Tekniikan Maailmassa asiantuntija kertoo, että laihdutuksen jälkeen elimistö pyrkii "kaikin keinoin" saavuttamaan takaisin korkeimman aikaisemman painonsa. Siis ylipainoisen on laihdutuksen jälkeen vaikea/mahdoton pitää itsensä tervepainoisena. :( Mitä??!
Elimistö muistaa, jos se on joskus ollut ylipainoinen. Kerran lihava on aina lihava tai koko loppuelämänsä painonnousua vastaan kamppaileva tervepainoinen. Normaalia tervepainoista ex-lihavasta ei enää voi tulla, ainakaan tämän asiantuntijan mukaan. Valitettavasti. Ylipaino jättää jälkeensä rasvasolujen kohonneen määrän. Ne voivat sitten kooltaan jopa 100-kertaistua! :O
Sitten sellainen juttu, että ylipaino vain lisää lihomista. Ylipainoinen nukkuu huonommin kuin tervepainoinen ja univaje vähentää liikkumista ja lisää näläntunnetta. Myös verensokeri alkaa heittelemään.
Hyvin masentavaa luettavaa, taitaa jäädä oma laihdutuskuuri kesken. :(
Kommentit (98)
Tää voimaannuttava woke-maailma tekee laihduttamisesta mahdotonta läskien mieliksi. Laihduttaminen on erittäin yksinkertasta ja helppoa. Läskit vaa tarvii aina selityksiä. Suurin ongelma palstaläskeille tuntuu olevan se liikunta. Kaikenlaista kokeillaa ja mietitään, mutta liitty aina pelkkään ruokaan :D
Päivittäinen liikunta vaatii tietty kuria, ja läskiys nimenomaa kuvaa sitä kurin puutetta parhaiten.
Nuoruusajan lihavuus tekee aikuisena painonhallinnasta haastavampaa kuin jos nuoruudessa on ollut hoikka. Älkää antako teinienne lihoa!
Vierailija kirjoitti:
Tää voimaannuttava woke-maailma tekee laihduttamisesta mahdotonta läskien mieliksi. Laihduttaminen on erittäin yksinkertasta ja helppoa. Läskit vaa tarvii aina selityksiä. Suurin ongelma palstaläskeille tuntuu olevan se liikunta. Kaikenlaista kokeillaa ja mietitään, mutta liitty aina pelkkään ruokaan :D
Päivittäinen liikunta vaatii tietty kuria, ja läskiys nimenomaa kuvaa sitä kurin puutetta parhaiten.
Lol, ei sillä liikunnalla ole painonhallinnan kannalta mitään merkitystä, jos syömiset ei ole kunnossa
kyllä on teknarissa tosi viisaita nykyään puuttuu politiikkaan ja terveys asioihin muka asiantuntijoina jopa telkkarissa
Myös sairaudet, lääkitykset ja unettomuus aiheuttavat lihoamista.
Esim mielialalääkkeistä monelle on tullut keskimäärin 10kg lisää painoa.
Vierailija kirjoitti:
Laihtuminen onnistuu tiukalla ruokavaliolla, mutta ainakaan minun kroppa alkaa ilmoittaa lisäruoan tarpeesta 12 sellaisen viikon jälkeen. Hankalaksi asian tekee se seikka, että kun selvittää oman ruoantarpeen ja toteaa sen olevan 1500 kaloria (jos vain on eikä liiku) niin se on niin vähän, että jättää nälän ja sitten kierre on valmis. Ei tarvitse syödä kuin joka päivä vähän yli tarpeensa, niin kohta on jo samoissa kilomäärissä mistä lähdettiin. 1500 kaloria olisi itselleni ainaista kyttäämistä ja kitumista. Ei siihen mahdu yhtään mitään ylimääräistä hyvää ikinä. Sellaista elämää en jaksa enkä halua. Mieluummin vähän läskiä ja pysyy lämpimänäkin, kuin ikuinen kitukuuri.
Siksi kannattaa lisätä hyötyliikuntaa ja urheilua. Saa nostettua kalorinkulutusta. Isommilla lihaksilla isompi peruskulutus jne. Toi 1500 peruskoulutus on silloin jos makaat sängyssä koko päivän, kaikki liikkuminen päälle on plussaa.
Vierailija kirjoitti:
Saisiko linkkiä tuohon artikkeliin, kiinnostaisi lukea omin silmin eikä vain tuntemattoman hlön referointina.
Olen diabeetikko ja diabeeteshoitajatovat todennet saman, ainakin tietyn metabolisim omaavilla, keho toimii kuten aloittaja kertoi.
Ellet ole tavallaan minruokavaliolla loppuelämää niin kilot tulevat helposti takaisin ja lisääkin muutaman kilon. Uskon moni laihduttaisi normaalipainoon helposti jos se olisi kerrasta poikki. Kuitenkin noin vuoden nälkä alkaa masentaa:).
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää voimaannuttava woke-maailma tekee laihduttamisesta mahdotonta läskien mieliksi. Laihduttaminen on erittäin yksinkertasta ja helppoa. Läskit vaa tarvii aina selityksiä. Suurin ongelma palstaläskeille tuntuu olevan se liikunta. Kaikenlaista kokeillaa ja mietitään, mutta liitty aina pelkkään ruokaan :D
Päivittäinen liikunta vaatii tietty kuria, ja läskiys nimenomaa kuvaa sitä kurin puutetta parhaiten.
Lol, ei sillä liikunnalla ole painonhallinnan kannalta mitään merkitystä, jos syömiset ei ole kunnossa
No on sillä sen verran että jos käyn tunnin juoksemmassa niin kulutan 600 kaloria. Helpottaa syömisten kanssa. Mä näkisin että enemmänkin väheksytään sitä liikuntaa eikä mitään kannata tehdä koska ei siitä oo mitään hyötyä. Jos juoksen viikossa kolme kertaa tuon tunnin niin olen liikunnalla kuluttanut enemmän kuin yhden päivän peruskulutukseni.
Tuo on ihan vanhastaan tiedettyä, että jos ylipainoa pääsee kertymään merkittävästi, siitä on äärimmäisen vaikea päästä pysyvästi eroon. Ihan vain muutama prosentti onnistuu. Mutta joo siis jokunen prosentti tosiaan onnistuu eli ei se kirjaimellsiesti mahdotonta ole. Mutta niin huonot on tulokset, että aika monet lihavuuslääkärit on sitä mieltä että lihavuuden ennaltaehkäisyyn tai aikaiseen hoitoon pitäisi panostaa, koska sitten kun on jo se BMI > 40, on hyvin pieni todennäköisyys että pysyy lähelläkään normaalipainoa jos sinne laihduttaakin onnistuneesti. Lihavuusleikkaus on ainoa millä on merkittäviä hyviä tuloksia, eikä sekään ole mikään tae että ei liho takaisin. Tulevaisuudessa loppuiän otettavat lihavuuslääkkeet voivat olla ratkaisu, näistä ei ole vielä niin pitkään tietoa että voisi varmaksi ja tutkimusperusteisesti sanoa että näin on.
Mutta valitettavasti ei ole niin, että kunhan vaan laihduttaa hitaasti elämäntapamuutos-tyyliin niin onnistuu. Itse asiassa tutkimuksissa ei ole eroa pitkäaikaisella onnistumisella niiden välillä, jotka on laihduttaneet hitaasti ja terveellisesti, tai jotka on esim. vetäneet pussikeittokuurilla kilot alas.
Moni asia valitettavasti on aiemmin merkittävästi ylipainoista painonhallitsijaa vastaan. Perus kalorinkulutus on todennäköisesti jopa loppuiän merkittävästi pienempi kuin samanpainoisella ei-laihduttaneella. Suolistomikrobisto on erilainen ja usein toipuu vain osittain kun alkaa syödä terveellisesti. Nälkä- ja kylläisyyshormonit on sekaisin, suurella osalla pysyvästi, niin että on aina nälkä jos syö kohtuullisesti - ikään kuin nämä hormonit tosiaan yrittäisivät saada ihmisen lihomaan takaisin korkeimpaan ns. set point painoonsa. Sokeriaineenvaihdunnassa saattaa olla muutoksia myös, mikä aiheuttaa usein pakkoa syödä usein tai tulee huono olo. Näistä syistä monelle pysyminen normaalipainossa vaatii päivittäistä nälän sietämistä ja voimakasta motivaatiota. Helposti sellainen esim. stressaavan elämäntilanteen myötä repsahtaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää voimaannuttava woke-maailma tekee laihduttamisesta mahdotonta läskien mieliksi. Laihduttaminen on erittäin yksinkertasta ja helppoa. Läskit vaa tarvii aina selityksiä. Suurin ongelma palstaläskeille tuntuu olevan se liikunta. Kaikenlaista kokeillaa ja mietitään, mutta liitty aina pelkkään ruokaan :D
Päivittäinen liikunta vaatii tietty kuria, ja läskiys nimenomaa kuvaa sitä kurin puutetta parhaiten.
Lol, ei sillä liikunnalla ole painonhallinnan kannalta mitään merkitystä, jos syömiset ei ole kunnossa
No on sillä sen verran että jos käyn tunnin juoksemmassa niin kulutan 600 kaloria. Helpottaa syömisten kanssa. Mä näkisin että enemmänkin väheksytään sitä liikuntaa eikä mitään kannata tehdä koska ei siitä oo mitään hyötyä. Jos juoksen viikossa kolme kertaa tuon tunnin niin olen liikunnalla kuluttanut enemmän kuin yhden päivän peruskulutukseni.
Ruokavalio on se oleellinen laihtumisessa, liikunnalla voi vain tukea prosessia.
Moni pullukka liikkuu säännöllisesti useamman kerran viikossa, mutta on silti pullukka, koska syö liikaa ja vääriä juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tää voimaannuttava woke-maailma tekee laihduttamisesta mahdotonta läskien mieliksi. Laihduttaminen on erittäin yksinkertasta ja helppoa. Läskit vaa tarvii aina selityksiä. Suurin ongelma palstaläskeille tuntuu olevan se liikunta. Kaikenlaista kokeillaa ja mietitään, mutta liitty aina pelkkään ruokaan :D
Päivittäinen liikunta vaatii tietty kuria, ja läskiys nimenomaa kuvaa sitä kurin puutetta parhaiten.
Lol, ei sillä liikunnalla ole painonhallinnan kannalta mitään merkitystä, jos syömiset ei ole kunnossa
No on sillä sen verran että jos käyn tunnin juoksemmassa niin kulutan 600 kaloria. Helpottaa syömisten kanssa. Mä näkisin että enemmänkin väheksytään sitä liikuntaa eikä mitään kannata tehdä koska ei siitä oo mitään hyötyä. Jos juoksen viikossa kolme kertaa tuon tunnin niin olen liikunnalla kuluttanut enemmän kuin yhden päivän peruskulutukseni.
Suurin ongelma on vaikean ja sairaalloisen lihavilla. Näiden täytyisi usein laihtua kymmeniä kiloja ennen kuin minkäänlainen juoksu on mahdollista. Jos se ainoa liikunta mihin kiloineen pystyy on hidas kävely ehkä vartin ennen kuin jalkateriin, polviin ja lonkkiin alkaa sattua liikaa, niin eipä siinä paljoa kaloreita kulu.
Vierailija kirjoitti:
Tiivistettynä laihdutuskuuri ei auta, vaan pitää tehdä ikuinen ruokavaliomuutos ja liikuntarutiini.
Ei vaan laihdutuskuurin jälkeen ei voi palata aikaisempaan ruokavalioon ja liikuntatottumuksiin, koska ne aiheuttivat alkuperäisen ongelman.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Laihtuminen onnistuu tiukalla ruokavaliolla, mutta ainakaan minun kroppa alkaa ilmoittaa lisäruoan tarpeesta 12 sellaisen viikon jälkeen. Hankalaksi asian tekee se seikka, että kun selvittää oman ruoantarpeen ja toteaa sen olevan 1500 kaloria (jos vain on eikä liiku) niin se on niin vähän, että jättää nälän ja sitten kierre on valmis. Ei tarvitse syödä kuin joka päivä vähän yli tarpeensa, niin kohta on jo samoissa kilomäärissä mistä lähdettiin. 1500 kaloria olisi itselleni ainaista kyttäämistä ja kitumista. Ei siihen mahdu yhtään mitään ylimääräistä hyvää ikinä. Sellaista elämää en jaksa enkä halua. Mieluummin vähän läskiä ja pysyy lämpimänäkin, kuin ikuinen kitukuuri.
Siksi kannattaa lisätä hyötyliikuntaa ja urheilua. Saa nostettua kalorinkulutusta. Isommilla lihaksilla isompi peruskulutus jne. Toi 1500 peruskoulutus on silloin jos makaat sängyssä koko päivän, kaikki liikkuminen päälle on plussaa.
1500 kcal peruskulutus on naiselle PALJON! Esim itsellä (164cm, 74kg) peruskulutus on luokkaa 1200kcal per päivä. Tämä on testattu ihan pidemmällä aikavälillä kaloreita tarkkaan laskien, eli en ala laihtua ennen kuin kalorit menee alle tuon. Ja tuolloin kävin salilla 3-4 kertaa viikko, lihaksia varmasti keskivertonaista enemmän. Joudunkin harrastamaan paljon liikuntaa, keskimäärin yli tunnin päivässä, jotta saisin syödä edes tuon 1500 kcal.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Saisiko linkkiä tuohon artikkeliin, kiinnostaisi lukea omin silmin eikä vain tuntemattoman hlön referointina.
Olen diabeetikko ja diabeeteshoitajatovat todennet saman, ainakin tietyn metabolisim omaavilla, keho toimii kuten aloittaja kertoi.
Ellet ole tavallaan minruokavaliolla loppuelämää niin kilot tulevat helposti takaisin ja lisääkin muutaman kilon. Uskon moni laihduttaisi normaalipainoon helposti jos se olisi kerrasta poikki. Kuitenkin noin vuoden nälkä alkaa masentaa:).
Ei siinä mitään minimiruokavaliota tarvita, mutta ei voi myöskään palata vanhaan. Ruokavalion tulee vastata uutta tilannetta niin painon kuin aktiivisuudenkin suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Minä taas uskon ainakin jonkin tasoinen "jojoaminen" (painon vaihtelu) on normaalia nisäkkäällä esim. karhut lihottavat itsensä selvitäkseen talvesta, sisilisko kerää kesällä itselleen rasvaisen hännän. Jojoilu on siten normaalia ja ihmisellä se johtuu juuri näistä (tiedostamattomista) selviytymisgeeneistä.
Kyllä. Ennen kerättiin varastoa talvea varten ja paino nousi kun syötiin lihottavaa ruokaa syksyisin. Keväällä tuo paino sitten lähti pois kun syötiin sitä ruokaa mitä oli keväisin saatavilla. Nykyään ongelma on siinä, että meillä on jatkuva syksy päällä hiilihydraattipainotteisella ruokavaliolla.
Vierailija kirjoitti:
Tiivistettynä laihdutuskuuri ei auta, vaan pitää tehdä ikuinen ruokavaliomuutos ja liikuntarutiini.
Eli siirtyä samankaltaiseen ruokavalion ja liikunnan yhdistelmään kuin niillä ihailluilla normaalipainoisilla on koko ajan ollut. Siten pysyy normaalipainossa. Ei se sen kummallisempaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Tuosta tulee nyt taas täysin väärä kuva.
Olennaista on korjata elämäntapansa pysyvästi.
Ravinnon laatu ja koostumus ja päivittäinen liikunta ym.
Kun korjaa elämäntavat pysyvästi niin ei tule paino takaisin. Jokainen yksittäinen päivä merkkaa.
Nälkäkuurissa ei tarvitse itseään pitää eikä edes laihtumiseen vaadita mitään nälkäkuuria.
Valitettavasti se ei ole ihan noin helppoa jos on ollut oikeasti kunnolla lihava ja siitä laihduttaa. Ensinnäkin näillä ihmisillä on usein tai jatkuvasti nälkä kun he saavuttavat tavoitepainonsa eikä se mene ohi, sitä joutuu vaan sietämään. Uudentyyppiset laihdutuslääkkeet tosin voivat auttaa tässä. Ja tuo elämäntapojen korjaaminen pysyvästi - joo, totta, mutta kun juurikin lihavuuden + laihdutuksen aiheuttamat mekanismit vaikeuttavat tätä! Verensokerisekoilut ja suolistohormoniepätasapaino aiheuttavat liikasyömishimoja, univaikeudet aiheuttavat väsymystä joka vaikeuttaa liikuntaharrastuksia ja motivaatiota ruokavaliomuutoksiinkin.
Itse olen laihtunut 7 vuotta sitten lopettaen 122 kilosta 64 kiloon. Voin sanoa että joka ikinen päivä on edelleen taistelua nälän, heikotuksen, päänsärkyjen yms kanssa. Ja stressaavissa elämäntilanteissa olen kyllä repsahdellut välillä, mutta olen sitten laihduttanut tietoisesti aina ne pois myös. Helppoa ei kyllä ole.
Ruokavalio pitää ensin saada kuntoon. Aloittaa vaikka siitä, että jättää lihajalosteet (makkara ym) kokonaan pois, samoin sokerin. Nämä ehkä pahimmat. Pastat vaihtaa täysjyvään, samoin katsoo että leivissä min 10% ravintokuitua. Ihan se perinteinen lautasmalli, puolet lautasesta vihanneksia/juureksia. Samoin jos ruokaa ottaa lisää, niin ottaa aina myös lisää niitä kasviksia. Vesi janojuomana. Tärkeää myös saada suoliston bakteerikantaa muutettua (tästä paljon tutkimusta), joten hapanmaitotuotteet, hapankaali ym käyttöön päivittäin. Normi arkiliikunta riittää, toki pari kertaa viikossa on ihan hyvä vähän hikoillakin. Jos urheilee, niin sen jälkeen kannattaa huolehtia että saa tarpeeksi proteiinia, syö esim kananmunan.
Ei se kovin monimutkaista oikeasti ole (toki asia erikseen jos on joku rajoittava sairaus, lääkitys tms), mutta tapojen muuttaminen vaatii luonteen lujuutta, itsestään harvemmin laihtuu. Sokeristakin voi oikeastaan suht helposti päästä eroon (olen itse entinen sokerin suurkuluttaja), vaikka sitä voi olla vaikea uskoa, ja voin luvata että sen jälkeen voi kaikin puolin paremmin, on mieli kirkkaampi jne.
Vierailija kirjoitti:
Eihän se laihduttaminen mihinkään poista niitä ongelmia, joista ylipainon kertyminen on johtunut. Ei ylipainoisesta tule laihduttamalla yhtäkkiä luontaisesti sellaista, joka syöminen ja liikkuminen on automaattisesti balanssissa. Ihannepainon saavuttanut joutuu tekemään loppuikänsä töitä, että painoa ei ala kertymään.
Sitä paitsi laihduttaminen on itsessään sellainen asia, mikä taatusti johtaa ylipainon kertymiseen takaisin. Laihduttaminen tarkoittaa monelle sitä, että vedetään apinan raivolla muutama kuukausi ja päästään ehkä ihannepainoon. Sitten ihan viattomasti palataan vanhoihin tapoihin ja painoon ja käytetään selityksenä juurikin jotain, että keho itse yrittää takaisin ylipainoon. Roskaa. Ylipainoisella on elämäntavat pielessä. Elämäntapojen muuttaminen niin, että niitä noudatetaan koko loppuelämä on ainoa keino pysyä hoikkana.
Hm. Millä tavalla elämäntavat on pielessä, annapa esimerkki omista elämäntavoistasi. Tai joku muu?
Niin, makuasia ja tottumiskysymyshän tuo on.
Yksi tuttavani kamppailee ylipainon kanssa ja haluaisi olla hoikka, kadehtii hoikkia aivan avoimesti ja inhoaa kehoaan.
Kuulemma ei vain onnistu laihtumaan, koska hän on luonnostaan pyöreä ja jos haluaisi olla hoikempi, niin pitäisi KITUA eikä saisi syödä _mitään_.
Pitkään luulin, että hänellä on oikeasti jotenkin erilainen aineenvaihdunta ja joutuisi oikeasti kitumaan jos haluaisi hoikistua, kunnes sitten joskus selvisi, että tuo hänen käsitys kitumisesta ja siitä ettei saa syödä _mitään_ onkin ihan normaali ruokavalio :D
Eli hän vain haluaa syödä paljon ja napostella turhia välipaloja, iltapaloja ym. Ja siitä vaan, mutta tuon jälkeen en ole jaksanut kuunnella hänen rutinoita painostaan.