Lue keskustelun säännöt.
Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2621)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.
Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.
No edelleenkään en tajua, sittenhän voisi puhua vaikka itsekseen tai seinälle jos toisen pitää vaan olla hiljaa ja kuunnella tai sanoa jotain voi voi.
Ei se sama ole. Puhun kuitenkin useimmiten itsekseni (en ääneen) kun tiedän miten ylivoimaisen vaikeaa se useimmille tuntuu olevan olla hiljaa ja kuunnella.
Omalle peilikuvalleenkaan ei tietty voi puhua kun se höpöttää kokoajan takaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.
Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.
Tollaisessa tilanteessa kannattaa etukäteen mainita että "en kaipaa neuvoja (vaan kuuntelevaa korvaa)".
Ei kaikki tiedä, mitä "tehdä" toisen tuskaa kohdatessa. Joistakin se on kiusalllista tai aiheuttaa avuttomuuden tunteita, jos kotona ei ole koskaan tunteista puhuttu.
Mutta jos ystävälläsi on tapana antaa neuvoja, voit jo avautuessasi päättää etukäteen kertoa hänelle että toivot hänen vain kuuntelevan. Tee se ystävällisesti.
Kiitos neuvostasi. Usko tai älä, olen keksinyt tuon itsekin. Olen sanonut erittäin selvästi että kaipaan kuuntelijaa, en muuta. Olen myös sanonut että en pidä neuvomisesta. Asiasta on riideltykin oikein kunnolla. Neuvojilla vain se neuvominen on niin verissä että osa ei usko millään. Ymmärrän kyllä mistä se tarve tulee, mutta se on silti raivostuttavaa.
On unettavaa kuunnella tuntitolkulla sanomatta itse mitään. Olen kyllä yrittänyt ja yritän edelleen koska arvostan ystävyyttäsi.
Sinä joka et neuvoja kaipaa, huomaatko valittavasi aina samoista asioista?
Kuunteletko koskaan toisen murheita? Sanot aina että ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta itsesääli.
Älä jaksa trollata.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
OT olen tällainen ongelmien ratkoja, enkä tee sitä sillä ajatuksella, että MINÄ viisaampana tekisin näin kun sinä TYHMÄ taas teet väärin. Minulle (omatkin) ongelmat ovat ratkaisemista varten, ei märehtimistä varten eli minulle pitää sanoa, että nyt tarvitsen vain kuuntelevan olkapään, en muuta. Olisi kamalaa, jos ystäväni ei sanoisi minulle, että en etsi tässä nyt apukeinoja sinulta tilanteen ratkaisemiseksi/kestämiseksi, vaan haluan sinun vaan kuuntelevan ja myötäelävän.
Minä haluaisin sanoa näille ystäville, että jos et tahdo ratkaisuehdotuksia ongelmiisi, älä puhu niistä minulle, koska minä olen ratkaisukeskeinen ihminen, en mikään itkuolkapää tai oksennusämpäri. Ja toisaalta, jos puhun jostain ongelmastani, ole hyvä ja yritä keksiä ratkaisuehdotuksia, en tarvitse mitään päänsilitystä, voivottelua tai lässytystä. Älä kuitenkaan ehdota mitään täysin ilmeistä, en ole idiootti joten siinä vaiheessa kun kerron ongelmastani jollekulle, olen yleensä kokeillut 10 ilmeistä ja viittä vähemmän ilmeistä vaihtoehtoa.
-eri-
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.
Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.
No edelleenkään en tajua, sittenhän voisi puhua vaikka itsekseen tai seinälle jos toisen pitää vaan olla hiljaa ja kuunnella tai sanoa jotain voi voi.
Ei se sama ole. Puhun kuitenkin useimmiten itsekseni (en ääneen) kun tiedän miten ylivoimaisen vaikeaa se useimmille tuntuu olevan olla hiljaa ja kuunnella.
Omalle peilikuvalleenkaan ei tietty voi puhua kun se höpöttää kokoajan takaisin.
Olet hauska tyyppi. Oletko miettinyt stand uppia?
Haluaisin sanoa hänelle että hyväksyisin hänet joka tapauksessa vaikka hänellä olisi vakavia päihdeongelmia ja sen takia valehtelee lähes kaiken silmät ja korvat täyteen. Että en myöskään tuomitse että hän on edelleen päättänyt jatkaa jonkinlaista suhdettaan exäänsä (liekö sitten koskaan eronneetkaan) että se on täysin hänen valintansa että valitsee olla henkilön kanssa joka hyväksikäyttää häntä kaikella mahdollisella tavalla. Haluaisin sanoa että olen tässä ja sinä voit olla juuri sellainen kuin olet niiden päätösten kanssa mitkä itse olet halunnut tehdä. Mutta toivoisin että älä enää valehtele minulle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinulla on jatkuvasti rahahuolia koska sinulla on liikaa lemmikkejä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikohan näitä lukenut ja tullut ihan vainoharhaiseksi ystävistään.
Varmasti moni! Mutta on myös järkyttävä nähdä kuinka kaksinaamaisia ihmisiä voi olla "ystävinä". Ei ole itse sen kaksisempi, jos ajattelee tuollaisia asioita ja esittää aivan pokalla ystävää toiselle, vaikkei sitä ole.
Voitko sinä rehellisesti sanoa, ettei mikään ystävissäsi ärsytä ja jonka jätät mainitsematta koska et viitsi aiheuttaa kitkaa ystävyyteen? Ei yhtään mikään?
Olen eri, mutta:
-osa näistä kommenteista täällä on todellakim ystäviä väheksyviä (esim. ulkonäköön liittyvät jutut)
-osa semmoisia, että reilu ystävä sanoisi nämä ääneen
-osa taas sitä ettei tosiaan voi sanoa ääneen mutta ymmärrettävästi harmittaa
No jos toinen paisuu kuin pullataikina ja se ei ainoastaan ole häiritsevää, vaan aiheuttaa jo toiselle terveysongelmia, eikä hän tunnu asiayhteyksiä tajuavan, niin miten sä sellaisestakin menet sanomaan ilman että vedetään täydet kilarit kuten yleensä tapana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että kaikki naiset eivät nyt ole hänelle kateellisia, kun onnistui viimein saamaan lapsen. Myöskään kaikkien ihmisten päätavoite elämässä ei ole perheen perustaminen. On olemassa ihmisiä, jotka eivät oikeasti halua lapsia, ja jos näin sanovat, he eivät valehtele tai peittele epäonnistumista elämässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.
Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.
Tollaisessa tilanteessa kannattaa etukäteen mainita että "en kaipaa neuvoja (vaan kuuntelevaa korvaa)".
Ei kaikki tiedä, mitä "tehdä" toisen tuskaa kohdatessa. Joistakin se on kiusalllista tai aiheuttaa avuttomuuden tunteita, jos kotona ei ole koskaan tunteista puhuttu.
Mutta jos ystävälläsi on tapana antaa neuvoja, voit jo avautuessasi päättää etukäteen kertoa hänelle että toivot hänen vain kuuntelevan. Tee se ystävällisesti.
Kiitos neuvostasi. Usko tai älä, olen keksinyt tuon itsekin. Olen sanonut erittäin selvästi että kaipaan kuuntelijaa, en muuta. Olen myös sanonut että en pidä neuvomisesta. Asiasta on riideltykin oikein kunnolla. Neuvojilla vain se neuvominen on niin verissä että osa ei usko millään. Ymmärrän kyllä mistä se tarve tulee, mutta se on silti raivostuttavaa.
No katsos kun sen ystävyyden pitäisi olla vastavuoroista. Ei kukaan saa mitään oksennusämpärinä toimimisesta. Neuvomisesta saa edes ongelmanratkaisun ilon ja vähän stimulaatiota aivoille.
En oikein ymmärrä, miksi haluat kuormittaa ystäviäsi murheillasi, joita et edes yritä ratkoa? Tai jos ongelma on oikeasti ratkaisematon, eihän se silloin puhumalla parane. Lisäksi on tosi väärin sitä ystävää kohtaan vuodesta toiseen märistä niistä samoista ongelmista, joita ei muka voi ratkaista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että hänen kateutensa on kuin avonainen haava jonka kaikki näkee vaikka ei sitä sano. Kaikki muiden ihmisten hyvä käännetään jotenkin ikäväksi tai arveluttavaksi tai kommentoidaan jotenkin piikikkäästi, tai ainakaan siitä ei voi mitenkään puhua.
Ei voi käydä kenelläkään kylässä kun pelkää varmaan omiakin reaktioitaan. Muilla ei ole koskaan niin hienoa kuin heillä ja tätä ei tarvitse kyseenalaistaa kun totuutta ei uskalla katsoa silmiin. Jos muilla on jotain hienoa niin näitä ihmisiä ei ole olemassa.
Hirveä hinku auttaa muita. Tätä korostetaan ja sitten muistellaan jälkikäteen kuinka hän kaikkia auttaa. Pyytämättä ja kysymättä, ja apu ei ole pyytetöntä. Sillä osoitetaan myös muille paikka: tuu meille kun sulla on niin pieni koti. Meillä on niin paljon tilaa, tule saunaan. "meillä on sauna", joku vastaa. Ystävä alkaa äkkiä puhua päälle ja esittää että ei edes kuullut. Hän ei ota tietoisuuteensa tätä, ja se tulee hänelle suurena yllätyksenä että sinulla on sauna, jos se tulee toiste puheeksi. (Normaali ihminen ehkä sanoisi että aijaa sori, no mut onpa kiva, millainen sauna?) Tämä ihminen ei voi puhua näitä.
Tällaisista voisin aloittaa. Traumatisoituneessa ihmisessä on kaikenlaisia puolia, tämä yksi. Kai se siitä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.
Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.
Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.
Hammashoitajana olen nähnyt näiden luomuilijoiden tekemät tuhot lastensa hampaissa. Se on aivan järkyttävää. Se on lapsen terveyden laiminlyöntiä ja lasuja todellakin tehtiin täysin syystä.
Ja tiedoksi, että nämä "geenit" on yleinen vitsi hammaslääkäreiden keskuudessa. Sellaista ei ole kuin huonot hammasgeenit. Kiille/kehityshäiriö voi olla, mutta muuten perusterveeltä lapselta sekään ei hampaita tuhoa, kun hoidetaan oikein hammaslääkärissä ja kotona. (Omalla lapsellani oli osittaista kiillehäiriötä, joten tiedän, mistä puhun.)Kyllä suun terveyksissä on paljon luontaisia eroja, ole miten hammashoitaja tahansa. Joidenkin suu vain kestää eli miten eli ja toisilta ne karisee melkein suudellessa.
Eikä niillä maitohampailla ole juuri väliä. Rehellisesti.
Tule sanomaan sitten, kun olet itse pitkän linjan hammashoitaja. Siihen asti vain surettaa ja säälittää kommenttisi. Eikö ole mitään väliä, että lapsella on hampaat kipeänä? Ja pahimmillaan se pikkuinen luulee, että jatkuva pieni särky suussa on normaalia. Yksikin alle kouluikäinen luomumamman lapsi ei pystynyt enää muuta syömään kuin smoothieita. Ja oli 5-vuotiaana 2-vuotiaan kokoinen. Aivan sairasta touhua.
Aivan häiriintynyttä väittää, että ilman torjunta-aineita kasvatettu ruoka aiheuttaisi pienkasvuisuutta.
Vai etkö tiedä mitä sana luomu tarkoittaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.
Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.
Miksi ylipäätään kerrot niitä juttuja ystävillesi, ellet halua heiltä kommentteja? Puhu vaikka hiusharjallesi.
Ystäväni kertoo olevansa kaikkien työpaikan miesten suosikki ja näyttävänsä filmitähdeltä. En tietäisi asiasta, jos hän ei olisi kertonut. Tavatessamme miehet eivät jahtaa häntä.
Ystäväni seurusteli työkaverinsa, perheenisän, kanssa ja meni kanssa miehen kotiin, jossa olivat vaimo ja pienet lapset. Hän ihmetteli, että vaimo reagoi häneen vasta siinä vaiheessa ja pyysi poistumaan.
Mielestäni ystäväni teko kertoi vain ja ainoastaan vastenmielisestä epätoivosta eikä siitä, että hän on suosittu. Tympeä ja iljettävä teko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivan hirvittävä ketju. Pakko näissä on olla jotain perää, kun näitä on noin paljon.
Täällä on paljon sellaista, josta sanoisin ystävälleni. Ystävyyteen kun kuuluu vaikeistakin asioista puhuminen.
Tai jos inhoaisin tai halveksuisin jotain ihmistä niin suuresti, miksi olisin hänen ystävänsä? Ilkeitä ihmisiä olette. Toivottavasti kukaan teistä ei kuulu minun tuttavapiiriini. Ystäviäni ette varmasti ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Eikös tuossa aika selvästi sanottu mitä ideaa siinä on. Omien ajatusten selvittely. Ihminen haluaa ratkaista asian itse ja hänen olisi helpompaa tehdä se, jos hän saisi puhua asiasta toisen häiritsemättä neuvoillaan. Tätä tehdään terapiassakin, kyllä se toimii pienemmissä ongelmissa myös.
Itse olen tosi varovainen puhumaan asioistani, jos en ole satavarma että toinen ei ole sitä tyyppiä että alkaa tykittää neuvojaan. Kun juttu on vähän niin että en usko muiden tietävän minua paremmin miten minun asiani kannattaa hoitaa. Tämä on tietysti monelle punainen vaate. Aika moni uskoo ymmärtävänsä muiden asiat paremmin kuin he itse.
No edelleenkään en tajua, sittenhän voisi puhua vaikka itsekseen tai seinälle jos toisen pitää vaan olla hiljaa ja kuunnella tai sanoa jotain voi voi.
Ei se sama ole. Puhun kuitenkin useimmiten itsekseni (en ääneen) kun tiedän miten ylivoimaisen vaikeaa se useimmille tuntuu olevan olla hiljaa ja kuunnella.
Ilmeisesti sulle kuitenkin auttaa se oman äänen kuuleminen, vai? Itselleni riittää asioiden ajattelu itsekseni, jos en halua keskustella niistä kenenkään kanssa (keskustelu on sitä, että myös se toinen saa sanoa jotain).
Oletkohan juuri niitä, joista ystäväsi avautuu täällä, että on kyllästynyt olemaan terapeuttisi?
Tekee pahaa haaskauksesi. Ostat älyttömästi ruokaa, ja sitten heität sitä pois koska "kyllästyt". Ei ole ok että ostat monta purkkia proteiinijäätelöä ihan vaan sen takia koska se on helppoa proteiinia ja on pakko ostaa paljon kerralla koska muutkin ostavat. Ja sitten syödä vain pari purkkia ja heittää loput pois että saat pakkaseen tilaa muulle ruualle.
Nyt hamstrasit proteiinijogurttia montaa eri sorttia, kuinka monta niistä lentää roskikseen koska "kyllästyt" niihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Monikohan näitä lukenut ja tullut ihan vainoharhaiseksi ystävistään.
Varmasti moni! Mutta on myös järkyttävä nähdä kuinka kaksinaamaisia ihmisiä voi olla "ystävinä". Ei ole itse sen kaksisempi, jos ajattelee tuollaisia asioita ja esittää aivan pokalla ystävää toiselle, vaikkei sitä ole.
Voitko sinä rehellisesti sanoa, ettei mikään ystävissäsi ärsytä ja jonka jätät mainitsematta koska et viitsi aiheuttaa kitkaa ystävyyteen? Ei yhtään mikään?
Olen eri, mutta:
-osa näistä kommenteista täällä on todellakim ystäviä väheksyviä (esim. ulkonäköön liittyvät jutut)
-osa semmoisia, että reilu ystävä sanoisi nämä ääneen
-osa taas sitä ettei tosiaan voi sanoa ääneen mutta ymmärrettävästi harmittaaNo jos toinen paisuu kuin pullataikina ja se ei ainoastaan ole häiritsevää, vaan aiheuttaa jo toiselle terveysongelmia, eikä hän tunnu asiayhteyksiä tajuavan, niin miten sä sellaisestakin menet sanomaan ilman että vedetään täydet kilarit kuten yleensä tapana.
Niin että hän ei ole huomannut lihoneensa, ja päätit auttaa häntä havaitsemaan sen? Vai millä tavalla kuvittelet tuon olevan avuksi?
Monessa arjen asiassa annat ymmärtää olevasi vähän parempi, kuin muut. Vähän parempi auto, vähän laadukkaampia vaatteita, vähän isompi talo, aina luomu ruokaa yms. Nuo asiat saavat olla sinulle tärkeitä, mutta niiden korostaminen saa sinut vaikuttamaan tosi ylimieliseltä nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että luomuilunsa menee välillä pahasti yli. Esim.pesevät lapsen hampaat jollain luomuhammastahnalla ja lapsen suu on täynnä reikiä. Hammaslääkäristä asiaan puuttuneet ja uhanneet tehdä lasun, josta ystävä on pahana. Ei kuulema johdu hammastahnasta vaan geeneistä, kun vanhemmillakin on reikiä. Johtuisikohan kuitenkin siitä hammastahnasta... Ei ole normaalia, että tokaluokkalaisella on ollut jo lähemmäs 20 reikää.
Lisäksi ovat koko perhe huomattavan ylipainoisia (en tiedä miten on edes mahdollista niillä luomuruuilla). Tästä tekisi mieli sanoa siinä kohtaa, kun ystävä alkaa saarnata minulle (hoikalle ja urheilulliselle) kuinka ruokani, pesuaineeni ym. ovat myrkkyä, kun eivät ole luomua.
Outo hammastahna, jos aiheuttaa reikiä.
Hammashoitajana olen nähnyt näiden luomuilijoiden tekemät tuhot lastensa hampaissa. Se on aivan järkyttävää. Se on lapsen terveyden laiminlyöntiä ja lasuja todellakin tehtiin täysin syystä.
Ja tiedoksi, että nämä "geenit" on yleinen vitsi hammaslääkäreiden keskuudessa. Sellaista ei ole kuin huonot hammasgeenit. Kiille/kehityshäiriö voi olla, mutta muuten perusterveeltä lapselta sekään ei hampaita tuhoa, kun hoidetaan oikein hammaslääkärissä ja kotona. (Omalla lapsellani oli osittaista kiillehäiriötä, joten tiedän, mistä puhun.)Kyllä suun terveyksissä on paljon luontaisia eroja, ole miten hammashoitaja tahansa. Joidenkin suu vain kestää eli miten eli ja toisilta ne karisee melkein suudellessa.
Eikä niillä maitohampailla ole juuri väliä. Rehellisesti.
Tule sanomaan sitten, kun olet itse pitkän linjan hammashoitaja. Siihen asti vain surettaa ja säälittää kommenttisi. Eikö ole mitään väliä, että lapsella on hampaat kipeänä? Ja pahimmillaan se pikkuinen luulee, että jatkuva pieni särky suussa on normaalia. Yksikin alle kouluikäinen luomumamman lapsi ei pystynyt enää muuta syömään kuin smoothieita. Ja oli 5-vuotiaana 2-vuotiaan kokoinen. Aivan sairasta touhua.
Aivan häiriintynyttä väittää, että ilman torjunta-aineita kasvatettu ruoka aiheuttaisi pienkasvuisuutta.
Vai etkö tiedä mitä sana luomu tarkoittaa?
Onhan tämä trolli, onhan? Vai onko proteiinista puutetta niin, ettei ajatus kulje?
On unettavaa kuunnella tuntitolkulla sanomatta itse mitään. Olen kyllä yrittänyt ja yritän edelleen koska arvostan ystävyyttäsi.
Sinä joka et neuvoja kaipaa, huomaatko valittavasi aina samoista asioista?
Kuunteletko koskaan toisen murheita? Sanot aina että ota itseäsi niskasta kiinni ja lopeta itsesääli.