Tekniikan Maailmassa asiantuntija kertoo, että laihdutuksen jälkeen elimistö pyrkii "kaikin keinoin" saavuttamaan takaisin korkeimman aikaisemman painonsa. Siis ylipainoisen on laihdutuksen jälkeen vaikea/mahdoton pitää itsensä tervepainoisena. :( Mitä??!

Läskin Maailma

Tiivistettynä laihdutuskuuri ei auta, vaan pitää tehdä ikuinen ruokavaliomuutos ja liikuntarutiini.

No ei nyt aivan. Siitä uudesta painosta tulee ajan kanssa uusi normaali, johon elimistö hakeutuu. Mutta painonhallintaan täytyy vielä laihdutuksen jälkeen kiinnittää huomiota vuoden-parin ajan, jolloin siihen painoon sopeutuu. 

Vierailija kirjoitti:

No ei nyt aivan. Siitä uudesta painosta tulee ajan kanssa uusi normaali, johon elimistö hakeutuu. Mutta painonhallintaan täytyy vielä laihdutuksen jälkeen kiinnittää huomiota vuoden-parin ajan, jolloin siihen painoon sopeutuu. 

Niin laihtumisen ja painonhallinan fysiologia ei sovellu hätähousuille. Projektille pitää antaa sitä aikaa, loppu elämä.

Minä taas uskon ainakin jonkin tasoinen "jojoaminen" (painon vaihtelu) on normaalia nisäkkäällä esim. karhut lihottavat itsensä selvitäkseen talvesta, sisilisko kerää kesällä itselleen rasvaisen hännän. Jojoilu on siten normaalia ja ihmisellä se johtuu juuri näistä (tiedostamattomista) selviytymisgeeneistä.

Mitä uutta? Sinä löysit taas yhden tekosyyn lisää kaikkien entisten joukkoon.

On paljon esimerkkejä, joissa ihmiset ovat onnistuneet isoissakin painonpudotuksissa ja pystyneet elämään jatkossa normaalipainoisia, mutta näissä kaikissa taitaa olla pitkälti sama kaava (painoa pudotetaan verrattain hitaasti ja samalla pyritään omaksumaan hiljalleen uudetelämäntavat ja ruokailutottumukset).

Pikadieeteissähän tuo on tyypillinen ilmiö, pudotetaan joitain kiloja ja kun palataan vanhoihin tapoihin, niin kilot tulevat takaisin, monesti vielä korkojen kera.

Eikös sitä nyt ole jo vuosikaudet toitotettu, että laihdutuskuurit on turhia, ja sen sijaan pysyvään hoikistumiseen tarvitaan elämäntapamuutos.

Näin olen viisaammilta lukenut, että kroppa haluaa säilyttää nykytilan, ei lihoa, mutta ei myöskään laihtua.

Ja laihtuminen ei onnistu millään kitudieeteillä.

Itse tiedän tasan tarkkaan, että syön terveellisesti, mutta korona-aikana tuli liikuttua vähemmän ja olutta kului enemmän. Niitä kiloja nyt sitten pois.

Eihän se laihduttaminen mihinkään poista niitä ongelmia, joista ylipainon kertyminen on johtunut. Ei ylipainoisesta tule laihduttamalla yhtäkkiä luontaisesti sellaista, joka syöminen ja liikkuminen on automaattisesti balanssissa. Ihannepainon saavuttanut joutuu tekemään loppuikänsä töitä, että painoa ei ala kertymään.

Sitä paitsi laihduttaminen on itsessään sellainen asia, mikä taatusti johtaa ylipainon kertymiseen takaisin. Laihduttaminen tarkoittaa monelle sitä, että vedetään apinan raivolla muutama kuukausi ja päästään ehkä ihannepainoon. Sitten ihan viattomasti palataan vanhoihin tapoihin ja painoon ja käytetään selityksenä juurikin jotain, että keho itse yrittää takaisin ylipainoon. Roskaa. Ylipainoisella on elämäntavat pielessä. Elämäntapojen muuttaminen niin, että niitä noudatetaan koko loppuelämä on ainoa keino pysyä hoikkana.

Liikunnan osuus painonpudotuksessa on 10% luokkaa loppu on kiinni ravinnosta ja tavoista.

Saisiko linkkiä tuohon artikkeliin, kiinnostaisi lukea omin silmin eikä vain tuntemattoman hlön referointina.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan osuus painonpudotuksessa on 10% luokkaa loppu on kiinni ravinnosta ja tavoista.

Ja nolla jos syömäpuoli ei ole kunnossa.

Tuosta tulee nyt taas täysin väärä kuva.

Olennaista on korjata elämäntapansa pysyvästi.

Ravinnon laatu ja koostumus ja päivittäinen liikunta ym.

Kun korjaa elämäntavat pysyvästi niin ei tule paino takaisin. Jokainen yksittäinen päivä merkkaa.

Nälkäkuurissa ei tarvitse itseään pitää eikä edes laihtumiseen vaadita mitään nälkäkuuria.

Jättäkää sokeri ja einekset pois, niin laihdutte varmasti. Ja toki pitää sitä liikuntaakin olla, mutta ruokavalio on kaiken a ja o.

Voi varmasti onnistua pysymään normaalipainossa, vaikka olisikin ollut välillä lihava - onhan niitä sellaisia ihmisiä.

Mutta tietysti ensisijaista olisi pitää huoli siitä, ettei pääse ikinä lihomaan. Helpoin ja paras vaihtoehto.

Onneksi en ole koskaan lihottanut itseäni niin ei tarvitse tapella painon kanssa yhtään. :)

Olen vierestä seurannut tuttujen laihdutusyrityksiä ja kaikki ovat lihonneet takaisin ja vieläpä korkojen kera. Ei ole helppoa heillä.

Laihtuminen onnistuu tiukalla ruokavaliolla, mutta ainakaan minun kroppa alkaa ilmoittaa lisäruoan tarpeesta 12 sellaisen viikon jälkeen. Hankalaksi asian tekee se seikka, että kun selvittää oman ruoantarpeen ja toteaa sen olevan 1500 kaloria (jos vain on eikä liiku) niin se on niin vähän, että jättää nälän ja sitten kierre on valmis. Ei tarvitse syödä kuin joka päivä vähän yli tarpeensa, niin kohta on jo samoissa kilomäärissä mistä lähdettiin. 1500 kaloria olisi itselleni ainaista kyttäämistä ja kitumista. Ei siihen mahdu yhtään mitään ylimääräistä hyvää ikinä. Sellaista elämää en jaksa enkä halua. Mieluummin vähän läskiä ja pysyy lämpimänäkin, kuin ikuinen kitukuuri.

Vierailija kirjoitti:

Liikunnan osuus painonpudotuksessa on 10% luokkaa loppu on kiinni ravinnosta ja tavoista.

Voisiko olla niin, että tuo on vain kaloreissa mitattuna?

Entä se, että saat sen mielihyvän liikunnasta/endorfiineista, sen sijaan että puputat jotain herkkua tai juot viiniä?

Ja sitten vielä se aika, joka menee liikuntaan =kaikki pois "pahanteosta", eli turhasta herkuttelusta tai juomisesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä taas uskon ainakin jonkin tasoinen "jojoaminen" (painon vaihtelu) on normaalia nisäkkäällä esim. karhut lihottavat itsensä selvitäkseen talvesta, sisilisko kerää kesällä itselleen rasvaisen hännän. Jojoilu on siten normaalia ja ihmisellä se johtuu juuri näistä (tiedostamattomista) selviytymisgeeneistä.

Sisilisko ei ole nisäkäs, mutta teoriasi voi olla oikea.