyään teet kaiken aina päin persettä ja pidät sen vuoksi itseäsi luovana oman tien kulkijana. Luovuutta sinulta löytyykin, mutta vaikuttaa, että kaikki luova energiasi menee nykyään tuohon että yrität omin päin keksiä miten ompelukonetta käytetään/kuntosalilla käydään jne.