Lue keskustelun säännöt.
En tajua miten pienten lasten vanhemmat jaksaa. Eilen oli kylässä lapsi vanhempineen
03.10.2022 |
Joku 2-3v lapsi. Jatkuvaa ääntä, vahtimista ja peräänkatsomista ettei tee mitään älytöntä jne. Olin ihan poikki pelkästä katselusta eikä ne olleet tässä luin reilun tunnin. Ei jaksaisi tuollaista showta kyllä yhtään.
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Suomessa on tosiaan kurjaa kun useimmilla ei ole kauheasti sukulaisia auttamassa, vaan ajatuksena on että jokainen hoitaa omat lapsensa. Edes yökyläilyt ei kauheasti helpota jos kuitenkaan arkena ei saa muilta tukea. Harmi ettei Suomessa ole sellaista kulttuuria että ihan arkenakin voitaisiin vaikka syödä suurella porukalla ja vähän kaikki katsovat lasten perään siinä sivussa. Yhteisöllisyys puuttuu täysin, ja jatkuvasti pitäsi kauhealla kiireellä vain suorittaa.
Olen samaa mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mä en edes pidä lapsista juuri tuon energiavampirismin vuoksi. Oma on jo aikuinen ja olemassa oikeastaan siksi, koska silloinen mies kovasti halusi ja niin oli silloin tapana tehdä. Hänen kanssaan meni ihan mukavasti näin jälkeenpäin ajateltuna (rakas, terve, itsenäinen, elämässään onnellisen oloinen aikuinen), vaikka järki sanoo, ettei se niin voi olla kuin hetkittäin, vedettiin nimittäin erityislapsen kanssa ilman tukitoimia, niitä ei ollut. Muisti on onneksi pettänyt ja aika kullannut pahimmat ajat. Nyt olen jo toipunut ja palannut taas omaan ei-lapsiystävälliseen moodiini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ap, koska lapset eivät ole sinun, joten et tietenkään jaksa. Paremmin jaksaakin, kun ovat omia lapsia. Niin ihmiset on ohjelmoitu olemaan.
No ei se ihan noinkaan ole.
Toiminnan ohjaus. Terve lapsi on energinen, mutta terve lapsi osaa myös hillitä itseään jos sellainenkin mahdollisuus on opetettu. Huomioida paikat ja ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap, kaikkeen tottuu. Eihän pienten lasten kanssa kevyttä ole, mutta se on rutiinia ja lisäksi se lapsi on niin rakas, että sitä jaksaa sillä rakkauden voimalla velvollisuudetkin. Onhan se tutkittu, että lapsi on sijoitus tulevaan onneen. Alle kouluikäisten vanhemmat on onnettomampia (raskas elämätilanne) kuin lapsettomat, mutta kouluikään mennessä tilanne on tasaantunut ja siitä eteenpäin onnellisuus lapsiperheissä kasvaa ja on huipussaan vanhana verrattuna niihin, joilla ei ole lapsia. Tämä siis keskiarvo. Ihan turha tulla tähän kertomaan onnettomasta Kertusta, jolla kahdeksan lasta ja pelkkää onnettomuutta lasten kanssa tai Sirkasta, joka elää lapsettomana ihanaa elämää vielä 79-vuotiaana. Keskimäärin lapselliset on kuitenkin onnellisempia alun jälkeen. Vanhana erityisen onnellisia, jos on vielä lapsenlapsia bonuksena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tyttärelläni on 2v ja 4v lapset ja asuvat eri kaupungissa kuin minä. Kun vietän viikonlopun heidän kanssaan, olen sen jälkeen aivan loppu. Jatkuvasti kaikki pyörii lasten ympärillä, ei hetken rauhaa ennen iltaa, kun menevät nukkumaan. Hereillä riehutaan, nauretaan, itketään, kiukutellaan, maristaan ja vaaditaan jatkuvaa huomiota ja valvomista. Onneksi itselläni ei enää ole pieniä lapsia, nuorena jaksoi mutta nyt kuuskymppisenä ei kyllä enää millään. Vain pieninä annoksina, kiitos.
Just toi huomion vaatiminen. Itselle on oma rauha ja hiljaisuus niin tärkeitä että olisi ihan mahdoton kuvitella miten olisi omiin lapsiinkaan sopeutunut. Koirankin tulo taloon oli niin suuri muutos että meinasi jo sekin stressata ja sen pentuaika kesti vain muutaman kuukauden. Kai sitä jotenkin olisi kestänyt mutta parempi ettei lapsia koskaan tullut edes harkittua. Ap
Jos pieni koiranpentu stressaa niin olet kyllä aika heikko ihminen.
Siihen tottuu. Jos sut pantais nyt intin alokaskaudelle niin olisit säki eka päivän jälkeen et miten täältä pääsee pois
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Siihen tottuu. Jos sut pantais nyt intin alokaskaudelle niin olisit säki eka päivän jälkeen et miten täältä pääsee pois
Armeijan voi keskeyttää. Työpaikkaa voi vaihtaa, kotiakin pystyy vaihtamaan. Lapsi sen sijaan määrittelee vähintään seuraavat 18 vuotta elämästäsi miten vietät aikasi ja missä. Kaikki muuttuu lapsen myötä. Kaikki.
Juuh, kyllä jäi lapsiluku yhteen. Ihan järkyttävän raskasta omille aivoilleni se jatkuva saatavilla olo ja etenkin jatkuva valppaana olo. Tuollaisella 2-3 vuotiaalla ei ole vielä mitään itsesuojeluvaistoa, sen sijaan jalat vie kovaa vauhtia joka suuntaan. Todella kuluttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ketju on vanha mutta aihe ikuinen. Jokainen meistä, myös jokainen lapseton, on joskus ollut pieni, äänekäs ja rasittava lapsi. Ja jotenkin meidän vanhempamme ovat meitä sietäneet. Osa paremmin, osa huonommin. Osa ei ole sietänyt meitä ollenkaan, ja silti me olemme täällä olemassa.
Tuon ikäisen kanssa on ihan kauheeta.
Kylässä lapsi on luultavasti erilainen kuin kotona.
Vierailija kirjoitti:
Ketju on vanha mutta aihe ikuinen. Jokainen meistä, myös jokainen lapseton, on joskus ollut pieni, äänekäs ja rasittava lapsi. Ja jotenkin meidän vanhempamme ovat meitä sietäneet. Osa paremmin, osa huonommin. Osa ei ole sietänyt meitä ollenkaan, ja silti me olemme täällä olemassa.
Jep, vanhemmilla on aina mahdollisuus valita lisääntyykö vai ei. Kukaan ei ole siihen pakottanut. Siksi siitä ei voi uhriutua koska se on oma valinta.
Siinä suurin syy, miksi olen jättäytynyt lapsettomaksi. Jo tunnin vierailu lapsiperheessä vie energian pitkäksi aikaa. Ja korvat soivat.