Lue keskustelun säännöt.
Mitä haluaisit sanoa ystävällesi, mutta se ei olisi OK?
Eli mitä haluaisitte sanoa, neuvo tai mielipide, josta teille aivan varmasti suututtaisiin ja katkaistaisiin välit? Minulla on ystävä jolla on kolme suurta koiraa, eikä niitä lenkitetä ollenkaan. Tekee pahaa eläinten puolesta ja niiden jätöksiä on milloin missäkin. Olen monesti vihjannut, että mennäänkö vaikka yhdessä lenkille, mutta ei. Inhottavaa, teen kohta elsun.
Kommentit (2621)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sopii monelle tässä ketjussa, mutta erityisesti eräälle ystävälleni:
Jos oikeasti pidät minua niin kamalana, kerro se suoraan, tai jos et siihen pysty, lakkaa yhteydenpito kanssani. Minä tulen luoksesi vaikka sinä et tule koskaan minun, ajattelet jostakin syystä että olen ärsyttävä ihminen ja huono ystävä (näin olen päätellyt), vaikka koitan järjestää vähäisestä vapaa-ajastani näkemisellesi aikaa. Myös minulla on rankkaa, ei vain sinulla. Minulla on myös minua arvostavia ystäviä, jos jokin käytöksessäni vaivaa, etkä siitä halua kuitenkaan kertoa ja halveksit minua, pyydän ettet käytä aikaani. En halua olla ystävä ihmisen kanssa, joka ajattelee minusta näin selkäni takana. Et sinäkään ole täydellinen, miksi vaadit sitä minulta.
Veikkaukseni on, että kyllä hän lakkaakin sen yhteydenpidon sinuun.
Voi kumpa näin olisi! Miten sinäkään voit haluta, että joku esittää ystävääsi, vaikka halveksuu sinua selkäsi takana, eikä halua kertoa tai keskustella mikä käytöksessä tuntuu pahalta. Kyllähän parisuhteetkin pysyvät kasassa itsekseen ilman puhumista niin, että toinen lukee toisen ajatukset, vai mitä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin sanoa:
"Jos haluat tulla hyväksytyksi sellaisena kuin olet, on sinunkin hyväksyttävä minut sellaisena kuin minä olen. Mutta vielä en ole nähnyt muuta asennetta kuin sitä, että sinut on hyväksyttävä sellaisena kuin sinä olet. Edelleenkään sinä et hyväksy minua sellaisena kuin minä olen."
Vierailija kirjoitti:
Muuten, ketä varten sinä otit nuo silarit? Sinähän olet jo naimisissa. Sitä paitsi nuo botoxit huulissasi saavat sinut näyttämään ihan Iines Ankalta.
No huh huh. Taidat olla vähän kateellinen kaverille, kun hän jaksaa pitää itsestään huolta ja haluaa näyttää hyvältä edelleen, vaikka "on jo naimisissa".
Vierailija kirjoitti:
näitä on todella mielenkiintoista lukea.
Toivottavasti edes joku teistä uskaltaa sanoa suoraan nämä asiat asianosaisille itselleen. Eivät nämä muuten ymmärrä muutta tapojaan (jotkut eivät edes silloinkaan, mutta ainakin heille on kerrottu asiasta).
Ei hänelle voi kertoa sitä millainen hän on, koska hän ei pysty ottamaan sitä tietoa vastaan. Luulen että hänen terapeuttinsa tekee sen kun hän on valmis. Varmaan vaihtaa sillä sekunnilla terapeuttia koska terapeuttikin osoittautui narsistiksi.
Että lopettaisi poikaystäväni kehumisen!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että toinen lapsesi oireilee sen vuoksi, että hän pelkää päivittäistä viininlipittelyäsi. Hän on fiksu ja todella tietää lukoikäisenä, että täytät alkoholistin määritelmän, vaikka itse kuvittelet vain juovasi lasin silloin tällöin. Normaalit ihmiset eivät juo 3l viinitonkkaa kahdessa illassa yksinään, varsinkaan jatkuvasti. Myös kolme olutta on puolitoista litraa alkoholia niinä iltoina kun viiniä ei ole. Lapsessasi ei ole mitään vikaa, sinun alkoholinkäyttösi on mennyt överiksi.
Vierailija kirjoitti:
Tämä sopii monelle tässä ketjussa, mutta erityisesti eräälle ystävälleni:
Jos oikeasti pidät minua niin kamalana, kerro se suoraan, tai jos et siihen pysty, lakkaa yhteydenpito kanssani. Minä tulen luoksesi vaikka sinä et tule koskaan minun, ajattelet jostakin syystä että olen ärsyttävä ihminen ja huono ystävä (näin olen päätellyt), vaikka koitan järjestää vähäisestä vapaa-ajastani näkemisellesi aikaa. Myös minulla on rankkaa, ei vain sinulla. Minulla on myös minua arvostavia ystäviä, jos jokin käytöksessäni vaivaa, etkä siitä halua kuitenkaan kertoa ja halveksit minua, pyydän ettet käytä aikaani. En halua olla ystävä ihmisen kanssa, joka ajattelee minusta näin selkäni takana. Et sinäkään ole täydellinen, miksi vaadit sitä minulta.
Ironian määrä on valtaisa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sopii monelle tässä ketjussa, mutta erityisesti eräälle ystävälleni:
Jos oikeasti pidät minua niin kamalana, kerro se suoraan, tai jos et siihen pysty, lakkaa yhteydenpito kanssani. Minä tulen luoksesi vaikka sinä et tule koskaan minun, ajattelet jostakin syystä että olen ärsyttävä ihminen ja huono ystävä (näin olen päätellyt), vaikka koitan järjestää vähäisestä vapaa-ajastani näkemisellesi aikaa. Myös minulla on rankkaa, ei vain sinulla. Minulla on myös minua arvostavia ystäviä, jos jokin käytöksessäni vaivaa, etkä siitä halua kuitenkaan kertoa ja halveksit minua, pyydän ettet käytä aikaani. En halua olla ystävä ihmisen kanssa, joka ajattelee minusta näin selkäni takana. Et sinäkään ole täydellinen, miksi vaadit sitä minulta.
Ironian määrä on valtaisa.
En tarkoittanut ironisesti. Koitan oikeasti ymmärtää tätä ystävää ja hänen ongelmiaan, sen mitä omiltani pystyn. Lisäksi hän on minulle tärkeä. En kuitenkaan kestä, jos hän ajattelee minusta pahaa selkäni takana, ja silti esittää ystävääni minua jatkuvasti halveksuen. Minulle hän on kuitenkin tärkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisin sanoa näin, mutta en sano, joten puran sen tähän:
"Lakkaa soveltamasta työtäsi minuun, kun olet tekemisissä kanssani. Ystävyys on ihmissuhde, eikä työsuhde."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä sopii monelle tässä ketjussa, mutta erityisesti eräälle ystävälleni:
Jos oikeasti pidät minua niin kamalana, kerro se suoraan, tai jos et siihen pysty, lakkaa yhteydenpito kanssani. Minä tulen luoksesi vaikka sinä et tule koskaan minun, ajattelet jostakin syystä että olen ärsyttävä ihminen ja huono ystävä (näin olen päätellyt), vaikka koitan järjestää vähäisestä vapaa-ajastani näkemisellesi aikaa. Myös minulla on rankkaa, ei vain sinulla. Minulla on myös minua arvostavia ystäviä, jos jokin käytöksessäni vaivaa, etkä siitä halua kuitenkaan kertoa ja halveksit minua, pyydän ettet käytä aikaani. En halua olla ystävä ihmisen kanssa, joka ajattelee minusta näin selkäni takana. Et sinäkään ole täydellinen, miksi vaadit sitä minulta.
Ironian määrä on valtaisa.
En tarkoittanut ironisesti. Koitan oikeasti ymmärtää tätä ystävää ja hänen ongelmiaan, sen mitä omiltani pystyn. Lisäksi hän on minulle tärkeä. En kuitenkaan kestä, jos hän ajattelee minusta pahaa selkäni takana, ja silti esittää ystävääni minua jatkuvasti halveksuen. Minulle hän on kuitenkin tärkeä.
Oletat ja päättelet aika paljon. Ja kaikki vika tuntuu olevan siinä toisessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Että oikeasti joko eroaisi miehestään, tai sitten lopettaisi jo pari vuotta kestäneen sivusuhteen naimisissa olevaan työkaveriinsa. Tavallaan olen sanonutkin, en noin suoraan, mutta varovasti yrittänyt kysellä, että onko hän miettinyt kaikki riskit ja esimerkiksi mitä sitten tapahtuu jos mies saa tietää. Mutta ei se ole minun soppani eikä minun asiani arvostella. Lähinnä kaikkien osapuolten lasten puolesta huolettaa, että miten tuossa vielä käy.
Että hän ei voi oikeasti syyttää kuin itseään siitä, että hänellä on usein vatsa sekaisin ja kipeä. Että ei oikeasti voi olla vaikka makeistehtasn vika, kun häneltä menee kerta toisensa jälkeen vaikka suklaasta maha sekaisin. Hän kun oikeasti kerta toisensa jälkeen ostaa vaikka Fazerin sininen suklaata ja sitten melkein itkien ihmettelee, kun tulee ripuli mahdollisesti laktoosists ja / tai kaakaosta. Niin kävi viimeksi juuri pari viikkoa sitten, niin käy taas ja sitten taas seuraavan kerran 1-3 viikon päästä. Tätä ei voi hänelle sanoa, koska hän suuttuu ja huutaa, että ei hän voi sille mitään, että suklaasta menee maha sekaisin. Kyllä vain voit, jos et syö sitä, mutta hän ei sitä suostu ymmärtämään. Hän on selvästi jollain tasolla kehitysvammainen, mutta sitä kukaan ei kehtaa oikein hänelle sanoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
OT olen tällainen ongelmien ratkoja, enkä tee sitä sillä ajatuksella, että MINÄ viisaampana tekisin näin kun sinä TYHMÄ taas teet väärin. Minulle (omatkin) ongelmat ovat ratkaisemista varten, ei märehtimistä varten eli minulle pitää sanoa, että nyt tarvitsen vain kuuntelevan olkapään, en muuta. Olisi kamalaa, jos ystäväni ei sanoisi minulle, että en etsi tässä nyt apukeinoja sinulta tilanteen ratkaisemiseksi/kestämiseksi, vaan haluan sinun vaan kuuntelevan ja myötäelävän.
No hupsista ja hyvänen aika. Noi asiat voi erottaa. Jos alkaisin puhua että hei mulla on yks tällainen ongelma, että mitä sun mielestä kannattais tehdä, tai annatko näkemyksesi tähän. Niin silloin kaivataan ratkaisua tai sitä näkemystä. Mutta jos kertoo jotain arkaluonteisempaa tai tunne- tai ihmissuhdeasiaa, ei siihen kannata alkaa lataamaan että joo se äitis on kyllä aivan hirviö, että jäädytä välit. Paasata että miksi annat sen miehesi kohdella sua noin että nyt vaan kuule jätät sen. Niinkuin noin esimerkkinä. Odota että kysytäänkö sulta jotain tai kysy saatko sanoa. Ymmärrän kyllä, olen itsekin ratkaisukeskeinen, märehtiminen ei auta, mutta joskus ajatuksia pitää vähän muhitella ainakin elämän isommissa asioissa, jotta tietää mitä pitää tehdä.
Jos joka keskustelu on sitä että valitat äidistäsi ja miehestäsi, alkaa kuule tekee mieli sanoa et katkase välit ja jätä se.
En jaksa kuunnella sitä samaa valitusta koko ajan, etenkin kun elämässä ei ole mitään muuta ku ihmissuhdeongelmia.
Joskus kannattaa katsoa peiliin.
Pirjo, kukaan ei oikeasti erehdy luulemaan sua kolmikymppiseksi. Sä olet 46v ja kyllä sen huomaa.
Lisäksi ne sun jatkuvasti postailemat herutuskuvat, joita olet muokannut rajulla kädellä, aiheuttaa lähinnä myötähäpeää.
Nimi muutettu.
Kyllästyttää kuunnella sun hehkutusta elämästäsi, kun tietää sen olevan valetta. Miksi sitten lyttäät kaiken mitä mulla/mussa on, piiloveetuilet ja menet hetken kuluttua (toki kaikessa hiljaisuudessa) ja ostat kuitenkin samanlaiset, laukuista ym. lähtien.
Myönnä olevasi kateellinen ja keksi omat ideasi ja oma tyylisi, kiitos!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikille ystäville yhteisesti. Jos mulla on jokin asia, josta puhun, en kaipaa neuvoja vaan kuuntelua. Puhuminen on vain tapa järjestellä omia ajatuksia. Paljastatte vaan joka kerta, miten paljon parempana itseänne pidätte. Elkää ihmetelkö jos siis en soittele itse tai kysele mihinkään. Ei jaksa aina ottaa sitä täyslaidallista paskaa vastaan.
Taidan olla autisti tai jotain, mutten ymmärrä mitä ideaa tuollaisessa valittamisessa on ja että toisen pitäisi vaan vissiin olla että "aijaa, no vooi vooi". Onko se hyödyllistä? Tuntuu paljon hyödyllisemmältä yrittää ratkaista ne ongelmat kuin vain voivotella.
Mulla on samanlainen tuttu, joka ei tajua, että kun kerron hänelle asioistani, en kerro niistä siksi, että haluaisin hänen ratkaisevan asiat neuvoillaan tai muuten. Itse asiassa hän pilasi koko suhteemme tuolla luulollaan. Enkä halua enää hänelle kertoa mitään, koska en jaksa niitä alituisia neuvoja, vaan haluan kuuntelijan. Olen mielestäni hänelle jopa osoittanut, että jos tarvitsen hänen apuaan, pyydän apua, koska niin olen joskus tehnytkin. Mutta hänen mielestään tarvitsen ilmeisesti apua ilmeisesti joka asiassa, koska suhteessamme on suunnilleen heti tuo neuvonantaja-potilas-asetelma, jos vain suuni avaan. Pakkohan siinä on etäisyyttä lopulta ottaa, jos olo on aina tavattuamme kuin kallonkutistajan vastaanotolla olisi ollut. Ja jos minä "erehdyn" jossain neuvomaan häntä, herne on nenässä välittömästi ja "luulen olevani parempi" kuin hän.
Kävisi useammankin ystävän kohdalla, mutta erityisesti yhden kohdalla toivoisin voivani sanoa ilman hänen romahtamistaan, että kasvattaisi itselleen selkärangan, jottei olisi niin tavattoman saamaton ja siten pääsisi eteenpäin ongelmallisen elämänsä kanssa.
Että olisi viimeinkin aikuinen, itsensä herra.
Etten ole kenenkään äiti - varsinkaan sinun.
Että ystäväni ja lapsensa voisivat paljon paremmin ilman lasten isää.